Category: Muut järvet (Suomi)

Tuulta ja hellettä Tuusulanjärvellä

Posted on by

Suomessa alkamassa usean päivän mahtihelle. Paras mennä vesille hyvissä ajoin, että ehtii ennen puoltapäivää poiskin. Ei innosta palaminen eikä auringonpistos. Niinpä olin tänään klo 7 liikkeellä kohti Järvenpäätä ja Tuusulanjärveä. Lähdin vesille Ystävyyden puiston vieressä olevasta veneiden laskupaikasta, hyvä oli siitä lähteä, autopaikkojakin runsaasti. Varsinkin klo 8 lauantaiaamuna oli vain kaksi muuta autoa parkissa, kalalle olivat taineet niiden kuskit mennä.

Tuulta oli 3-4 m/s niinkuin oli luvattukin. Tänään hyvä niin tuuli viilensi oloa mukavasti. Kulkusuunnan valitsin niin, että ensin vastaiseen ja takaisin päin sitten myötäisessä. Keskellä järveä oli ihan vaahtopäitä, niin päätin mennä rantoja myöten, oli kiva siinä myös rantamaisemia katsella. Suunnitelma oli olla takaisin autolla ennen puoltapäivää, jotta ei joudu pahimpaan pätsiin. Ajattelin edetä järven ympäri sen minkä ehtii tuolla aikataululla. Meloin kolmisen tuntia ja aika pitkälle ehdin, reitin pituus kokonaisuudessaan 12,43 km ja aikaa evästauon kanssa meni 3 tuntia 20 minuuttia. Ja olin takaisin lähtörannassa reilusti ennen puoltapäivää.

Lopuksi nautiskelin aalloista uiden ja kelluen viereisellä uimapaikalla. Oli kyllä superihanaa lillua helteellä virkistävässä vedessä, en millään meinannut malttaa nousta pois. Järvenpäässä kun olin niin suuntasin auton vielä kohti City Markettia ja kuuluisia sushejaan, ne kun oli vielä maistamatta. Valikoin laatikollisen suosikkilajejani ja otin niiden kaveriksi myös Shinsen Sushi Siiderin. Kotona nautin nuo herkut, ja kyllä olikin hyviä!

Rauhaisa ja varjoisa paikka syödä briesämpylä ja nauttia aamulatte.

Reitti 12,43 km

Lounassushi ja sushisiideri Järvenpään Sittarista

IltaSUP Kirkkonummella: Vitträsk

Posted on by

Laura kyseli ’SUP seuraa pk-seudulla’ -faceryhmässä seuraa Espooseen tai Kirkkonummelle, niin ilmoittauduin kaveriksi Kirkkonummelle vaikka joillekin järville. Muutamilla olenkin käynyt ja ovat olleet kivoja ja kauniita paikkoja, ja lisäksi lyhyt matka Espoosta mennä.

Juttelimme meloessa Lauran kanssa miten kiva on töiden jälkeen mennä laudalle, tulee ihan lomafiilis, vaikka ihan työpäivän jälkeisestä arki-illasta on kyse. Tänään kesämieltä oli vähän liikaakin, kun märkkärin jätin kotiin. Vielä voi hyvin tällaisena pilvisenä iltana laittaa märkkärin päälle. Tuntui hiukka kylmälle kun jalat kastuivat, mutta lämmin suihku kotona korjaa kaiken. Onneksi ehdimme juuri alta pois, kun luvattu sade alkoi, ropisi oikein kunnolla auton kattoon, kun sulki oven takanaan ja starttasi kohti kotia. Ei muuta kuin sushit Isosta Omenasta ja nauttimaan lautailun päälle vielä kala-ateria.

Reitti 5,52 km

VappuSuppi, osa 2

Posted on by

Suppaus ei koskaan tunnu tylsälle, tänään oli actioniä ihan yli oman tarpeen :D. Retkikuvauksen mukaan Parlammilta Nerosjärvelle virtaava Suomenjoki tarjoaa pieniä koskia, mutkittelevaa jokea, kaatuneita puunrunkoja ja majavia. Majavia ei nähty.

