Porukalla Lempäälän ympäri

Viime kesänä teimme kolmistaan Minna, Piritta ja minä Lempäälän ympäri -suppauksen. Reitti oli yksi parhaimmista menemistäni: kauniit maisemat ja useita virta- tai koskikohtia ja Lempäälän kanavan läpimeno. Joten ei mikään ihme, että halusimme mennä uudestaan. Kaunis elokuun ilta valikoitui ajankohdaksi. Erityisen kivaa oli, että saimme tänä vuonna isomman porukan kasaan, meidän kolmen lisäksi tänään matkalla oli kolme muutakin iloista suppaajaa. Tämä kierros on jo perinne, ensi vuonna taas uudestaan. Kiitokset Minnalle reitin vetämisestä ja paikallistuntemuksesta!

P.S. Mikä on uutta viime vuoteen verrattuna on se, että Herralankoskeen on rakennettu vesireitit sekä koskimelojille että muille menijöille. Sitä ei suositella juuri nyt mentäväksi, uiminen hyvin todennäköistä, mutta alkukesällä siitä on kuulemma päässyt. Vähän kylkimyyryä, mutta kumminkin. Ehkä ensi kerralla sellaisen virtauksen aikaan, että pääsee kokeilemaan. Tänään siis kannoimme laudat ohi. Kaksi kajakkia nähtiin kyllä menevän ihan onnistuneesti läpi.

Herralankoski

Lempäälän kanava

Reitti 11,37 km

Love and Peace!

Tänään Nastolassa oli sää mitä parhain, ei liian kuuma eikä kylmä, vaan täydellinen. Tuulta oli just sopivasti, ja aina sopivaan suuntaan. Myös aurinko ja pilvet kuin tilauksen mukaan aseteltuna. Maisemat kauniita, kukkia ja lintuja, myös järvien nimet Iso-Kukkanen ja Pikku-Kukkanen kuin hippiunelmasta. Eväät herkullisia, ja taukopaikat mukavia.

Eihän tälläistä olekaan, ei yli kymmenen kilometrin melonta voi olla näin täydellinen. Aina jossain vaiheessa on jotain työlästä tai paahtohelle tai epämielyttävä sivutuuli tai ainakin paarmoja. Nyt meni 16 kilometriä täydellisemmin kuin osaisi ikinä suunnitella. Ei muuta kuin rauhaa ja rakkautta tänään!

Villähteen Kukkanen ja Pikku-Kukkanen


Kanto Iso-Kukkaselta Salajärvelle + evästauko


Salajoki


Reitti 16.19 km

AulankoSUP 2021

Tänään oli Hämeenlinnassa AulankoSUP 2021 -tapahtuma. Osallistuin 5 km retkisarjaan. Sää suosi, pikkasen tuulta ja aaltoja, just sopivasti, lämpötila ei ollut liian kuuma, reitti kaunis maisemareitti, maltillisesti moottoriveneitä ja nekin kohteliaita. Ja mikä parasta huipputyyppejä sekä retki- että kilpasarjassa, heidän kanssaan oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia, ja tutustui myös uusiin harrastajiin.

Osallistujia oli tänään 7 retkisarjassa ja 13 kilpasarjassa. Miksi osallistua SUP-tapahtumaan?

  • Kilpailijat tietty kilpailee. Mutta entä me muut?
  • Tutustuu uuteen paikkaan supata, jos ei ole ennen käynyt
  • Turvallinen reitti ja tapa kokeilla nopeutta ja matkaa (muita ihmisiä ja turvavene paikalla)
  • Tutustuu uusiin ihmisiin, joilla sama innostus ja intohimo
  • Pääsee juttelemaan muiden harrastajien ja kilpailijoiden kanssa (tämä on ihan parasta!)
  • Ehkä innostuu kilpailemisesta
  • Mukava viettää retki/päivä samanhenkisten ihmisten kanssa

Miten saisi lisää ihmisiä mukaan? (Oma 5 minuutin aivoriihi)

