Joku logiikka?

Jos tuulee niin ettei meinaa seisten eteenpäin päästä, niin silloin on paras jättää suunniteltu SUP-retki tekemättä ja tehdä FSSF SUP Remote Race -suoritus sijaan. Ihan loogista, eikö?

Näin ajattelin aamulla, ja teinkin. Ei tietty yhtään yllätys, että kilometrin aika melkein kaksi minuuttia huonompi kuin viime vuonna. Silloin teinkin kaikki Remote race -suoritukset täydellisillä säillä: tuulta 1-2m/s, ei liian kuuma, aikaisin aamulla niin moottoriveneet eivät vielä heränneet. Minusta on tuulta hyvä olla vähän, tyyneys tekee laiskaksi.

Mukava oli tehdä. Olen kyllä varsin ylpeä itsestäni kun tein tuulessa ja aallokossa. Sen lisäksi haastetta toi hatun yritykset lähteä tuulen mukaan, piti napata se käteen kantoon kesken matkan. Lisäksi Polarin satoja metrejä ei nähnyt aurinkolasien lävitse, niin piti ottaa lasit pois päästä tarkistaakseen oliko jo aika kääntyä!

Tämä oli ensimmäinen Remote race -suoritus tälle vuodelle, hyvin tuli muistutuksia, mitä pitää tehdä seuraavilla kerroilla.

P.S. Fanatic Ray Pure -lauta on niin ihana. muulla en kyllä olisi tätä tänään yrittänytkään.

Kiipeilykaverit laudoilla

Irinan ja Reetan kanssa treffit aamulla kello kahdeksan Matinkylänrannassa. Kiipeilijät on sellaista porukkaa, ettei tiedä mitä on tulossa, mutta se on varma, ettei tylsä keikka ainakaan.

Lautojen pumppaus saatiin tehtyä yhteistyönä. (Myös se yksi, joka ensin halusi leikkiä ilmapatjaa). Tuulta ja aaltoja oli kivasti, niin mentiin saarien suojiin.

Retken kohokohdat: iki-22-vuotiaan Irinan pomput veteen, ”ei tässä mitään polkua ole”, ”sinne vaan ruovikkoon, ja vain iloisia huudahduksia, kiitos!”, ” oisko tuossa boulderointipaikka, miten padin saisi saareen?”, meriharakat ja muut linnut ja tietysti Cafe Merenneidon meriaamiainen.

Matkaa kertyi nelisen kilometriä, ja lystiä piisasi koko matkalle. Milloinkas yhdistetty SUP- ja kiipeilyretki?

Matinkylänrannasta 5km

Matinkylänrannasta on hyvä lähteä erilaisille ja erimittaisille SUP-retkille. Voi seikkailla kauniiden saarien välissä, meloa keskellä sinistä selkää, puolessa tunnissa pääsee Suvisaaristoon tai nautiskella eväät Ison Vasikkasaaren uimarannalla ihan vaan rennosti. Retken voi päättää johonkin useista kahviloista valiten aamiaisen, kahvin tai vaikka jätskin. Tai sitten virkistävään uintiin Matinkylän uimarannalla.

Tänä aamuna meloin ennen töiden aloittamista reilun viiden kilsan matkan. Sää oli upea, tuulta oli jonkin verran, saarien välissä ei juurikaan. Aurinko paistoi sopivasti. Lintuja näki paljon, takaisin rantaan tullessa oli lokinpoikanen vastassa rannalla, aluksi säälittävästi piipittäen, mutta pian huomasi, että ihan rauhaan hänet jätin niin jatkoi tyytyväisenä auringossa loikoilua.

Hellepäivä merellä

Juhannus oli rento ja mukava: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, elävää musiikkia ja tanssia, ja aamu-uintikin. Lauantaina merikoira Alfred lähti kotiinsa tyttären ja vävyn luokse Sveitsiin, niin sunnuntaina pystyi lähtemään hyvällä omalla tunnolla pidemmälle sup-retkelle.

Maijan kanssa oli ollut puhetta, että mennään tekemään pidempi jokisup Porvooseen, kahden auton -taktiikalla. Sinnekin luvattiin yli 30 lämpöastetta niin päätettiin vaihtaa paikka Itä-Helsinkiin, jossa helpompi muuttaa reittiä lennossa tarvittaessa.

Paljon aurinkorasvaa, lierillinen hattu, runsaasti vettä, pikkasen suolasta syötävää ja kunnon tauko varjossa niin hyvin meni!

Keli oli upea! Sininen, tyyni meri, kirkkaat värit auringossa. Oltiin kolme tuntia merillä ja melottiin 10 kilometriä. Yksi kunnon tauko ja maltillinen vauhti, leppoisaa lomafiilistä! Ei olisi voinut olla parempi päätöspäivä juhannuksen vietolla.