Lähtö vesille tapahtui Lomakeskus Telarannasta, jonka laituria saimme lainata ja autollekin löytyi parkkipaikka. Lisäksi ystävällinen väki vilkutti hyvästit ja jakoi viimehetken vihjeet, mainiten parit sillat, joiden jälkeen paikalliset vasta lähtevät joelle. Muutaman hetken jälkeen ymmärsin syynkin :).

Ensin reippaasti Parlammin yli. Sitten alkoi nätti hyvin virtaava joki ja pian olikin ensimmäinen koskipaikka. Siitä sujuteltiin iloisesti. Kaikki koskipaikat mentiin hyvästä syystä polviltaan. Vettä on tähän aikaan runsaasti ja virtaus varsin kova. Myöhemmin kesällä taitaa olla monin paikoin liian kivistä ainakin evän kanssa mennä.

Sitten tuli näkyviin silta. Ja se on nyt veden ollessa korkealla matala, todella matala ja virtaus on kova. Nyt on kiire. Joko nopeasti pitkälleen tai sivuun ja kävellen kierto. Ei nähnyt mitä sillan ja kaarteen jälkeen niin nopea päätös meloa sivuun. Sekin oli haastavaa, perä yritti koko ajan kääntyä eteen virranvietäväksi, onneksi oli jotain siltarakenteita, joista pitää kiinni ja nousta varovasti maihin. Tässä sai esimakua tulevasta: 1) virta oli voimakas, 2) jos yhtään jarrutteli niin perä kääntyi eteen ja matka jatkui poikittain, 3) joki mutkitteli niin, ettei nähnyt mitä koskipaikan jälkeen oli tulossa.

Seuraavaksi alkoi tulla kaatuneita puunrunkoja. Niitä alitettiin makuultaan, hypittiin yli tai sitten kannettiin pitempikin matka lautaa pöpelikössä. Onneksi harvempi sattui isomman virtauksen kohtaan, eikä ollenkaan kohisevan kosken kohdalle tai heti niiden jälkeen. Mutta eihän sitä voinut edeltä käsin tietää, jos koskikohdassa joki kääntyi. Tosi varovainen sai olla.

Sitten kovassa virtapaikassa varoin liikaa ja väärällä tavalla. Aika kokenut virtaavan veden kävijä olen ja silti tein käyttäjävirheen. Kovaa vauhtia meni niin ihan pikkasen yritin jarrutella ja huopaamalla ohjata ja välittömästi perä kääntyi eteen ja kylkimyyryä mentiin päin kiveä. Ja sitten uitiin. Onneksi olin polvillani niin nätisti liuin veteen enkä kaatunut kivikkoon tms. Toinen juttu olikin päästä virrassa takaisin laudan päälle :D. Tätä pitää jotenkin treenata! Ja muistaa, että ihan vaan melomalla/soutamalla ohjataan kuohusta/virrasta läpi.

Matka jatkui nyt sitten märkänä. Päivikin kastui minua laudalle auttaessaan, niin selkeä yhteinen päätös oli meloa reippaasti ilman turhia taukoja, että pysytään lämpimänä. Muutama oppi ja huomio itselle tästäkin: märkkäri ja neopreenipaita ja kevyt tuulitakki kuivuvat nopeasti ja asukokonaisuus toimii uimisen jälkeen kylmillä keleilläkin, neopreenikäsineet oli litimärät ja kylmät, kassiin tarvitaan mukaan vaihtokäsineet ja -myssy. Onneksi pää ei kastunut, olisi ollut todella kylmää kyytiä loppumatka märillä hiuksilla ja pipolla! Meinaan sää oli tänään aika kylmä, alkumatkasta satoi luntakin (vappu :D).