  • Kerro miten kivaa näissä tapahtumissa on, musiikki soi, aurinko paistaa, laineet liplattaa, yhdessä tekemisen meininki, jee!!
  • Järjestäjät voisi tarjota:
    • ilmaisen lautavuokran retkisarjaan ennakkoilmoittautujille (helppo osallistua)
    • ilmainen osallistuminen omalla laudalla + liivit päällä 12-16 vuotiaille (lisää junnuja mukaan)

Oli siis huippukiva päivä tänään! Kiitokset järjestäjille ja kaikille osallistujille! Ja myös palkintojen lahjoittajille Partioaitalle ja HoneyFactorylle! Palkinnot arvottiin kaikkien osallistujien kesken. Minua onni suosi, kotiin tuomisena oli hunajapurkki :). Oli myös mukava tavata joko pitkästä aikaa, tai tutustua tänään, Eeva, Thomas, Heidi, Aino, Kiira, Nina, Lauri, Jyri ja moni muu, joiden nimet muistan sitten ensi kerralla :).

Lähdössä

Vesillä

Maissa taas

Kiitos Eeva Haartio muutamasta kuvasta!

FSSF Remote Race 10km

Viime maanantaina tein koekakun 10 km kisamatkaa varten, ja se meni niin kivasti, että päätin tehdä varsinaisen kisasuorituksen. Tänään aamulla oli hyvät tuuliolosuhteet, ja aikaisin aamusta ajattelin olevan myös sopivan lämpötilan. On kyllä sanottava, että tänään oli aikamoinen paahde jo kello seitsemän, ja hiki virtasi sillä puolella otsaa mihin aurinko paistoi. Onneksi oli pieni tuuli (2 m/s), ei tyynessä olisi jaksanutkaan.

Lähdin pitämään tasaista 6 km/h nopeutta, ja se menikin helposti. Fanatic Ray Pure on kyllä ihana lauta. Reittisuunnitelma on jo pikkasen haastavaa näinkin pitkälle matkalle, kun maa tulee nopeasti vastaan, ja tarvitsee tehdä useampia käännöksiä. Ihan suoraan ulapalle en halua kuitenkaan lähteä. Mutta oli kyllä sitten lopulta ihan ok reitti.

Ensin ajattelin lähteä vesille jo kello kuusi, että vältän moottoriveneet, mutta enhän jaksanut niin aikaisin herätä, eli normi klo 7 mentiin tänäänkin. Takaisinpäin tullessa jouduin sitten väistelemään useampaakin moottorivenettä, ja reitti vähän rikkoontui, mutta ei onneksi niin että olisi suoritus katkennut tai minä uinut. Joten ok tältäkin osin.

Tasaisella 6 km/h olisi päätynyt loppuaikaan 1:40, nyt kello näytti maalissa 1:40:42, eli hyvin pysyin tavoitevauhdissa. Hieno fiilis näin itsensä ylittäminen, en ole oikein toisia vastaan kilpailuhenkinen, mutta itseäni haastan kyllä mielelläni. Voittajafiiliksen on saanut kaikista FSSF SUP Remote Race – matkoista! Vielä tekemättä Technical 1km, pitäisikö heittää sekin?

Pikkuperhosen vielä pelastin vedestä. Aikansa siipiään kuivattuaan lensi sitten omille teilleen.

10km testi

Ajatuksena on tehdä tänä kesänä vielä FSSF SUP Remote Race 10 km. Sitä varten kokeilin tänä aamuna miten onnistuu kahden tunnin ajan pitää yllä 5 km/h nopeus. Reitin suunnittelin neljään 2,5 kilometrin suoraan, mutta muutin sen viiteen kahden kilometrin pätkään kun alkoi näyttää, että ranta tulee liian pian vastaan eka osuudella ja olisi myös hyvä juoda vettä vähän aikaisemmin. Niinpä kahden kilometrin välein join vettä (ja otin valokuvia).

