Nahka palaa

Tai palaisi, jos ei olisi aurinkorasvaa laittanut. Lämpöä +24 ja vain kevyttä tuulta.  Voisiko parempaa SUP-keliä toivoakaan. Jotta voisi lämmöstä nauttia kevyenä, päätän keventää asua ja varustusta: kevyet juoksuhousut ja ohut t-paita päälle, rannalle jää myös tällä kertaa kelluntaliivi (karkuremmi toki jalkaan), kännykkäpussi ja kameravyö.  Lopputuloksena on nautinnollinen suppaus, mutta ei yhtään kuvaa eikä myöskään reitti- ja kilometritietoja.

Niiden tietojen puute vähän harmittaa, kirjaan kuitenkin kilometrejä ylös ja tavoite on saada kerättyä enemmän kuin viimevuonna, jolloin loppusaldo oli 180 km.  Voisinko ottaa arviomäärän jostain surinpiirtein samasta reitistä viime kesältä? Olin kuitenkin paljon käymässäni Kalastajatorppa-pisteessä (TwentyKnots), josta reittimerkintöjä useasta kerrasta. Tuntuu kuitenkin vähän huijaukselle. Känny = SportsTracker on vaan otettava mukaan jatkossa. Aina.

FullSizeRender

Vesille Helsingissä: Vallisaari

Lauantaiaamun suppailun jälkeen keli jatkui herkullisen kesäisenä, niin teki mieli vielä retkeillä veden äärellä.  Vallisaari Helsingin edustalla, Suomenlinnan takana, on juuri avautunut vierailijoille, joten se oli uusi, kiinnostava kohde.  Moni muukin ajatteli samaa.  Lipunmyynti Kauppatorilla (JT-line), Kolera-altaalla, oli lähinnä kaaos: lipunostojono ja vesibussiin menojono olivat yksi ameeba, ja kaikenkukkuraksi lippuja sai myös alukselta, joten loppupeleissä lippuja jonottaneita jäi laivalta ja suoraansisäänkävelijöitä kaahasi ohi.  Itse olimme hyvissä ajoin, joten saimme sekä liput että kannelta istumapaikat. Yhtiö kyllä paikkasi hyvin asiaa saamalla extra-aluksen liikkeelle heti perään. Pisteet siitä.

Aurinkoisella menomatkalla 20 min merimatka oli oikein mukava ja virkistävä. Turistihengessä katselimme merellisiä nähtävyyksiä: rakennuksia, laivoja, veneitä, pikkusaaria ja myös Suomenlinnaa. Perille saapuessamme takaisin lähtijöiden jono oli huikea, suosittu on nyt Vallisaari.

Vallisaari oli mukava kävellä, hyvät kävelytiet ja opasteet, siistiä ja jotenkin karua, luonnontilaista.  Huomaa, ettei ole vielä massat liikkuneet.  Roskatonta, vihreää ja vehreää.

Torpedolahdessa oli kahvilana söötti laiva, josta sai törkeänhintaisia vohveleita (12€) , mutta olivat kyllä törkeä hyviäkin! Kävijä- ja vohveliostajamäärät yllättivät myös kahvilanpitäjät, jotkut vohvelimaut pääsivät loppumaan.  Torpedolahden jälkeen pääsi vallia pitkin Kuninkaansaaren puolelle, tällä alueella kukkivat runsaina ja kauniina villiorvokit ja metsämansikat. Kaunista oli.

Entisenä puolustusvoimien alueena alueella on vanhoja, jo ränsistyneitä rakennuksia, joiden aikaisempia käyttötarkoituksia voi vain arvailla.  Satamasta kallion sisään kulkevat kiskot kertovat jotain tarinaa.

Sää pilvistyi hieman ja takaisin mennessä tuulikin jo niin, että teki mieli kietoutua takkiin ja kaulahuiviin, mutta sekin on mukavaa merellisyyttä. Rannasssa odotti sitten toisenlainen tunnelma, ravintolapäivä oli vallannut Esplanadin, ja pääsi nauttimaan ihmisvilinästä ja kansainvälisistä herkuista ja tuoksuista.  Mikä ihana kesäpäivä.

