Tänään lähdin pitkälle ja vaaralliselle matkalle itään. Minulla ei ollut autossa navigaattoria. Varasin tunnin aikaa ajomatkaan. Ja myöhästyin 5 minuuttia.
Olin SUP Station Aurinkolahden facebook-päivityksiä seuraamalla saanut tietää, että heillä on vuokrattavana Asenne Voyager -lautoja, niin olihan sellaista sinne mentävä testaamaan. Töiden jälkeen ruuhka-aikaan Espoosta ajaminen kesti ja kesti, mutta hyvä poppi soimaan niin eikö autossa oleminenkin ole kivaa.
Itäväylältä pois kääntyminen ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, vaan Espoolainen hurautti tyylikkäästi ohi liittymän. No seuraavassa mahdollisessa paikassa U-käännös ja poppi vähän hiljemmalle, niin johan onnistui. Ja kauniiksihan ne maisemat muuttuivat: upea silta, nättejä kerrostaloalueita, auringonpaistetta ja lopulta todella soma kanava. Jossa siis hetken päästä suppasin.
Saavuin Kahvila Kampelan luo ja hyppäsin laudalle. Aurinko paistoi ihanasti, lämpöä oli sellaiset +21 C ja tuuli oli yllättäin aika maltillinen. Kanava oli niin kaunis ja rauhaisa supata. Tänne voi aloittelijakin tulla vaikka millä tuulella. Kävin kanavan perällä ihastelemassa vesiputousta, ja samalla tutustuin lautaan. Se tuntui heti hyvältä, siinä on samanlaista kivaa heiluntaa ja hakua kuin Starboard Freeridessa, tämä yllätti minut positiivisesti.
Kun olin kanavan tutkinut, lähdin toiseen suuntaan merelle. Siellä pääsi sitten nauttimaan aalloista ja tuulesta, ja parin veneen nostamista lisäaalloista. Ja lauta tuntui edelleen oikein mukavalle.
Aika hurahti nopeasti ja fiilis oli tosi hyvä. Nätti keli, kaunis, monipuolinen paikka ja kiva lauta, kaikki oli kohdallaan. Taisin vähän ihastua sekä paikkaan että lautaan. Kannatti ajaa.
P.S. Kun kirjoitan tätä blogia kolme tuntia myöhemmin Espoossa, taivas on sysimusta, vettä sataa todellakin kaatamalla ja ukkonen jyrähtelee. Näin ne säät vaihtelee. Sattuipa hyvä ajoitus tänään SUP-retkelle.
Olen iloinen SUP-matkasaarnaaja mielelläni, kun niin tykkään lajista. Viime viikolla Perniönseudun lehden toimittaja oli minuun yhteydessä ja kysyi, voisiko hän haastatella lehtijuttua varten. Tottakai! Ilolla kerron lempilajistani. Ja niin tänään ilmestyneessä lehdessä on etusivulla kuva ja kymppisivulla kuvan kanssa tarinaa. Oikein kiva ja positiivinen juttu.
Tässä kuvat lehdestä, ja alla linkit aikaisemmin ilmestyneisiin SUP-tarinoihin, joilla retkillä kuvat on otettu.
Kuva 1: Matildanjärvellä
Kuva 2: Matildasta Strömman kanavalle.
Olin tänään töiden jälkeen kahden työkaverin kanssa suppaamassa. Sääennuste piti hyvin paikkansa, juuri klo 17-18 oli aivan ihanan aurinkoinen hetki Laajalahdella. Nautiskelimme auringosta ja sopivasti aaltoilevasta merestä. Työkaverit ymmärtävät selvästi myös tiimihengen rakentamisen päälle, he kun olivat pukeutuneet saman puku- ja värikoodin mukaisesti, oikein tyylikästä. Tämän päivän erikoisuus oli SUP-laudat, joilla oli oma tahto: molemmat kaverit menivät hetken lautojensa vieminä. Tilanne saatiin kuitenkin haltuun, ja lopulta päädyimme kaikki samaan paikkaan.
