Tänään oli nätti päivä, ja nätti ilta. Töiden jälkeen menin työkaverin kanssa suppaamaan. Oli oikein mukavaa. Aurinko paistoi ja tuuli juuri sopivasti. Meloimme Kalastajatorpalta melkein Otaniemeen hyvässä vastatuulessa ja sujuttelimme takaisin loivassa myötäisessä. Lisäksi kiersimme Pikku Kuusisaaren. Oli oikein mukavaa. Samalla kuitenkin tuntuu haikealle. Tuntee vahvasti, että tämän kesän SUP-kausi alkaa loppua.
Tänään pakkasin evästä pitkää retkeä varten. Viime kesänä meloimme miehen kanssa Matildanjärveltä väliojan kautta Puolakkajärvelle ja retki on ikimuistettava (tarina: osa 1 ja osa 2). Itse Puolakkajärvi jäi silloin kiertämättä, koska piti päästä kuivattelemaan vaatteita. Asia on jäänyt vähän kaivelemaan, niin päätin tänään lähteä sinne uudemman kerran.
Ei mennyt kuin Strömsössä tänäänkään. Matildanjärven ylitys sujui tosi sukkelaan tuulen ollessa reipas ja myötäinen. Laudankanto pienen saaren/salmen yli sujui myös kevyesti, ja veteenlaskupaikalla laudan lasku sujui yllättävän hyvin varsin jyrkällä kallioreunalla. Mutta sitten, kaislikko, ruovikko, juurakko, puusto jne. esti etenemisen ja välillä jopa perääntymisen, niin päätin jättää tällä kertaa enemmät yritykset sikseen. Jos vesi on matalalla tässä, ei tilanne väliojassa ole parempi. Se on pieni ja matala ojanen suoalueella, karttakuvassakaan sitä ei edes näy.
Koska sää oli nätti, niin päätin kuitenkin nauttia eväät kauniissa lummepoukamassa. Ei siellä enää lumpeenkukkia ole, mutta siellä oli tyyntä ja aurinkoista, niin oli oikein mukava istuskella ja syödä proteiinipatukka ja juoda pillimehu, vakioSUPretkievääni, setti, joka nautitaan yleensä puolentoistatunnin melomisen jälkeen.
Tälle lauantaille on lupailtu myrskyä ja puuskaista tuulta sisämaahankin. Aamulla ajattelin innoissani, että nytpä pääsen lähijärvelle kokeilemaan vastatuulta ja downwindiä siihen perään. Mahtavaa!
Olin varsin aikaisin liikkeellä, ja tuuli oli vain sellaiset 7-8 m/s. Pienellä järvellä ei kummoisia aaltoja noussut, väliin pieniä vaahtopäitä. Jotta ei mahdollinen laudalta tippuminen tuntuisi missään, päätin alkuun tehdä tippumisen laudalta ja harjoitella laudalle nousun. Heitin siis melan kauas, tipahdin veteen, nousin laudalle, kauhoin melan luokse ja olin taas valmis suppaamaan. Märkäpuku oli oikea asuvalinta ja vesiurheiluliivi on kyllä mukava vedessä, eikä kastumisen jälkeen ollut edes yhtään kuuma. Ja aurinkolasit pysyivät päässä vaikka menin uppeluksiin, tämä on huolettanut minua kovin.
Nyt olin valmis kohtaamaan tuulen. Vastatuuleen sai tehdä kunnolla töitä, mahtavaa! Myötätuuli vaihteli, tein neljä kierrosta, yhdellä niistä sain laudan alle jo kunnon viennin. Oli tosi kivaa! Luulenpa, että innostun tuulisemmistakin keleistä ja varmasti haluan kokeilla enemmänkin downwind-retkiä. Sellaisia tiedän ainakin Twentyknotsin ja SUP Espoon järjestävän. Tahtoo mukaan!
P.S. Varsinaisesti supatessa en tippunut laudalta, en edes sivutuulessa enkä käännöksessä.