Suuremman sähläyksen loppuun aiheutti se, ettei kymmenen kilometriä ollut tulossa täyteen Ison Vasikkasaaren uimarantaan ja sitten sahasin viimeisen kilometrin lyhyttä väliä. Se ei ollut ihan paras ratkaisu.

Mutta testi onnistui hyvin, noin 5 km/h tuli helposti pidettyä pari tuntia. Oli enemmänkin retki- kuin kisavauhti, kiristää voi jonkin verran tahtia. Kympin seisomisen jälkeen oli varpaat aivan tunnottomat, onneksi heräsivät henkiin, niitä olisi hyvä vähän huomata heilutella laudalla. Ja oli aivan hirveä nälkä!

Nyt voi hyvillä mielin suunnitella 10 km Remote Racen tekemistä. Kunhan sopivat olosuhteet täyttyvät joku aamu, riittävän tyyntä ja ei liian lämmintä, ja jaksan herätä hyvissä ajoin (ennen moottoriveneitä).

P.S. Alkumatkasta lautaani keikutti iso otus, pärskäytti itseään ilmaan, niin että hetken näkyi hopeanharmaa keho ja vettä lensi niin että jalkani kastuivat reisiä myöten ja pisarat kastelelivat silmälasitkin ( ja olin seisaallaan). Lajimääritystä en pystynyt tekemään, joten olkoon merihirviö.

Alfredin eka kilometri

Alfred pääsi tänään toista kertaa SUP-laudalle, ja oli niin innokas, että oli ennen miehistöä laudalla ja valmiina lähtöön vaikka peräpää edellä. Herkun avulla nuori koiraherra saatettiin oikeaan paikkaan laudalla, ja miehistökin nousi alukseen.

Alfred, joka ei tassujaan vapaaehtoisesti kastele suihkussa, lätäköissä tai isommissa vesialueissa, on oikein tyytyväinen laudalla. Katselee ja haistelee tarkaavaisesti kaikkea, mutta ei säntäile lintujenkaan perään niinkuin maissa.

Olimme parikymmentä minuuttia laudalla ja lahdenpohjukassa pyörimällä saatiin yksi täysi kilometri mittariin. Siihen oli toka kerta hyvä lopettaa ettei ehdi väsy tai tylsyys iskeä. Kyllä Alfred on ihan luonnostaa, jos ei merikarhu, niin merikoira ainakin.

Kotona pääsimme vielä parranpuhdistuspuuhiin. Alfred oli nokkansa takiaispensaaseen työntänyt alkuvalmistelujen aikana, niin kuusi palleroa oli irroitettava. Mutta hän niin nätisti antoi ne poistaa, ihana Alfred.

FSSF Remote Race 5 km

Aamun sääennustus näytti pitkästä aikaa sellaiselle, että voisi hyvinkin rehkiä yhden 5 km kisan. Lämpötila kohtuullinen 25, pikkasen pilveä, tuuli 2 m/s ja sadetta luvattiin yhdeksän jälkeen. Vesille siis heti seiskan jälkeen.

Reittivalinta suoralinja Hanasaaresta saarien välistä merelle, kääntö takaisin kun mittarissa 2,5 km. Toivon mukaan ei moottoriveneitä näin aikaisin. Tavoite pitää meloessa noin 6km/h nopeus, käännöksessä menee sitten aikaa kun en pivottia tee.

Nopeus oli helppo pitää niin kauan kuin saaret suojasivat, sen jälkeen läpi tuli kohtuulliset sivumainingit, ja oli tekemistä pysyä pystyssä ja pitää kurssi. Eli nopeus laski vajaan kilometrin ajaksi lähemmäs 4,5 km/h. Nyt kun ajattelee niin helpoin olisi ollut vaan kääntää suoraan vasten aaltoja ja sitten käännöksen jälkeen olisi ollut myötäisessä, kunnes taas olisi ollut saarten suojassa, mutta olin katsonut kiintopisteen, että saa suoran reitin niin siinähän pysyttiin :D.

