Tänään lähdin TwentyKnotsin järjestämälle Siuntionjokiretkelle. Jokiretken mielikuva itselläni on muodostunut Salonseudulla sijaitsevien neljän joen perusteella, joissa olen käynyt parin kesän aikana. Jokiretket ovat rauhallisia, seesteisiä retkiä, joilla pääsee nauttimaan vaihtelevista maisemista, mukavasta virtaavasta vedestä, ei juuri aaltoja ja yleensä aika aurinkoista.
Tämän päiväinen oli tätäkin, mutta lisäksi jotain aivan muuta. Kokoonnuimme Pikkalan ABC:llä, jossa retkenjohtaja Petri kertoi logistiset järjestelyt. Meitä oli 18 henkeä, ja useita autoja, saimme siis näppärästi autoja sekä lähtöpaikalle että tulopaikalle, niin ei tarvinnut tehdä edestakaista matkaa.
Hetken päästä olimme valmiina myllyn luona aloittamaan retken. Osallistujia oli kovin erilaisella SUP-kokemuksella, mutta kaikki olimme innokkaita ja innostuneita. Lautojakin oli erilaisia, niin pääsi vähän valitsemaan mieluista ja puolivälissä pääsi myös vaihtamaan, joten pääsi kokeilemaan toisenlaistakin. Itse lähdin alkumatkaan tutulla, ja niin ihanalla, Starboard Free Ridellä. Loppumatkasta sitten vaihdoin leveään ja vakaaseen Fanatic Flyhin, sekin oli oikein mukava, ehkä jopa jo pikkuisen väsyneenä varsin hyvä valinta.
Alkumatka oli todella rauhallinen, kovin kapea jokiosuus. Aurinko paistoi nätisti ja vähän jo kerkesin miettiä, että onko tämä vähän liiankin leppoisaa menoa. Aina pitäisi miettiä mitä toivoo. Kun saavuimme Vikträskin järvelle, meitä odotti järvenselän ylitys varsin kovassa sivuvastatuulessa. Siinä sitten pääsikin kunnolla taistelemaan ja tekemään töitä. Itsekin menin rankimman keskiosuuden polvillani, joka toki oli sitten rankkaa polville ja nilkoille. Oli huippufiilis, kun saapui järven toiseen päähän. Ja kaikki selvisivät hienosti! Itse olisin varmaan samalla kokemuksella kuin muutamilla oli, siis ihan vaan pari SUP-kertaa tänä kesänä takana, heittäytynyt selälleni laudalle ja soittanut helikopteripalvelun paikalle :).
Järven ylityksen jälkeen pidimme evästauon joen ylittävällä pienellä sillalla. Omien eväiden lisäksi Twentyknotsin väellä oli kaikille kahvia ja korvapuusteja, kylläpä maistuikin hyvälle! Pieni tauko teki hyvää, miinusta se, että aurinko meni pilveen ja istuskellessa lämmöt hävisivät ja taukopaikalle kahlatessa kastuneet housut viilensivät oloa, joten pääsi tulemaan vilu. Mutta olinpa ainakin innokas jatkamaan melontaa ja kyllä sitä sai taas lämmöt päälle.
Vuorossa oli toinen jokiosuus. Se olikin taas leppoisaa ja mukavaa melontaa ja pian saavuimme reitin erikoisuudelle: sulku! Olin aivan täpinöissäni. Menimme kahdessa ryhmässä pienen sulun sisään, vähän niinkuin ilmalukko, ovi perässä kiinni, ja sitten odoteltiin, että edessä oleva oleva ovi avautuu. Jonkun syyn takia joen ja meren vettä ei päästetä vapaasti virtaamaan ja sotkeutumaan. Oli aika tekninen, ehkä myös vähän klaustrofobinen olo. Mutta kokemus todellakin.
Saavuimme merelle ja viimeinen rutistus tuulessa ja aallossa, joka tuntui aika pieneltä verrattuna aikaisempaan järven ylitykseen. Lähinnä siksi, että matka olikin lyhyt. Ja sitten se oli siinä, retki oli tehty ja aikaa oli mennyt kolmisen tuntia. Hetken juttelimme haikeana, tämä oli viimeinen TwentyKnotsin järjestämä retki tänä vuonna, nyyh. Mutta huhtikuussa sitten taas! Kiitos kaikille osallistujille ja varsinkin järjestäjille (TwentyKnots: Petri, Maria ja Auli).
