Nyt se on tehty!

Olen näiden SUP-vuosien aikana käynyt useamman kerran suppaamassa Tuusulanjärvellä. Aina jäänyt vajaaksi päästä päähän melominen milloin mistäkin syystä, aika loppuu, sää liian tuulinen, sää liian paahteinen tai muuta vastaavaa. Tähän mennessä olen lähtenyt pohjoispäästä, tänään päätettiin Johannan kanssa lähteä etelästä. Nyt ainakin nähdään se pää! Onkin nätti pää ja selvästi rauhallisempi tuulisella säällä kuin aavaisempi pohjoispää.
Innostuttiin menemään koko järvenmitta ja tietty takaisinkin kirkolle. Matkaa kertyi 15,5 km ja aaltoja ja tuultakin löytyi välillä. Niin että tavattiin yksi purjelautailijakin.

Innostuin myös kokeilemaan Johannan istuimellista lautaa ja kajakkimelaa, oli lystiä niinkin!

Matinkylä-Suinonsalmi-Suvisaaristo

Päivä pelkkää aurinkoa, ja tuuletkin kohtuulliset, kertoi sääennuste eilen. Viesti Tiinalle ”Mites olisi SUP huomenna?” Ja sehän sopi hänelle, niin sovittiin kello kahdeksaksi treffit Matinkylänrantaan.

Paistetta riitti meloessamme kohti Suinonsalmea. Tuulta ja aallokkoa oli yllättävän paljon aavaisilla kohdilla, mutta saipahan kunnon lihaskuntotreenin samalla. Juuri ketään ei ollut liikkeellä aamusta.

Tilanne muuttui noin puoli yhdentoista aikaan. Suvisaaristosta takaisinpäin meloessamme veneitä riitti edestä, takaa ja sivultakin. Juuri Suinonsalmessa saimme peräämme Aava Lines jättiristeilyaluksen, jota karkuun kauhoimme kaislikkoon. Ihme, että se edes mahtui kulkemaan salmen kapeimmasta kohdasta.

Retkelle kertyi matkaa 14,26 km ja aikaa saimme kulumaan nelisen tuntia evästauon kanssa. Hieno kesäinen retki.


Linlon ympäri

SUP-ystävä Anu Lontoosta tuli käymään Suomessa, joten sovimme yhteisen SUP-retken. Lähdimme Linlon venesatamasta. Lähtiessä oli pilvistä, tuulista ja tuntui, että saattaisi sataakin. Ehkä pisara tulikin. Ulapan puolella oli kunnon tuuli ja aallot. Loppumatkasta olikin sitten tyynempää ja perille päästyämme paistoi aurinko. 7 km, kaksi tuntia ja Suomi esitteli moninaiset kelinsä :D.

P.S. Anun SUP-retkistä voit lukea blogista

Reitti 7 km

Kunhan ei ukkosta

Maijan kanssa ollut puhetta Kymijoen suppaamisesta Vuolenkoskelta eteenpäin. Pohdimme tovin mennäänkö jokea pitkin Mankalaan asti, mutta päädyimme näin ekalla kertaa valitsemaan rauhallisemman lopun eli käännyimme kohti Arrajärveä, jolloin loppupisteeksi tuli Säyhtee.

Lähtöpaikkana oli Kilkkilän farmin laituri. Farmin strutsit ihmettelivät kovasti pumppaustouhuja. Farmin kahviossa pystyi käymään jätskillä ja veskissä ennen vesille lähtöä, kätevää.

Jokiosuus oli leppoisaa ja aurinkoista menoa. Virta vei kevyesti meloen yli 6 km/h nopeudella ja matka eteni mukavasti. Tämä on suurin, levein ja virtaavin joki, jossa olen Suomessa melonut. Vain Thames ollut isompi.

Saavuimme Arrajärvelle, pilviä alkoi vähän kertymään, joka oli vain hyvä, koska päivä oli paahteinen. Kohta totesimme, että onpa jotenkin pimeää, vesi synkkää ja tuultakin nousee ”ihan kuin sadetta tekisi”. Ja samassa vähän ripottelikin. ”tämäpä virkistävää, ei haittaa, hyvä vaan” ”kuhan ei ukkosta”.