Retkelle tuli mittaa 18 km ja aikaa kului viitisen tuntia, kaikkine kantamisineen ja uimisineen. Tämä reitti tähän aikaan vain heille, joilla kokemusta laudan käsittelystä voimakkaassa virrassa. Ja siltikin kannattaa varautua kastumiseen. Ja kaveri mukaan!

Kaikesta koetusta huolimatta, tai jopa juuri niiden johdosta, retki oli kokemus, isolla Koolla. Pari koskikohtaa oli todella ilo ja nautinto lasketella, erityisesti pitkä koskipätkä juuri ennen Nerosjärvelle saapumista :).

Alkumatka

Siltoja, virtaa ja puunrunkoja

Reitti 18 km

VappuSuppi, osa 1

Posted on by

Pääsiäissupin yhteydessä jo sovimme Päivin kanssa, että tehdään kunnon vappusupit simalla ja herkuilla. Joten näin tehdään. Vappuaaton SUP-kohteena oli Päijälän Pitkänveden melontareitin pohjoispuoli. Suunnitelmat usein muuttuvat niin kuin tänäänkin ja päätimmekin mennä edestakaisen reitin, vaikka alkuperäinen ajatus oli lasketella virran mukana pohjoisesta etelään. Jälkiviisaana helppo todeta, että alkuperäinen olisi ollut parempi suunnitelma. Nyt matka jäi lyhyehköksi kylmän ja kovan vastatuulen takia. Miten olisimmekaan viilettäneet samaisessa tuulessa myötäisessä!

Retki alkoi Siiskoskelta, jossa on oivallinen autojen jättöpaikka. Kippistimme simalla koskenkuohujen äärellä, mikä ihana ääni koskessa onkaan! Jokiosuudet olivat kauniita ja mukavia meloa. Näimme myös vanhan majavapadon, asukkaat tainneet muuttaa jo aikoja sitten pois. Laavulla söimme Kahvila Pytingilta hakemamme burgerit, jotka lämmitimme nuotiolla, jonka liekkien loimussa yritimme lämmitellä myös kohmettuneita sormia ja varpaita. Seljillä oli todellakin kylmä tuuli. Joku voisi todeta siis, että normi vappusää.

Reitin pituus 8,65 km

Kolmperse-Tämäkohtu-Runkkalanlahti

Posted on by

Hienot kaksi järveä ja lahti Karkkilan järviylängöllä. Ja niin mahtavat nimet! Kolmperseessä ja Tämäkohdussa paljon mökkejä, mutta Runkkalanlahti on hiljainen erämää. Syyskuun lopulla ruska maalasi näkymät kauniiksi. Nautin todella retkestä. Matkaa kertyi 11,11 km.

Tuulessa Lohjalla

Posted on by

Päivin kanssa tehtiin keskiviikkoaamuun treffit Lohjanjärven rantaan ajatuksena mennä sinne suppaamaan. Tuulta oli luvattu sellaiset 5 m/s ja iltapäivällä piti nousta siitäkin. Vaahtopäät olivat sellaiset, että päätettiin vaihtaa paikkaa, ja löydettiinkin oikein kiva reitti Maikkalanselkää Väänteenjoen sululle. Kyllä sielläkin tuuli, ja oikein kunnolla, tuuli oli kuitenkin joko myötäistä tai vastaista niin mikäs siinä oli meloessa.

Pari taukoakin pidettiin: eväät syötiin sululla ja sadetta pidettiin Kisakalliossa juoden oikein kahvit herkuilla kahviossa. Matkaa tuli reilut kymmenen kilometriä, ja voimatreeniä oikein kunnolla. Joku kerta pitää jatkaa eteenpäin sululta, sielläkin varmasti hienot maisemat (ja kahvila).