Lopuksi kävimme vielä kahvilla ja jäätelöllä Mainingissa. Olisi ollut tarjolla myös lounasbuffee ja elävää musiikkia! Ne jäi nyt tällä kertaa nauttimatta, ehkä ensi kerralla.

Merikoiran kanssa aamiaisella

Tätä aamua on odotettu. Aurinko paistaa heti aamusta ja tuuli 2 m/s. Nyt pakataan aamiaiset laudalle ja melotaan Karhusaaren uimarannalle ne nauttimaan. Alfred on jo kuin vanha tekijä vaikka tämä hänelle vasta toinen kerta tänä kesänä ja ehkä neljäs kaiken kaikkiaan. Hän seuraa valmisteluja kotona tarkkaavaisena (molemmille melontaliivit esiin ja aamiaisen pakkaaminen) ja on selvästi innokas lähtemään.

Rantaan päästyämme odottaa nätisti kunhan valmistelut tehty ja malttaa tällä kertaa myös odottaa kunnes annetaan lupa mennä laudalle. Sen verran piti olla tietty omapäinen, että ehti vielä takaisin laiturille hypätä, ennen kuin irrottiin laiturista, niin treenattiin laudalle tulo sitten vielä uudestaan (kertaus on opintojen…).

Laudalla olo meni tosi hienosti. Ei edes lukuisat linnut, hanhet, lokit, joutsenet ja muut tunnistamattomat, saaneet häntä levottomaksi niin uskaltauduin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan ihan seisaaltaankin melomaan!

Aamiainen maistui niin hyvälle. Alfredille oli varattu erikoisherkku. Aikansa sitä ihmeteltyään, ja hiekkakuorrutuksen sille tehtyään, mussutti sitä oikein tyytyväisenä.

Ravistettu meriaamiainen

Tänäänkin Alfred herätti jo puoli kuuden maissa. Tuulitilanne: tyyni. Meriaamiainen kutsui. Koira jäi tällä kertaa kotiin, jotta pääsin ihan kunnolla seisten melomaan. Jogurtti ja appelsiinimehu mukaan kylmälaukkuun nautittavaksi Ison Vasikkasaaren uimarannalla. Kaunis jogurttiannos oli perille päästyä kuitenkin muisto vain, mutta maku oli edelleen kohdillaan. Ihana päivänaloitus!

Kausi käyntiin!

Alfred herätti vähän jälkeen viiden. Olikin yllättäen valoisaa, aurinko paistoi! Ei kai sitä nyt vielä viitsi nousta. Mutta vilkaistaanpa sääennuste. Vain 3 m/s! Tuuli. Onhan tässä jo tarpeeksi nukuttu. Kamat kasaan ja laudalle. Sopivaa säätähän on odotettu, joten hop-hop!

Molemmille melontaliivit, minulle myös märkkäri ja neopreenia ylle. Seiskalta oltiin vesillä. Sininen meri, sininen taivas, aurinko kimaltelee aalloilla. Alfred taisi olla kolmatta kertaa laudalla ja molemmille eka kerta tänä vuonna, niin rauhallista totuttelua oli. Tosi rauhallista, reilu kilometri pyörittiin ja aikaa kului sellaiset 25 min. Oli kuitenkin superkivaa! Alfredkin viihtyi hyvin, kunnon merikoira :).

P.S. Rannalla ja laudalla meni hienosti. Kotona melontaliivien koekäyttö aiheutti täydellisen paikalleen jumituksen, ei edes herkkurivistö saanut hauvaa tassua liikuttamaan :D.

Hinthaaralle huippupisteet!

Jos pisteyttäisin SUP-paikkoja/retkiä niin tämänpäiväinen kohde vetäisi pisteet tappiin. Listataanpa miksi:

Lähtöpaikka

Kunnan rantalentis/uimaranta/nuotiopaikka, jossa sopivasti autoille tilaa lähellä rantaa. Löytyi googlettamalla. Jos ottaisi nuotiopuita mukaan, niin saisi tuletkin kivasti puolivälin lepotauolle.

Aamusumu

Aamulla oli upea sumu! Maisemat näkyivät satumaisen usvan läpi niin kauniina, tähän kun lisäsi vielä tuulettoman ja aallottoman kelin niin heijastukset olivat upeita! (Ei takuuta, että näin olisi joka päivä :)).

Reittivaihtoehdot

Samalta lähtöpaikalta kolme kivaa reittivaihtoehtoa. Tänään menimme niistä kaksi.

