Jumppapallogolfaamassa

Olen seurannut Facebookissa Suomen jumppapallogolfaajat -sivustoa jo kotvan aikaan, ja nyt vihdoin tuli lähdettyä itsekin mukaan. Ja oli kivaa! Seura oli tosi mukavaa ja paikka hieno, reitti kulki Vihdissä neljän veden kautta ja komeita kallioita riitti myös kiivettäväksi.

Yksi jumppapallogolfin kehittäjistä Janne Pyykkö kertoi, että paikanvalinta on tärkeä juttu. Valittavaksi tulee vain maisemallisesti mielenkiintoisia kohteita ja samaan paikkaan ei mennä vuoteen pariin uudestaan, näin harrastuksen tiimoilla tulee nähtyä hienoja, uusia reittejä.

Peli alkoi parkkipaikalla pallojen täytöllä ja peliparien sopimisella. Ensikertalaisena sain Jannen pariksi. Häneltä tulikin sitten pelin aikana paljon hyviä vinkkejä. Alkaessani tehdä ensimmäistä potkua tajusin, etten ole ikinä edes potkaissut jumppapalloa eikä ole mitään hajua miten se käyttäytyy! No suunta voi olla vain ylöspäin, ja kyllä se siitä pikkuhiljaa paranikin.

Lounastauon pidimme Kämmenlammen laavulla, jossa oli partiolaisia nuotiolla. He ihmettelivät miksi kannamme jumppapalloja mukana :). Kerroimme ilosanomaa ja tuntuivat hyvin asian ymmärtävän. Laavulla seurueemme pari rohkeaa leidiä pulahti uimaan! Wau! Ihanaa kuulemma oli.

Annaleena ja Elena olivat tänään ihan ylivoimainen pari, onnittelut! Parasta oli reipas ja rento meininki ja upeat järvimaisemat. Tulee varmasti osallistuttua uudestaan tällaiseen golfiin. Ja nämä järvet pitänee panna SUP-harkintaan, kantamaan kyllä joutuu lautaa, mutta hyvä reittisuunnittelu auttaa aina.

P.S. Janne on kova avokanoottiretkeilijä, jonka huimista seikkailuista voi lukea blogistaan.

Jumppapallogolf (neljä viimeistä kuvaa kuvaajana Janne Pyykkö)

Järvimaisemia

Vähän vakavaksi vetää näin ekalla kerralla 😀

Väänteenjoki

Halloween-päivään sopivaa harmautta tämänpäiväisellä jokiretkellä. Kuitenkin oli myös kauniita värejäkin, vaikka ruska oli jo tällä joella ohi. Vihreää nurmea, oranssia kaislaa, eri harmaan sävyjä puissa ja mökit kertoivat erilaisia mökkiunelmatarinoita. Mökkiläiset eivät enää itse juuri paikalla olleet.

Jätimme autot Väänteenjoen uimapaikalle lähelle sulkua. Siitä olikin oikein hyvä laskeutua jokeen, oli parikin laituria ja näiden vierellä sekä hiekkarantaa että veneenlaskuramppia.

Lähdimme vastavirtaan ja -vastatuuleen. Joki on leveä ja helposti melottava. Jatkoimme Hiidenvedelle saakka, jonka laitamilla sitten käännyimme takaisin. Takaisintulo sujuikin sitten reipasta vauhtia myötäisessä. Matkaa kertyi 14,54 km.

Märkäpuku toimi loistavasti tänäänkin, pieni veden ripsauttelu ei tuntunut missään. Mutta uudet pikkasen paksummat neopreenitossut voisi kyllä hankkia. Vanhat varmaan jo kuluneetkin niin laskevat kylmää pohjasta läpi laudalla seistessä.

Retkiseurasta ja kuvaluettelon viimeisen kuvan (evästauolla) ottamisesta kiitokset Päivi Pälvimäelle.

Ruskaa ja heijastuksia Siuntionjoella

Kuulas lokakuun lauantai Siuntionjoella. Ruskaa oli vielä ja joki niin tyyni, että värit ja varjot heijastuivat upeasti joen pintaan. Keli jo sen verran viileä, että varpaissa kylmä hieman tuntui. Sauna maistui melonnan päälle. Syksy on ihanaa aikaa laudan päällä nautiskelulle.

Skinners -sukkakengät

Tilasin pariviikkoa sitten Vaeltajankaupasta Skinners-sukkakengät. Toimitus oli nopea, ja olen nyt pari kertaa käyttänyt supatessa niitä. Ensivaikutelma hyvä. Mukavat kävellessä, ja erityisen hyvät märällä kalliolla mentäessä, myös silloin kun kallio on vedessä ja levän tms. peitossa. Pito varma ja mukava. Laudalla myös mukavat, jos ovat kuivat. Nyt vesi jo viileää, niin kylmät kyllä, jos märät tai vettä sisällä paikallaan seistessä. Mutta kävellessä märkyys ei haitannut, kun lopetti suppauksen ja kantoi lautaa autolla sellaiset sata metriä, niin ei tuntunut liikkuessa kylmille.

Hyvät ja mukavat jalassa, pidosta paljon plussaa. Kylmällä/märkänä kylmät seistessä, joten viileille keleille edelleen kunnon neopreenitossut. Kuivausapuna käytin kotona puupurupatukoita.

