Alfred pääsi tänään toista kertaa SUP-laudalle, ja oli niin innokas, että oli ennen miehistöä laudalla ja valmiina lähtöön vaikka peräpää edellä. Herkun avulla nuori koiraherra saatettiin oikeaan paikkaan laudalla, ja miehistökin nousi alukseen.
Alfred, joka ei tassujaan vapaaehtoisesti kastele suihkussa, lätäköissä tai isommissa vesialueissa, on oikein tyytyväinen laudalla. Katselee ja haistelee tarkaavaisesti kaikkea, mutta ei säntäile lintujenkaan perään niinkuin maissa.
Olimme parikymmentä minuuttia laudalla ja lahdenpohjukassa pyörimällä saatiin yksi täysi kilometri mittariin. Siihen oli toka kerta hyvä lopettaa ettei ehdi väsy tai tylsyys iskeä. Kyllä Alfred on ihan luonnostaa, jos ei merikarhu, niin merikoira ainakin.
Kotona pääsimme vielä parranpuhdistuspuuhiin. Alfred oli nokkansa takiaispensaaseen työntänyt alkuvalmistelujen aikana, niin kuusi palleroa oli irroitettava. Mutta hän niin nätisti antoi ne poistaa, ihana Alfred.