P.S. Kävin saunassa. Viimeisetkin vilunväristykset ovat poissa. Ulkoilua, kunnon fyysistä tekemistä ja sauna, onpa vasta ihanaa.
P.S.2. Eihän kausi voi olla ohi, eihän.
Lähtö ja joen alku:
Järvi:
Evästauko, joen loppuosuus ja saapuminen merelle/sululle:
Laudat käytössäni tänään ja reitti:
Tänään oli aurinkoista, eikä pitänyt enää iltapäivällä olla kovin tuulistakaan, mutta kyllä vaan oli. Vähän minua rannassa mietitytti mennä laudalle, kun Kalastajatorpan rannassa tuuli ihan vaahtopäiksi asti. Purjelautailijoita oli useita nauttimassa tuulesta, heille keli olikin mitä mainioin.
Polvillani etenin rauhallisimmille vesille, tällä kertaa Seurasaaren puolella oli miellyttävät tuulet, joten siellä pyörin aikani. Sitten taas aalloissa takaisin, ja loppumatka taas polvillaan. Ei siitä laudalta niin mihinkään putoa, vauhtiakin saa mukavasti vaikka ihan vastaiseen tuuleen. Jos olisi ollut märkäpuku päällä ei olisi tarvinnut olla näin varovainen, vaan olisi voinut ottaa tuulesta ilon irti. Mutta ei ollut.
Seuraavaksi onkin tiedossa sunnuntaina jokiSUPretki Siuntionjoelle. Sitä odotan innolla.
Tänään oli Twentyknotsilla käytettyjen SUP-lautojen, purjelautojen ja varusteiden myynti. Samassa tapahtumassa esiteltiin myös ensikauden lautoja, joita sai ennakkotilata -20% hintaan. Kauppa näytti käyvän mukavasti ja onnellisia omien lautojen omistajia lähti useita paikalta. (Twentyknotsilta kannattaa toki vielä kysellä, jos oman laudan hankinta kiinnostaa). On se oma lauta kyllä kiva, tänänkin syksynä ehtii vielä monta SUP-retkeä tekemään omasta rannasta. Itse en ollut tänään käytettyjen perään, koska tarjolla ei ollut ilmatäytteistä Fanatic Falcon Airia, johon kovasti tykästyin (tarina). Sellaisen hankinta on kyllä harkinnassa ensi kaudeksi.
Mutta päätin kokeilla Fanatic Ray 2017 lautaa. Sen lisäksi, että se on ihastuttavan värinen, se oli myös todella mukava jopa tämänpäiväisessä ristiaallokossa. Kulki kuin unelma myös vasta- ja myötätuuleen. Minulle kerrottiin, että se on tämänvuotista mallia terävämpi kärkinen ja kyllä se hyvin aallot otti.
Myynti- ja testipäiviä kannattaa hyödyntää, myös vuokrakerroilla kannattaa kokeilla erilaisia lautoja. Ensikertalaisen ja aloittelijan kannattaa toki ottaa leveä ja pyöreäkärkinen, ja sellainen on hyvä myös ensimmäiseksi laudaksi. Niin omanikin on/oli. Mutta kun taidot ja kokemus kasvavat, niin kyllä teräväkärkisemmät ja kapeammat retkilaudat vaan ovat toista maata.
Tänään näin ja kuulin itselleni uudentyyppisestä laudasta: aaltolauta. Lyhyt ja varsin pyöreä. Kaksi kuvaa sen käytöstä, oli lystikkään näköinen peli, vesi vaan roiskusi päältä, kuulemma tarkoitettu isommille aalloille, mutta leikkisän näköinen peli tänäänkin.
P.S. Kuulin käydessäni, että eilisessä Lauttasaaren ympärisuppailussa naisten sarjassa Twentyknotsin Maria oli tullut toiseksi ja Joel samoin miesten sarjassa. Hienoa! Onneksi olkoon molemmille!
Tänään ei ollut suunnitelmissa mennä suppaamaan, kelin oli luvattu olevan sateista ja iltapäivälle oli jo ihan muuta aktiviteettia tiedossa. Mutta, aamulla oli ihana syyssää, raikas ja aurinkoinen, niin muutinpa mieleni ja menin heti aamusta. Ja säähän oli mitä mainioin. Muita suppaajia ei näkynyt, kaikki ovat varmaan tänään Lauttasaaren ympäripurjehdus ja suppailu 2016 -tapahtumassa. Niin olisin itsekin ellei todella olisi jotain ihan muuta ollut iltapäivän ohjelmassa.
