Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on sujunut mukavasti ja ohjelmaan kuului myös työmatka Turkuun. Reissulla kävin myös tutustumassa Ruissalossa sijaitsevaan Saaronniemen uimarantaan. Eilen oli mukava lämmin päivä, jolloin alkuillasta oli vielä mukavasti väkeä rannalla. Oli siellä myös SUP-lautavuokrauspiste, itse en kuitenkaan mennyt laudalle. Kuulemma siitä vierestä menee iso laivaväylä (mm. Ruotsinlaivat kulkevat siitä), ja suppaajat menevät siitä reippaasti yli.
Tänäänkin oli ihana, aurinkoinen päivä, joten kun saavuin kotiin Turusta, oli lähdettävä Kalastajatorpalle ja laudan päälle. Olosuhteet Laajalahdella olivatkin tänään aivan täydelliset, vain pientä aallokkoa, täyttä auringonpaistetta (piti ihan laittaa aurinkorasvaa!), välillä oli pieniä tuulenpuuskia, mutta nekään eivät aaltoja nostattaneet. Keli oli niin täydellinen, että päätin kokeilla eri lautaa kuin yleensä (Starboard Atlas), joten otin alleni Starboard Whopperin, joka on lyhyempi, leveämpi ja kevyempi kuin Atlas.
Sää oli aivan ihana. Whopperkin tuntui mukavalle, samanoloinen kuin Atlas, ehkä otti vakaammin sivulta tulevat veneiden aallot, mutta erittäin ok. Tein sillä pikku lenkin nautiskellen. Sitten totesin, että nythän hyvä kokeilla myös sitä toista lautaa, jota Twentyknotsin väki on suositellut eli Starboard Freeride. Freeride on pidempi, mutta kapeampi kuin Atlas, ja myös kevyempi kuin Atlas.
Freeridelle ja menoksi. Lauta liikkui myötäillen omia liikkeitä ja meno oli oikein sujuvaa. Lautaa oli erittäin mukava meloa ja ohjailla, koska melonta tehdään laudan kapeuden ansiosta lähempänä vartaloa. Lauta lipui kevyesti aalloilla ja otti veneiden aallot todella pehmeästi. Olin aivan fiiliksissä. Ihana lauta! Tästä tuli suosikki. Pitää jatkossa käyttää Freeridea. Nyt oli toki ihanteelliset olosuhteet, mitenkähän mahtaa mennä isommassa aallokossa? Täytyy kokeilla, mutta toivottavasti lämpimät säät nyt kuitenkin jatkuvat, aaltoja ehtii kokeilla hyvin myöhemminkin.
Full Moon SUP 2015:a kuvatessa heräsi halu itsekin supata Töölönlahdella, joten tänä aamuna suuntasimme klo 10 Töölönlahden rantaan Hakuna Matata SUP Rental– lautavuokraamoon. Paikka onkin oikein kiva: rantatuolit ja matot asiakkaille, siinä oli kiva vaihtaa kengät pois ja muutenkin laittaa varusteet kasaan. Täydet pisteet näistä. Ja vieressä oli mukava rantakahvila (Kahvila Tyyni) miehelle odotella suppaajaa ja hörppiä kahvi pullan kera. Erinomaista, rento kesäfiilis kaiken kaikkiaan (no aurinko puuttui, mutta sen voi kuvitella :).
Suppaussuunnitelmana oli meloa lahden yli, mennä rautatien ali Tokainrannan puolelle (Eläintarhanlahti) ja sitten sieltä pikkuhiljaa takaisin. Tunti olisi tähän aikaa. Nousin laudalle, jotka ovat tässä vuokrauspisteessä ilmatäytteisiä. Olen käyttänyt taas pitkän aikaa ihan vaan kovia lautoja, joten aluksi alusta ja sen liikkeet tuntuivat vieraille, mutta kun siihen tottui, niin ihan kelpo lauta se oli. Lähdinkin aluksi oikealle rannan myötäisesti, että saisin hyvän tuntuman lautaan. Sitten huomasin edessä, Finlandia-talon rannassa jotain värikästä ja päätin käydä katsomassa, että mitäs siellä. Kajakkejahan ne, onko siinä vuokrauspiste vai mitä?
