Luopioinen-Kukkia

Helteinen sunnuntai. Kolme ja puoli tuntia laudalla. Otsa palaa. Haukka lentää. Raikas uimavesi. Kesä.

Hieno päiväretki Pälkäneen suunnalle. Lähtöpisteena Maijan tädin mökkiranta. Aurinko porotti kuumeisena, aurinkorasvaus onnistui mainiostai (suojakerroin 50). Ainut paikka, joka pääsi palamaan oli otsa (kiitos tuulen, joka heitti otsatukkasuojauksen takaviistoon), siihenhän ei voi rasvaa laittaa, ettei mahdollisesti hikoillessa saa rasvaa silmiinsä (kirvelee muuten ihan kunnolla). Pitäisikö opetalla käyttämään lippistä?

Reitti oli upea. Pienestä järvestä lähtö, kiva ruopattu reitti Kukkialle, kiviä ja kalliota, ja huipennus oli pesältä lentävä haukka.

Erityiskiitos Maijan Riitta-tädille erittäin maukkaasta härkis-pastasta, kyllä maistui retken jälkeen.

Lähtöjärvi

Kohti Kukkiaa

Haukka, tunnistamaton

Otsa palaa, tuo yksi pilvi ei paljoa auttanut, ja sekin häipyi hetkessä :D.

Lohjanjärvi-Outamonjärvi

Etätöiden jälkeen suppikamat autoon ja tunnin ajomatka Lohjalle. Aika väsy ja naatti viikon työpäivien jälkeen vaikka vasta keskiviikko. Tuntuu, että ollut jo ainakin kaksi tiistaita ja sama määrä keskiviikojakin tällä viikolla. Nämä korona-ajan päivät tuntuvat kaikki samalle ja soljuvat eteenpäin tasaisena mössömassana. Vaikka väsy niin iloisella mielellä suppaamaan ystäväni Päivin kanssa, mukava nähdä pitkästä aikaa, ja ylipäänsä mukava liikkua pidemmälle kotipiiristä.

Lohjanjärvi on iso, joten sieltä löytyy paljon vettä melottavaksi. Päivi oli tehnyt reittisuunnitelman, ja se olikin mukavan kiemurtelevä. Tuulta oli paikoin varsin runsaasti, mutta reitti oli valittu fiksusti: mennessä vastatuulta ja takaisin leppoisasti myötäisessä. Pääsi oikein nauttimaan istuen ja maatenkin ‘melomisesta’ (tuulihan sitä venhoa kuljetti).

Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen pääsin vielä puusaunaan ja heitin talviturkinkin (jo oli aikakin!). Olipa ihana retki ja lepohetki, ja tuli niin tarpeeseen!

Kiitokset Päiville muutamien valokuvien ottamisesta ja jakoon antamisesta: monenlaista hyvää hetkeä minulla laudan päällä. (neljä ekaa kakkossetissä ja pääkuva).

Esterata Lohjalla

Tänään menimme Päivin kanssa Lohjalle suppaamaan. Reitti oli suurinpiirtein (joki tuntuu vaihtavan nimeä aika tiheästi ja vaihtelee eri kartoissakin): Häntäjoki-Sitarlanjoki-Musterpyynjärvi-Nummenjoki-Härkäjoki-Koisjärvi, ja takaisin. Huolehdimme turvavälistä ja mukana oli myös käsidesiä evästaukoa varten.

Alkupätkä oli leveää rauhallista jokea, sitten tuli tuulinen järvi, jonka jälkeen oli hilpeä esterataosuus, jossa kaipasi sahaa ja kirvestä. Koisjärvi on umpeenkasvanut lintuparatiisi, jonne emme enempää edenneet vaan jätimme linnut rauhassa pesimään. Reitti oli siis hyvin monipuolinen ja hauska, nopeaksi etenemistä ei kyllä voi kutsua.

Lähtöpaikka oli erinomainen, levennys sillankupeessa Häntäjoen vieressä.