Alavirran suuntaan pääsee viitisen kilometriä kunnes tulee padotuille koskille. Emme tutkineet ohitusmahdollisuuksia. Ainakin tänään virta oli koskien lähellä voimakas, olisi pitänyt rantautua hyvissä ajoin. Korkeusero näytti varsin isolle, mahtaako olla reittiä ohittaa padot kantaen?

Ylävirran suuntaan joki oli ehkä hitusen mielenkiintoisempi, mutkittelevampi. Kolmen kilometrin melonnan jälkeen saapui ihanasti kuohuvalle koskelle. Paluumatka sujui sitten todella nopeasti ja kevyesti hyvän virtauksen ansiosta.

Yllämainitut reitit mentiin Mustijokea pitkin. Kolmas mahdollisuus on kapea Hinthaara-joki. Sinne emme tänään menneet, alku oli kivinen ja matala koski ja viileässä vedessä ei innostunut ajatuksesta kelluttaa lauta sen yli, joten jätimme tämän pätkän tutkimisen kesäkeleille.

Yhteensä melontaa kertyi 16 km, oikein sopiva määrä viileälle kelille ja lyhyelle valoisalle ajalle.

Kuumailmapallot

Kaksi kuumailmapalloa laskeutui viereemme pellolle. Ei usein noitakaan näin läheltä näe. Oli varmaan kylmää kyytiä tuo!

Seura ja reitinsuunnittelija

Maija nyt vaan on huippuseuraa! Ja löytää parhaat lasku- ja nuotiopaikat. Lisäksi hänellä oli mukana lämmintä tomaattikeittoa!!!! Pitää suunnata termarikauppaan, kyllä kylmillä keleillä pitää lämmintä murkinaa mukana olla!

Synkkä hetki Mäntsälässä

Kaksi ja puoli kuukautta suppaamatta! Vaikka vedet olleet auki, ei voi olla totta. Voi, kun on viettänyt laatuaikaa tyttären ihanan käppänä-koiran, Alfredin kanssa (sydän, sydän, sydän ….). Mutta oli sydän pakahtua tänäkin aamuna jo pelkästä SUP-tavaroiden pakkamisesta ja märkkärin päälle kiskomisesta, saati siitä kun hyppäsi autoon, pisti popin soimaan ja kurvasi kohti Nummista ja Mustijokea.

Maija tiesi Nummisen koskella olevan laavun ja tulipaikan niin eväiksi valikoitui tällä kertaa myös lämmitettävää murkinaa, muu-makkaraa ja juustokerrosvoileipiä. Leivistä tulikin herkkua ritilällä. Ja Maijalla oli myös rocky road -kakkua jälkiruoaksi ja pääsin osille, nam! Minun pitää petrata jälkkäriosastolla.

Vaikka ilma oli harmaa, niin mieli ei tippaakaan. Onnellisuus oli huipussaan. Melottiin koskelta ensin alajuoksulle reilut neljä kilometriä ja takaisin. Sitten oli lounastauko upealla laavulla, joka on enemminkin kota. Sitten kannettiin laudat kosken toiselle puolelle ja melottiin 3.5 km ja takaisin yläjuoksun puolelle. Yhteensä melontaa kertyi mukavat 15,63 km.

Mikäs se synkkä hetki? Ei oikeasti yhtään mikään, vain hetkellinen harmaus ja tummat pilvet yläjuoksun suuntaan lähdettäessä. Taivas vaaleni hetken kuluttua, ja mieli oli koko ajan niin aurinkoinen, mutta pitäähän vähän särmää retkessä olla.

Reitit, yhteensä 15,63 km

Laavulla

Kylmän kelin vaatetusta ja varustehuoltoa (huuhtelu ja kuivaus)

IltaSUP Vanhankaupunginlahti

Pari viestiä päivällä Maijan kanssa ”Kävisikö tänään? Ainut sateeton päivä tällä viikolla. No mennään. Vanhankaupunginlahti klo 18.30, pari tuntia riittää ainakin valoa. Selvä, nähdään!”

Ihana, kun on aina valmiina -melojia kavereina! Tänään piti laittaa varulta märkkäri päälle, sen verran myöhään oli lähtö. Ja hyvä olikin, kun aurinko paistoi, niin kuuma oli, mutta kun meni pilveen ja varjoon kahdeksan maissa, niin oli juuri sopivan lämmin.

Seitsemän kilometrin lenkki oli just sopiva illalle töiden jälkeen. Kurkkasimme ensin Vanhankaupunginkosket ja sitten teimme kierroksen lahdella. Emme olleet yksin vesillä, tuhansia hanhia oli seuranamme. Muuten oli kyllä rauhallista.

Reitti 7,03 km