Aamun sääennustus näytti pitkästä aikaa sellaiselle, että voisi hyvinkin rehkiä yhden 5 km kisan. Lämpötila kohtuullinen 25, pikkasen pilveä, tuuli 2 m/s ja sadetta luvattiin yhdeksän jälkeen. Vesille siis heti seiskan jälkeen.
Reittivalinta suoralinja Hanasaaresta saarien välistä merelle, kääntö takaisin kun mittarissa 2,5 km. Toivon mukaan ei moottoriveneitä näin aikaisin. Tavoite pitää meloessa noin 6km/h nopeus, käännöksessä menee sitten aikaa kun en pivottia tee.
Nopeus oli helppo pitää niin kauan kuin saaret suojasivat, sen jälkeen läpi tuli kohtuulliset sivumainingit, ja oli tekemistä pysyä pystyssä ja pitää kurssi. Eli nopeus laski vajaan kilometrin ajaksi lähemmäs 4,5 km/h. Nyt kun ajattelee niin helpoin olisi ollut vaan kääntää suoraan vasten aaltoja ja sitten käännöksen jälkeen olisi ollut myötäisessä, kunnes taas olisi ollut saarten suojassa, mutta olin katsonut kiintopisteen, että saa suoran reitin niin siinähän pysyttiin :D.
Moottoriveneitä näin kaksi, toinen tosikaukana ja toinen tuli kohti sivusta, sekin onneksi kääntyi takanani poispäin. En olisi ihan vähällä muuttanut reittiä tai käynyt polvilleni, sen verran tekemisen meininkiä oli tänään.
Lähdin tavoittelemaan alle tunnin aikaa, ja se vauhti oli yllättävän helppo pitää. 300 metriä ennen maalia huomasin, että olisi mahdollista alittaa jopa 50 minuuttia. Joten sitten puskettiin käsistä kaikki irti (ja sain hyvät käsitärinät maalissa). No, ei alittunut, vaan tuli tasan 50 min. Olin ja olen edelleen kuitenkin tosi tyytyväinen sekä aikaan että siihen että tein tämän. Väsynyt ja onnellinen. Ihan voittajafiilis! Hieno keksintö nämä remote racet!
FSSF SUP Remote Race 2021 tulossivut
Suppaaminen tuottaa iloa niin monella tapaa. Tänään tutustuin mille tuntuu meloa evä väärinpäin kiinnitettynä. Sen muuten tuntee ja huomaa, mutten asiaa siltikään heti tajunnut :D.
Otin tänään laudan alle Laaksolahden uimarannalta (SUPBox Rental Point), helppoa ja mukavaa, ei pumppausta tms. vesille vain. Lauta tuntui kulkevan vähän omituisesti ja peräaaltokin kuulosti erilaiselle, käännyin useamman kerran katsomaan taakseni, roikkuiko perässä jotain, mutten nähnyt mitään ylimääräistä. Ajattelin, outo lauta varmaan.
Lähdin Pitkäjärven lounaispäätä kohti ajatuksella pääsisikö Glimsånta pitkin melomaan. Järvenpääty näytti olevan täynnä ulpukkaa, mutta ajattelin kuitenkin yrittää edetä joen alkuun saakka. Evä otti todella paljon kiinni ulpukoihin, oikein nykäisi koko ajan ja riuhtoi, tässäkin vaiheessa vielä ajattelin, että ulpukoita on vaan harvinaisen paljon :D.
Ei siinä pystynyt etenemään niin käännyin takaisin. Joelle tai ainakin sen alkuun pääsisi varmaan alkukeväästä, ei nyt kun on kasvanut umpeen ulpukoita. Eteneminen oli kovin tahmeaa ulpukoita evässä, irtoittelin sen minkä pystyin melalla, mutta päätin mennä rantaan sopivan paikan tullen. Kohta kiva penkkipaikka näkyikin, suuntasin sinne, hyppäsin laudalta ja kaivoin ulpukanvarret evän ympäriltä. Ja hetihän käsi tunnisti, itse en kiinnittäisi evää näin päin, mahtaako olla oikein?
Jatkoin matkaa ja viisi kilometriä tuli täyteen ennen kuin oli takaisin lähtörannassa. Ihan kiva matka evä väärinpäin :D. Varovasti tiedustelin lautaa palauttaessani mahtaako evä olla oikein, sen voisi vaikka tarkistaa jostakin. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua, ja tiedustelin viestillä myöhemmin asiaa, ja sain varmistuksen, että väärinpäinhän se oli ollut. Sain myös pahoittelut. Mutta ei se mitään, sellaista sattuu, ja en olisi itse huomannut tehdä tällaista testiä, kyllä se meno on erilaista evä väärinpäin. Taas yhden asian kokeneempana.