Kello kolmeksi oli luvattu ihan pientä pisarointia, mutta missään ei ollut mitään mainintaa ukkosesta. Kello oli vasta kaksi, joten sade tuli etuajassa. Eikä mennyt kovin kauaa kun kuului ensimmäinen jyrähdys.

Jaha, nyt vaan kokka kohti lähintä rantaa ja maihin odottelemaan mitä tapahtuu. Salamoita näkyi jokunen, jyrähtelyitä kuului kauempaa, noin kolmen kilometrin päässä. Ei siis ihan päällä, odotellaan rauhassa, että menee ohi. Siinä menikin sitten pidempi tovi. Ei satanut, mutta ukkosti. Kunhan jyrinä laantui, niin lähdimme etenemään rannan läheisyydessä. Jouduimme vielä pari kertaa pysähtymään ja odottelemaan. Kunnes luonnonmerkit, linnut lauloivat ja lensivät sekä paikalliset lähtivät veneillä vesille, kertoivat, että voidaan jatkaa kunnolla matkaa.

Viimeiseen kolmeen kilometriin kului aikaa pari tuntia. Kokonaismatka oli 16,62 km, siihen meni tänään melkein viisi tuntia. Puolet todella leppoisaa menoa, toinen puoli vähän erilaista. Mutta ehdottomasti muistiin jäävä reissu! Ensi kerralla sitten Mankalan suuntaan!

Leppoisa lähtö

Kymijoki

Arrajärvi, ja rantautumiset 🙂

Tämä matka kesti tunnin ja vartin


Kokonaismatka 16,62 km ja melkein viisi tuntia

Pulahdus!

Tänään oli SUP-väen kauden aloitus ihanien Mikkosten Katveessa. Auli ja Petri isännöivät tilaisuutta apunaan muutama SUP-aktivisti. Kiitos teille kaikille! Oli mukava aurinkoinen päivä!

Aloitimme päivän maukkaalla sosekeitolla. Sitten olikin aika lähteä vesille. Melonta sujui mukavasti, ensin oli tuulinen osuus ja sitten kapean salmen jälkeen rauhaisa järven puoli, jossa nautimme auringosta ja halukkaat videoi melontaa tekniikka-analysointia varten.

Sitten takaisin salmeen. Juttelimme juuri Ritvan kanssa, pitäisiköhän tässä mennä polvilleen laudalle, kun edessä jonossa puhuttiin, että kiviä on näillä tienoin. No olisi pitänyt! Oman päiväni kruunasi siis tippuminen laudalta ja pulahdus mutaiseen matalaan veteen. Kuulemma just siinä kohtaa on uppotukki. Opetus: jos putoot niin pidä ainakin suu kiinni. Mutavesi suussa ei ole mukavaa. Onneksi olin laittanut märkkärin päälle niin lämmöt pysyivät. Mutta ei tarvitse enää miettiä milloin kauden eka pulahdus tulee, se oli nyt tässä.

Ennen/jälkeen kuva


Maalla ja vesillä

Tiinalle kiitos ekasta kuvasta!

Aurinkoa ja jätskiä

SUP seuraa pk-seudulla -facebookryhmästä löytyi tämänpäiväinen SUP-kaveri Anna. Anna ehdotti, että lähdettäisiin Kallvikin uimarannalta, pätkä merta ja sitten Mankinjokea niin pitkälle kuin mukavasti pääsee, ja paluumatkalla voitaisiin käydä terdellä (Sarvik Beach Club). Erittäin hyvä suunnitelma, ostin heti! Ja meillähän oli supermukava päivä vesillä!

Merellä

Joella

Terdellä

Reitti 11,2 km

Vantaanjoen uusi silta

Vantaanjoen Pikkukosken uimarannan läheisyydessä olleet siltatyömaat ovat valmistuneet ja varsinkin kävelijöiden uusi silta on oikein hieno. Tänään ei ollut täystyyni sää, niin ei syntynyt upeaa heijatuskuvaa, mutta komealle näytti nytkin.

Toinen joella oleva nähtävyys on ’Suomen tunnetuin puro’ eli Longinoja. Se ei näyttänyt kummoiselle ohi meloessa (kuvakin jäi ottamatta). Oja on talkoonvoimin muutettu puroksi ja vesistöksi, jossa taimen voi luontaisesti lisääntyä. Ei siis mikään mitätön puro tämä. http://www.longinoja.fi

Tällä lähireissulla tuli testattua, että ilmatäytteinen lauta on käyttökunnossa ja pumppaus tien päällä onnistuu. Matkaa kertyi kevyellä melomisella 8 km. Nyt voi aloittaa hyvillä mielin supretkikauden :).

Kausi avattu!

Jäät lähti jo joku päivä sitten merestä. Tänään oli vihdoin vähemmän tuulta ja paljon aurinkoa, niin se oli kuin käsky lähteä merelle. Olihan se ihanaa! Päätin aloittaa rauhallisesti ihan lyhyellä lenkillä, ja niin teinkin. Mutta eihän sieltä malttanut pois lähteä, niin lopuksi nautin merestä, aalloista ja auringosta ihan vaan lilluen lähellä lähtörantaa. Se on menoa nyt! Eiköhän tule vielä tällä viikolla mentyä uudestaankin :).

Meduusoja Matinkylässä

Isa näki päivä pari sitten tässä lähellä hylkeen, toivoin voi kun minäkin näkisin. Ei tullut tänään aamusupilla hyljettä vastaan, mutta meduusoja kyllä. Niitä näin syksyllä pääsee helpostikin näkemään, mutta en minä ole aikaisemmin laudalta käsin nähnyt. Ehkä katse on enemmän horisontissa, mutta tänään tiirailin laudankin ympäristöä tavallista tarkemmin mahdollisten kivien takia, kun vesi oli matalalla. Niinpä sitten näin parissakin kohtaa meduusoja Matinkylän rannan ja Nokkalan majakan tietämillä. Mahtavaa!

Muutenkin retki oli taas upea syyssup! Värit ovat vahvoja ja syviä näin syksyllä, ja on tunnelmallisen rauhallista, nyt näkyi myös ruskan värejä. (Tänään oli lehdissä juttuja sanamuunnoksista, ajatuksella varokaa ruska-sanan käyttöä, en varo, kaunis sana ja kaunis aika).


Olin valmistanut mukaan myös herkullisen meriaamiaisen. Hain sen nauttimiseen mukavan aurinkoisen paikan, kylläpä aamiainen maistuikin hyvälle. Istuin Ison Vasikkasaaren uimarannalla, söin aamiaista ja katselin merta. Sitten aurinko meni pilveen, ja tuntui viileälle jopa märkäpuvun kanssa.

Onneksi aamiainen oli jo loppumetreillä, niin pääsi takaisin laudalle. Meloessa ei todellakaan ollut kylmä. Lämpöä oli kymmenisen astetta, auringossa musta puku lämpeni vielä lisää. Retkelle tuli pituutta kahdeksan ja puoli kilometriä, oikein mukava päivän aloitus. Kaupan päälle tuli kivat ilmavat päälakikiehkuratkin 😀.

Saaren ympäri

Olen tänä syksynä muutaman Mäntsälän järven käynyt suppaamassa. Tänään löytyi toistaiseksi kivoin. Kummasti lisää mielenkiintoa, jos järvessä on jotain tavoiteltavaa esim. saaria. Sahajärvestä paljastui kaksikin.

Ensimmäinen oli supersöpö pikku törröttäjä, joka näkyi jo kauas. Sen luokse oli kaarrettava, vaikka muuten tänään kiersin rantoja pitkin. Saari oli pieni ja pyöreä, ja näin tyynellä säällä se loi myös kauniin heijastuksen. Kiersin saaren kahdesti, samalla huomasin siellä myös tulipaikan. Tuonne voisi mennä oikein kunnon retkieväiden kanssa.

Toinen saari paljastui järven toisessa päässä. Siitä ei ollut edes varma onko se saari ennen kuin lähti kiertämään sitä ja se paljastui saareksi.

Sää oli tänään tyyni ja kaunis syyssää, helposti ja kevyesti tuli melottua 8 km. Ruskaa ei vielä oikein ollut, muutamassa koivussa oli vähän keltaisia lehtiä, ja pikkupuska punaista näkyi, olisiko ollut pihlajia? Ruskaretket taitaa olla vielä edessä.

Retken päätteeksi uitin vielä märkäpuvun. Todella metka tunne, kun maihin noustessa kylmä vesi valui alas märkäpuvun sisällä ihoa vasten. Sen jälkeen ei sitten viileältä tuntunutkaan. Järvivesi oli tänään kahdeksanasteista.