Käsineet ja tossut kuiviksi

Olen aiemmin käyttänyt muutamia erilaisia tossunkuivatuspatukoita ja toimivat hyvin. Nyt kokeilin kotoa löytyviä talouspaperihylsyjä ja hyvin toimivat nekin ja jopa paremmin. Tehoa lisännee se, että sisällä on aukko, käytävä, jonka kautta ilma kulkee. Hylsyt kuivuvat myös nopeasti uutta käyttöä varten.

Merikausi avattu

Ihana ilma, heti töiden jälkeen pikaisesti merelle. Piti oikein napata eväät jälkkärillä Iso Vasikkasaaren uimarannalla nautittavaksi. Veneitä ei ollut montaa vielä, yksi komea purjevene seilasi tyylillä. Suppaajia näin itseni lisäksi kolme! Ei mikään ihme, sää ja olosuhteet oli kerrassaan unelmaa! Tästä tämä SUP-kausi todella alkaa!

Kauden 2021 avaus

SUP-kausi 2021 avattu! Paikkana Alvettulanjoki, sää mitä mainioin, märkäpuvulla tarkeni loistavasti, kilometrejä kertyi kymmenkunta, jäätä oli vielä varsin paljon, mutta joessa kun vesi virtaa niin melomaan pääsi pitkän pätkän. Kyllä maistui makealle! Sekä melonta että paikallisesta kahvilasta haetut pääsiäisherkut, ei yleensä ole mukana ole viiden ruokalajin kattausta, tuohon voisi hyvin tottua :).

Kahvila Pytingin pääsiäisherkut! Päiville kiitos tämän retkievään keksimisestä. Superluksusta! Sopii pääsiäiseen kyllä.

Retkeilijät Mia ja Päivi sekä reitti (9,77 km)

’Ei pääse vielä’

Käytiin Alfredin kanssa tsekkaamassa Matinkylän ranta, joko pääsee laudalle. Ei pääse vielä.

Alfred – tuleva SUP-koira?

Lauantaina tyttären 12-viikkoinen kääpiösnautseripentu Alfred oli vierailulla. Olen ajatellut kokeilla, josko hän innostuisi suppauskaveriksi, niin oli hyvä tilaisuus tutustuttaa Alfredia SUP-lautaan. Olin varannut hyvin herkkuja, joilla houkutella tutustumaan lautaan. No, herkkuja ei olisi oikeasti tarvittu. Alfred käveli sisään tultuamme suoraan olohuoneessa olevalle SUP-laudalle ja haisteli sen innokkaasti päästä päähän, ei arkaillut sen päällä oloa pätkääkään. Ei huolta, Alfred sai kuitenkin laudan päällä kunnon kasan herkkuja. Treenit jatkuvat keväämmällä.

Jumppapallogolfaamassa

Olen seurannut Facebookissa Suomen jumppapallogolfaajat -sivustoa jo kotvan aikaan, ja nyt vihdoin tuli lähdettyä itsekin mukaan. Ja oli kivaa! Seura oli tosi mukavaa ja paikka hieno, reitti kulki Vihdissä neljän veden kautta ja komeita kallioita riitti myös kiivettäväksi.

Yksi jumppapallogolfin kehittäjistä Janne Pyykkö kertoi, että paikanvalinta on tärkeä juttu. Valittavaksi tulee vain maisemallisesti mielenkiintoisia kohteita ja samaan paikkaan ei mennä vuoteen pariin uudestaan, näin harrastuksen tiimoilla tulee nähtyä hienoja, uusia reittejä.

Peli alkoi parkkipaikalla pallojen täytöllä ja peliparien sopimisella. Ensikertalaisena sain Jannen pariksi. Häneltä tulikin sitten pelin aikana paljon hyviä vinkkejä. Alkaessani tehdä ensimmäistä potkua tajusin, etten ole ikinä edes potkaissut jumppapalloa eikä ole mitään hajua miten se käyttäytyy! No suunta voi olla vain ylöspäin, ja kyllä se siitä pikkuhiljaa paranikin.

Lounastauon pidimme Kämmenlammen laavulla, jossa oli partiolaisia nuotiolla. He ihmettelivät miksi kannamme jumppapalloja mukana :). Kerroimme ilosanomaa ja tuntuivat hyvin asian ymmärtävän. Laavulla seurueemme pari rohkeaa leidiä pulahti uimaan! Wau! Ihanaa kuulemma oli.