Sitten palasinkin alkuperäiseen suunnitelmaan ja lähdin kohti rautatienalitusta. Kokonaisuutena alikulku olikin aika pitkä, ja viimeinen osuus niin matala, että piti mennä polvilleen. Sillan jälkeen tulikin Eläintarhanlahden puolelle, ja siinä päässä olikin aivan tyyntä. Ei ollut pahat laineet Töölönlahdenkaan puolella, mutta aallot kuitenkin. Melkein puolet ajasta oli käytetty, joten käännyin aika pian takaisin päin. Voisi tässä pisteessä vuokrata laudan vaikka kahdeksikin tunniksi, tästähän pääsee niin Hakaniemen suuntaan kuin merellekin pitkälle.
Rantatunnelmaa:
Suppaamassa:
Aurinko paistoi heti aamusta, kun lähdimme toisen sup-hullun kanssa Kalalastajatorpan rantaan suppaamaan. Fiilis oli korkealla, aurinko paistoi ja kaipasi jo laudalle viikon hiljaiselon jälkeen (kesäflunssa vaivasi alkuviikosta). Rantaan päästyämme tyrmistys oli valtava, laajalahdella oli kunnon vaahtopäät ja kova tuuli. “Ei kai taas, täällä aina tuulee, ei jaksa”. Tänään oli myös hovikuvaaja mukana, joten pakkohan se oli laudalle mennä. Twentyknots-henkilökunta oli niin reipasta ja kannustavaa: “Kuusisaaren toisella puolella on ihan tyyntä, pääsette sinne ihan helposti”.
Ja päästiinhän me, olemme tosi taitavia polvillaan suppaajia :). Lyököön laineet laidan yli, kastukoon shortsit (vesi oli muuten lämmintä), ei se meitä estä (jalkarampit ja suonenvedotkin vaan saavat kädet liikkumaan nopeammin, jotta pääsee vesille, jossa voi seistä).
Pikkukuusisaaren kohdalta alkaen oli sitten ihan inhimillistä menoa. Kuusisaaren sillan alituksen jälkeen aallot olivat mukavia, juuri sopivia, muutamat ohiajavat moottoriveneetkin loivat vaan mukavaa lisäkeinutusta. Seurasaaren siltaa lähestyttäessä olosuhteet muuttuivat täydellisesti.
Oli tyyni kesäinen hellepäivä, livuimme rauhallisesti kohti Huopalahtea alittain muutaman sillan/ajotien. Rauhaa, tyyntä, aurinkoa…näitä hetkiä ei ole tänä kesänä montaa ollut.
Takaisin samaa reittiä ja samoja tunnelmia. Kokonaisreitin pituus tänään 6.8km, aikaa kului reilut puolitoista tuntia, melontaretki oli todella monipuolinen ja oikein kiva: niin myrskyä (onneksi ei yhtään enempää), sopivaa aaltoa ja myös täydellistä kesäpäivänautintoa tyynessä vedessä.
Muutama kuva tämäniltaisesta SUP-tapahtumasta Helsingissä. Itse en ollut laudalla, eikä päästy miehen kanssa kuvaamaankaan kuin ihan alussa, jolloin lautoja vasta laitettiin veteen, ja sitten taas tapahtuman loppupuolella, kun viimeisimmät tulivat takaisin lenkiltä. Joten varsinaista kuvaa koko porukasta keikkumassa aalloilla ei nyt saatu.
Ihmiset olivat oikein innostuneita alussa ja paljon oli porukkaa menossa vesille. Kylmä sää oli tainnut rokottaa osallistujamäärää, ei tainnut tuhatta suppaajaa olla laudoilla. Lopussa sää oli jo viileä ja tuuli ei ainakaan helpottanut asiaa, kaikkensa antanutta porukka oli siinä vaiheessa, mutta silti varmasti tyytyväisiä osallistumiseensa. Hienosti tehty! Ai niin, täysikuuta ei kyllä näkynyt pilvien takaa.
P.S. Töölönlahti näytti mukavalle paikalle supata, siellä oli ainakin kaksi sup-lautavuokrauspistettä: SUP Finland ja Hakuna Matata.
Valmistautumassa lähtöön (Töölönlahti)
Tervasaaren ohitus
Takaisin Töölönlahdelle
Sadepäivän ajanvietteeksi valikoitui kahdessa SUP-liikkeessä vierailu. Mitään varsinaista hankittavaa ei juuri ollut, paitsi kysyimme molemmissa imukupeilla lautaan kiinnitettävää tavaraverkkoa, jota emme samantien mukaamme saaneet, tilata olisi voinut. Kävimme ensin Helsinki Surf Shopissa (www.helsinkisurfshop.fi), jossa SUP-tuotteiden lisäksi myös purjelautailu- ja leijalautailuvälineitä, sekä laaja valikoima vesiurheilutekstiileitä ja märkäpukuja. Toinen kohde oli Sup.fi (www.sup.fi), joka keskityy enemmän SUP-lautailuun.