Rauhallinen alku

Esterata

Umpeenkasvanut lintujärvi

Kiitokset Päivi Pälvimäki kahdesta alla olevasta kuvasta (kaksi ja kolme).

Hirvi!

Kesäinen elokuun lauantai, ajatus lähteä lähimerialueelle aalloille. Kunnes viesti Päiviltä: “Lähdetkö Hämeeseen suppaamaan?” No tottakai, ilmatäytteinen lauta autoon ja menoksi. Kohde tällä kertaa järvet Alajärvi/Iso-Munakas/Pikku-Munakas, ja niihin liittyvät kolme joenpätkää. Matkaa kertyi kahdeksan kilometriä, kertoo paljon järvien koosta :). Hieno retki oli; varsinkin joenpätkät, joista viimeisin päätyi patoon Katiskoskella.

Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet hirveä uimassa, se olikin lapsi uimapatjalla :D.

Alajärvi

Ensimmäinen jokipätkä (nimetön)

Iso-Munakas

Välijoki

Pikku-Munakas

Jokilanjoki

Katiskosken patoalue

Kolme järveä kerralla

Kesän kuumin päivä. Sen kunniaksi pitää tehdä kunnon reissu, kolme järveä kerralla Pohjan-Kiskon järviylängöllä. Kyseinen järviylänkö on upea erämainen alue ja järvien vesi on niin kirkasta. Aikaisemmin olemme käyneet Päivin kanssa Seljänalasella ja Maarjärvellä, joten osasimme odottaa upeita maisemia ja hyviä uintijärviä. Pulahtaminen veteen olikin tarpeellista virkistystä helteisenä päivänä. Pilvetön auringonpaistepäivä ja yli 30 asteen paahtokeli vaikutti valmistautumiseen: lähtö aamusta, runsaasti vettä ja sopivasti suolasta syötävää mukaan myös, ja lakki. Suunnittelu onnistui, jaksoi erinomaisesti nelisen tuntia retkellä.

Kolmen järven retkellä, Iso-Simijärvi, Lutsjö ja Myllyjärvi, oli kaksi lautojen kantopaikkaa: ensimmäinen sellaiset 20 metriä padon takia ja toinen ehkä 100 metriä, molemmat meni kevyesti. Olihan kantamisesta jo kokemusta Pentalan retkeltä, jolloin toinen osuus oli jo pikkasen rankempikin.

Olipa mukava tapa viettää hellepäivä. Samalla itsellä myös viimeinen lomaviikonloppu. Mutta kesä ja suppaaminen jatkuu!

Iso-Simijärvi

kaksi viimeistä kuvaa: Päivi Pälvimäki

Lutsjö

Myllyjärvi

Hellepäivän pulikointia niin kirkkaassa vedessä (Iso-Simi)

uintikuvat: Päivi Pälvimäki

Kirkkonummella: Storträsk

Sääennusteen mukaan alkaa sataa klo 10. Alkoi varttia vaille, joten ehdimme kastua. Mutta ei se mitään märkäpuvulla tarkenee. Storträsk on hauskanmuotoinen järvi, tänään kiersimme sen toisen haaran. Mitään erikoisempaa nähtävää ei ollut, paitsi kolme komeaa harmaahaikaraa, jotka esittelivät lentoaan meille useaan otteseen.

Humaljärvi, Kirkkonummi

Sain jo viimesyksynä vinkin, että Kirkkonummen toiseksi suurin järvi voisi olla kiva paikka supata. Silloin jäi käymättä, mutta nyt tuli vinkki mieleen, joten suuntasin lämpimänä lauantaiaamuna kohti Kirkkonummea.

Autolla pääsi hyvin rannan viereen, tämänkin vinkkaaja osasi ottaa huomioon. Tämä on myös tiedossa kalastuksen harrastajilla, paikalla oli useampi henkilö lähdössä kalaan ja muutama auto oli jo valmiinakin rannassa. Hyvin mahduimme kaikki valmistelut tekemään ja pääsimme vesille.