Reitti 5,12 km
Loman ensimmäinen päivä, mikäs parempi tapa aloittaa loma kuin tehdä reipas aikainen aamuSUP. Tänään sain ihailla läheltä sekä silkkiuikkupariskuntaa ja yhtä heidän pikkaistaan sekä joutsenparia, joka teki hämäysliikkeitä, etten vaan huomaa heidän jälkikasvuaan.
Aamiaiseväät ajattelin ensin mennä syömään Länsiväylän ja Westendin uimarannan välissä olevaan poukamaan, mutta puskasta ryntäävä alaston mies sai minut muuttamaan suunnitelmaa ’tule tänne vaan’ huudostaan huolimatta ja jatkamaan varsinaiselle uimarannalle. Vaikka itse pystyn suhtautumaan asiaan varsin kevyesti, alueella liikkuu paljon myös lapsia ja nuoria, ja heille tällainen kokemus voi olla kovakin. Lopeta! -terveiset sinne puskaan vaan!
Aamiaisen jälkeen jatkoin rannan tuntumassa länteen ihaillen Westendin hulppeita taloja, terasseja ja veneitä. Varsasaaren kohdalla lähdin takaisin kohti lähtösatamaa. Takaisin meloessa näin edessä seisovan aallon. Paikallaan pysyvä korkkiruuvimainen aalto, en ole aikaisemmin niin selkeää, isoa ja hienoa nähnyt meloessani niin olihan se käytävä ylittämässä. Vaikka hienolle, isolle näytti, niin lauta meni sulavasti yli.
Mukava oli lomanaloitusSUP, ei sitä yksi itsensäpaljastaja pysty pilaamaan.
P.S. Iltapäivällä kävin saunassa ja uimassa Lonnassa. Isosuositus paikalle, hyvä sauna ja löylyt, ja runsaissa veneiden aalloissa oli kiva lillua ja kellua.
P.P.S. Länsiväylä teki jutun itsensäpaljastajasta 7.7.2021, jossa kerrotaan myös ohjeet kuinka toimia, jos kohtaa itsensäpaljastajan
Reitti 8,21 km
Tänään se tapahtui! Kauan odotettu! Alfredin ensimmäinen suplautailu. Ja meni hienosti. Alfred oli niin reipas ja emäntänsä Annie loistava koirankouluttaja (lue: herkkuja ja kehuja riittää). Lisäksi tukijoukkoina olivat myös Karl, Jasmin ja Akseli, niin eihän tämän porukan innolla ja kannustuksella voi kuin onnistua.
Menimme laudalle Otsolahden melontakeskuksen laiturista, koska Länsiväylän toisella puolella oli ihan vaahtopääkeli. Tästä oli hyvä mennä, kiitos laiturin lainasta!
Alfred meni ihan oma-aloitteisesti laudalle, olihan se tuttu parista olohuoneharjoittelukerrasta. Annie tarjosi koko ajan herkkuja ja me kaikki kehuimme miten hyvä ja reipas poika Alfred on. Sitten meloin pienen ympyrän laiturin vieressä. Alfred oli oikein nätisti paikoillaan. Väliin ihmiset tekivät myös pieniä melontoja, mutta Alfred oli päivän tähti.
Seuraavilla kierroksilla homma alkoi tuntua Alfredista jo niin tutulle, että alkoi liikkua laudalla sekä jahdata melaa. Kun pisti pikkasen vauhtia niin hän innostui enemmän katsomaan maisemia ja oli rauhallisesti paikoillaan.
Sitten tapahtui se. Alfred päätti lähteä kesken kaiken takaisin laiturille siellä olevien luokse. Humpsis vaan ja vedessä oli. Alfred ei tykkää vedestä eikä ole suostunut uimaan tähän mennessä (puolivuotta vanha) , niin vedessä olo oli järkytys, sekä Alfredille että muillekin läsnäoleville. Alfred hetken ihmeteltyään ja huomattuaan, että vesi kantaa (ja pelastusliivi!), pisti tassua toisen eteen ja ui laiturille, jossa hänet otettiin uimasankarina vastaan.
Ei uiminen onneksi sitten niin kauhea järkytys ollut, kun Alfred tuli senkin jälkeen mielellään laudalle. Eiköhän me joku pikku retki Alfredin kanssa vielä tänä kesänä heitetä. Eväät mukaan ja Ison Vasikkasaaren uimarannalle ne nauttimaan?
Suomessa alkamassa usean päivän mahtihelle. Paras mennä vesille hyvissä ajoin, että ehtii ennen puoltapäivää poiskin. Ei innosta palaminen eikä auringonpistos. Niinpä olin tänään klo 7 liikkeellä kohti Järvenpäätä ja Tuusulanjärveä. Lähdin vesille Ystävyyden puiston vieressä olevasta veneiden laskupaikasta, hyvä oli siitä lähteä, autopaikkojakin runsaasti. Varsinkin klo 8 lauantaiaamuna oli vain kaksi muuta autoa parkissa, kalalle olivat taineet niiden kuskit mennä.
Tuulta oli 3-4 m/s niinkuin oli luvattukin. Tänään hyvä niin tuuli viilensi oloa mukavasti. Kulkusuunnan valitsin niin, että ensin vastaiseen ja takaisin päin sitten myötäisessä. Keskellä järveä oli ihan vaahtopäitä, niin päätin mennä rantoja myöten, oli kiva siinä myös rantamaisemia katsella. Suunnitelma oli olla takaisin autolla ennen puoltapäivää, jotta ei joudu pahimpaan pätsiin. Ajattelin edetä järven ympäri sen minkä ehtii tuolla aikataululla. Meloin kolmisen tuntia ja aika pitkälle ehdin, reitin pituus kokonaisuudessaan 12,43 km ja aikaa evästauon kanssa meni 3 tuntia 20 minuuttia. Ja olin takaisin lähtörannassa reilusti ennen puoltapäivää.
Lopuksi nautiskelin aalloista uiden ja kelluen viereisellä uimapaikalla. Oli kyllä superihanaa lillua helteellä virkistävässä vedessä, en millään meinannut malttaa nousta pois. Järvenpäässä kun olin niin suuntasin auton vielä kohti City Markettia ja kuuluisia sushejaan, ne kun oli vielä maistamatta. Valikoin laatikollisen suosikkilajejani ja otin niiden kaveriksi myös Shinsen Sushi Siiderin. Kotona nautin nuo herkut, ja kyllä olikin hyviä!
Rauhaisa ja varjoisa paikka syödä briesämpylä ja nauttia aamulatte.
Reitti 12,43 km
Lounassushi ja sushisiideri Järvenpään Sittarista
Perjantai-iltana on hyvä nollata pää työasioista, ja mikäs parempi keino kuin pikkusuppi vaikka Vantaanjoella. Tänään menimme Maijan kanssa Haltialan parkkipaikan luona olevan sillan alta veteen, siitä oli helppo mennä ja tulla, ja autoille oli hyvä parkkipaikka. Laudat täytimme sillan alla varjossa, parkkipaikka oli hel….tillisen kuuma varjoton hiekka kenttä. Viilennykseksi voi ostaa kivalta pikkukioskilta vaikka jätskit.
Joella oli miellyttävä meloa, tuuli sen verran napakasti että ei ollut liian kuuma, lisäksi joenpenkereet varjostivat uomaa mukavasti. Etenimme ensin pohjoiseen Ruutinkoskelle asti, siitähän ei melomalla eteenpäin pääse. Koski kimmalsi kauniisti ja koskenkohina on musiikkia korville. Tovin ihasteltuamme maisemia, käännyimme takaisinpäin ja jatkoimme vielä etelään sen verran, että tavoitimme Keravanjoen haaran, siellähän kävimme viimeksi Vantaanjoelle käydessämme.
Oli oikein mukava perjantai-illan sup, matkaa kertyi kuitenkin 5,31 km vaikka oli leppoisaa melontaa työviikon päätteeksi. Nyt sitten vaan pohtimaan minne huomenna laskisi lautansa. Kuuminta porotusta pitää kyllä vältellä, eli ehkä jo aikaisin liikkeelle?
Heräsin tänään aikaisin, tosi aikaisin, ja vieläpä pirteänä. Tsekkasin sääennusteen, Matinkylän tietämillä aurinkoista ja tuulta 3 m/s ja kalenterin, eka palaveri klo 8.30. Reippaasti ylös sängystä ja retkiaamisen valmistukseen, melontavaatteet päälle ja supkamat kantoon ja lauta rantaan. Kello 6.30 alan meloa kohti Iso Vasikkasaarta ja sen ympäri.
Aamiaisen syönti Ison Vasikkasaaren uimarannalla. Näköala on huikaisevan kaunis, aurinkoa, vettä ja lintuja. Tavanomainen aamiaisjukurtti ja riisipiirakka kananmunalla maistuu ulkosalla aivan taivaalliselle. Eikä ole kiirekään, nautin aamiaisen aivan rauhassa, kunnes olen valmis palaamaan kotisatamaan.
Melon Matinkylän rantaan, vedän laudan kotipihaan ja menen suihkuun. Ja olen valmis klo 8.30 aloittamaan pirteänä päivän ensimmäisen Teams-kokouksen.
Reitti 4,54 km
Vihdoin tuli käytyä SUPBOXRentalin vuokrapisteellä. Pyöräilin Westendin uimarannalle, katselin merelle ’okei, tuulta ja vaahtopäitä’, no äkkiäkös tuosta sujahtaa Otsolahden puolelle. Sinne olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni, ja keli tuki hyvin tätä ajatusta.
Lauta boxista alle, muutama sananvaihto kivan boxipojan kanssa (kantoi laudankin rantaan) ja polvilleen etenemään. En ajatellutkaan yrittämistä seisomista ennen kuin Otsolahden puolella, jossa uskoin tyyntä olevan. Ja niinhän siellä oli.
Näin ne kelit vaihtelee samankin retken aikana. Otsolahdella ihastelin joutsenta ja silkkiuikkua, sekä vihreitä vehreitä Tapiolan näkymiä. Oli kaunista. Sitten suuntasin takaisin tuulen ja aaltojen puolelle, nyt menin lähempänä rantaa takaisin joten paluumatka sujui vauhdikkaammin.
Taas pyörän päälle ja rantaraittia takaisin kotiin. Pysähdyin kyllä Haukilahden venesataman jäätelökioskille herkuttelemaan mutakakkujäätelöllä.
Tuulen puolella
Ja sitten tyyntä
Reitti 2,72 km
Aamulla oli sellainen keli, että piti lähteä tekemään fssf remote race 1 km. Ja niin innostui, että teki päälle vielä #kesäkuunkuvio :n myös. Kuumahan noissa tuli niin leppoisa melonta läheiselle Westendin uimarannalle uimaan oli paikallaan, uinti kyllä virkisti.
On hehkutettava Fanatic Ray Pure lautaa. Sain kilsan sillä melottua yhdeksään minuuttiin (9.01)! Kun viime kesän aika oli noin hitusen alle kymmenen. Ja nyt oli vielä huonompi, painavampi mela käytössä. (Se meni rikkikin :D). Pitäisiköhän yrittää puristaa alle ysin, meni niin hitusen vain yli. Sain laudan aika kevyesti 7 km/h nopeuteen ja ylikin, enpä ole ennen sellaisia lukemia muilla laudoillani melonut.
Kesäkuun kuvan tekeminen oli hauskaa, ja vielä enemmän nauroin, kun näin lopputuloksen! Lähdin tekemään kukkaa, muutin mieleni jossain kesken tekemisen ja ajattelin, että tästä tuleekin neliapila. Ei näyttänyt kummallekaan! 😀 Mutta toisaalta sehän on ihan selvä tyttären koira Alfred, kääpiösnautseri, hihnassa. Eipä olisi voinut parempaa kuvaa syntyä!
Hiki oli tullut 1 km -kisassa, eikä lämpötila ollut ainakaan laskenut sen jälkeen niin päätin käydä vielä uimassa ennen kotiin lähtöä. Meloin ensin lähellä olevalle Karhusaaren uimarannalle, vesi siellä oli kuitenkin kovin siitepölyistä niin päätinkin jatkaa Westendin uimarannalle, siellä olikin kiva pulahtaa veteen, ja oli mukavan raikas olo meloa takaisin Koivusaareen ja autolle.
Maijan kanssa lähdettiin pienelle iltasupille Vantaanjoelle. Päivä oli ollut helteinen niin ilta on kyllä ihan parasta sup-aikaa. Lähdimme liikkeelle Pakilan uimarannalta, joka onkin mainio paikka lähteä. Auton sai ihan joen viereen, rannassa myös Bajamaja ja suihku, siinä saa laudankin näppärästi putsattua melonnan jälkeen.
Joella oli tyyntä, virtaus oli mukava, varsinkin Keravanjoen haarassa. Jatkoimme sitä haaraa niin pitkälle kuin pääsee ilman laudan kantamista. Kääntöpisteessä olikin pieni kiva virtapaikka, ihan padolle saakka emme yrittäneetkään virtauksen takia.
Tällä pätkällä ei kulkenut yhtään venettä. Kolme kajakkia kohtasimme ja yhden sup-lautailijan, aika rauhassa siis sai mennä. Joka tuntui jopa oudolle kun Espoon merialueilla saa työkseen moottori- ja purjeveneitä väistellä.
Jokivarsi oli niin nätti, varsinkin Keravanjokiosuus, vihreää ja vehreää, ja nätti siltakin. Oikein ihana ja leppoisa iltasuppauskohde.
Reitti 8,36 km