Keskiviikkona töiden jälkeen oli taas aika lähteä laudalle. Sää oli ollut koko alkuviikon vaihteleva, maanantaina satoi, tiistaina piti sataa, mutta oli loistosää ja keskiviikkona töiden jälkeen piti olla mainio sää. Koko keskiviikon oli pilvistä, oikea ‘kohta sataa’ -tunnelma, ja kun lähdimme töistä kohti Kalastajatorppaa niin oli pimeänpilvistä. Tuumasin, etten viitsi ottaa kameraa mukaan, tulee huonoja pimeitä kuvia, ja ei me siellä tuulessa mennä minnekään uusille reiteille, niin ei niitä vanhoja paikkoja viitsi edes kuvata. Ja kännykästäkin oli melkein akku lopussa, niin ajattelinen että, turha ottaa sitäkään mukaan, samoja tuttuja reittejä sitä kuitenkin mennään.
Niin, just. En minä koskaan näemmä opi, jo joku kerta sitten totesin “Älä enää ikinä jätä kännykkää/sport trackeria pois, mukava tietää miten pitkän reitin meni” ja varsinkin jos menee uusia reittejä, niin saa reitin talteen.
Säähän oli siis kuitenkin mainio. Päälle jätetty takki piti riisua alle 5 minuutin melonnan jälkeen pois, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Tuuli tuli aivan erisuunnasta kuin yleensä, ja Kuusisaaren sillan jälkeen oli käytännössä tyyntä, joten oli oikein mukava jatkaa kohti Seurasaaren siltaa ja sen ali. Sielläkin puolella oli loistosää, aurinko paistoi ja meri oli tyyni. Niinpä lähdimme kohti Seurasaaren toista päätä. Matka taittui mukavasti ihastellen Seurasaaren kulttuurimaisemia. Ja lopulta tavoitimme saaren kärjen. En olekaan aikaisemmin ollut noin kaukana, jo aika lähellä Länsiväylää ja Ruoholahtea. Hetken mietimme lähteä kiertämään koko Seurasaaren, tuulta oli kuitenkin selvästi enemmän toisella puolella, niin palasimme samoja jälkiä takaisin.
Paluumatka menikin todella nopeasti mm. sen takia, että komea harmaahaikara suorastaa poseerasi meille pitkän ajan/matkan ja päästi todella lähelle ennenkuin päätti poistua paikalta.
Muutama opetus, varsinkin itselle:
No onneksi voi värkätä kätevästi kartalle punakynällä reitin, katso kuva.
Lautakuume vain pahenee! Tänään testasin Fanatic Falcon Air -lautaa ja niinpä Asenne Voyager II sai kovan haastajan, sen verran paljon tykkäsin. Lauta on nätti, ja se kulki niin sulavasti ja kauniisti, haki ja heilui juuri oikealla tavalla, ja otti moottoriveneiden aallot tosi hyvin. Tänään oli ehkä turhan tyyntä lopulliselle tuomiolle, pitää kokeilla isommassakin aallokossa. Tosin kuulin, että Twentyknots-väki on käyttänyt pitkällä downwind-reissulla, joten ei se voi aalloissa huono olla.
Lauta, sää ja aallot Laajalahdella & Kuusisaaren & Seurasaaren ympärillä olivat tänään niin maistuvat, että innostuin menemään pidemmälle merelle kuin aikaisemmin olen mennyt. Hieno kolmiohan tuosta reitistä sitten tuli.
Pitää varmaan jotain lääkettä ottaa tähän kuumeeseen.
Kesä on tullut takaisin! Sateisen ja tuulisen viikon jälkeen elämä hymyilee aurinkorintamalla, tuleva viikkokin näyttää taas lupaavalle, joten laudoille nauttimaan kesästä, vedestä, ja suppaamisesta.
Jos mietit mihin menisit suppaamaan pääkaupunkiseudulla, niin kerron hieman paikoista, joissa itse olen tänä kesänä käynyt. Luonnehdinnat ovat täysin omiani. Muitakin paikkoja on, niissä en ole joko ehtinyt vielä käymään tai ehkä en tiedä edes olemassaolostaan. Jos voit suositella jotain, laita vinkkiä, käy mielelläni tutustumassa.
Järjestys sen mukaan missä järjestyksessä tänä kesänä olen paikoissa käynyt. Otsakkeen linkistä pääset paikan webbisivulle, perässä oleva blogi-linkki vie taas kirjottamaani blogiin yhdestä kerrasta, jolloin olen paikassa supannut. Lisäsin jokaisen perään yhden seuraavista sanoista, joka mielestäni kuvaa paikan henkeä: aloittelijat, nautiskelijat, harrastajat. Ja kaikista olen tykännyt, paikat ovat ihanasti erilaisia.