Pitkästä aikaa ‘kotisatamassa’

Viime kaudella hankin Twentyknotsilta SUP-kausikortin, joten tuli käytyä suppaamassa paljon heidän pisteillään ja siten Kalastajatorpan ranta ja laituri tuntuu aikalailla kotisatamalle. Olin siellä tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Otin alleni Fanaticin Ray -laudan, joka oli uusi tuttavuus minulle.  Mukava retkilauta, vähän jäykempi ja jotenkin tunnottomampi kuin lempiretkilautani Starboardin Freeride, mutta meno oli helppoa ja vakaata.  Aurinko paistoi lämmittävästi ja tuulta oli kohtuu reippaasti.  Kalastajatorpan ympäristöstä löytää myös suojaisia paikkoja, joka oli uudella laudalla alkuun varsin hyvä juttu.

Tunnelma oli todella kesäinen, muutamia seurueita oli myös suppamassa, jotkut heistä ensimmäistä kertaa, ja hyvin näytti sujuvan tuulesta huolimatta.  ‘Päättipä’ joku kokeilla meriveden lämpötilaakin, kuulemma ihan ok, alkushokin jälkeen :).

Suppauksen jälkeen oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumiset Marian kanssa.  Terassin tuolit houkuttelivat istuskelemaan hetken ja orvokitkin luovat viihtyisää tunnelmaa.  Varoitan, olen intomielinen orvokkien nyppijä, joten saas nähdä pysyvätkö sormeni erossa noistakaan. Mutta saankin orvokit kukoistamaan huhtikuulta syyskuulle :).  (Muut kukat sitten yleensä tapankin, joko liialla tai liian vähällä kastelulla). Ehkä lisäksi voisi olla pieni juomakioski/jääkaappi, valikoimana pullovettä ja jaffaa? Jos vain saadaan kaunis kesä, niin juoma voisi maittaa SUP-melonnan jälkeen.

Nyt ostin kymmenen kerran kortin, tulee varmasti helposti käytettyä kesän aikana. Ehkä uudestaan heti huomenna? Vaikka asteet nyt vähän laskisi, kuten ennustukset lupailevat,  niin koskaan ei ole kylmä supatessa ollut. Sateessa en oikein viihdy, mutta muut kelit käyvät, kunhan ei kovin paksua jäätä ole :).

Mikä ihana ilta!

Aurinko paistaa kirkkaalta siniseltä taivaalta koko työpäivän, elohopea kohoaa +16, pakko päästä laudalle. Nopea tsekkaus olisiko joku lautavuokrauspiste auki, huonolle näyttää, ei kai kukaan uskonut, että toukokuun alku voisi olla näin upea.  Lopulta onnistaa, SUP Finland Töölönlahdella on auki.  Loistavaa, sinne siis.

Vähän jännitti löydänkö paikan, ja minne saan auton, luvattiin ilmainen parkki, voiko se olla totta keskellä Helsinkiä? Loppumetreillä luulin kääntyväni pyörätielle, mutta olin kuin olinkin oikeassa paikkassa, tosin pikkaisen myöhässä, josta tuli vähän säätöä, mutta loppu hyvin,  kaikki hyvin eli pääsin keinumaan aurinkoisille merenaalloille.  Täydellistä!

Töölönlahti on ihana, urbaani SUP-paikka, maisemat ovat häikäisevät omalla tavallaan, katsot mihin päin vain niin kulttuurirakennuksia vierivieressä. Ja lintuja, siellä oli myös pullajoutsen, joka söi ihmisten kädestä.  Joutsen on ihana lintu, jotenkin kuitenkin teki pahaa sen kesyys, toivottavasti pärjää. Kävin myös Eläintarhanlahden puolella, aina yhtä kiva mennä rautatien ali, juna saattaa vaikka juuri mennä ylitse.

Lauta oli uusi tuttavuus, oikein mukava kova BIC-lauta.  “Siinä on erikoismuotoiltu pohja, hyvä aallokossa”, minulle kerrottin. Tykkäsin.

Venemessuilla

Tänään kävin venemessuilla. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti Uusi Aalto Water Expo alue, jonka kerrottiin olevan vesiharrastamisen elämysalue. Ja olihan siellä useita näytteilleasettajia ja hieno allas, jossa jopa pääsi kokeilemaan joitakin lajeja, esim. juuri suppausta.

Omissa suunnitelmissa oli katsella aaltaassa esiteltyjä vesilajeja, tutkia, josko löytyisi kiinnostava lauta tai uusi lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku ensikesäksi, ja lisäksi nappasin mukaan laukkuun kevyet juoksuhousut, jos vaikka pääsisi laudalle.

