Vapaapäivän lähiretki

Vapaapäivä. Joten pitempi retki mielessä, mutta lähiretki tällä kertaa. Varasin laudan kolmeksi tunniksi, ajatuksella tehdä ympyräreitti Kalastajatorpalta Seurasaaren vierestä Mustasaareen ja sieltä sopivasti takaisin. Siitä tulikin aika hieno isoympyrä, 9,36 km, yksi vesitauko pikkuisessa saaressa (15min) ja lounastauko Mustasaaressa (30 min).

Keli oli kuuma ja aurinkoinen, aika läkähdyttävää meloa, tuulta ei alkuun ollut ollenkaan, mutta onneksi sitäkin oli Seurasaaresta eteenpäin.  Vesi maistui. Yleensä minulle ei tapahdu mitään kommelluksia, mutta tänään oli vähän dramatiikkaakin.

  • Vesitauolla pikkusaaressa laitoin laudan nokan iso kiven päälle, ajatellen, tuosta ei kyllä lähde minnekään karkuun.  Sitten tulikin isompi laiva ja sen aallot: lauta nousi kiven päältä puoli metriä ilmaan ja laskeutui ei-takaisin-kiven-päälle. Kääk, perään! No kallio oli liukas veden ääressä, ja tein tyylikkään peppuplätsin kallionpäälle, auts! Sain laudan kiinni, mitä väliä muutamalla mustelmalla.
  • Ruhjeet eivät jääneet tähän. Lehtisaarta kiertäessäni nautiskelin menosta, enkä huomannut samean veden alla kivikkoa. Evä iski kiinni yhteen kivistä, mutta minä jatkoin matkaani: yks kaks ihmettelin painottomuutta keskellä lämmintä vihreyttä ja lautakin kellui ylläpuolellani, miten tässä nyt näin kävi. Takaisin laudalle ja vahinkotsekki. Käsivarressa ja polvessa naarmuja, lisäksi polvi tuntuu aralle, kylmää sitten kotona sille.
  • Jottei jännitystä olisi liian vähän, alitettuani Lehtisaaren sillan, huomasin edessä tummat pilvet ja kuulin jyrinää. Käännyin kohti Kalastajatorppaa, jolloin jyrinä oli vasemmalla, päälläni ei ollut pilviä.  Päätin meloa lähellä rantaa, jotta voin tarvittaessa mennä pikaisesti maihin, jos ukkonen ja salamointi alkaa tai lähenee.  Koko matkan kuului sieltä jyrinää, mutta onneksi ei tullut kohti, eikä salamoita näkynyt, ja pääsin ilman kolmatta taukoa lähtösatamaan.

Huolimatta näistä kolmesta pikkuvastoinkäymisestä, retki oli todella onnistunut! Hyvä pituus, paljon nähtävää ja kunnon tauotkin. Ei aina tarvitse ajaa kauas tehdäkseen kelpo sup -retken.

Seurasaari

Pikkusaari (Porsas?)

Mustasaari

Lehtisaari

3.8. 2018 Opit ja ajatukset eilisestä.  Tekevälle sattuu, mutta aina voi pohtia ja parantaa.

  • Jos aurinko paahtaa ja porottaa, pidä tauot varjossa. Niin itsestäänselvyys, mutta oli mukava kallio istuksia.
  • Jos jotain yllättävää sattuu, nopea reagointi hyvä, mutta voi olla silti aikaa miettiä sekuntti tai kaksi, mitä ja miten kannattaa toimia.
  • Kelluntaliivi oli hyvä, olisi voinut sattua ilman sitä kivikkoon kaatumisessa pahemminkin.

Sunnuntaiaamun SUP

Olen kuukauden ajan lähinnä matkustanut, viidessä eri maassa käynyt, sekä työmatkoilla että omilla lomareissuilla, ja on ollut oikein kivaa.  Suppaukset ovat jääneet sitten vähiin.  Mutta nyt heinäkuussa ei ole ulkomaanreissuja tiedossa, joten supkesä voi kunnolla alkaa. Tänään meninkin heti aamusta Kalastajatorpalle TwentyKnotsin suppipisteelle.  Hetken mietin menemistä tuulta on sellaiset 5 m/s, en millään viitsisi olla koko aikaa polvillaan, mutta onneksi menin.  TwentyKnotsin majan edessä oli kova aallokko, mutta Kuusisaaren sillan toisella puolella oli oikein mainiot supkelit! Jatkoin vielä Seurasaaren sillan ali ja nautiskelin kesäaamusta.  Takaisin tullessa sai viimemetreillä tehdä töitä, mutta sitäkin oli sitten ihan sopivasti.  Ihana aamu!