Mitä tänään näkyi, oli yksi innokas uusi purjelautailija, joka sinnikkäästi lautaili ja nousi vedestä taas laudalle. Nostan hattua! Vain harjoittelemalla voi oppia. Itselläkin ollut vähän mielessä, että voisi tuota purjelautailua kokeilla. Nyt on tullut vähän treenattua tuota tippumista ja laudalle nousua, ja silmälasitkin pysyvät kyydissä, joten ehkä purjelautailun aika on ensi kesänä. Toinen joka näkyi, oli harmaahaikara. Se oikein poseerasi ylväänä, mutta ei tuolla minun pokkarillani siitä kuitenkaan kunnon kuvaa saanut. Lähinnä näyttää pisteelle, joka voisi olla vaikka kärpäsen k****.
Joka tapauksessa aamuSUP oli aivan ihana. Olen tässä kuitenkin jo hetken manannut kesäkauden loppua. Ja se tarkoittaa myös sitä, että talvikauden liikuntaharrastukset on valittava ja aloitettava. Joten eilen hankin jäsenyyden EVO Fitness salille, joka on tuttu jo viime talvelta, ja meninkin saman tien tekemään kevyen jalkapäivän. Olipa energinen olo sen jälkeen. Yes! Hyvä tästä tulee.
Jotain uutta ja outoakin pitää kokeilla, niin tämän iltapäivän ohjelmassa oli Aerialjoogan alkeet-kurssi (Merijooga). Taas sitä löysi itsensä oudosta paikasta (kts. rouva). Tässä joogassa olikin paljon, josta tykkäsin ja jotain, joka tuntui hyvin epämielyttävälle. Epämielyttävää oli liinan painaminen jossain liikkeissä tosi kovaa ihoon. Kaikki muu olikin mukavaa tai mukavan haastavaa. Aerialjoogaa pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa ainakin pari kertaa lisää, josko tuo epämielyttävä osuuskin lopulta istuisi.
Nyt onkin jo loppuiltapäivä, ja sataa. On siis syytä miettiä mitä liikuntaa harrastaa talven yli, jaksaa paremmin odottaa taas SUP-kautta ja on entistä paremmassa iskussa ensi keväänä.
Tänään oli nätti päivä, ja nätti ilta. Töiden jälkeen menin työkaverin kanssa suppaamaan. Oli oikein mukavaa. Aurinko paistoi ja tuuli juuri sopivasti. Meloimme Kalastajatorpalta melkein Otaniemeen hyvässä vastatuulessa ja sujuttelimme takaisin loivassa myötäisessä. Lisäksi kiersimme Pikku Kuusisaaren. Oli oikein mukavaa. Samalla kuitenkin tuntuu haikealle. Tuntee vahvasti, että tämän kesän SUP-kausi alkaa loppua.
Tänään pakkasin evästä pitkää retkeä varten. Viime kesänä meloimme miehen kanssa Matildanjärveltä väliojan kautta Puolakkajärvelle ja retki on ikimuistettava (tarina: osa 1 ja osa 2). Itse Puolakkajärvi jäi silloin kiertämättä, koska piti päästä kuivattelemaan vaatteita. Asia on jäänyt vähän kaivelemaan, niin päätin tänään lähteä sinne uudemman kerran.
Ei mennyt kuin Strömsössä tänäänkään. Matildanjärven ylitys sujui tosi sukkelaan tuulen ollessa reipas ja myötäinen. Laudankanto pienen saaren/salmen yli sujui myös kevyesti, ja veteenlaskupaikalla laudan lasku sujui yllättävän hyvin varsin jyrkällä kallioreunalla. Mutta sitten, kaislikko, ruovikko, juurakko, puusto jne. esti etenemisen ja välillä jopa perääntymisen, niin päätin jättää tällä kertaa enemmät yritykset sikseen. Jos vesi on matalalla tässä, ei tilanne väliojassa ole parempi. Se on pieni ja matala ojanen suoalueella, karttakuvassakaan sitä ei edes näy.
Koska sää oli nätti, niin päätin kuitenkin nauttia eväät kauniissa lummepoukamassa. Ei siellä enää lumpeenkukkia ole, mutta siellä oli tyyntä ja aurinkoista, niin oli oikein mukava istuskella ja syödä proteiinipatukka ja juoda pillimehu, vakioSUPretkievääni, setti, joka nautitaan yleensä puolentoistatunnin melomisen jälkeen.