Järvellä (Maikkalanselkä)

Joella (Väänteenjoki)

Majavaa metsästämässä

Posted on by

Ystävälläni Tarjalla ja hänen perheellään on mökki Mikkelissä ja olen muutaman kerran kuunnellut lumoutuneena hänen tarinoitaan kohtaamisista majavien kanssa. Joten kun tuli mahdollisuus pistäytyä heidän mökillään, niin oli täysin selvä, että lauta lähtee mukaan ja majavan näkemistä tavoitellaan.

Oli hieno kahden päivän retki. Järvi mitä kaunein, ja täynnä erikoisia kiviä ja kalliota. Teimme kaksi suppia: ensimmäisenä iltana kiersimme koko järven huolella, ja seuravana aamuna peilityynessä järvessä pienen aamusupin lähisaaren ympäri. Lisäksi kävimme läheisellä luonnonsuojelualueella kiipeämässä Neitvuorelle, oli komeat näkymät.

Majavan pesä löytyi helposti, en ole ennen nähnyt, on se hieno! Majavia ei tällä kertaa näkynyt. Sorsat sitä vastoin olivat kovin tuttavallisia, ne myös ihastuivat SUP-lautaan kovin, siinä oli hyvä koko pesueen ottaa nokkaunet. Tykkäsivät myös mustikoista, joten lopputuloksena oli laudanpesua ajateltua enemmän.

Oli kyllä erityisen mukava mökkireissu, lomaa parhaimmillaan.

Järven ympäri

Sorsan elämää

Tyyni aamu

Neitvuori

Lempäälän ympäri

Posted on by

SUP-seuraa muu Suomi -ryhmässä Minna etsi seuraa Lempäälä ympäri -reitille. Ja tuonhan minä olen jo pari vuotta halunnut tehdä, joten heti ilmoittauduin innokkaana mukaan. Piritalla nousi käsi pystyyn myös, joten me kolme sovimme heti päivän ja kelloajan. Sää suosi tuota päivää, niin eipä aikaakaan, kun jo tapasimme Halkolan vieressä olevassa venesatamassa. Siihen oli hyvä jättää autot ja lähteä matkaan.

Tämä retki oli uskomattoman hieno. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä kaikkea oli edessä, kauniiden maisemien lisäksi, reitillä oli pato, jonka ohi laudat kannettiin, kaksi kuohuvaa koskea, jotka laskettiin (polvillaan), kunnon virtapaikka sekä kanava, jonne oli varsin jännää mennä, ja poiskin sieltä pääsi :D.

Riemuitsen kaikista virtaavista paikoista, ja nämä koskipaikat olivat ihan unelma. Ensimmäisen kuohuäänet olivat niin kovat, että ellei Minna, jolle reitti ja kosket olivat tutut, olisi reippaana laskenut edellä, olisi voinut vaikka jäädä laskematta, mutta hienosti se meni, ainakin nyt oli niin paljon vettä että mitään kivivaaraa ei ollut.

Molemmissa koskipaikoissa piti tietty yrittää myös takaisin ylävirtaan, mutta hävisin 2-0 koskelle. Mutta yrittäminen oli superhauskaa sekin!

Kiitos Minna Murkka retken järjestämisestä! Tälle retkelle kannattaa ottaa mukaan joku, joka on mennyt keikan aikaisemmin, ja vesitilanne syytä tsekata, että koskista meneminen turvaisaa. Ja kiitos Pirita Aarnio seurasta sekä etusivun kanavakuvasta, josta kyllä näkee miten onnellinen olen tästä retkestä. Huippuretki! Suosittelen!

Alkumatka ja pato

Herralanvuolle ja tauko

Kosket ja virtapaikka

Kirkkojärvi ja Lempäälän kanava

Pikku-Punelia ja Marskin maja

Posted on by

Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.

Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.

Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.

Jalo-lautta

Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.

Iloinen seurue

Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!

P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.

Juhannus Ruunaalla

Posted on by

Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).

Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)

Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.

2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.

Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.

Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.

Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.

Soutulossi

3.päivä: Sunnuntai

Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.

Koskea päin!

Ehkä sivuun kuitenkin 🙂

Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!