Laura kyseli ’SUP seuraa pk-seudulla’ -faceryhmässä seuraa Espooseen tai Kirkkonummelle, niin ilmoittauduin kaveriksi Kirkkonummelle vaikka joillekin järville. Muutamilla olenkin käynyt ja ovat olleet kivoja ja kauniita paikkoja, ja lisäksi lyhyt matka Espoosta mennä.
Juttelimme meloessa Lauran kanssa miten kiva on töiden jälkeen mennä laudalle, tulee ihan lomafiilis, vaikka ihan työpäivän jälkeisestä arki-illasta on kyse. Tänään kesämieltä oli vähän liikaakin, kun märkkärin jätin kotiin. Vielä voi hyvin tällaisena pilvisenä iltana laittaa märkkärin päälle. Tuntui hiukka kylmälle kun jalat kastuivat, mutta lämmin suihku kotona korjaa kaiken. Onneksi ehdimme juuri alta pois, kun luvattu sade alkoi, ropisi oikein kunnolla auton kattoon, kun sulki oven takanaan ja starttasi kohti kotia. Ei muuta kuin sushit Isosta Omenasta ja nauttimaan lautailun päälle vielä kala-ateria.
Reitti 5,52 km
Tiistaiaamuna herättyäni tein aamiaisen, jukurttia, mustikoita, itsetehty sämpylä, ja tuikkasin ne kuivapussiin ja vedin märkkärin päälle. Laudan veto rantaan ja meloen läheiseen Ison Vasikkasaaren uimarannalle. Näin aamulla sinne paistaa ihanasti aurinko. Nälkä olikin jo, niin aamiainen maistui. Sitten rauhallinen melonta saarten välistä takaisin kotirantaan ja kohti ensimmäistä palaveria. Kesä.
Tänä aamuna olin aikaisin liikkeellä ajatuksella kiertää saarten ryväs Lauttasaaren selällä ja syödä eväät Varsasaaren uimarannalla. Suuntasin suunnitelman mukaisesti kohti Käärmeluotoja ja niiden takaa kaartaen kiersin Käärmesaaren ja lähdin kohti Varsasaarta. Vehkasaaresta pisti silmään erikoisen näköinen rakennelma. Korkeat jyrkät portaat molemmin puolin tasannetta, ettei tuosta vaan pääsisi läpi vettä pitkin. Olihan se aivan pakko mennä tutkimaan.
Lähemmäksi melottuani alkoi käydä selväksi silta se on ja vettä alla. Ei kyllä paljoa, melan lavan verran, mutta kyllä siitä hyvin pääsi. Hieno pikku kanaali! Itse asiassa läntinen Vehkasaari onkin Pikku-Vehka ja maankohoamisen vuoksi kasvaa kokoajan enemmän kiinni Vehkasaareen. Vehkasaaressa on sellaiset satakunta mökkiä vierivieressä, monta osui reitillenikin. Mutta olipa hauska löytö tämä kanaali!
Kanaalin jälkeen jatkoin sen enempiä ajattelematta oikealle, ja niinpä jouduin pois suunnitellulta reitiltä. Mutta ei se haitannut, suuntasin kokan kohti Tapiolaa. Tällä seudulla on helppo suunnistaa Länsiväylän ja eri kaupunginosien maamerkkien avulla, vesitornit ja korkeat kerrostalot sekä venesatamat on helppo nähdä ja niiden mukaan mennä. Arvoin hetken Westendin ja Karhusaaren uimarannan välillä uudeksi taukopaikaksi, päädyin Karhusaareen, se enemmän takaisin satamaan -reitin varrella.
Karhusaaren uimaranta onkin kiva hiekkapohjainen ranta. Minulla oli mukana vaatimattomat eväät, mutta hyvälle eväät aina maistuu vesiretkellä. Ja kiinnosti ne myös yhtä uteliasta varista. Kerroin sille kyllä heti alkuun, ettei ruokaa tipu, muuten kyllä voimme seuraa toisillemme pitää :).
Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä ja aikaa kului tauon kanssa 2,5 tuntia. Oli kyllä kiva aamuretki. Hauskaa sekin, että voin tehdä samalla suunnitelma vielä toisenkin retken :). Ehkä silloin päädyn eväille Varsasaaren, tai sitten ihan jonnekin muualle :D.
Lopuksi vielä peuhasin sen verran rannan tuntumassa, että kokeilin uudelle laudalle nousua vedessä. Paksun melontaliivin kanssa on hankalaa hivuttautua laudan päälle ilman että se kallistuu. Hiljalleen eteenpäin vain ja kun on tarpeeksi keskellä niin sitten jalannosto laudalle onnistuu kyllä mukavasti. Tätä on hyvä välillä harjoitella.
Vähintään kerran kesässä pitää meloa Miessaaren ympäri. Olosuhteet oli tänään aivan täydelliset Matinkylänrannassa ja Miessaarenselällä. Tuulta vain 2 m/s, ihanan sopivasti lämmittävä ilta-aurinko, moottoriveneitä muutama hassu ja nekin kaukana, niin väylien ylitykset oli helppo tehdä. Sää oli sellainen, että teki mieli jatkaa kauemmaksi ulapalle. Kello oli kuitenkin jo aika paljon, ja vettä ja eväitä ei ollut pidempää retkeä varten, niin päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.
Kaikki kuvat ovat Miessaaren eteläisestä reunasta, eikä missään ole itse Miessaari. Sehän on sotilasaluetta niin en minä sitä tietenkään kuvaa :).
Reitti 7,37 km
Viime kesänä käynnistynyt FSSF SUP Remote Race sai jatkoa tänäkin kesänä, jippii! Uutuutena on Sami Laakkonen Special sarja, ja sillä halusin aloittaa. Tänä aamuna olosuhteet olivat suorastaan optimaaliset Lauttasaaren suunnalla, tuulta 0-2 m/s tarkoitti että seljän puolella tuuli, muualla oli vain maininkeja. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, koska oli muuta sovittua jo klo 9, joten olin jo puoli seitsämän aikoihin aalloilla, eikä siellä ketään muuta silloin ollutkaan. Päätin kiertää Käärmeluodot.
Ajattelin melovani 5 kilometrin matkan tunnissa, mutta olosuhteet, ja uusi lautani, olivat niin hyvät että keskinopeuteni olikin 5,7 km/h joten tunti alittui, jopa mukavalla, kevyehköllä melomisella. Kyllä laudoissa on eroa!
Osallistukaa ihmeessä SUP Remote Raceen. Sami Laakkonen Special on siitä kiva, että sen voi tehdä just haluamissaan olosuhteissa ja itselle mieluisassa paikassa itselle sopivana reittinä. Joten on helppo nautiskella!
Ensimmäinen lämmin päivä, ja ilta. Onhan se laineille lähdettävä. Maija tuli kaveriksi ensimmäiselle melonnalle Lauttasaarenselälle ja sen saarille. Tuulta oli seljällä sekä veneitäkin aika reippaasti niin emme tänään menneet ihan käärmeluodoille saakka vaan kiertelimme pikkasen sekä pienien saarien luona läntisen Lauttasaaren rantoja. Hyvä olikin niin alkaa hahmottamaan seutua ja sen karttaa yhteen.
Vaikka olin saanut tiedon, että Koivusaaren kärki pitää kiertää kauempaa, siinä on kiviä, niin enkö pöräyttänyt evää siinä kiveen. En sentään tällä kertaa uinut, vaan kaaduin laudalle :D. Kauniita seutuja, tuolla tulee viihdyttyä vielä monet kerrat.
Reitti n. 7 km.
Tänä äitienpäivänä lasten järjestämä yllätys oli moottoriveneajelu Helsingin edustalla. Vene ja kippari (HelsinkiBoats) oli käytettävissä kolme tuntia, ja ehdimme siinä ajassa Villingille saakka. Toki näimme paljon muutakin: Korkeasaari, Mustikkamaa, Laajasalo, Tammisalo, Suomenlinna, Vallisaari, Lonna, Ullanlinna, Katajanokka…Mutta Villinkihän minut villitsi :D.