Tälle lauantaille on lupailtu myrskyä ja puuskaista tuulta sisämaahankin. Aamulla ajattelin innoissani, että nytpä pääsen lähijärvelle kokeilemaan vastatuulta ja downwindiä siihen perään. Mahtavaa!
Olin varsin aikaisin liikkeellä, ja tuuli oli vain sellaiset 7-8 m/s. Pienellä järvellä ei kummoisia aaltoja noussut, väliin pieniä vaahtopäitä. Jotta ei mahdollinen laudalta tippuminen tuntuisi missään, päätin alkuun tehdä tippumisen laudalta ja harjoitella laudalle nousun. Heitin siis melan kauas, tipahdin veteen, nousin laudalle, kauhoin melan luokse ja olin taas valmis suppaamaan. Märkäpuku oli oikea asuvalinta ja vesiurheiluliivi on kyllä mukava vedessä, eikä kastumisen jälkeen ollut edes yhtään kuuma. Ja aurinkolasit pysyivät päässä vaikka menin uppeluksiin, tämä on huolettanut minua kovin.
Nyt olin valmis kohtaamaan tuulen. Vastatuuleen sai tehdä kunnolla töitä, mahtavaa! Myötätuuli vaihteli, tein neljä kierrosta, yhdellä niistä sain laudan alle jo kunnon viennin. Oli tosi kivaa! Luulenpa, että innostun tuulisemmistakin keleistä ja varmasti haluan kokeilla enemmänkin downwind-retkiä. Sellaisia tiedän ainakin Twentyknotsin ja SUP Espoon järjestävän. Tahtoo mukaan!
P.S. Varsinaisesti supatessa en tippunut laudalta, en edes sivutuulessa enkä käännöksessä.
Keskiviikkona töiden jälkeen oli taas aika lähteä laudalle. Sää oli ollut koko alkuviikon vaihteleva, maanantaina satoi, tiistaina piti sataa, mutta oli loistosää ja keskiviikkona töiden jälkeen piti olla mainio sää. Koko keskiviikon oli pilvistä, oikea ‘kohta sataa’ -tunnelma, ja kun lähdimme töistä kohti Kalastajatorppaa niin oli pimeänpilvistä. Tuumasin, etten viitsi ottaa kameraa mukaan, tulee huonoja pimeitä kuvia, ja ei me siellä tuulessa mennä minnekään uusille reiteille, niin ei niitä vanhoja paikkoja viitsi edes kuvata. Ja kännykästäkin oli melkein akku lopussa, niin ajattelinen että, turha ottaa sitäkään mukaan, samoja tuttuja reittejä sitä kuitenkin mennään.
Niin, just. En minä koskaan näemmä opi, jo joku kerta sitten totesin “Älä enää ikinä jätä kännykkää/sport trackeria pois, mukava tietää miten pitkän reitin meni” ja varsinkin jos menee uusia reittejä, niin saa reitin talteen.
Säähän oli siis kuitenkin mainio. Päälle jätetty takki piti riisua alle 5 minuutin melonnan jälkeen pois, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Tuuli tuli aivan erisuunnasta kuin yleensä, ja Kuusisaaren sillan jälkeen oli käytännössä tyyntä, joten oli oikein mukava jatkaa kohti Seurasaaren siltaa ja sen ali. Sielläkin puolella oli loistosää, aurinko paistoi ja meri oli tyyni. Niinpä lähdimme kohti Seurasaaren toista päätä. Matka taittui mukavasti ihastellen Seurasaaren kulttuurimaisemia. Ja lopulta tavoitimme saaren kärjen. En olekaan aikaisemmin ollut noin kaukana, jo aika lähellä Länsiväylää ja Ruoholahtea. Hetken mietimme lähteä kiertämään koko Seurasaaren, tuulta oli kuitenkin selvästi enemmän toisella puolella, niin palasimme samoja jälkiä takaisin.
Paluumatka menikin todella nopeasti mm. sen takia, että komea harmaahaikara suorastaa poseerasi meille pitkän ajan/matkan ja päästi todella lähelle ennenkuin päätti poistua paikalta.
Muutama opetus, varsinkin itselle:
No onneksi voi värkätä kätevästi kartalle punakynällä reitin, katso kuva.
