Category: Muut järvet (Suomi)

Ekat SUP -kisani (kuntosarjassa toki)

Posted on by

Tänään heräsin reippaana, tein evästä ja lähdin kohti Hämeenlinnaa ja Aulankoa (Katajistonranta).  Edessä oli ensimmäiset SUP -kisani.  Jos olen ihan rehellinen, en lähtiessä ollut ollenkaan varma osallistunko kisaan vai olenko vain katsojana, mutta vastassa oli niin mukavaa porukkaa, jotka ottivat heti joukkoon mukaan, niin sinnehän sujahdin listalle :).  Sää oli kuuma.  Joten puin kevyimmän SUP -asuni päälle (uimapuku ja minishortsit) sekä jätin kaiken ylimääräisen yltäni pois mukaan lukien kamera ja melontaliivit. Ja laitoin runsaasti aurinkorasvaa ja otin parikin pulloa vettä mukaan.

Ensin lähti kilpasarja.  Ohjelmassa oli vain pitkän matkan melonta, joka nyt tarkoitti 14 km kilpasarjassa ja 5 km kuntosarjassa. Kilpasarjalaiset lähtivätkin vauhdilla. Kärjen tavoite oli sellainen 1.5h tuohon matkaan, on ne kovia! Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Thomas Fagerström.  Ja sitten olikin aika meidän kuntosarjalaisten lähteä.

Olihan se jännää, jo pelkkä lähtö. En ole ennen lähtenyt liikkeelle istumasta, jalat vedessä ja siitä sitten nopeasti seisomaan.  No en ollut nopea, jäin jo lähdössä sellaiset 20 metriä muista :). Sitten melomaan, ensimmäinen pätkä meni ihan kivasti, pieni sivuaallokko ei tuntunut missään.  Mutta sitten ensimmäisen käännöksen jälkeen mentiin laivaväylän vieressä, ja niitä veneitä kulki! Ja minähän en ole mikään sivuaallokon ystävä :D. Eli meni ihan omaksi kisaksi tuo kolmion sivu: kun tuli veneiden sivuallot, kävin polvilleni ja huilasin (polvillaan/istuallaan ei kisassa melota) ja kun taas aallot rauhoittui nousin seisomaan ja meloin kunnon sprintin, sen minkä jaksoin. Eka kierroksella kulki paljon veneitä niin jäin kauas taakse kilpakumppaneita.  Seuraavalla kierroksella veneitä menikin jo paljon vähemmän, niin ei haitannut niin paljoa.

Ensimmäisen kierroksen (2,5 km) jälkeen kuulin väliajan, 30 minuuttia, hyvä olin oikein tyytyväinen, mutta ajattelin vauhdin hiipuvan, varmaan tulee väsy.  Mutta kun viimeisellä käännöksellä huomasin, että on vielä yhdeksän minuuttia aikaa tuntiin, niin päätin yrittää alittaa tunnin.  Ja sitten en löysäillyt, en istunut,  en juonut vettä vaan annoin mennä sen minkä jaksoin! Ja loppuaika oli muutaman kymmenen sekunttia alle tunnin, mikä voittajafiilis! No oikeasti olin kuntosarjan kolmas, ja viimeinen :).  Mutta oli kyllä todella mukavaa! Ja olen myös todella tyytyväinen suoritukseeni, loppukiriin ja että kaiken kaikkiaan menin kisaamaan.  Todellista itsensä voittamista! Suosittelen!

Päivän kruunasi sauna ja uinti raikkaassa, mutta lämpimässä Hattulanselän vedessä.  Ihanaa!