Humaljärvi ei ole suuren suuri. Puolessatoista tunnissa meni mukavasti päästä päähän ja takaisin. Saaria näytti olevan kaksi ja lisäksi oli kolme hauskaa luotoa. Tänään oli jo kesän makua, ehkä jo ensi kerralla pääsisi lyhytlahkeisella märkkärillä?

RuskaSUP Pikku-Punelialla

Sunnuntaiaamuna starttasin auton kohti Hämettä ja Pilpalaa.  Lauantain ruskaretki oli niin koukuttava, että lisäannos ruskaa oli saatava. Jo automatka Tampereen tiellä hiveli silmiä, teiden reunukset olivat milloin kullankeltaiset, milloin verenpunaiset, joten ruskaa riitti ihasteltavaksi.

Puolenpäivän aikoihin saavuin Pikku-Punelialle, jossa on JaloSUPin kotipesä. Meitä olikin iso seurue lähdössä järvelle, reilusti yli kymmenen henkeä.  Mutta ei ihme säähän oli uskomattoman hieno! Pikku-Punelian puolella oli tuuletonta ja melominen oli leppoisaa, kun saavuimme isommalle järvelle (Punelia) meitä odotti reipas vastatuuli.  Siitä sitten taistelimme yli taukopaikkaan läheiseen saareen.

Mikä meitä odottikaan saaressa: laavu ja kunnon nuotio.  Ja mitä herkkuja Tiina ja Paavo olivat meille loihtineet: karjalanpiirakoita ja munavoita, erilaisia makkaroita paistettavaksi (varsinkin yksi oli aivan jam-jam), ihanaa maustekakkua ja nokipannukahvit! JaloSUP onkin tunnettu loistavista retkieväistä ja/tai taukopaikoista, muistelenpa vaikka Turpoonjoen retkeä. Olihan saarelta kuitenkin pois lähdettävä, ja nyt ison järven osuus meni mukavassa myötäisessä tuulessa, joten paluu meni reippaasti. Tälläkin retkellä ihasteltiin ruskaa, joka tosin oli jo hiipumaan päin, koska suuri osa lehdistä oli jo tippunut puista, mutta kyllä oli silti kaunista, ja kokonaisuudessan aivan nappiretki!

Järvellä

Tauolla

 

Tampereviikonloppu, osa 3: Viikinsaaren brunssi

Sunnuntaina päädyin viimein Tampereelle.  Alkuperäinen ajatus oli lähteä Suppaa Tampereen järjestämälle retkelle Pyhäjärven Viikinsaareen, mutta retki peruttiin vähäisen osaanottajamäärän vuoksi.  Tämä oli jo toinen kerta, kun sattui peruutus kohdalle Tampereella.  Hei Tamperelaiset, suppaaminen on kivaa seurassa, lähtekää retkille!

Paikka on kuitenkin tuttu Katjalle, niin päätimme lähteä Viikinsaareen brunssille ihan omatoimisesti.  Ja hyvä niin,  melontaretki oli mukava, ja brunssi loistava.  Suosittelen!

Tampereviikonloppu, osa 1: Höytämönjärvi

Lauantaiaamuna starttasin rantakirpun kohti Tamperetta, tai oikeastaan ensimmäinen kohde oli Lempäälässä.  Nimittäin rauhaisa Höytämönjärvi. Autolla pääsi kivasti lähelle Paunun uimarantaa, josta oli oikein mukava lähteä järvelle. Kiva pieni suojaisa hiekkaranta. Järvi osoittautui aika pieneksi, se oli helppo ja nopea meloa päästä päähän.  Kilometrejä kertyi sellaiset 7,5, ihan mukavasti kuitenkin.  Lounastauon pidimme Kirskaanniemessä, jossa näytti olleen mukavasti yöpyjiä, varmaan paossa helteisiä kotiöitä.