Ja höpö höpö. Töiden jälkeen SUP-kamat kassiin ja laudalle. Tänäänkin Laajalahdella/Kalastajatorpalla (Twentyknots) oli kuuden jälkeen aivan mahtava SUP-sää, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta oli sen verran, että reittisuunnitelmalla sai valita miten paljon töitä teki. Itse ensin huhkin vastatuuleen ja sitten nautiskelin hyvässä myötäisessä. Ja kesä jatkuu!
Pakkaa lauta autoon ja lähde tuntemattomille seuduille. Näin tein. Uuden ystäväni kanssa sovimme tapaamisen Vihdin Palojärven uimarannalle ja suppasimme järven päästä päähän. Sää oli tosi hieno ja järvi kaunis: pitkulanmuotoinen ja kauniit rannat, järveä oli mukava edetä ja samalla näki kauniita rantamaisemia. Mittakin oli sopiva, parissa tunnissa meloi järven päästä päähän ja kilometrejä kertyi kunnon lenkin verran (8.6 km).
Kun tekee uutta tai uudessa paikassa, näkee ja kokee uutta. Tällä reissulla näitä:
Oletko jo kokeillut suppausta? Tuntuu, että laji on tänä kesänä todella lyönyt läpi Suomessa. Eikä ihme, se on samalla sekä hauskaa että haastavaa. Mukavaa liikkumista luonnossa tai kovaa treeniä, jos sitä kaipaat. Tänä kesänä olen mennyt monet kerrat ensikertalaisen kanssa laudoilla. Joukkoon on kuulunut tyttöä, poikaa, naista ja miestä, ikähaitari neljästä vuodesta päälle viidenkymmenen.
Muutamia havaintoja:
Vaikka heinäkuu lähenee loppuaan, niin voi vielä pitkään suppailla, joko ensimmäistä kertaa tai sitten jo jotain niistä seuraavista. Ensimmäisestä omasta SUP-kerrastani voi lukea sivulta Alku 2014, jos minäkin selvisin, sinäkin selviät, toki hurahdusvaara on olemassa.
Suppaus tällaisessa tyynessä kesäillassa kuin tänään Mathildedalissa (otsikkokuva) on oivallinen fiilistelyhetki niin aloittelijalle kuin konkarillekin.
Mies sanoo, että Hanko on Suomen Riviera. En ole oikein ostanut tätä ajatusta.
Vuokrasin SUP-laudan merijooga.fi/Regatan rannan -kojulta. Sain käyttööni ohjaajan Fanatic Ray-laudan, jonka väri oli mageen vihreänkeltainen, ja ominaisuudet loistavat tämän päivän olosuhteisiin. Lauta kulki kuin unelma sekä myötä- että vastatuulessa, ja otti todella hyvin vastaan myös sivuaallot. Tuulta oli sellaiset 3 m/s, läheiset aallonmurtajat pitivät aallot miellyttävinä. Meri oli syvän sininen ja kirkas, paikoitellen pohja siinsi kauniisti veden läpi. Aurinko paistoi ihanasti (24C), veneitä liikkui satamaan ja satamasta, luodoilla istuskeli erilaisia lintuja. Kalliomaisemat olivat oikein komeat.
Merellinen tunnelma ja hieno SUP-kokemus olivat kuin Villafrance-sur-Merissä konsanaan. Joten ehkäpä Hanko on kuin onkin Suomen Riviera.
Tämänpäivän suunnitelma oli mennä SUP-laudalla ja kajakilla Kiskonjokea/Perniönjokea sellainen kahden tunnin retki. No, ylisuorittamiseksi se miehen kanssa meni :). “Tähän asti kerran päästiin, niin jatketaan vaan vielä”. Viittaus siihen, että vastavirtaan pääsikin jatkamaan Kiskonjokea Perniönjoen haaran jälkeen, kun usein siinä on kivinen virtapaikka, jossa matka stoppaa. Vesi oli nyt niin korkealla, ettei siinä mitään virtausta oikeastaan ollut eikä kivistä mitään tietoa. Joten matkasimme eteenpäin kohti Latokartanonkoskea.
Hullunkiilto silmissä sinne tähtäsimme. Ei jääty mihinkään puurunkoihinkaan kiinni, yhdessä kohtaan piti metri kahlata kivien takia, mutta siitäkin mentiin yli. Lisäksi oli hauska puunrungon alitus makuuasennossa :).
Lähelle varsinaista koskea pääsimme, mutta matka tyssäsi kovaan virtauspaikkaan, jossa oli matalaa ja kiviä niin, ettei päässyt vauhtia melomaan, vaikka hurjasti yritti. Hassua, että valokuvassa ei näy virtauksesta mitään, vaikka todellisuudesta eteenpäin ei vaan pääse virtauksen vuoksi.
Matkaa reissulle tuli 13.5 km ja aikaa kului 3,5 tuntia. Väsymys ei päässyt vaivaaman, kun virtauspaikan ‘kamppailussa’ saamasta adrenaliiniryöpystä riitti hyvin virtaa paluumatkalle. Olipa vasta melontaretki.
Suppaaja etenee vaikka sitten kahlaten välillä. Vesi on Matildanjärvessä matalalla, joten tänään ei päässytkään kahden saaren välistä laudalla vaan kiviin jäi kiinni. Kartalla ne toki näyttävävätkin vain yhdelle yhtenäiselle saarelle, joten ei nyt kauhean yllättävää. Helppo oli nousta ja metri kantaa lautaa kahlaten ja sitten vaan takaisin laudalle.
Kaiken kaikkiaan ihan täydellinen ilta-SUP. On tämä vaan niin ihanaa!
Ihana olla taas kotona. Ensinnäkin lähdimme juuri sopivaan aikaan Nizzasta, samaisen lähtöpäivän illalla siellä rysähti. Ei voi kuin olla suruissaan ja pahoillaan ihmisten puolesta, joita tragedia kosketti henkilökohtaisesti ja toivoa, että maailma menisi kohti parempaa.
Toiseksi SUP-mielessä meillä on täällä Suomessa oivalliset SUP-mahdollisuudet: kelit ovat erinomaiset (kunhan ei ihan vaan sada), jaksaa hyvin ulkoilla ja urheilla, kun lämpö ei kohoa yli 30-asteen. Ja vesistöt ovat monipuoliset ja luonto kaunista, ja aallot maltillisia.
Tänään olinkin sitten laudalla Matildanjärvellä. Sää oli ihan täydellinen, asteita parisenkymmentä, tuuli hyvinkin vähän, eikä aaltoja juuri ollenkaan. Tein kivan 4.5 km matkan järvellä, jossa oli jokunen lomanviettäjä. Hetken jo luulin näkeväni kalastajan SUP-laudalla, mutta kyllä hänellä taisi kajakki olla. Mutta loppuretkestä näin kyllä purjelautailulautaa käytettävän SUP-laudan tapaan, joten tällä kertaa en ollut ainoa laudallamenijä tällä järvellä.
Muutama viikko siitä, että viimeksi olin Matildanjärvellä. Korviinpistävä ero oli, että lokinpoikaset ovat lähteneet pesistä. Nyt saaria lähestyttäessä ei alkanaut hurja varoituskonsertti kuten koko kesän tähän mennessä on tehnyt. Yhdellä rantakalliolla törmäsin upeaan hanhipariskuntaan poikasinneen, olivat komea näky. Nämä olivat erirotua kuin pääkaupunkiseudulla tuikitavalliset valkoposkihanhet, olivat isompia ja väritys oli erilainen. Veikkaisin kanadanhanhiksi. Aika lähelle päästivät, käännyin kuitenkin ennenkuin hermostuivat ja jätin linnut rauhaan nauttimaan auringosta kalliolle.
Tunnin SUP-retken päätteeksi pulahdin vielä uimaan järveen, vesi oli lämmimtä ja uinti oli kovin nautinnollinen tapa päättää tämänaamuinen järviretki.
Visiting in Eze village was on a to-do-list also this year, it is a nice place and also going there is a small trip itself. This summer we have taken buses a lot instead of taking trains mostly because we discovered that they are nice (you see different places) and easy (our hotel is actually located near to many bus stops), and last but not least we bought a seven day pass for Lignes D’azur lines so local buses are ‘free’.
Number 82 took us direct to Eze village and we climbed in a hot weather to the most top where the view is magnificent. Tuomas took a lot of photos when climbing up and on the top as well. It was real hot so the next stop was on the Eze beach. We took a bus number 83 to Eze railway station which is located near to the beach. There were a lot of people on the beach enjoying the Sunday sun and warm water.
I rented a SUP board but this time I enjoyed even more swimming in the warm sea. I also realized that Finland is actually very good place for SUP. There are different kind of rivers, lakes and sea coasts with variety of landscapes and water birds. You can really enjoy the SUP trip, not just concentrating on keeping standing on the SUP board going up and down on (monster) waves.
Today´s visit was into the village of Villefranche-sur-Mer, which was noticed as the very best beach in the area by us last year. This time we took a bus number 81 which is leaving very near to our hotel (very practical!) and we took off the bus stop called Octroi. By taking a bus instead of a train (as we did last year) we were able to enter the town itself when walking towards the beach.
The town is a beauty. Small and narrow streets with old doors and archs was a pleasant place to walk and take pictures. After for a while we ended up to the beach area and continued walking to the very end because the SUP rental location is in the far end.
I changed shorts and t-shirt in a small private tent, kind of funny but it was nice to have some place to do it. The SUP board I paddled on was a new model for me, the shape was a very sharp and it was said to be fast and stable, and it was. It took a short time to get familiar with mediterranean waves but when I did it was fun indeed to paddle.
Miehen harrastus vei viikonlopuksi keskeiseen Suomeen Naarajärvelle. SUP-lauta lähti auton katolla mukaan, koska jo viime kesältä tiesin, että Naarajärvi ja Naarajoki ovat oivallisia melontapaikkoja. Ennen lähtöä tutustuin verkossa joen mahdollisiin nousupaikkoihin, laskupaikkana Naarajärvi itsessään on erinomainen, mutta mistä päästä Naarajoesta pois joesta ja autoon. Verkosta löytyykin tästäkin hyvin tietoja, joten pöräytimme autolla jo tulomatkalla katsomaan Tensalan siltaa, jossa mainittiin olevan laituri ja parkkipaikka. Ja olihan siellä. Kelluva laituri vaan ei ollut pätkääkään vedessä vaan ihan kuivilla ja kuivalle näytti joki muutenkin.
Joten pienen miettimisen jälkeen ajankohta ei näyttänyt sopivalle mennä SUP-laudalla jokea pitkin. Suppailut tehtiin tällä kertaa järvellä. Kävin sekä perjantai-iltana että lauantaiaamuna suppaamassa. Keli oli hyvin tuulinen molempina päivinä, toisena jopa reitti jäi lyhyeksi (vain 2 km), kun tuuli ihan vaan pehmitti suppaajan, ja päätin siirtyä uimaan. Joka oli kyllä myös oikein kivaa.
Maaseutumatkailun iloja oli myös muut pienet kohtaamiset, tällä kertaa yllätti motellihuoneesta lähtiessä, se että oven ulkopuolella odotti joukko hevosia. Paikalliset ratsastajat olivat tauolla Lomatriossa, ja jatkoivatkin kohta somasti jonossa matkaa. Pääsin myös maistelemaan metsämansikoita heti terassimme läheisyydessä. Tuttuun tapaan ilmailuviikonlopussa nähtiin paljon erilaisia lennokkeja ja niiden lentosuorituksia. Oli kiva viikonloppu.