Ja sitten vielä ‘harjoittele nämä lista’:

  • miten noustaan istumasta jalat vedessä nopsaan seisomaan laudalle
  • sietämään sivuaallokkoa, varsinkin veneiden
  • nopean käännöksen tekeminen reittipoijuilla/käännöksissä

 

Kilpailun odottaminen

Reitit

 

Kilpasarjan lähtö

Palkintojen jako

Palkintopalleilla:

Kisasarja, miehet: 1. Thomas Fagerström, 2. Tomas Lelovits,  3. Lauri Palmroth

Kisasarja, naiset: 1. Elle Laakso, 2. Merle Nummert, 3. Ritva Eskelinen

Kuntosarja: 1. Jenna Laakso, 2. Eeva Haartio, 3. Mia Talvasto

SUPpaa Tampereen kaudenavajaiset

Posted on by

Tänään oli SUPpaa Tampereen kaudenavajaiset Pyynikin uimarannalla.  Sää suosi, aurinkoa riitti ja pientä tuultakin. Ihmisiä oli paikalla mukavasti, kivat tarjoilut ja bändikin löytyi (Huojuva komppi).  Oli kyllä kunnon rantapummiolo rantatuolissa istuillessa ja Katjan kanssa mukavia turistessa :). Kannatti Tampereelle ajella. (P.S. Käväisin myös pikkuhetken laudalla).

Pupukahvila (3D Crush Cafe)

Kun kerran Tampereelle menin, niin piti käväistä myös paikallisessa erikoisuudessa, Pupukahvilassa.  Leipien, leivonnaisten ja juomien lisäksi myynnissä oli pikkuisia pupusalaattiannoksia, joita sai sitten pupuhuoneessa syöttää pupuille. Porkkanoilla ja vihreillä jutuilla sai paljon kavereita :). Varsinkin mustan Siriuksen kanssa meistä tuli oikein hyvät kaverit. Tänne kannattaa varta hieman aikaa: pupuhuoneeseen pääsee ymmärrettävästi rajattu määrä ihmisiä kerralla, niin voi syntyä hieman jonoa.

Lämmin kesäilta toukokuussa

Posted on by

Päivin ei tarvinnut kauaa kyllä -vastausta odotella kysyessään maanantaina josko lähtisin Suolijärvelle Hyvinkäälle illalla suppaamaan.  No tottakai! Päivähän oli ollut todella helteinen, elohopea kohonnut +28 -asteeseen, ja vielä illallakin, kun olimme lähtörannassa klo 20.00, mittari näytti +26. Eikä järvellä kylmä tullut.  Toki lämpätila laski parin tunnin aikana kymmenkunta astetta, mutta ei kyllä silloinkaan paleltanut.

Suolijärvi on ihana erämaajärvi, vaikka ei ole kuin vajaan tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta. Maisemat olivat aivan huikeat, pieni tuulenvire joka alkuun liikkui järvellä,  hävisi, kun ilta eteni.  Näin majesteettisista saarista, puista ja kallioista, sai iltavalossa ja tyynen vedenpinnan heijastuksissa upeita kuvia.  Ja näkymät paikan päällä olivat todella upeat.  Toinen upea asia oli nähdä näky, jota en ole ennen kohdannut: hirvet uimassa.  Kaksi isoa komeaa hirveä ylitti järven ihan edessämme. Uidessa niistä näkyi vaan päät, noustessaan vedestä ne pudistivat turkkiansa kuin koirat ja jatkoivat ylväinä matkaansa metsään. Olipa hieno kokemus, meni vähän myöhäiseen, mutta kyllä kannatti!

 

Kaksi järveä ja pari yllätystä

Posted on by

Fiskars on ihastuttava paikka, olen siellä monet kerrat syönyt hyvin ja tehnyt onnistuneita ostoksia.  Tänä aamuna suhahdinkin siitä läpi jatkaen kohti Anskun kylää.  Slussintien päässä tapasin Päivin, jonka kanssa oli tarkoitus ihastella jylhiä kallioita ja kirkasta vettä.  Ja niitähän tällä retkellä riitti.

Antskogin ruukkialue on Suomen vanhimpia ja lähtörannassakin oli vanha sulku, josta virtasi komeasti vettä Seljänalasesta Anskunjokeen.  Lähdimme Seljänalanen -järvelle tarkoituksena etsiä kohta, josta voisi mahdollisesti päästä viereiselle Määrjärvelle.  Jossain kartoissa näiden järvien välillä näkyi vettä, jossain ei.