Annaleena ja Elena olivat tänään ihan ylivoimainen pari, onnittelut! Parasta oli reipas ja rento meininki ja upeat järvimaisemat. Tulee varmasti osallistuttua uudestaan tällaiseen golfiin. Ja nämä järvet pitänee panna SUP-harkintaan, kantamaan kyllä joutuu lautaa, mutta hyvä reittisuunnittelu auttaa aina.

P.S. Janne on kova avokanoottiretkeilijä, jonka huimista seikkailuista voi lukea blogistaan.

Jumppapallogolf (neljä viimeistä kuvaa kuvaajana Janne Pyykkö)

Järvimaisemia

Vähän vakavaksi vetää näin ekalla kerralla 😀

Väänteenjoki

Halloween-päivään sopivaa harmautta tämänpäiväisellä jokiretkellä. Kuitenkin oli myös kauniita värejäkin, vaikka ruska oli jo tällä joella ohi. Vihreää nurmea, oranssia kaislaa, eri harmaan sävyjä puissa ja mökit kertoivat erilaisia mökkiunelmatarinoita. Mökkiläiset eivät enää itse juuri paikalla olleet.

Jätimme autot Väänteenjoen uimapaikalle lähelle sulkua. Siitä olikin oikein hyvä laskeutua jokeen, oli parikin laituria ja näiden vierellä sekä hiekkarantaa että veneenlaskuramppia.

Lähdimme vastavirtaan ja -vastatuuleen. Joki on leveä ja helposti melottava. Jatkoimme Hiidenvedelle saakka, jonka laitamilla sitten käännyimme takaisin. Takaisintulo sujuikin sitten reipasta vauhtia myötäisessä. Matkaa kertyi 14,54 km.

Märkäpuku toimi loistavasti tänäänkin, pieni veden ripsauttelu ei tuntunut missään. Mutta uudet pikkasen paksummat neopreenitossut voisi kyllä hankkia. Vanhat varmaan jo kuluneetkin niin laskevat kylmää pohjasta läpi laudalla seistessä.

Retkiseurasta ja kuvaluettelon viimeisen kuvan (evästauolla) ottamisesta kiitokset Päivi Pälvimäelle.

Ruskaa ja heijastuksia Siuntionjoella

Kuulas lokakuun lauantai Siuntionjoella. Ruskaa oli vielä ja joki niin tyyni, että värit ja varjot heijastuivat upeasti joen pintaan. Keli jo sen verran viileä, että varpaissa kylmä hieman tuntui. Sauna maistui melonnan päälle. Syksy on ihanaa aikaa laudan päällä nautiskelulle.

Skinners -sukkakengät

Tilasin pariviikkoa sitten Vaeltajankaupasta Skinners-sukkakengät. Toimitus oli nopea, ja olen nyt pari kertaa käyttänyt supatessa niitä. Ensivaikutelma hyvä. Mukavat kävellessä, ja erityisen hyvät märällä kalliolla mentäessä, myös silloin kun kallio on vedessä ja levän tms. peitossa. Pito varma ja mukava. Laudalla myös mukavat, jos ovat kuivat. Nyt vesi jo viileää, niin kylmät kyllä, jos märät tai vettä sisällä paikallaan seistessä. Mutta kävellessä märkyys ei haitannut, kun lopetti suppauksen ja kantoi lautaa autolla sellaiset sata metriä, niin ei tuntunut liikkuessa kylmille.

Hyvät ja mukavat jalassa, pidosta paljon plussaa. Kylmällä/märkänä kylmät seistessä, joten viileille keleille edelleen kunnon neopreenitossut. Kuivausapuna käytin kotona puupurupatukoita.

Kolmperse-Tämäkohtu-Runkkalanlahti

Hienot kaksi järveä ja lahti Karkkilan järviylängöllä. Ja niin mahtavat nimet! Kolmperseessä ja Tämäkohdussa paljon mökkejä, mutta Runkkalanlahti on hiljainen erämää. Syyskuun lopulla ruska maalasi näkymät kauniiksi. Nautin todella retkestä. Matkaa kertyi 11,11 km.