Kolmperse-Tämäkohtu-Runkkalanlahti

Hienot kaksi järveä ja lahti Karkkilan järviylängöllä. Ja niin mahtavat nimet! Kolmperseessä ja Tämäkohdussa paljon mökkejä, mutta Runkkalanlahti on hiljainen erämää. Syyskuun lopulla ruska maalasi näkymät kauniiksi. Nautin todella retkestä. Matkaa kertyi 11,11 km.

Ruskaa Toivanjoella

Kaipasin jo kovasti päästä pitkästä aikaa joelle melomaan. Päivi ehdotti Janakkalassa sijaitsevaa Toivanjokea, voisi olla sopiva kohde tuuliselle lauantaille. Ja niin se olikin, aivan ihana! Suojaisa, ei noussut juurikaan aaltoa vaikka tuuli ja tänään meitä suosi niin aurinko kuin alkava ruskakin. 15 kilometriä tuli melottua kauniissa kiemurtelevassa jokimaisemassa. Lintujakin nähtiin, useita harmaahaikaroita, silkkiuikku ja pääskysiä. Lisää ruskaretkiä suunnittelemaan!

Matinkylästä

Loma on ohi, ja työt alkaneet. Näin viikolla ei taida ehtiä töiden jälkeen kovin kauas retkeilemään, mutta onneksi voi käydä lähellä vesillä. Voisinpa pistää tähän Matinkylän rannalta mukavia iltareittejä, tunnin-puolitoista kestäviä.

Parituntia merillä 7,94 km (24.9.)
Upea syyssää. Aurinko paistaa ja tyyntä. Tuulta ja aaltoa löytyi hetkeksi aivan eteläisessä päässä reittiä.

Miessaaren ympäri 7,22 km (1.9.)

Syyskuun ensimmäinen päivä ja niin nätti iltapäivä/ilta. Nyt keli oli ihan täydellinen Miessaaren kiertoon, sopivasti sekä tuulta että aurinkoa. Toivottavasti syksy jatkuu yhtä kauniina pitkään.

Satunnaista haahuilua 4,92 km (21.8.)

Alkuperäinen ajatus oli kiertää Miessaari. Mutta vaikka tuuliennuste oli 3 m/s, niin avoimilla alueilla oli vaahtopäät joten pyrinkin välttämään niitä ja päätin kiertää saaria. Ensin itään ja sitten länteen. Tarkoitus oli siellä ylittää veneväylä ja mennä saarten väliin. Mutta en ollut ainoa kesäiltaa merellä viettämässä ja veneitä tuli väylää pitkin tasaisena nauhana. Niinpä en päässyt väylän yli :D. Ei se mitään, kivaa oli tämäkin haahuilu.

Ison Vasikkasaaren ympäri 4,74 km (19.8.)

Tähän sain menemään tunnin, kun pistäydyin tauolla uimarannalla, näin ilta-aikaan se oli varjossa ja jopa viileän oloinen, vaikka muuten oli aurinkoista ja lämmintä.



Ramsinniemi

Hellettä pukkaa elokuussa. Aamulla pieni lenkki itäisessä Helsingissä. Lähtöpaikka Ramsinniemessä (yksityisranta) ja siitä Helsingin kaupungin ulkoilusaaren Malkasaaren ympäri. Siellä näytti olevankin ulkoilu käynnissä, kunnon savut nousivat tulipaikalta, ja laiturissa oli useita veneitä ja pari kajakkia. Me emme tällä kertaa rantautuneet. Katseella etsimme Villinkiä, jonka ympärikierto on to do -listalla. Onneksi on vielä kesää jäljellä.

Hirsala-Skjulö (Kirkkonummi)

Kuuma lauantai, vesille päästävä. Muutkin olivat samaa mieltä, horisontti siinsi valkoisia purjeita ja moottoriveneitä pörräsi ympärillä. Kyllä merelle mahtuu, hieno päivä. Niin kuuma, että upeat maisemat ja taukopaikat olivat parasta, melominen vähän rankkaa. Kuumana kesäpäivänä aamut ja illat sopivat paremmin reippaampaan menoon. Nahka palaa. Kesä.

Viimeinen valokuva kuvaaja Päivi Pälvimäki. Reitti noin 12 km, Polarista loppui akku, palattiin kyllä lähtöpaikkaan :).

Linlo-Måskobben

Elokuun ekapäivä ja upea SUPsää. Tuulet ja aurinko suosivat niin, että innostuimme melomaan Linlon Marinasta (Kirkkonummi) jonon uloimmalle pikkusaarelle, somalle Måskobbenille. Sieltä olikin hienot aavanäkymät pitkälle merelle kuin myös vieressä olevalle Porkkalanniemelle. Takaisin meloimme sitten saarten toiselta puolelta. Hieno retki, tänne tultava uudestaan.

Menomatka (viimeinen kuva kuvaajana Päivi Pälvimäki)

Ensimmäinen taukopaikka (viimeinen kuva kuvaajana Päivi Pälvimäki)

Måskobbenille (viimeinen kuva kuvaajana Päivi Pälvimäki)

Paluumatka

Reitti 13,04 km