Molemmissa liikkeissä juttelin kevyemmistä (kuin nykyisestä omastani) kovista SUP-laudoista, olisi kiva jaksaa yksinkin nostaa lauta helposti auton katolle ja pois. Ja molemmissa liikkeissä sain myös ihan itse kokeilla sellaisen nostamista. Ja ero on huomattava! Nykyinen Bic 11’4”- lautani painaa sellaiset 18kg ja Bic 10’6” 12kg. Samoin Starboardin Whopper on painoltaan samaanluokkaa. Eron tekee kuulemma sekä koko että materiaalit ovat myös viimevuodesta keventyneet. Tästä voi vielä kehittyä lautakuume :).
Liikkeistä sai hyvää palvelua ja opastusta, mukaan myös esitteen (Helsinki Surf Shop) ja Turun myyntipisteen yhteystiedot (Sup.fi), heidän Helsingin myyntipisteensä olikin tänään viimeistä päivää tänä kesänä auki.
Tänään en mene itse laudalle, mutta illalla on suurtapahtuma Helsingissä: Full Moon SUP 2015, jonne odotetaan jopa paria tuhatta suppaajaa. Ajatuksenamme on lähteä katsomaan tilaisuutta ja ottaa muutama valokuvakin, siitä mahdollisesti lisää vielä tänään. Toivottavasti sää paranee vielä ennen iltaa, ennusteen mukaan niin voisi käydäkin.
Pitkästä aikaa suppaamassa Helsingissä. Ja tänään meno oli tavallistakin kosteampaa: alkoi satamaan samantien kun pääsimme laudoille. Mutta mitä siitä, vesiurheiluahan tämä on :). Tuulta oli jonkin verran, mutta Kalastajatorpalta lähdettäessä hyvä puoli on se, että Pikku Kuusisaaren takana on aina tyyntä, niin myös tänään ja kokonaisuudesaan sen ympärimeno oli tänään oikein miellyttävä kierros, joten teimme sen usempaan kertaan.
Sattumuksia matkan varrelta tältä päivältä: melkein törmäys kirkkoveneen kanssa ja yllättävä raekuuro. Ei meinannut uskoa, että rakeitahan ne on, mutta näkyivät veden pinnalla ja kopisivat takkiin, niin uskottava se on. Oli mukava supata, ei ollut kylmä ja laudallekin pärskyvä vesi tuntui jopa lämpimältä. Erilaisissa tuulissä ja säissä ehkä piileekin lajin yksi viehätys, kerrat ovat erilaisia, myös haastetasoltaan, mutta aina on ollut jälkikäteen hyvä fiilis ja voinut todeta “kannatti mennä”, myös tänään. Niin ja tahtoo taas, viimeistään sunnuntaina?
Tänään tapasin nuoren vanhan ystävän Naantalissa ja sovimme myös käyvämme suppaamassa. Lähdimme aalloille Naantalin kylpylän hiekkarannalta, jossa on Twentyknotsin SUP-lautavuokrapiste. Kylmä kesä on verottanut laudanvuokraajia, mutta ei meloessa tule kylmä, sinne vaan rohkeasti laudoille!
Olikin hyvät aallot tänään: lähdimme kohti Muumimaailmaa, mutta eteneminen oli kovassa vastatuulessa hidasta, mutta toki tehokasta treeniä. Ilokseni huomasin, että ei hirvittänyt yhtään seistä noissa aalloissa, välillä oli ilmanvastuksen takia vaan parempi olla polvillaan, niin pääsi etenemään kevyemmin. Vuokra-aikamme oli kaksi tuntia, joten käännyimme takaisin n. 55 minuutin melomisen jälkeen. Tässä vaiheessa emme olleet vielä tavoittaneet Muumimaailmaa, sen verran kova tuuli oli vastassa.
Takaisinpäin tulimmekin sitten hyvää vauhtia: olimme vajaassa 20 minuutissa takaisin lähtöpisteessä. Ja sai ihan vaan nauttia kevyestä menosta tuulen ja aaltojen tehdessä kaiken työn, melaa tarvitsi vain vähän ohjailuun. Urheilusuorituksen jälkeen maittoi hyvä grillikana ja täydellisen ihana amerikkalainen juustokakku, nam!
