Saaren ympäri

Olen tänä syksynä muutaman Mäntsälän järven käynyt suppaamassa. Tänään löytyi toistaiseksi kivoin. Kummasti lisää mielenkiintoa, jos järvessä on jotain tavoiteltavaa esim. saaria. Sahajärvestä paljastui kaksikin.

Ensimmäinen oli supersöpö pikku törröttäjä, joka näkyi jo kauas. Sen luokse oli kaarrettava, vaikka muuten tänään kiersin rantoja pitkin. Saari oli pieni ja pyöreä, ja näin tyynellä säällä se loi myös kauniin heijastuksen. Kiersin saaren kahdesti, samalla huomasin siellä myös tulipaikan. Tuonne voisi mennä oikein kunnon retkieväiden kanssa.

Toinen saari paljastui järven toisessa päässä. Siitä ei ollut edes varma onko se saari ennen kuin lähti kiertämään sitä ja se paljastui saareksi.

Sää oli tänään tyyni ja kaunis syyssää, helposti ja kevyesti tuli melottua 8 km. Ruskaa ei vielä oikein ollut, muutamassa koivussa oli vähän keltaisia lehtiä, ja pikkupuska punaista näkyi, olisiko ollut pihlajia? Ruskaretket taitaa olla vielä edessä.

Retken päätteeksi uitin vielä märkäpuvun. Todella metka tunne, kun maihin noustessa kylmä vesi valui alas märkäpuvun sisällä ihoa vasten. Sen jälkeen ei sitten viileältä tuntunutkaan. Järvivesi oli tänään kahdeksanasteista.

Hunttijärvi

Miten löytää tuntemattomalla alueella paikka, josta mennä veteen kohtuu mukavasti, ja jossa on myös autolle paikka? Tänään tämä meni näin.

Viikolla tutkin Mäntsälän Hunttijärven rantoja googlemapsissa. Tavoite on löytää joko uimaranta tai rantaviiva, jossa paljon soutuveneitä rivissä kuvassa. Autotien pitäisi myös mennä lähelle. Uimarannoissa ei välttämättä, tai siellä on puomi. Venepaikoille yleensä pääsee hyvin autolla. Kesällä uimarannoilla myös huomioitava hyvin uijat ja varottava heitä, näin syksyllä niissä ei ole ruuhkaa :).

Hunttijärveltä löytyi Saaren uimaranta. Sitä kohden lähdin tänään aamulla ajamaan. Olin myös huomannut, että tien loppumatka oli puomitettu, ja siinä pitäisi varmaankin kantaa lautaa sellaiset puoli kilometriä. En oikein innostunut asiasta! Joten päätin pitää silmät erityisen auki ajaessani kohti kyseistä uimarantaa valiten reitin, joka meni järven toisessa päässä hyvin lähellä rantaa. Ja minulla kävi tuuri! Siellähän oli kuin olikin uimaranta-tienviitta! Autolla pääsi noin 50 metrin päähän uimarannasta. Hyvän paikan löytämiseen tarvitaan vähän taitoja ja rutkasti onnea :).

Onnea matkassa: Uimaranta! (Levannon uimaranta)

Uimarannalla ei ollut yhtään uijaa eikä edes auringonottajia! Lämpötila oli sentään kymmenen luokkaa ja vesi myös:). Märkäpuvulla tuli aurinkoisessa kohdassa jopa kuuma, mutta se oli kuitenkin oikea valinta varjoja ajatellen, ja myös siltä varalta, että löytäisi itsensä vedestä kesken melonnan. Tänään en uinut ennen kuin sauna oli lämmin, sitten olikin ihana pulahtaa raikkaaseen kirkkaaseen veteen.

Hunttijärven kiertämiseen meni pari tuntia evästauon kanssa, kilometrejä kertyi kahdeksan. Järvi on kivan pitkulanmuotoinen, saaria ei ole kierrettäväksi, mutta muutama lahdenpohjukka. Mökkejä kohtuullisesti, lintuja näkyi vielä yllättävän runsaasti. Sää oli tänään oikein mukavan aurinkoinen, ihana syyspäivä.

Mökkipäivä

Ihana lauantai mökillä tyttären kanssa. Ohjelmaan kuului tietysti sauna, uinti ja suppailu. Oli jo kylmä syyspäivä, mutta aurinko paistoi nätisti. Märkäpuvulla tarkeni hyvin tehdä kierroksen järvellä. Laudan saanti laiturille vaati pikkaisen porrastreeniä, mutta kyllä kannatti! Järven vesi on niin kirkasta, puhdasta ja raikasta. Puusauna antoi ihanat löylyt, niin viileään veteen oli nautinto pulahtaa. Kyllä mökkielämä on ihanaa!

Synkkä hetki Mäntsälässä

Kaksi ja puoli kuukautta suppaamatta! Vaikka vedet olleet auki, ei voi olla totta. Voi, kun on viettänyt laatuaikaa tyttären ihanan käppänä-koiran, Alfredin kanssa (sydän, sydän, sydän ….). Mutta oli sydän pakahtua tänäkin aamuna jo pelkästä SUP-tavaroiden pakkamisesta ja märkkärin päälle kiskomisesta, saati siitä kun hyppäsi autoon, pisti popin soimaan ja kurvasi kohti Nummista ja Mustijokea.

Maija tiesi Nummisen koskella olevan laavun ja tulipaikan niin eväiksi valikoitui tällä kertaa myös lämmitettävää murkinaa, muu-makkaraa ja juustokerrosvoileipiä. Leivistä tulikin herkkua ritilällä. Ja Maijalla oli myös rocky road -kakkua jälkiruoaksi ja pääsin osille, nam! Minun pitää petrata jälkkäriosastolla.

Vaikka ilma oli harmaa, niin mieli ei tippaakaan. Onnellisuus oli huipussaan. Melottiin koskelta ensin alajuoksulle reilut neljä kilometriä ja takaisin. Sitten oli lounastauko upealla laavulla, joka on enemminkin kota. Sitten kannettiin laudat kosken toiselle puolelle ja melottiin 3.5 km ja takaisin yläjuoksun puolelle. Yhteensä melontaa kertyi mukavat 15,63 km.

Mikäs se synkkä hetki? Ei oikeasti yhtään mikään, vain hetkellinen harmaus ja tummat pilvet yläjuoksun suuntaan lähdettäessä. Taivas vaaleni hetken kuluttua, ja mieli oli koko ajan niin aurinkoinen, mutta pitäähän vähän särmää retkessä olla.

Reitit, yhteensä 15,63 km

Laavulla

Kylmän kelin vaatetusta ja varustehuoltoa (huuhtelu ja kuivaus)