SUP Finland, Töölönlahti, Helsinki
Töölönlahti on ihanan urbaani paikka suppailla keskellä Helsinkiä. Voit samalla ihailla kulttuurirakennuksia, junia ja joutsenia. On sykähdyttävää ‘mennä junan alla’. Jos otat laudan pidemmäksi kuin tunniksi, ehdit myös pidemmälle merelle. Harrastajat Blogi.
TwentyKnots, Kalastajatorppa, Helsinki
Monipuolinen paikka, laadukasta opetusta, myös tekniikkakursseja. Lähtöpaikassa voi tuulla, mutta kun alusta selviää niin on monenlaista reittiä tarjolla: suojaisa laguuni, pienen tai ison saaren kiertäminen, Seurasaareen tai Huopalahteen melominen. Erilaisia retkiä valikoimassa. Harrastajat Blogi.
SUP Espoo, Toppenlundin ranta, Espoo
Rauhaisa poukama lähtöpaikkana, merelle pääsee vaikka kuinka kauas. Harrastajat Blogi.
Hakuna Matata, Töölönlahti, Helsinki
Toinen ihanan urbaani paikka Helsingin keskustassa. Panostaa mukavuuteen ja palveluun,aurinkotuolit rannassa. Täällä voit siististi suppailla. Lisänä vielä kahvio vieressä. Nautiskelijat Blogi.
SUP Espoo, Tapiolan keskusallas, Espoo
Erikoisuus. Keskellä Tapiolaa allas suihkulähteineen. Sopii erinomaisesti, jos yhtään ajatus aalloista tai tuulesta mietityttää, niitä ei täällä harmiksi ole. Tai jos haluat pitää hauskaa kaveriporukalla niin oivallinen leikittelypaikka. Aloittelijat Blogi.
SUP Station, Aurinkolahti, Helsinki
Kaunis kanava, jossa ei myöskään tuulet tai aallot haittaa. Mutta halutessaan voi lähteä pitkällekin meriretkelle. Täällä myös rantakahvila vieressä. Nautiskelijat Blogi.
P.S. Tänään kävin itse TwentyKnotsillla Kalastajatorpalla. Keli oli mitä mainioin ja nautimme Kuusisaaren kiertämisestä ja kesästä. Tämän blogin kuvat siltä reissulta.
Tänään lähdin pitkälle ja vaaralliselle matkalle itään. Minulla ei ollut autossa navigaattoria. Varasin tunnin aikaa ajomatkaan. Ja myöhästyin 5 minuuttia.
Olin SUP Station Aurinkolahden facebook-päivityksiä seuraamalla saanut tietää, että heillä on vuokrattavana Asenne Voyager -lautoja, niin olihan sellaista sinne mentävä testaamaan. Töiden jälkeen ruuhka-aikaan Espoosta ajaminen kesti ja kesti, mutta hyvä poppi soimaan niin eikö autossa oleminenkin ole kivaa.
Itäväylältä pois kääntyminen ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, vaan Espoolainen hurautti tyylikkäästi ohi liittymän. No seuraavassa mahdollisessa paikassa U-käännös ja poppi vähän hiljemmalle, niin johan onnistui. Ja kauniiksihan ne maisemat muuttuivat: upea silta, nättejä kerrostaloalueita, auringonpaistetta ja lopulta todella soma kanava. Jossa siis hetken päästä suppasin.
Saavuin Kahvila Kampelan luo ja hyppäsin laudalle. Aurinko paistoi ihanasti, lämpöä oli sellaiset +21 C ja tuuli oli yllättäin aika maltillinen. Kanava oli niin kaunis ja rauhaisa supata. Tänne voi aloittelijakin tulla vaikka millä tuulella. Kävin kanavan perällä ihastelemassa vesiputousta, ja samalla tutustuin lautaan. Se tuntui heti hyvältä, siinä on samanlaista kivaa heiluntaa ja hakua kuin Starboard Freeridessa, tämä yllätti minut positiivisesti.
Kun olin kanavan tutkinut, lähdin toiseen suuntaan merelle. Siellä pääsi sitten nauttimaan aalloista ja tuulesta, ja parin veneen nostamista lisäaalloista. Ja lauta tuntui edelleen oikein mukavalle.