Laudat

Paljon oli ilmatäytteisiä lautoja esillä ja myös koekäytettävinä.  Itse en ole niistä niin innostunut, vaikka monella olen vuokrauspisteissä mennyt ja ihan kivojahan ne ovat. Messuilla näin nyt läheltä ensikertaa bambu-lautoja, ovat kyllä somia! Ja kevyitäkin.  Sellaista olisin halunnut kokeilla, mutta niitä ei ollut altaassa tarjolla, vain standilla nähtävillä. Missähän pääsisi testaamaan?

Märkäpuku

Kesäksi on suunnitelmissa hankkia lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku.  Pääsin kokeilemaan kahta, joista ihastuin yhteen, mutta jäi vielä harkintaan, vaikka messutarjous oli erinomainen (35 % alennus).  Sain kuitenkin mukaani lappusen, jolla saan 20% alennusta, jos päätän mennä sen hakemaan liikkeestä myöhemmin. Helsinki Surf Shopilla oli taas kyllä erinomainen palvelu, sain käydä sovittamassa märkäpukua toisaalla, kun heillä ei ollut koppia (joka tietty olisi ollut vielä parempaa palvelua).

Märkäpukupainajainen

Toisen sovittamani märkäpuvun kanssa päädyinkin kauhukohtaukseen. Puku meni kivasti kyllä päälle, mutta en millään saanut vetoketjua enää auki.  Pukukoppi oli väliaikainen viritelmä, jossa ei ollut peiliä, joten en voinut katsoa, miksi vetoketju ei kulje. Aikani panikoitua, soitin pelastavalle ritarille, joka tulikin ripeästi paikalle, ja päästi minut pälkähästä.  Ylhäällä oli toinenkin tarralipari, jolla ‘suljetaan’ kaulus, se oli mennyt kiinni omatoimisesti, niin että vetoketju ei auennut. Tuskastuttava kokemus. Ei jatkoon (vaikka ei kai se huono puku ole, jos vain olisi sovittanut peilillisessä huoneessa, niin olisi tajunnut tilanteen).

Hetki ennen painajaista

En nyt tällä kertaa mennyt itse laudalle, mutta venemessuilla oli oikein kivaa ja viihtyi muutaman tunnin helposti.  Uusista lajeista näin wakeboardingia ja flyboardingia.  Rautio Sports panosti ohjelmaan esittelemällä myös SUP kalastusta, Helsinki Surf Shop demosi, miten kaveri kastellaan :). Hieno tuollainen iso allas tälläisessä tapahtumassa.  Venemessut auki vielä viikon Pasilassa, Messukeskuksessa, menkää ihmeessä, jos kulmilla olette.

Synttäriostoksilla

Tänään kävin ostoksilla Helsinki Surf Shopissa Lauttasaaressa.  Aurinko paistoi, mutta tuuli oli lähes jäätävä. Hetken pohdin, liekö ihan paras idea ajatella huomenna suppaavansa, mutta sitä varten olin kyseiseen kauppaan menossa.  Tarvitsin pidempivartiset neopreenitossut, jos meinaan vielä näillä keleillä supata.  Siis ostoksille.

Tossut löytyivät helposti.  Tuntuivat heti mukaville ja pehmoisille jalassa.  Näissä ei ole kovaa pohjaa, vaan varpaan alla pelkää pehmyttä, ja vartta juuri sopivasti menemään märkäpuvun lahkeen alle.

Toki jotain muutakin piti tutkia.  “Minulla on hihaton märkäpuku.  Miten voisi yläosaa parantaa syksysuppaukseen?”  Neopreenipaidan kuulemma voisi laittaa alle.  Otin rekiltä sekä sellaisen että pitkähihaisen märkäpuvun alle laitettavan paidan.  Kaksi neopreenivaatetta päällekkäin tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta, joten päädyin kevyempään paitaan.  Käsivarret eivät ole siis neopreenisuojattuja, mutta kuka sitä nyt aikoo mereen tippua…

Kassalta tarttui mukaan vielä uusi kännykkäpussi.  Omalla kännykällä koitettuna, siinä pystyi puhelimen toimintoja käyttämään ja jopa ottamaan kelpo valokuvankin kännykän ollessa sisällä pussissa. Kolme ostettavaa löytyi, sopiva synttärisetti itselle 🙂 .