Villinki laguuneineen nousi viime kesänä SUP-lautailukohteeksi, mutta jäi sitten tekemättä. Siellä herkästi tuulee liikaakin ja mahdollisesti vähän huonosta suunnasta valittuun saaren kiertosuuntaan nähden, niin pitää valita sopivat tuuliolosuhteet.
Tämänpäiväinen veneajelu kyllä vain innostaa entistä enemmän tekemään Villingin ympärisuppauksen. Oli niin kauniit maisemat, jylhät kalliot ja auringossa hohtava ulappa.
Äitienpäivään kuului myös herkut, alkoholiton juoma veneessä ja kakkukahvit maissa. Kiitokset taas Annie ja Akseli, sekä taustajoukkoina Jasmin ja Karl!
Villinki
Muita paikkoja
P.S. Tämä oli Alfredin ensimmäinen venematka, ja meni niin hienosti! Viihtyi pelastusliiveissäänkin. Kyllä siitä hyvä suppikoira tulee :D!
Suppaus ei koskaan tunnu tylsälle, tänään oli actioniä ihan yli oman tarpeen :D. Retkikuvauksen mukaan Parlammilta Nerosjärvelle virtaava Suomenjoki tarjoaa pieniä koskia, mutkittelevaa jokea, kaatuneita puunrunkoja ja majavia. Majavia ei nähty.
Lähtö vesille tapahtui Lomakeskus Telarannasta, jonka laituria saimme lainata ja autollekin löytyi parkkipaikka. Lisäksi ystävällinen väki vilkutti hyvästit ja jakoi viimehetken vihjeet, mainiten parit sillat, joiden jälkeen paikalliset vasta lähtevät joelle. Muutaman hetken jälkeen ymmärsin syynkin :).
Ensin reippaasti Parlammin yli. Sitten alkoi nätti hyvin virtaava joki ja pian olikin ensimmäinen koskipaikka. Siitä sujuteltiin iloisesti. Kaikki koskipaikat mentiin hyvästä syystä polviltaan. Vettä on tähän aikaan runsaasti ja virtaus varsin kova. Myöhemmin kesällä taitaa olla monin paikoin liian kivistä ainakin evän kanssa mennä.
Sitten tuli näkyviin silta. Ja se on nyt veden ollessa korkealla matala, todella matala ja virtaus on kova. Nyt on kiire. Joko nopeasti pitkälleen tai sivuun ja kävellen kierto. Ei nähnyt mitä sillan ja kaarteen jälkeen niin nopea päätös meloa sivuun. Sekin oli haastavaa, perä yritti koko ajan kääntyä eteen virranvietäväksi, onneksi oli jotain siltarakenteita, joista pitää kiinni ja nousta varovasti maihin. Tässä sai esimakua tulevasta: 1) virta oli voimakas, 2) jos yhtään jarrutteli niin perä kääntyi eteen ja matka jatkui poikittain, 3) joki mutkitteli niin, ettei nähnyt mitä koskipaikan jälkeen oli tulossa.
Seuraavaksi alkoi tulla kaatuneita puunrunkoja. Niitä alitettiin makuultaan, hypittiin yli tai sitten kannettiin pitempikin matka lautaa pöpelikössä. Onneksi harvempi sattui isomman virtauksen kohtaan, eikä ollenkaan kohisevan kosken kohdalle tai heti niiden jälkeen. Mutta eihän sitä voinut edeltä käsin tietää, jos koskikohdassa joki kääntyi. Tosi varovainen sai olla.
Sitten kovassa virtapaikassa varoin liikaa ja väärällä tavalla. Aika kokenut virtaavan veden kävijä olen ja silti tein käyttäjävirheen. Kovaa vauhtia meni niin ihan pikkasen yritin jarrutella ja huopaamalla ohjata ja välittömästi perä kääntyi eteen ja kylkimyyryä mentiin päin kiveä. Ja sitten uitiin. Onneksi olin polvillani niin nätisti liuin veteen enkä kaatunut kivikkoon tms. Toinen juttu olikin päästä virrassa takaisin laudan päälle :D. Tätä pitää jotenkin treenata! Ja muistaa, että ihan vaan melomalla/soutamalla ohjataan kuohusta/virrasta läpi.