Moottoriveneitä näin kaksi, toinen tosikaukana ja toinen tuli kohti sivusta, sekin onneksi kääntyi takanani poispäin. En olisi ihan vähällä muuttanut reittiä tai käynyt polvilleni, sen verran tekemisen meininkiä oli tänään.

Lähdin tavoittelemaan alle tunnin aikaa, ja se vauhti oli yllättävän helppo pitää. 300 metriä ennen maalia huomasin, että olisi mahdollista alittaa jopa 50 minuuttia. Joten sitten puskettiin käsistä kaikki irti (ja sain hyvät käsitärinät maalissa). No, ei alittunut, vaan tuli tasan 50 min. Olin ja olen edelleen kuitenkin tosi tyytyväinen sekä aikaan että siihen että tein tämän. Väsynyt ja onnellinen. Ihan voittajafiilis! Hieno keksintö nämä remote racet!

FSSF SUP Remote Race 2021 tulossivut

Ulpukoita keräämässä

Suppaaminen tuottaa iloa niin monella tapaa. Tänään tutustuin mille tuntuu meloa evä väärinpäin kiinnitettynä. Sen muuten tuntee ja huomaa, mutten asiaa siltikään heti tajunnut :D.

Otin tänään laudan alle Laaksolahden uimarannalta (SUPBox Rental Point), helppoa ja mukavaa, ei pumppausta tms. vesille vain. Lauta tuntui kulkevan vähän omituisesti ja peräaaltokin kuulosti erilaiselle, käännyin useamman kerran katsomaan taakseni, roikkuiko perässä jotain, mutten nähnyt mitään ylimääräistä. Ajattelin, outo lauta varmaan.

Lähdin Pitkäjärven lounaispäätä kohti ajatuksella pääsisikö Glimsånta pitkin melomaan. Järvenpääty näytti olevan täynnä ulpukkaa, mutta ajattelin kuitenkin yrittää edetä joen alkuun saakka. Evä otti todella paljon kiinni ulpukoihin, oikein nykäisi koko ajan ja riuhtoi, tässäkin vaiheessa vielä ajattelin, että ulpukoita on vaan harvinaisen paljon :D.

Ei siinä pystynyt etenemään niin käännyin takaisin. Joelle tai ainakin sen alkuun pääsisi varmaan alkukeväästä, ei nyt kun on kasvanut umpeen ulpukoita. Eteneminen oli kovin tahmeaa ulpukoita evässä, irtoittelin sen minkä pystyin melalla, mutta päätin mennä rantaan sopivan paikan tullen. Kohta kiva penkkipaikka näkyikin, suuntasin sinne, hyppäsin laudalta ja kaivoin ulpukanvarret evän ympäriltä. Ja hetihän käsi tunnisti, itse en kiinnittäisi evää näin päin, mahtaako olla oikein?

Jatkoin matkaa ja viisi kilometriä tuli täyteen ennen kuin oli takaisin lähtörannassa. Ihan kiva matka evä väärinpäin :D. Varovasti tiedustelin lautaa palauttaessani mahtaako evä olla oikein, sen voisi vaikka tarkistaa jostakin. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua, ja tiedustelin viestillä myöhemmin asiaa, ja sain varmistuksen, että väärinpäinhän se oli ollut. Sain myös pahoittelut. Mutta ei se mitään, sellaista sattuu, ja en olisi itse huomannut tehdä tällaista testiä, kyllä se meno on erilaista evä väärinpäin. Taas yhden asian kokeneempana.

Reitti 5,12 km

Monimelainen aamuSUP

Loman ensimmäinen päivä, mikäs parempi tapa aloittaa loma kuin tehdä reipas aikainen aamuSUP. Tänään sain ihailla läheltä sekä silkkiuikkupariskuntaa ja yhtä heidän pikkaistaan sekä joutsenparia, joka teki hämäysliikkeitä, etten vaan huomaa heidän jälkikasvuaan.