Tänään lomapäivän viettoon ei kuulunut SUP-lautailua vaan kakunsyöntiä :). Useampikin kaveri on kehunut Högsåra-saarella olevaa Farmors Cafeta, joten pitihän sinne mennä kakkuja maistelemaan. Jotta Kemiönsaarelta pääsee autolla Högsåraan täytyy ottaa lossikyyti, ja sehän on vain mukavaa. Näin kuumimpaan loma-aikaan toivoisi, että kyseisellä reitillä menisi tiheämpään vuoroja, kulkijoita sekä autoilla että ilman riitti tälle päivälle oikein hyvin. Saari (ja kahvila) on oikein suosittu veneilijöiden keskuudessa, ja monenlaista alusta vierasvenesatamassa näkyi tänäänkin.
Högsåra oli oikein mukava paikka, ja koska olimme autolla pystyimme liikkumaan saarella vaivattomasti ja kävimme myös pohjoisemmassa kärjessä syömässä jäätelöt keisarinlahden kaupalla (Kejsarvik/ Kejsarboden). Jalkaisinkin pystyy hyvin liikkumaan lossin, Farmors Cafen ja vierasvenesataman välillä, joten ei haittaa vaikkei saisi autoa lossille. Niin, ja mansikkakakku oli hyvää.
Paluumatkalla pistäydyimme jo kovin tutuilla retkikohteilla: Kasnäsissä, Amos Anderson kesähuvilla/museossa Söderlångvikissä ja Taalintehtaalla. Päivä oli aurinkoinen ja retki oli oikein onnistunut, on näitä hyviä kesä- ja lomapäiviä täällä kovin parjatussa kotimaan säässäkin.
Högsåra
Söderlångvik
Alkuperäinen suunnitelma tälle päivälle oli jatkaa SUP-laudalla Perniönjoki -reittiä, mutta aamu oli niin tuuleton, että päätinkin lähteä merelle, Halikonlahdelle. Karttaa katsoessa sopiva kohde suorastaan huusi luokseen: Strömman kanava. Lähtöpaikaksi valikoitui Matildan marina/uimaranta, jonne olen aikaisemmin melonut Teijon venesatamasta.
Lahti oli todella tyyni ja matka taittui erittäin mukavasti ja nopeastikin, olin Strömmalla alle tunnissa (vajaa 6 km siihen). Matkan varrella näkyi paljon mökkejä ja venelaitureita, joten vaikka reitti oli minulle meriltä käsin tuntematon, olo oli oikein turvallinen. Tarvittaessa olisi hyviä rantautumispaikkoja, jos vaikka iltapäiväksi luvattu rankkasade/ukkonen aikaistaisi tulonsa.
Strömmää lähestyessä piti valita mitä puolta siinä edustalla kököttävä saari olisi kierrettävä, onneksi merimerkit näyttävät väylän, joten oikea reitti oli helppo valita. Tunsin itseni varsinaiseksi merialukseksi lähestyessäni kanavaa. En soittanut nostamaan siltaa, ajattelin että riittää, jos kumarrun hieman :).
Tähän asti retki oli mennyt todella helposti. Sitten alkoi haaste, mistä päästä rantaan ja odottavalle autolle. Kanavan rannat ovat korkeat ja kasattuja lohkareita. Yksityisrannoille en tietenkään mene. Kanavan jälkeen menin ensin vasemmalle, jonkin matkaa, ei sopivia paikkoja ja sitten sovimme uudeksi nousupaikaksi vajaan kilometrin päässä olevan rannan, jossa aikaisemmin oli ollut kiva ravintola (ei ole enää 🙁 ). Sinne siis suuntasin, olikin hyvä nousupaikka, jossa auton sai lähelle. Eikä yhtään haitannut, että tuli vähän pidempikin retki, oli niin kepeää tänään melominen.
Loppukevennykseksi loppupätkällä paikallinen moottorivene vielä ajoi usemman kerran vierestä lähettäen isot aallot. Noita pitäisi joskus oikein pyytää, että voisi treenata välimeren aaltoja, olivat samantyylisiä.
Tänään kiersimme rantoja Mathildedalissa jalkaisin: Teijon kansallispuisto ja Jeturkastin muinaisranta. Kohteet sopivat myös maakravuille. Muutama kuva:
Teijon kansallispuisto:
Jeturkasti:
