Hellepäivä merellä

Juhannus oli rento ja mukava: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, elävää musiikkia ja tanssia, ja aamu-uintikin. Lauantaina merikoira Alfred lähti kotiinsa tyttären ja vävyn luokse Sveitsiin, niin sunnuntaina pystyi lähtemään hyvällä omalla tunnolla pidemmälle sup-retkelle.

Maijan kanssa oli ollut puhetta, että mennään tekemään pidempi jokisup Porvooseen, kahden auton -taktiikalla. Sinnekin luvattiin yli 30 lämpöastetta niin päätettiin vaihtaa paikka Itä-Helsinkiin, jossa helpompi muuttaa reittiä lennossa tarvittaessa.

Paljon aurinkorasvaa, lierillinen hattu, runsaasti vettä, pikkasen suolasta syötävää ja kunnon tauko varjossa niin hyvin meni!

Keli oli upea! Sininen, tyyni meri, kirkkaat värit auringossa. Oltiin kolme tuntia merillä ja melottiin 10 kilometriä. Yksi kunnon tauko ja maltillinen vauhti, leppoisaa lomafiilistä! Ei olisi voinut olla parempi päätöspäivä juhannuksen vietolla.

Lopuksi kävimme vielä kahvilla ja jäätelöllä Mainingissa. Olisi ollut tarjolla myös lounasbuffee ja elävää musiikkia! Ne jäi nyt tällä kertaa nauttimatta, ehkä ensi kerralla.

Ensimmäinen FSSF SUP Remote Race 2022 suoritukseni

Tämänpäivän reittihän näyttää ihan naamiolle! Tällähän pääsee avaaman kesän Remote Race -kisasuoritukset #kesäkuunkuvio. Hikisemmat suoritukset sitten myöhemmin :).

Merikoiran kanssa aamiaisella

Tätä aamua on odotettu. Aurinko paistaa heti aamusta ja tuuli 2 m/s. Nyt pakataan aamiaiset laudalle ja melotaan Karhusaaren uimarannalle ne nauttimaan. Alfred on jo kuin vanha tekijä vaikka tämä hänelle vasta toinen kerta tänä kesänä ja ehkä neljäs kaiken kaikkiaan. Hän seuraa valmisteluja kotona tarkkaavaisena (molemmille melontaliivit esiin ja aamiaisen pakkaaminen) ja on selvästi innokas lähtemään.

Rantaan päästyämme odottaa nätisti kunhan valmistelut tehty ja malttaa tällä kertaa myös odottaa kunnes annetaan lupa mennä laudalle. Sen verran piti olla tietty omapäinen, että ehti vielä takaisin laiturille hypätä, ennen kuin irrottiin laiturista, niin treenattiin laudalle tulo sitten vielä uudestaan (kertaus on opintojen…).

Laudalla olo meni tosi hienosti. Ei edes lukuisat linnut, hanhet, lokit, joutsenet ja muut tunnistamattomat, saaneet häntä levottomaksi niin uskaltauduin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan ihan seisaaltaankin melomaan!

Aamiainen maistui niin hyvälle. Alfredille oli varattu erikoisherkku. Aikansa sitä ihmeteltyään, ja hiekkakuorrutuksen sille tehtyään, mussutti sitä oikein tyytyväisenä.

Ravistettu meriaamiainen

Tänäänkin Alfred herätti jo puoli kuuden maissa. Tuulitilanne: tyyni. Meriaamiainen kutsui. Koira jäi tällä kertaa kotiin, jotta pääsin ihan kunnolla seisten melomaan. Jogurtti ja appelsiinimehu mukaan kylmälaukkuun nautittavaksi Ison Vasikkasaaren uimarannalla. Kaunis jogurttiannos oli perille päästyä kuitenkin muisto vain, mutta maku oli edelleen kohdillaan. Ihana päivänaloitus!

Kausi käyntiin!

Alfred herätti vähän jälkeen viiden. Olikin yllättäen valoisaa, aurinko paistoi! Ei kai sitä nyt vielä viitsi nousta. Mutta vilkaistaanpa sääennuste. Vain 3 m/s! Tuuli. Onhan tässä jo tarpeeksi nukuttu. Kamat kasaan ja laudalle. Sopivaa säätähän on odotettu, joten hop-hop!

Molemmille melontaliivit, minulle myös märkkäri ja neopreenia ylle. Seiskalta oltiin vesillä. Sininen meri, sininen taivas, aurinko kimaltelee aalloilla. Alfred taisi olla kolmatta kertaa laudalla ja molemmille eka kerta tänä vuonna, niin rauhallista totuttelua oli. Tosi rauhallista, reilu kilometri pyörittiin ja aikaa kului sellaiset 25 min. Oli kuitenkin superkivaa! Alfredkin viihtyi hyvin, kunnon merikoira :).

P.S. Rannalla ja laudalla meni hienosti. Kotona melontaliivien koekäyttö aiheutti täydellisen paikalleen jumituksen, ei edes herkkurivistö saanut hauvaa tassua liikuttamaan :D.

Hinthaaralle huippupisteet!

Jos pisteyttäisin SUP-paikkoja/retkiä niin tämänpäiväinen kohde vetäisi pisteet tappiin. Listataanpa miksi:

Lähtöpaikka

Kunnan rantalentis/uimaranta/nuotiopaikka, jossa sopivasti autoille tilaa lähellä rantaa. Löytyi googlettamalla. Jos ottaisi nuotiopuita mukaan, niin saisi tuletkin kivasti puolivälin lepotauolle.

Aamusumu

Aamulla oli upea sumu! Maisemat näkyivät satumaisen usvan läpi niin kauniina, tähän kun lisäsi vielä tuulettoman ja aallottoman kelin niin heijastukset olivat upeita! (Ei takuuta, että näin olisi joka päivä :)).

Reittivaihtoehdot

Samalta lähtöpaikalta kolme kivaa reittivaihtoehtoa. Tänään menimme niistä kaksi.

Alavirran suuntaan pääsee viitisen kilometriä kunnes tulee padotuille koskille. Emme tutkineet ohitusmahdollisuuksia. Ainakin tänään virta oli koskien lähellä voimakas, olisi pitänyt rantautua hyvissä ajoin. Korkeusero näytti varsin isolle, mahtaako olla reittiä ohittaa padot kantaen?

Ylävirran suuntaan joki oli ehkä hitusen mielenkiintoisempi, mutkittelevampi. Kolmen kilometrin melonnan jälkeen saapui ihanasti kuohuvalle koskelle. Paluumatka sujui sitten todella nopeasti ja kevyesti hyvän virtauksen ansiosta.

Yllämainitut reitit mentiin Mustijokea pitkin. Kolmas mahdollisuus on kapea Hinthaara-joki. Sinne emme tänään menneet, alku oli kivinen ja matala koski ja viileässä vedessä ei innostunut ajatuksesta kelluttaa lauta sen yli, joten jätimme tämän pätkän tutkimisen kesäkeleille.

Yhteensä melontaa kertyi 16 km, oikein sopiva määrä viileälle kelille ja lyhyelle valoisalle ajalle.

Kuumailmapallot

Kaksi kuumailmapalloa laskeutui viereemme pellolle. Ei usein noitakaan näin läheltä näe. Oli varmaan kylmää kyytiä tuo!

Seura ja reitinsuunnittelija

Maija nyt vaan on huippuseuraa! Ja löytää parhaat lasku- ja nuotiopaikat. Lisäksi hänellä oli mukana lämmintä tomaattikeittoa!!!! Pitää suunnata termarikauppaan, kyllä kylmillä keleillä pitää lämmintä murkinaa mukana olla!

Synkkä hetki Mäntsälässä

Kaksi ja puoli kuukautta suppaamatta! Vaikka vedet olleet auki, ei voi olla totta. Voi, kun on viettänyt laatuaikaa tyttären ihanan käppänä-koiran, Alfredin kanssa (sydän, sydän, sydän ….). Mutta oli sydän pakahtua tänäkin aamuna jo pelkästä SUP-tavaroiden pakkamisesta ja märkkärin päälle kiskomisesta, saati siitä kun hyppäsi autoon, pisti popin soimaan ja kurvasi kohti Nummista ja Mustijokea.

Maija tiesi Nummisen koskella olevan laavun ja tulipaikan niin eväiksi valikoitui tällä kertaa myös lämmitettävää murkinaa, muu-makkaraa ja juustokerrosvoileipiä. Leivistä tulikin herkkua ritilällä. Ja Maijalla oli myös rocky road -kakkua jälkiruoaksi ja pääsin osille, nam! Minun pitää petrata jälkkäriosastolla.

Vaikka ilma oli harmaa, niin mieli ei tippaakaan. Onnellisuus oli huipussaan. Melottiin koskelta ensin alajuoksulle reilut neljä kilometriä ja takaisin. Sitten oli lounastauko upealla laavulla, joka on enemminkin kota. Sitten kannettiin laudat kosken toiselle puolelle ja melottiin 3.5 km ja takaisin yläjuoksun puolelle. Yhteensä melontaa kertyi mukavat 15,63 km.

Mikäs se synkkä hetki? Ei oikeasti yhtään mikään, vain hetkellinen harmaus ja tummat pilvet yläjuoksun suuntaan lähdettäessä. Taivas vaaleni hetken kuluttua, ja mieli oli koko ajan niin aurinkoinen, mutta pitäähän vähän särmää retkessä olla.

Reitit, yhteensä 15,63 km

Laavulla

Kylmän kelin vaatetusta ja varustehuoltoa (huuhtelu ja kuivaus)

IltaSUP Vanhankaupunginlahti

Pari viestiä päivällä Maijan kanssa ”Kävisikö tänään? Ainut sateeton päivä tällä viikolla. No mennään. Vanhankaupunginlahti klo 18.30, pari tuntia riittää ainakin valoa. Selvä, nähdään!”

Ihana, kun on aina valmiina -melojia kavereina! Tänään piti laittaa varulta märkkäri päälle, sen verran myöhään oli lähtö. Ja hyvä olikin, kun aurinko paistoi, niin kuuma oli, mutta kun meni pilveen ja varjoon kahdeksan maissa, niin oli juuri sopivan lämmin.

Seitsemän kilometrin lenkki oli just sopiva illalle töiden jälkeen. Kurkkasimme ensin Vanhankaupunginkosket ja sitten teimme kierroksen lahdella. Emme olleet yksin vesillä, tuhansia hanhia oli seuranamme. Muuten oli kyllä rauhallista.

Reitti 7,03 km

FSSF SUP Remote Race 2021, kaikki kasassa!

Kävin kipeästä peukalosta vähät välittäen heittämässä viimeisen puuttuvan Remote Race -suorituksen eli Technical Cup Special 1 km. Sen Technical pitäisi olla kolme tyylikästä pivot-käännöstä, mutta kyllä käännökset sai tehtyä ihan souda-huopaa -tekniikallakin :D.

Tänä kesänä suoritin siis kaikki varsinaiset kisamatkat, tämän lisäksi siis myös tavallinen 1km, Sami Laakkonen Special 5km, tavallinen 5km ja 10km. Tosi ylpeä itse olen tuon kympin heittämisestä. Toki olen tehnyt pidempiäkin päiväretkiä, mutta 1h 40 min tasaista nopeahkoa vauhtia oli kyllä saavutus.

Näiden lisäksi suoritin myös molemmat kuukausihaasteet, joista kesäkuun kuvahaaste oli erityisen hauska ja vaikea. Siinä kisassa nähtiin useita mestaripiirroksia!

Toivottavasti kisa jatkuu vielä ensi kesänäkin. Tämä viikko vielä aikaa osallistua, joten sinne vaan kaikki vesille!

Porukalla Lempäälän ympäri

Viime kesänä teimme kolmistaan Minna, Pirita ja minä Lempäälän ympäri -suppauksen. Reitti oli yksi parhaimmista menemistäni: kauniit maisemat, useita virta- tai koskikohtia ja Lempäälän kanavan läpimeno. Joten ei mikään ihme, että halusimme mennä uudestaan. Kaunis elokuun ilta valikoitui ajankohdaksi. Erityisen kivaa oli, että saimme tänä vuonna isomman porukan kasaan, meidän kolmen lisäksi tänään matkalla oli kolme muutakin iloista suppaajaa. Tämä kierros on jo perinne, ensi vuonna taas uudestaan. Kiitokset Minnalle reitin vetämisestä ja paikallistuntemuksesta!

Mikä on uutta viime vuoteen verrattuna on se, että Herralankoskeen on rakennettu vesireitit sekä koskimelojille että muille menijöille. Sitä ei suositella juuri nyt mentäväksi, uiminen hyvin todennäköistä, mutta alkukesällä siitä on kuulemma hyvin päässyt. Vähän kylkimyyryä, mutta kumminkin. Ehkä ensi kerralla menemme sellaisen virtauksen aikaan, että pääsee kokeilemaan. Tänään siis kannoimme laudat ohi. Kaksi kajakkia nähtiin tänäänkin menevän onnistuneesti läpi.

Herralankoski

Lempäälän kanava

Reitti 11,37 km