Matka jatkui nyt sitten märkänä. Päivikin kastui minua laudalle auttaessaan, niin selkeä yhteinen päätös oli meloa reippaasti ilman turhia taukoja, että pysytään lämpimänä. Muutama oppi ja huomio itselle tästäkin: märkkäri ja neopreenipaita ja kevyt tuulitakki kuivuvat nopeasti ja asukokonaisuus toimii uimisen jälkeen kylmillä keleilläkin, neopreenikäsineet oli litimärät ja kylmät, kassiin tarvitaan mukaan vaihtokäsineet ja -myssy. Onneksi pää ei kastunut, olisi ollut todella kylmää kyytiä loppumatka märillä hiuksilla ja pipolla! Meinaan sää oli tänään aika kylmä, alkumatkasta satoi luntakin (vappu :D).
Retkelle tuli mittaa 18 km ja aikaa kului viitisen tuntia, kaikkine kantamisineen ja uimisineen. Tämä reitti tähän aikaan vain heille, joilla kokemusta laudan käsittelystä voimakkaassa virrassa. Ja siltikin kannattaa varautua kastumiseen. Ja kaveri mukaan!
Kaikesta koetusta huolimatta, tai jopa juuri niiden johdosta, retki oli kokemus, isolla Koolla. Pari koskikohtaa oli todella ilo ja nautinto lasketella, erityisesti pitkä koskipätkä juuri ennen Nerosjärvelle saapumista :).
Alkumatka
Siltoja, virtaa ja puunrunkoja
Reitti 18 km
Pääsiäissupin yhteydessä jo sovimme Päivin kanssa, että tehdään kunnon vappusupit simalla ja herkuilla. Joten näin tehdään. Vappuaaton SUP-kohteena oli Päijälän Pitkänveden melontareitin pohjoispuoli. Suunnitelmat usein muuttuvat niin kuin tänäänkin ja päätimmekin mennä edestakaisen reitin, vaikka alkuperäinen ajatus oli lasketella virran mukana pohjoisesta etelään. Jälkiviisaana helppo todeta, että alkuperäinen olisi ollut parempi suunnitelma. Nyt matka jäi lyhyehköksi kylmän ja kovan vastatuulen takia. Miten olisimmekaan viilettäneet samaisessa tuulessa myötäisessä!
Retki alkoi Siiskoskelta, jossa on oivallinen autojen jättöpaikka. Kippistimme simalla koskenkuohujen äärellä, mikä ihana ääni koskessa onkaan! Jokiosuudet olivat kauniita ja mukavia meloa. Näimme myös vanhan majavapadon, asukkaat tainneet muuttaa jo aikoja sitten pois. Laavulla söimme Kahvila Pytingilta hakemamme burgerit, jotka lämmitimme nuotiolla, jonka liekkien loimussa yritimme lämmitellä myös kohmettuneita sormia ja varpaita. Seljillä oli todellakin kylmä tuuli. Joku voisi todeta siis, että normi vappusää.
Reitin pituus 8,65 km
Sain tänään uusimman lautani. Se on niin herkku että. Sen lisäksi, että on nätti kuin mikä, se rakastaa aaltoja. Tuli ne mistäpäin vain, antaa tulla vaan. ”Olen mukava ja vakaa. Nautiskellaan!”
Tälle ensikäyttö ja lautaan tutustuminen tänään tuntui. Lauta on kova Fanatic Ray Pure 12.6×29.5 vuosimallia 2019. Löytyi käytettynä TwentyKnotsilta/Katveelta. Oli se onni sillä kovia tämän kokoluokan retkilautoja on vähän Suomessa tarjolla, tilaamalla uuden toki saisi. Nyt käytetty sopi hyvin kukkarolle. Eiköhän tästä ole monen vuoden ilo.
Lauta on leveämpi kuin muut lautani. Luulen kuitenkin, että on vakautensa vuoksi juuri soppeli tällaiselle arkajalalle meriolosuhteisiin.
