Kunhan ei ukkosta

Maijan kanssa ollut puhetta Kymijoen suppaamisesta Vuolenkoskelta eteenpäin. Pohdimme tovin mennäänkö jokea pitkin Mankalaan asti, mutta päädyimme näin ekalla kertaa valitsemaan rauhallisemman lopun eli käännyimme kohti Arrajärveä, jolloin loppupisteeksi tuli Säyhtee.

Lähtöpaikkana oli Kilkkilän farmin laituri. Farmin strutsit ihmettelivät kovasti pumppaustouhuja. Farmin kahviossa pystyi käymään jätskillä ja veskissä ennen vesille lähtöä, kätevää.

Jokiosuus oli leppoisaa ja aurinkoista menoa. Virta vei kevyesti meloen yli 6 km/h nopeudella ja matka eteni mukavasti. Tämä on suurin, levein ja virtaavin joki, jossa olen Suomessa melonut. Vain Thames ollut isompi.

Saavuimme Arrajärvelle, pilviä alkoi vähän kertymään, joka oli vain hyvä, koska päivä oli paahteinen. Kohta totesimme, että onpa jotenkin pimeää, vesi synkkää ja tuultakin nousee ”ihan kuin sadetta tekisi”. Ja samassa vähän ripottelikin. ”tämäpä virkistävää, ei haittaa, hyvä vaan” ”kuhan ei ukkosta”.

Kello kolmeksi oli luvattu ihan pientä pisarointia, mutta missään ei ollut mitään mainintaa ukkosesta. Kello oli vasta kaksi, joten sade tuli etuajassa. Eikä mennyt kovin kauaa kun kuului ensimmäinen jyrähdys.

Jaha, nyt vaan kokka kohti lähintä rantaa ja maihin odottelemaan mitä tapahtuu. Salamoita näkyi jokunen, jyrähtelyitä kuului kauempaa, noin kolmen kilometrin päässä. Ei siis ihan päällä, odotellaan rauhassa, että menee ohi. Siinä menikin sitten pidempi tovi. Ei satanut, mutta ukkosti. Kunhan jyrinä laantui, niin lähdimme etenemään rannan läheisyydessä. Jouduimme vielä pari kertaa pysähtymään ja odottelemaan. Kunnes luonnonmerkit, linnut lauloivat ja lensivät sekä paikalliset lähtivät veneillä vesille, kertoivat, että voidaan jatkaa kunnolla matkaa.

Viimeiseen kolmeen kilometriin kului aikaa pari tuntia. Kokonaismatka oli 16,62 km, siihen meni tänään melkein viisi tuntia. Puolet todella leppoisaa menoa, toinen puoli vähän erilaista. Mutta ehdottomasti muistiin jäävä reissu! Ensi kerralla sitten Mankalan suuntaan!

Leppoisa lähtö