Oltiin aamupäivän puolella ja tuuli tuntui kylmälle, joten asuvalinta oli vielä pitkälahkeinen märkäpuku (vaikka lyhytkin versio oli jo optimistisesti mukana). Aaltoja ei juuri ollut Seljänalasella ja matka eteni nopeasti. Järvellä oli muutama kuikkapari, joilla oli ihan omat vesileikit menossa. Pian saivuimmekin kohtaan, jossa oli kuin olikin vesireitti Määrjärvelle.

Ja minkälainen! Puoliksi rakennettu ja ruopattukin vesiväylä järvien välillä ja oli siinä vanha sulkukin.  Oli kyllä kuvauksellinen paikka, enkä ole ennen tälläiseen vanhaan rakennettuun väylään törmännyt, siellä oli vanhat puurakenteet vedessä väylän molemmin puolin pitämässä maata ja kiviä poissa tukkimasta väylää. Oli hieno.

Määrjärven puolella tuuli enemmän, mutta oli mukavasti vastainen, niin hyvähän siinä oli meloa.  Ihastelimme useita kallioita ja jylhiä saaria, kunnes yhtäkkiä kuului kovaa vedenlorinaa.  Missä puro, mitään ei näkynyt, mutta kuului kyllä.  Ja kyllä,  jylhän kallion lailla on kuin onkin lampi, josta ainakin tähän aikaan tulee  vettä järveen. Mikä yllätys.

Käännyimme pikkuhiljaa takaisin, söimme eväät upeassa auringonpaisteessa rantakalliolla ja jatkoimme taas kohti seuraavaa porrasmaista kalliota.  Olipa upeat maisemat tällä järvellä.  Sitten taas takaisin kirkasvetiseen Seljänalaseen hauskan yhdyskanavan kautta ja loppumatka hurahtikin hetkessä.

Kotona googlatessa löytyikin lisätietoa alueesta Luonnonsuojeluliiton sivulta. Alue on nimeltään Pohjan-Kiskon järviylänkö ja siellä onkin monta hienoa järveä supattavaksi.

 

Suppaa Tampere!

Posted on by

Tänään teki mieli tehdä retki, joten hyppäsin autoon ja ajoin Tampereelle suppaamaan.  Kimmokkeena toimi SUPpaaTampereen ilmoitus syyskuunalun alevuokrahinnoista (10€/tunti).  Ja Pyynikkihän on niiiiin kaunis paikka.  Keli oli ihastuttava, tyyntä ja puoliaurinkoista, vähän viileälle tuntui rannalla, mutta lämminhän vesillä tuli pitkähihaisissa ja -lahkeisissa urheiluvaatteissa.  Meloin läheisen saaren luo, tai sehän paljastui olevan rypäs saaria ja pikku kallioluotoja, todella kaunista.  Joidenkin puiden lehdetkin olivat jo saaneet hitusen keltaista väriä ja pihlajanmarjat loistivat punaisina. Oli kaunis syystunnelma.

Tänään oli samaan aikaan pari muutakin suppaajaa, mutta supkausi hiljenee pikkuhiljaa.  Hyvillä varusteilla kautta voi jatkaa niin kauan kuin vedet ovat vapaana ja sitä pitäisi olla vielä kauan.  Vuokrauspisteen leidit kertoivat käyvänsä talvella Norjassa suppaamassa samalla kun käyvät rinteissä, vuonot pysyvät auki.  Aika huikeaa! Saarikierroksen jälkeen jatkoin hetken Tampereen keskustan suuntaan.  Sinne olisi myös kiva mennä katselemaan kaupunkimaisemia.  Mutta se jää nyt toiseen kertaan. Laivaliikennettä oli jonkin verran, mutta tänään oli niin tyyntä, että niiden tekemät isohkot aallot toivat vain mukavaa vaihtelua. Oli todella kiva olla pitkästä aikaa laudalla.

 

Iloista loiskintaa Lohjalla

Posted on by

Uimalla yli ry  järjesti heinäkuun viimeisenä lauantaina Aurlahden vesiliikuntapäivän.  Siellä oli mahdollisuus kenen tahansa käydä kokeilemassa erilaisia vesiharrastuksia mm. melontaa, soutua, avovesiuintia, purjehdusta ja SUP -lautailua.  SUP -ystäväni Päivi pyysi minua kaveriksi  SUP -lautailupisteelle.  Ajankohta oli sopiva, joten lähdin mielelläni.  Meillä kävi päivän aikana 120 monenikäistä suppailukokeilijaa.  Kokeilijat olivat iloisia ja innokkaita. Muutama tuli päivän aikana uudestaankin.

Itselle päivä oli työteliäs päivä, mutta oikein mukava sellainen.  On oikein antoisaa nähdä iloisia ilmeitä ja innostunutta ‘vahingossa’ veteen kaatuilua, kyllä lapset osaavat iloita vesileikeistä. Tai huomata, kun pientä poikaa jännittää aluksi aivan hurjasti ja on vieressä autettava.  Ja sitten puolen tunnin jälkeen kysyy, että saako tulla vielä uudestaan. Ja hän tulee, ja isäkin nyt mukana. Ja melontahan sujuu oikein rohkeasti ja mukavasti ja haluaa nousta seisomaankin.  Joka myös onnistuu mainiosti,  vaikka tuuli on noussutkin aamuisesta kerrasta.  Lapset ovat niin nopeita oppijoita. Tai kun toisella pienellä melojalla oli vaikeuksia edetä vastatuulessa, niin sitten laudat yhdessä tasatahtia etenimme. Ja varsinkin oli ihana nähdä äitejä ja isiä puuhastamassa yhdessä lasten kanssa vesillä.

Päivän aikana kuului ympärillä monet kerrat minne pisteelle oli matka seuraavaksi.  Kiitokset minunkin puolestani järjestäjille ja kaikille talkoolaisille.  Teitte/teimme iloisen päivän monelle!

P.S. SUP -laudasta on moneksi, näppärä käyttää myös uinnin varmistuksessa, kuten parista kuvasta näkyy.

 

SUP & Fly: Särkijärvi (Räyskälä)

Posted on by

Kesällä on kiva harrastaa vesilläolon lisäksi vähän myös ilmailua. Lauantain ilmailullinen kesäretki suuntautui Räyskälään, jossa olisi klo 18 alkaen vapaastilentävien lennokkien yökisat. Tällaista lennokkilajia en ole aikaisemmin nähnyt, joten kuulosti kivalle tapahtumalle käydä kurkkaamassa.  Päiväsaikaan jatkuisi myös purjelentokisa Jannen kisat, joten nähtävää riittäisi koko päiväksi. SUP -lauta lähti mukaan, onhan seudulla paljon järviä.  Erityisesti kiinnosti Särkijärvi, joka on juuri Räyskälän kiitoradan päässä, sinne olisi kiva mennä melomaan.

Särkijärvi on pieni, soma järvi. Ja erityisen erityiseksi SUP -kokemuksen teki nousevat ja pörisevät lentokoneet, niitä oli mukava kuunnella, seurata ja yrittää valokuvata.

P.S. Vapaastilentävien lennokkien kisasta kuvia miehen lennokkisivustolla.

 

 

RetkiSUP: Enäjärveltä Lauttavedelle

Posted on by

Heinäkuinen lomamaanantaiaamu,  starttaan auton kello 8 kohti Sammatin Enäjärveä.  Minulle ennestään täysin tuntematon paikka, joten navigaattori saa ohjastaa perille.  Olen hyvissä ajoin paikalla ja kohta saapuukin SUP -kaverini Päivi, joka juuri ehdotti tätä paikkaa retken kohteeksi.  Hetki menee säätäessä minne lopetamme reitin eli jätämme toisen auton. Lopulta löytyykin oivallinen paikka, siirrämme Päivin retkellä tarvittavat tavarat minun autooni ja jatkammme sillä kohti lähtöpistettä, Elämännokantie venesatamaa Enäjärven rannalla. Loistava lähtöpaikka, hyvin tilaa autolle, helppo ranta lähteä ja vielä viivasuora reitti järven yli kohti Enäjärven kiemurtelevaa, välillä jopa jokimaista osuutta.

Lähdimme reippaasti ylittämään järveä, matka taittui mukavasti sivuvastaisessa sopivassa tuulessa.  Kunnes, onneksi tässä vaiheessa, huomasimme, että loppupisteen auton avaimet olivat jääneet toiseen autoon rannalle. No täyskäännös ja takaisin! Ei se mitään tulipa yksi kilometri lisää kuntoilua.  Kaunis järvi melottavaksi parikin kertaa.  Opetus 1: tarkista kaikki vielä toiseen kertaa ennen lähtöä :).

Uusintalähtö ja melominen oli ihan yhtä hauskaa.  Puolessa välissä saarten suojassa tarkistus karttasovelluksesta, että varmasti olemme menossa oikeaan suuntaa.  Kyllä vain.  Tuntemattomalla järvellä vaikea erottaa syvyyksiä, mikä on saari ja mikä mannerta, lukeeko karttaa ja maastoa oikein.  Järvenselän ylityksen jälkeen alkoikin aivan toisenlainen osuus: matala kiemurteleva jokimainen, täynnä kaislaa ja kukkivia lumpeita, ja muitakin kasveja, sekä kaloja (haukia, ahvenia, lahnakin), jotka paistattelivat päivää aurinkoisessa matalikossa.  Söimme eväät nokat kiinni kaisilikossa. Ja ihailimme taivaalla liitävää kalasääskeä.

Seuraavaksi tuli taas jotain muuta.  Ura aukeni leveämmäksi, kapeaksi järveksi, joka teki muutaman täysin takaisin päin – käännöksen seuraavien kilometrien matkalla.  Ensi oli kova vasta tuuli, ei meinannut päästä eteenpäin, otin vauhtia polvillaan. Sitten käännös 180 -astetta ja annettiin tuulen viedä aikamoista vauhtia ja nautittiin matkasta ja maisemista.  Olikin kaunista. Sitten taas seuraava 180 -asteen käännös ja oltiin taas vastatuulessa ja sai tehdä kunnolla töitä.

Kunnes taas saavuimme kapenevaa osuuteen, jossa oli tyyntä ja rauhaisaa. Ja nautiskelimme viimeisen kilometrin. Kohta näkyikin auto.  Autolta eteenpäin vesitie jatkui kapeana, matalana ja kivisenä jokena, mutta ah niin ihanan satumaisena. Pitihän sitä vähän kokeilla. Opetus 2: älä suotta muuta hyvin suunniteltuja reittejä, varsinkin kun autot ovat odottamassa jossain. Päivi eteni kivikossa hyvää vauhtia, hänen lautansa evä on matala.  Minä juutuin useamman kerran kiinni kiviin tuplakorkuisesta evästäni. Hetken mentyäni päätin, että nyt riittää, joten käännyimme takaisin.  Eihän siitä meloen tullut vastavirtaan ja kivikossa mitään. Joten menin nöyränä rantaan, ja kysyin mökkiläisiltä saisinko kävellä ja kantaa laudan heidän nurmikkonsa kautta tielle.  Ja lupahan myönnettiin.  Kauniilla paikalla heillä mökki siinä raikkaan, kirkkaan joen vieressä.  Kiitos pihan lainasta!

Retki oli aivan uskomattoman ihana ja monipuolinen, järveä, järvenselkää, jokea, mutkittelua, vastatuulta, reipasta myötätuulta, kivikkoista virtaa. Kokonaispituus 11,65 km ja aikaa kului 3 tuntia 40 minuuttia. Kiitos Päiville retken ehdottamisesta ja retkiseurasta! Yksin ei tulisi tällaiselle lähdettyä (ja ehkä parempikin niin, on turvallisempaa kaverin kanssa tuntemattomissa vesissä).