 

Seurasaari talvella

Seurasaaren ympäristössä ja ympäri olen vapaanveden aikaan monesti mennyt SUP -laudalla.  Tänään valloitin saaren päästä päähän kävellen. Ulkomuseoalue ei ole auki talvisin, mutta ei se nyt ole varsinaisesti kiinnikään vaan Etelä-Pohjanmaalta tuotuja rakennuksia voi ihailla hyvin ulkoapäin.  Saaren päässä törmäsimme puiseen rakennukseen (kuva 2), jonka esittelytekstissä luki, että siellä voi pitää vaikka palaverin, tai sitten vain hiljentyä hetkeksi. Saaren päädyssä herkistyin myös muistelemaan kesäistä SUP-retkeä saaren ympäri, jolloin kompuroimme leväisiä kiviä pitkin kelluttaen lautoja kivien ohi, se ei ehkä ollut paras reittivalinta (vaikkakin lyhyin). Kylläpä tuli kova ikävä kesää ja vesiretkiä.

Mutta oli mukava nähdä Seurasaari pitkästä aikaa maalta käsin, ja samalla sai nauttia ulkoilusta ja hyvästä keskustelusta retkeilijäseuran kanssa.  Totesimme molemmat, että jopa näin pääkaupunkiseudalla on helppo hetkessä lähteä luontoon ja nauttia rauhasta ja jopa hiljaisuudesta, jos vain lähtee hitusen kauemmaksi vaikka johonkin Helsingin edustan saarista.  Silloin ei enää kuulu Länsiväylällä huristavat autot, niinkuin ne tänään kuuluivat tasaisena kohinana jäisen meren yli.

 

Fanatic -laudat: Fanatic Ray Air Premium

Minulla on ollut toiveissa jo jonkin aikaa kiertää Seurasaari kokonaisuudessaan. Tunti ei siihen ihan riitä, joten varasimme Tiinan kanssa kahden tunnin vuorot tälle päivälle sitä varten. Tänään oli merellä tuulista (6 m/s), joten lautavalintaa tehtäessä sekin otettiin huomioon. Hetken pohdittuamme TwentyKnots -henkilökunnan kanssa asiaa Fanatic -lauta oli tänään Fanatic Ray Air Premium.  Teräväkärkinen ilmatäytteinen retkilauta, joka on kuitenkin leveä ja vakaa, joka on hyvä ominaisuus näin tuulisella säällä.  Tiinalla oli tänään StarBoardin Free Ride, joka on mukava kova retkilauta.

Pääsinkin testaamaan lautaa monenlaisissa olosuhteissa: tuulta riitti leppoisasta alkureitin tuulesta seurasaaren kaukaisemman kärjen kunnon tuuleen ja aallokkoon, jossa ei päässyt eteenpäin seisten vaan piti ottaa vauhtia polvillaan.  Pidimme pienen jaloittelu- ja evästauon suojaisassa laguunissa, jossa lipui myös ylväs joutsen. Ihan saaren kärjessä päätimme oikaista kivien välistä, jolloin pääsimme myös kelluttamaan lautoja. Loppumatka olikin sivumyötäistä, jossa oli kevyt tulla takaisin Kuusisaaren toiselle puolelle ja tyveneen veteen.

Tässä kelissä ja runsaalla kahvitauolla Seurasaaren kiertoon meni  kaksi ja puoli tuntia, ja retki olli todella mukava ja vaihteleva.  Jos SUP -kokemusta vielä vähän,  niin kannattaa tehdä tämä retki vähemmän tuulisella säällä. Meillä oli kyllä hauskaa.

Fanatic Ray Air Premium -lauta oli juuri sellainen kuin lupailikin. Menee reippaasti eteenpäin, mutta on leveytensä ansiosta vakaa ja luotettava tuulessa ja aallokossa. Tätä lautaa suosittelisin henkilölle, jolla jo hieman kokemusta vaikka vuokralaudoista ja suunnittelee oman laudan hankkimista retkiä varten.  Tämän saa kätevästi pakattua mukaan minne vain, etenee vedessä kevyesti ja mukavasti pidemmänkin matkan ja on vakaa. Tästä laudasta on varmasti iloa pitkäksi aikaa monenmoisissa melonnoissa.

 

Huom: Suorapätkä saaren yli: unohtui laittaa sporttikello käyntiin

 

Työt ja murheet unohtuu

Tänään menimme muutaman työkaverin kanssa suoraan töistä laudoille. Sää oli aurinkoinen ja jonkin verran tuulinen.  Meri, luonto, laineet ja linnut tyhjentävät pään kaikesta muusta ja voi nauttia  kesästä kaikin aistein.  Merellä oli muitakin nautiskelijoita kauniissa kesäsäässä: kajakkimelojia, soutuveneitä, moottoriveneitä ja jopa dragon boat. Menimme Kalastajatorpan rannasta Seurasaaren kauniin sillan ali iloiten erilaisista tuuliolosuhteista täysin tyvenestä pikkupuhuriin.

Loistoretki (vaikka jotain puuttui)

Keskiviikkona töiden jälkeen oli taas aika lähteä laudalle. Sää oli ollut koko alkuviikon vaihteleva, maanantaina satoi, tiistaina piti sataa, mutta oli loistosää ja keskiviikkona töiden jälkeen piti olla mainio sää.  Koko keskiviikon oli pilvistä, oikea ‘kohta sataa’ -tunnelma, ja kun lähdimme töistä kohti Kalastajatorppaa niin oli pimeänpilvistä. Tuumasin, etten viitsi ottaa kameraa mukaan, tulee huonoja pimeitä kuvia, ja ei me siellä tuulessa mennä minnekään uusille reiteille, niin ei niitä vanhoja paikkoja viitsi edes kuvata.  Ja kännykästäkin oli melkein akku lopussa, niin ajattelinen että, turha ottaa sitäkään mukaan, samoja tuttuja reittejä sitä kuitenkin mennään.

Niin, just.  En minä koskaan näemmä opi, jo joku kerta sitten totesin “Älä enää ikinä jätä kännykkää/sport trackeria pois, mukava tietää miten pitkän reitin meni” ja varsinkin jos menee uusia reittejä, niin saa reitin talteen.

Säähän oli siis kuitenkin mainio.  Päälle jätetty takki piti riisua alle 5 minuutin melonnan jälkeen pois, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Tuuli tuli aivan erisuunnasta kuin yleensä, ja Kuusisaaren sillan jälkeen oli käytännössä tyyntä, joten oli oikein mukava jatkaa kohti Seurasaaren siltaa ja sen ali.  Sielläkin puolella oli loistosää, aurinko paistoi ja meri oli tyyni.  Niinpä lähdimme kohti Seurasaaren toista päätä.  Matka taittui mukavasti ihastellen Seurasaaren kulttuurimaisemia.  Ja lopulta tavoitimme saaren kärjen.  En olekaan aikaisemmin ollut noin kaukana, jo aika lähellä Länsiväylää ja Ruoholahtea. Hetken mietimme lähteä kiertämään koko Seurasaaren, tuulta oli kuitenkin selvästi enemmän toisella puolella, niin palasimme samoja jälkiä takaisin.

Paluumatka menikin todella nopeasti mm. sen takia, että komea harmaahaikara suorastaa poseerasi meille pitkän ajan/matkan ja päästi todella lähelle ennenkuin päätti poistua paikalta.

Muutama opetus, varsinkin itselle:

  • jos tykkäät kuvista, ota kamera mukaan
  • jos tykkäät tietäät reitin ja matkan, ota Sport Tracker mukaan
  • jos menet, niin reitit saattavat muuttua eli muista kaksi edellistä kohtaa
  • sää saattaa muuttua retken aikana, joko huonommaksi, mutta myös paremmaksi
  • koeta muistaa opetukset, jotka olet jo oppinut
  • tuo viimeinen vielä kerran, niin tarvitse harmitella, ettei ole kuvia eikä reittiä kilometritietoineen

No onneksi voi värkätä kätevästi kartalle punakynällä reitin, katso kuva.

 

reitti2408