Aamiaiseväät ajattelin ensin mennä syömään Länsiväylän ja Westendin uimarannan välissä olevaan poukamaan, mutta puskasta ryntäävä alaston mies sai minut muuttamaan suunnitelmaa ’tule tänne vaan’ huudostaan huolimatta ja jatkamaan varsinaiselle uimarannalle. Vaikka itse pystyn suhtautumaan asiaan varsin kevyesti, alueella liikkuu paljon myös lapsia ja nuoria, ja heille tällainen kokemus voi olla kovakin. Lopeta! -terveiset sinne puskaan vaan!

Aamiaisen jälkeen jatkoin rannan tuntumassa länteen ihaillen Westendin hulppeita taloja, terasseja ja veneitä. Varsasaaren kohdalla lähdin takaisin kohti lähtösatamaa. Takaisin meloessa näin edessä seisovan aallon. Paikallaan pysyvä korkkiruuvimainen aalto, en ole aikaisemmin niin selkeää, isoa ja hienoa nähnyt meloessani niin olihan se käytävä ylittämässä. Vaikka hienolle, isolle näytti, niin lauta meni sulavasti yli.

Mukava oli lomanaloitusSUP, ei sitä yksi itsensäpaljastaja pysty pilaamaan.

P.S. Iltapäivällä kävin saunassa ja uimassa Lonnassa. Isosuositus paikalle, hyvä sauna ja löylyt, ja runsaissa veneiden aalloissa oli kiva lillua ja kellua.

P.P.S. Länsiväylä teki jutun itsensäpaljastajasta 7.7.2021, jossa kerrotaan myös ohjeet kuinka toimia, jos kohtaa itsensäpaljastajan

Reitti 8,21 km

Alfredin eka kerta

Tänään se tapahtui! Kauan odotettu! Alfredin ensimmäinen suplautailu. Ja meni hienosti. Alfred oli niin reipas ja emäntänsä Annie loistava koirankouluttaja (lue: herkkuja ja kehuja riittää). Lisäksi tukijoukkoina olivat myös Karl, Jasmin ja Akseli, niin eihän tämän porukan innolla ja kannustuksella voi kuin onnistua.

Menimme laudalle Otsolahden melontakeskuksen laiturista, koska Länsiväylän toisella puolella oli ihan vaahtopääkeli. Tästä oli hyvä mennä, kiitos laiturin lainasta!


Alfred meni ihan oma-aloitteisesti laudalle, olihan se tuttu parista olohuoneharjoittelukerrasta. Annie tarjosi koko ajan herkkuja ja me kaikki kehuimme miten hyvä ja reipas poika Alfred on. Sitten meloin pienen ympyrän laiturin vieressä. Alfred oli oikein nätisti paikoillaan. Väliin ihmiset tekivät myös pieniä melontoja, mutta Alfred oli päivän tähti.

Seuraavilla kierroksilla homma alkoi tuntua Alfredista jo niin tutulle, että alkoi liikkua laudalla sekä jahdata melaa. Kun pisti pikkasen vauhtia niin hän innostui enemmän katsomaan maisemia ja oli rauhallisesti paikoillaan.

Sitten tapahtui se. Alfred päätti lähteä kesken kaiken takaisin laiturille siellä olevien luokse. Humpsis vaan ja vedessä oli. Alfred ei tykkää vedestä eikä ole suostunut uimaan tähän mennessä (puolivuotta vanha) , niin vedessä olo oli järkytys, sekä Alfredille että muillekin läsnäoleville. Alfred hetken ihmeteltyään ja huomattuaan, että vesi kantaa (ja pelastusliivi!), pisti tassua toisen eteen ja ui laiturille, jossa hänet otettiin uimasankarina vastaan.


Ei uiminen onneksi sitten niin kauhea järkytys ollut, kun Alfred tuli senkin jälkeen mielellään laudalle. Eiköhän me joku pikku retki Alfredin kanssa vielä tänä kesänä heitetä. Eväät mukaan ja Ison Vasikkasaaren uimarannalle ne nauttimaan?