Minulla on nyt missio: koekäyttää retkimallisia ilmatäytteisiä SUP-lautoja. Minulla on siis taas lautakuume. Nyt mielessä helpommin, yksinkin autolla kuljetettava lauta, siis ilmatäytteinen. Kovat laudat ovat ehdottomasti suosikkejani, mutta yksin en sellaista auton katolle saa.
Tavoite on löytää Starboad Freeriden tyyppinen lauta (ja tietty edulliseen hintaa, tähänkin asti olen lautani käytettynä hankkinut). Tämän päivän lauta oli Fanatic Ray Air, ihan kiva, mutta ei täytä vaatimusta. Liekkö liian kova vaatimus ilmatäytteiselle laudalle, onkohan sen mahdoton olla yhtä ihana kuin Freeride?
Yksi suppauksen hienoimpia puolia on sen moni-ilmeisyys, valitse paikka, keli, lauta ja tyyli millä menet niin kokemus on aina erilainen. Tänään paikkana oli Tapiolan keskus! Mukani oli ystävä, joka oli ollut vain kerran aikaisemmin laudalla. Tapiolan keskusallas oli oivallinen valinta tällaisena tuulisena päivänä, 6 m/s -tuuli ei nostata altaaseen juuri minkäänlaista aaltoa. Olikin ihana olla taas laudalla, kun viimeaikainen sää on pitänyt poissa melomasta.
Aurinko paistoi koko altaalle. Pyörimme ympäri allasta, teimme kahdeksikkoja ja käännöksiä, melkein pujottelimme suikulähteiden välitse (mutta emme sitten halunneetkaan kastua), ‘kilpailimme’ altaan poikki, seurasimme johtajaa. Olipa taas erilainen, mutta erittäin mukava SUP-hetki. Ja yllätys, yllätys kilometrejäkin kertyi 3 km. Enpä olisi uskonut.
Jos kelit pysyvät näin tuulisina, niin varsinkin ensimmäisiä kertoja voi mennä tälle altaalle tekemään. Ja niinkuin ystävä sanoi “ei hullumpi tapa aloittaa viikonloppu”. Ei totisesti.
P.S. Lautoja saa vuokrattua Tapiolan keskusaltaalla ottamalla yhteyden SUP Espooseen, vaikka FaceBookin kautta tai www.supespoo.fi.
Ja höpö höpö. Töiden jälkeen SUP-kamat kassiin ja laudalle. Tänäänkin Laajalahdella/Kalastajatorpalla (Twentyknots) oli kuuden jälkeen aivan mahtava SUP-sää, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta oli sen verran, että reittisuunnitelmalla sai valita miten paljon töitä teki. Itse ensin huhkin vastatuuleen ja sitten nautiskelin hyvässä myötäisessä. Ja kesä jatkuu!
Pakkaa lauta autoon ja lähde tuntemattomille seuduille. Näin tein. Uuden ystäväni kanssa sovimme tapaamisen Vihdin Palojärven uimarannalle ja suppasimme järven päästä päähän. Sää oli tosi hieno ja järvi kaunis: pitkulanmuotoinen ja kauniit rannat, järveä oli mukava edetä ja samalla näki kauniita rantamaisemia. Mittakin oli sopiva, parissa tunnissa meloi järven päästä päähän ja kilometrejä kertyi kunnon lenkin verran (8.6 km).
Kun tekee uutta tai uudessa paikassa, näkee ja kokee uutta. Tällä reissulla näitä:
Oletko jo kokeillut suppausta? Tuntuu, että laji on tänä kesänä todella lyönyt läpi Suomessa. Eikä ihme, se on samalla sekä hauskaa että haastavaa. Mukavaa liikkumista luonnossa tai kovaa treeniä, jos sitä kaipaat. Tänä kesänä olen mennyt monet kerrat ensikertalaisen kanssa laudoilla. Joukkoon on kuulunut tyttöä, poikaa, naista ja miestä, ikähaitari neljästä vuodesta päälle viidenkymmenen.
Muutamia havaintoja:
Vaikka heinäkuu lähenee loppuaan, niin voi vielä pitkään suppailla, joko ensimmäistä kertaa tai sitten jo jotain niistä seuraavista. Ensimmäisestä omasta SUP-kerrastani voi lukea sivulta Alku 2014, jos minäkin selvisin, sinäkin selviät, toki hurahdusvaara on olemassa.
Suppaus tällaisessa tyynessä kesäillassa kuin tänään Mathildedalissa (otsikkokuva) on oivallinen fiilistelyhetki niin aloittelijalle kuin konkarillekin.
Mies sanoo, että Hanko on Suomen Riviera. En ole oikein ostanut tätä ajatusta.
Vuokrasin SUP-laudan merijooga.fi/Regatan rannan -kojulta. Sain käyttööni ohjaajan Fanatic Ray-laudan, jonka väri oli mageen vihreänkeltainen, ja ominaisuudet loistavat tämän päivän olosuhteisiin. Lauta kulki kuin unelma sekä myötä- että vastatuulessa, ja otti todella hyvin vastaan myös sivuaallot. Tuulta oli sellaiset 3 m/s, läheiset aallonmurtajat pitivät aallot miellyttävinä. Meri oli syvän sininen ja kirkas, paikoitellen pohja siinsi kauniisti veden läpi. Aurinko paistoi ihanasti (24C), veneitä liikkui satamaan ja satamasta, luodoilla istuskeli erilaisia lintuja. Kalliomaisemat olivat oikein komeat.
Merellinen tunnelma ja hieno SUP-kokemus olivat kuin Villafrance-sur-Merissä konsanaan. Joten ehkäpä Hanko on kuin onkin Suomen Riviera.
Tämänpäivän suunnitelma oli mennä SUP-laudalla ja kajakilla Kiskonjokea/Perniönjokea sellainen kahden tunnin retki. No, ylisuorittamiseksi se miehen kanssa meni :). “Tähän asti kerran päästiin, niin jatketaan vaan vielä”. Viittaus siihen, että vastavirtaan pääsikin jatkamaan Kiskonjokea Perniönjoen haaran jälkeen, kun usein siinä on kivinen virtapaikka, jossa matka stoppaa. Vesi oli nyt niin korkealla, ettei siinä mitään virtausta oikeastaan ollut eikä kivistä mitään tietoa. Joten matkasimme eteenpäin kohti Latokartanonkoskea.
Hullunkiilto silmissä sinne tähtäsimme. Ei jääty mihinkään puurunkoihinkaan kiinni, yhdessä kohtaan piti metri kahlata kivien takia, mutta siitäkin mentiin yli. Lisäksi oli hauska puunrungon alitus makuuasennossa :).
Lähelle varsinaista koskea pääsimme, mutta matka tyssäsi kovaan virtauspaikkaan, jossa oli matalaa ja kiviä niin, ettei päässyt vauhtia melomaan, vaikka hurjasti yritti. Hassua, että valokuvassa ei näy virtauksesta mitään, vaikka todellisuudesta eteenpäin ei vaan pääse virtauksen vuoksi.
Matkaa reissulle tuli 13.5 km ja aikaa kului 3,5 tuntia. Väsymys ei päässyt vaivaaman, kun virtauspaikan ‘kamppailussa’ saamasta adrenaliiniryöpystä riitti hyvin virtaa paluumatkalle. Olipa vasta melontaretki.
Suppaaja etenee vaikka sitten kahlaten välillä. Vesi on Matildanjärvessä matalalla, joten tänään ei päässytkään kahden saaren välistä laudalla vaan kiviin jäi kiinni. Kartalla ne toki näyttävävätkin vain yhdelle yhtenäiselle saarelle, joten ei nyt kauhean yllättävää. Helppo oli nousta ja metri kantaa lautaa kahlaten ja sitten vaan takaisin laudalle.
Kaiken kaikkiaan ihan täydellinen ilta-SUP. On tämä vaan niin ihanaa!