Lähtö ja järven ylitys

Mutkitteleva osuus 

Lopun virta

Reitti

Harmaahaikara ja silkkiuikkuja 28.7.2016

Posted on by

Pakkaa lauta autoon ja lähde tuntemattomille seuduille. Näin tein.  Uuden ystäväni kanssa sovimme tapaamisen Vihdin Palojärven uimarannalle ja suppasimme järven päästä päähän.  Sää oli tosi hieno ja järvi kaunis: pitkulanmuotoinen ja kauniit rannat, järveä oli mukava edetä ja samalla näki kauniita rantamaisemia.  Mittakin oli sopiva, parissa tunnissa meloi järven päästä päähän ja kilometrejä kertyi kunnon lenkin verran (8.6 km).

Kun tekee uutta tai uudessa paikassa, näkee ja kokee uutta.  Tällä reissulla näitä:

  • Kaunis itselle tuntematon järvi komeine kallioineen. Järvi ja sää oli tänään ihan kliseisen kaunis. Mitä uutta tutkittavaa sinun lähelläsi on?
  • Erikoinen keltainen kasvusto kallion päällä.  Nyt tuli laiskanläksyä kasvitieteestä, ei mitään käsitystä mikä tuo kuvassakin näkyvä xxx on.
  • Silkkiuikkupariskunta. Valitettavasti pienellä pokkarikameralla ei niistä kuvaa saanut, mutta ihastella pystyi paikanpäällä.
  • Harmaahaikara.  Kruunasi retken.
  • Mukavia keskusteluja kaverin kanssa: uutta tietoa mm. avovesiuinnista.

Naarajärvi (Pieksämäki) 1.-3.7.2016

Posted on by

Miehen harrastus vei viikonlopuksi keskeiseen Suomeen Naarajärvelle.  SUP-lauta lähti auton katolla mukaan, koska jo viime kesältä tiesin, että Naarajärvi ja Naarajoki ovat oivallisia melontapaikkoja. Ennen lähtöä tutustuin verkossa joen mahdollisiin nousupaikkoihin, laskupaikkana Naarajärvi itsessään on erinomainen, mutta mistä päästä Naarajoesta pois joesta ja autoon.  Verkosta löytyykin tästäkin hyvin tietoja, joten pöräytimme autolla jo tulomatkalla katsomaan Tensalan siltaa, jossa mainittiin olevan laituri ja parkkipaikka. Ja olihan siellä.  Kelluva laituri vaan ei ollut pätkääkään vedessä vaan ihan kuivilla ja kuivalle näytti joki muutenkin.

Joten pienen miettimisen jälkeen ajankohta ei näyttänyt sopivalle mennä SUP-laudalla jokea pitkin. Suppailut tehtiin tällä kertaa järvellä.  Kävin sekä perjantai-iltana että lauantaiaamuna suppaamassa.  Keli oli hyvin tuulinen molempina päivinä, toisena jopa reitti jäi lyhyeksi (vain 2 km), kun tuuli ihan vaan pehmitti suppaajan, ja päätin siirtyä uimaan.  Joka oli kyllä myös oikein kivaa.

Maaseutumatkailun iloja oli myös muut pienet kohtaamiset, tällä kertaa yllätti motellihuoneesta lähtiessä, se että oven ulkopuolella odotti joukko hevosia. Paikalliset ratsastajat olivat tauolla Lomatriossa, ja jatkoivatkin kohta somasti jonossa matkaa.  Pääsin myös maistelemaan metsämansikoita heti terassimme läheisyydessä.  Tuttuun tapaan ilmailuviikonlopussa nähtiin paljon erilaisia lennokkeja ja niiden lentosuorituksia.  Oli kiva viikonloppu.