Aika hurahti nopeasti ja fiilis oli tosi hyvä. Nätti keli, kaunis, monipuolinen paikka ja kiva lauta, kaikki oli kohdallaan. Taisin vähän ihastua sekä paikkaan että lautaan. Kannatti ajaa.
P.S. Kun kirjoitan tätä blogia kolme tuntia myöhemmin Espoossa, taivas on sysimusta, vettä sataa todellakin kaatamalla ja ukkonen jyrähtelee. Näin ne säät vaihtelee. Sattuipa hyvä ajoitus tänään SUP-retkelle.
Olen iloinen SUP-matkasaarnaaja mielelläni, kun niin tykkään lajista. Viime viikolla Perniönseudun lehden toimittaja oli minuun yhteydessä ja kysyi, voisiko hän haastatella lehtijuttua varten. Tottakai! Ilolla kerron lempilajistani. Ja niin tänään ilmestyneessä lehdessä on etusivulla kuva ja kymppisivulla kuvan kanssa tarinaa. Oikein kiva ja positiivinen juttu.
Tässä kuvat lehdestä, ja alla linkit aikaisemmin ilmestyneisiin SUP-tarinoihin, joilla retkillä kuvat on otettu.
Kuva 1: Matildanjärvellä
Kuva 2: Matildasta Strömman kanavalle.
Olin tänään töiden jälkeen kahden työkaverin kanssa suppaamassa. Sääennuste piti hyvin paikkansa, juuri klo 17-18 oli aivan ihanan aurinkoinen hetki Laajalahdella. Nautiskelimme auringosta ja sopivasti aaltoilevasta merestä. Työkaverit ymmärtävät selvästi myös tiimihengen rakentamisen päälle, he kun olivat pukeutuneet saman puku- ja värikoodin mukaisesti, oikein tyylikästä. Tämän päivän erikoisuus oli SUP-laudat, joilla oli oma tahto: molemmat kaverit menivät hetken lautojensa vieminä. Tilanne saatiin kuitenkin haltuun, ja lopulta päädyimme kaikki samaan paikkaan.
Minulla on nyt missio: koekäyttää retkimallisia ilmatäytteisiä SUP-lautoja. Minulla on siis taas lautakuume. Nyt mielessä helpommin, yksinkin autolla kuljetettava lauta, siis ilmatäytteinen. Kovat laudat ovat ehdottomasti suosikkejani, mutta yksin en sellaista auton katolle saa.
Tavoite on löytää Starboad Freeriden tyyppinen lauta (ja tietty edulliseen hintaa, tähänkin asti olen lautani käytettynä hankkinut). Tämän päivän lauta oli Fanatic Ray Air, ihan kiva, mutta ei täytä vaatimusta. Liekkö liian kova vaatimus ilmatäytteiselle laudalle, onkohan sen mahdoton olla yhtä ihana kuin Freeride?
Yksi suppauksen hienoimpia puolia on sen moni-ilmeisyys, valitse paikka, keli, lauta ja tyyli millä menet niin kokemus on aina erilainen. Tänään paikkana oli Tapiolan keskus! Mukani oli ystävä, joka oli ollut vain kerran aikaisemmin laudalla. Tapiolan keskusallas oli oivallinen valinta tällaisena tuulisena päivänä, 6 m/s -tuuli ei nostata altaaseen juuri minkäänlaista aaltoa. Olikin ihana olla taas laudalla, kun viimeaikainen sää on pitänyt poissa melomasta.
Aurinko paistoi koko altaalle. Pyörimme ympäri allasta, teimme kahdeksikkoja ja käännöksiä, melkein pujottelimme suikulähteiden välitse (mutta emme sitten halunneetkaan kastua), ‘kilpailimme’ altaan poikki, seurasimme johtajaa. Olipa taas erilainen, mutta erittäin mukava SUP-hetki. Ja yllätys, yllätys kilometrejäkin kertyi 3 km. Enpä olisi uskonut.
Jos kelit pysyvät näin tuulisina, niin varsinkin ensimmäisiä kertoja voi mennä tälle altaalle tekemään. Ja niinkuin ystävä sanoi “ei hullumpi tapa aloittaa viikonloppu”. Ei totisesti.
P.S. Lautoja saa vuokrattua Tapiolan keskusaltaalla ottamalla yhteyden SUP Espooseen, vaikka FaceBookin kautta tai www.supespoo.fi.