Lautakuume vain pahenee! Tänään testasin Fanatic Falcon Air -lautaa ja niinpä Asenne Voyager II sai kovan haastajan, sen verran paljon tykkäsin. Lauta on nätti, ja se kulki niin sulavasti ja kauniisti, haki ja heilui juuri oikealla tavalla, ja otti moottoriveneiden aallot tosi hyvin. Tänään oli ehkä turhan tyyntä lopulliselle tuomiolle, pitää kokeilla isommassakin aallokossa. Tosin kuulin, että Twentyknots-väki on käyttänyt pitkällä downwind-reissulla, joten ei se voi aalloissa huono olla.
Lauta, sää ja aallot Laajalahdella & Kuusisaaren & Seurasaaren ympärillä olivat tänään niin maistuvat, että innostuin menemään pidemmälle merelle kuin aikaisemmin olen mennyt. Hieno kolmiohan tuosta reitistä sitten tuli.
Pitää varmaan jotain lääkettä ottaa tähän kuumeeseen.
Kesä on tullut takaisin! Sateisen ja tuulisen viikon jälkeen elämä hymyilee aurinkorintamalla, tuleva viikkokin näyttää taas lupaavalle, joten laudoille nauttimaan kesästä, vedestä, ja suppaamisesta.
Jos mietit mihin menisit suppaamaan pääkaupunkiseudulla, niin kerron hieman paikoista, joissa itse olen tänä kesänä käynyt. Luonnehdinnat ovat täysin omiani. Muitakin paikkoja on, niissä en ole joko ehtinyt vielä käymään tai ehkä en tiedä edes olemassaolostaan. Jos voit suositella jotain, laita vinkkiä, käy mielelläni tutustumassa.
Järjestys sen mukaan missä järjestyksessä tänä kesänä olen paikoissa käynyt. Otsakkeen linkistä pääset paikan webbisivulle, perässä oleva blogi-linkki vie taas kirjottamaani blogiin yhdestä kerrasta, jolloin olen paikassa supannut. Lisäsin jokaisen perään yhden seuraavista sanoista, joka mielestäni kuvaa paikan henkeä: aloittelijat, nautiskelijat, harrastajat. Ja kaikista olen tykännyt, paikat ovat ihanasti erilaisia.
SUP Finland, Töölönlahti, Helsinki
Töölönlahti on ihanan urbaani paikka suppailla keskellä Helsinkiä. Voit samalla ihailla kulttuurirakennuksia, junia ja joutsenia. On sykähdyttävää ‘mennä junan alla’. Jos otat laudan pidemmäksi kuin tunniksi, ehdit myös pidemmälle merelle. Harrastajat Blogi.
TwentyKnots, Kalastajatorppa, Helsinki
Monipuolinen paikka, laadukasta opetusta, myös tekniikkakursseja. Lähtöpaikassa voi tuulla, mutta kun alusta selviää niin on monenlaista reittiä tarjolla: suojaisa laguuni, pienen tai ison saaren kiertäminen, Seurasaareen tai Huopalahteen melominen. Erilaisia retkiä valikoimassa. Harrastajat Blogi.
SUP Espoo, Toppenlundin ranta, Espoo
Rauhaisa poukama lähtöpaikkana, merelle pääsee vaikka kuinka kauas. Harrastajat Blogi.
Hakuna Matata, Töölönlahti, Helsinki
Toinen ihanan urbaani paikka Helsingin keskustassa. Panostaa mukavuuteen ja palveluun,aurinkotuolit rannassa. Täällä voit siististi suppailla. Lisänä vielä kahvio vieressä. Nautiskelijat Blogi.
SUP Espoo, Tapiolan keskusallas, Espoo
Erikoisuus. Keskellä Tapiolaa allas suihkulähteineen. Sopii erinomaisesti, jos yhtään ajatus aalloista tai tuulesta mietityttää, niitä ei täällä harmiksi ole. Tai jos haluat pitää hauskaa kaveriporukalla niin oivallinen leikittelypaikka. Aloittelijat Blogi.
SUP Station, Aurinkolahti, Helsinki
Kaunis kanava, jossa ei myöskään tuulet tai aallot haittaa. Mutta halutessaan voi lähteä pitkällekin meriretkelle. Täällä myös rantakahvila vieressä. Nautiskelijat Blogi.
P.S. Tänään kävin itse TwentyKnotsillla Kalastajatorpalla. Keli oli mitä mainioin ja nautimme Kuusisaaren kiertämisestä ja kesästä. Tämän blogin kuvat siltä reissulta.