Näillä uusilla varusteilla täydennettynä tarkoitus olisi mennä Halikonlahdelle huomenna laudalle.  Saas nähdä kuin käy.

Tossut, paita ja kännypussi

Syksyä ilmassa (vaikka aurinko paistoikin kesäisesti)

Melkein kaksi viikkoa vierähti edellisestä SUP -kerrasta.  Oli sekä työkiireitä että kesäflunssaa. Joten oli erityisen ihanaa tänä sunnuntaiaamuna päästä taas laineille.  Laineet olivatkin tänään rauhalliset ja aurinko paistoi kesäisesti.  Itseasiassa koko kesänä ei ole Kuusisaaren etelänpuolen merta noin tyynenä nähty, siinä pystyi jopa ottamaan valokuvia.  Kesä on ollut varsin tuulinen, jollain puolen noita Laajalahden saaria on päässyt aina keikkumaan kunnolla.  Nyt oli toisin.

Tänään oli laudoilla myös iso ryhmä SUP jooga/fit- harrastajia sekä myös useita purjelautailijoita.  Viimisiä hetkiä alkaa olla vuokrata välineitä ja nauttia näistä lajeista, siis jos ei ole omaa lautaa, vuokrapisteet sulkevat pikkuhiljaa tältä vuodelta.  Onneksi on omakin lauta, pitää vaan päästä mökille sopivalla säällä.  Siellä olisi jokia valloitettavaksi, kunhan niissä vain on vettä riittävästi.

Tekniikkakurssilla: Perfect your stroke

Tänään olin TwentyKnotsin järjestämällä tekniikkakurssilla, jolla keskityttiin melontatekniikkaan.  Ei ollutkaan aurinkoista (johon on nyt tottunut parin viikon ajan), vaan hetkellisesti jopa satoi muutaman tipan vettä.  Mutta se ei haitannut ollenkaan.  Meitä oli vain kaksi kurssilaista, joten saimme mukavan henkilökohtaista opastusta.  Kussin aluksi kouluttaja-Mia jopa kuvasi meitä melomassa sekä sivulta että edestä, ja antoi alkupalautteen.  Sitten kävimme maalla tekniikan perusteita ja loppuajan olimme sitten merellä treenaamassa.

On se vaan vaikeaa harjoitella tekemään jotain uudella tavalla. Vaikeaa, mutta mielenkiintoista.  Saimme rutkasti hyviä neuvoja ja kokeilimme niitä käytännössä.  Päällimmäiseksi jäi mieleen kurkotuksen tärkeys (en nyt ole tuosta termistä ihan varma, mutta eteenpäin kallistus mahdollisimman eteen vedon alussa) ja ettei vedä melaa itsensä taakse. Kuulin myös hämmästyttävän tiedon: meloa voi suoraan vaikka meloo vain toiselta puolelta, on ihan melan kulmasta kiinni.  Tätä pitää tarkkailla ja treenata.

Kurssi oli hyvä ja sai paljon harjoiteltavaa.  Ja nythän se työ vasta niiden kanssa alkaa. Kiitos Mia hyvästä kurssista!

Zen-SUP (10.8.2015)

Mahtavan aurinkoisen viikonlopun jälkeen oli mukava, sopivan kiireinen työpäivä. Lähdin sitten töistä suoraan suppaamaan.  Taivas oli lähes pilvetön, lämpöä sellaiset +24.  Meri oli melko tyyni, sopivat laineet ja jonkun verran ympärillä liikkuvien moottoriveneiden aaltoja. Olin yksin liikkeellä, ihan vain omat ajatukset seurana. Aurinko paistoi, rentouttavaa, mutta kuitenkin kohtuu rivakkaa menoa.  Ehkä vähän zen.

 

 

 

SUP-Ultimate

Tänään olimme katsomassa jotain ihan uutta: ultimatea SUP-laudalla! Olipa hauskaa ja vauhdikasta katsojillekin.  Pelaajat tekivät hienoja syöksyjä ja kastuivat kunnolla. Vaikutti hauskalle, mutta ehdottamasti haastavalle niin tasapainon kuin kiekon heittämisen suhteen. Ei ihan (ainakaan vielä) minun lajini (jo silmälasit yksi hidaste, jos ei peräti este).  Mutta oli mukava katsella, ohessa muutama kuva.