Päivin ei tarvinnut kauaa kyllä -vastausta odotella kysyessään maanantaina josko lähtisin Suolijärvelle Hyvinkäälle illalla suppaamaan. No tottakai! Päivähän oli ollut todella helteinen, elohopea kohonnut +28 -asteeseen, ja vielä illallakin, kun olimme lähtörannassa klo 20.00, mittari näytti +26. Eikä järvellä kylmä tullut. Toki lämpätila laski parin tunnin aikana kymmenkunta astetta, mutta ei kyllä silloinkaan paleltanut.
Suolijärvi on ihana erämaajärvi, vaikka ei ole kuin vajaan tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta. Maisemat olivat aivan huikeat, pieni tuulenvire joka alkuun liikkui järvellä, hävisi, kun ilta eteni. Näin majesteettisista saarista, puista ja kallioista, sai iltavalossa ja tyynen vedenpinnan heijastuksissa upeita kuvia. Ja näkymät paikan päällä olivat todella upeat. Toinen upea asia oli nähdä näky, jota en ole ennen kohdannut: hirvet uimassa. Kaksi isoa komeaa hirveä ylitti järven ihan edessämme. Uidessa niistä näkyi vaan päät, noustessaan vedestä ne pudistivat turkkiansa kuin koirat ja jatkoivat ylväinä matkaansa metsään. Olipa hieno kokemus, meni vähän myöhäiseen, mutta kyllä kannatti!
Lapset mielitiettyineen järjestivät tänään yllätysohjelmaa, joten tiedossa oli jotain muuta kuin normikeikuntaa aalloilla. Jännitin aamulla mitähän tuleman piti. Automatkallakin minua yritettiin moneen otteeseen huiputtaan ja harhauttaa, joten olinkin täysin yllätetty, kun ajoimme Rush Helsingin pihaan Valimossa. Eli tänään oltiin trampoliinipuistossa. Hurjan hyppimisen jälkeen minulle tarjoiltiin picnic omassa pihassa mahtavassa auringonpaisteessa. Olipa huippupäivä, kiitos ihanat muksut! Onnea kaikille äideille!
Trampoliinipuistossa
Picnic
Ihanaa lämpöä toukokuussa. Hyvä hetki jatkaa viime kesänä aloitettua Espoon järvet -kierrosta. Se ei kyllä pitkälle ehtinyt viime vuonna, mutta ei se haittaa, onpahan puuhaa tälle kesälle. Tänään suuntasin auton kohti Siikajärveä ja sen rannalla olevaa Hotelli Nuuksiota. Siikajärvi on aika pieni järvi, joten ajatelin, etten sinne ryhdy eväitä väsäämään, kun erityistä taukotarvetta ei varmaankaan tule. Vaan kun kello käy jo melkein lounasaaikaa, menenkin nauttimaan hotelliaamiaisen ennen melontaa, yleellistä.
Kun munakas, nakit, pekonit, appelsiinimehu ja kahvit croissantin kera oli nautittu menin pumppaamaan laudan ja kannoin sen rantasaunalle, jonne hotellin ystävällinen respahenkilö oli minut ohjannut. Muovinen joutsen katseli lähtöäni, kun meloin järven ainoaa saarta kohden. Saaren erikoisuus on, että siitä omistavat siivun kolme kuntaa: Espoo, Kirkkonummi ja Vihti. Tosin käyttäjiä tuntuivat olevan tiirat/lokit, joilla ei taida olla noista minkään kunnan ‘kansalaisuutta’.
Minulla oli tänään lyhytlahkeinen märkäpuku päällä, oli kuuma. Saaren läheisyydessä näin yleisen uimarannan. Kylläpä se näytti hyvälle ja houkuttavalle, vilvoittavalle. Päätin kuitenkin jatkaa suunnitellusti saaren pohjoispäähän, mutta lisäsin suunnitelmaan paluumatkalle uimarantapulahduksen.
Siikajärven rannat ovat täyteen rakennetut, huviloita ja mökkejä on vieri vieressä. Lukuunottamatta pientä kaistaletta Siikaniemen päässä. Siinä onkin hauskat pikkukalliot. Kävin kääntymässä järven päädyssä ja sitten suuntasinkin kohti uimarantaa. Ja menin uimaan, se viilensikin juuri sopivasti. Pidin märkäpuvun päällä, sen saaminen märkänä takaisin päälle olisi ollut hankalaa, ja kyllä vesikin oli hieman viileää, joten näin oli hyvä.
Sitten kapusinkin takaisin laudan päälle, ja meloin järven toiseen päähän. Siellä oli runsaasti veneitä puiden katveissa. Sitten olikin jo palattava lähtöpaikkaan, koko järvi oli jo nähty. Järvi tuli kierrettyä noin puolessatoista tunnissa (sisälsi noin vartin uimarantatauon), matkaa kertyi kuitenkin ihan mukavasti 5,42 km.
Aika pienihän tämä järvi on. Mutta retkikokonaisuus oli oikein mieluisa: aamiainen, melonta ja uinti. Ja aurinko paistoi niin ihanasti.
Aamiainen/Lounas Hotelli Nuuksiossa
Järvellä
Tänään järjestettiin TwentyKnotsin kauden ensimmäinen SUP -retki. Auli ja Petri ja melkein kymmenen muuta reipasta suppaajaa kokoontui sunnuntaiaamuna Kirkkonummen Maatilapuodille, jossa jaettiin toimintaohjeet autojen ja lautojen suhteen niin, että saimme kaiken tarvittavan niin retken alku- kuin loppupäähän. Kaikki olikin suunniteltu oikein mainiosti, koska retki sujui vaivattomasti. Kaukaisin suppaaja saapui peräti Tampereelta asti. Olikin tosi kiva tavata Katja taas pitkän talven jälkeen. Katjan kanssa tuli tehtyä viime kesänä yksi mainio jokiretki Tervakoskelta Hämeenlinnaan (Hiidenjoki).
Aurinko suorastaan helli meitä tänään koko matkan ajan, nyt oli kesäistä. Alkumatka oli leppoisaa fiilistelyä mutkittelevassa joessa. Sitten saavuimme laajalle peltoaukeamalle, jossa oli sekä lintuja että lintubongaajia, ainakin yksi kurki nähtiin. Muita matkalla nähtyjä otuksia oli jänöjussi ja pari peuraa.
Sitten retken luonne muuttui. Loppumatkan saimme tehdä kunnolla töitä napakkaa tuulta vasten. Aaltoa se ei juuri nostanut, joten oli oikein mukavaa treeniä, ilman tasapainohaastetta. Olihan tämä ihan täydellinen SUP -retki. Kiitos TwentyKnots taas kerran hyvästä retkestä! Ihanaa, kun on taas kesä.
Lähtö
Alkumatka
Peltoaukea
Tauko
Loppumatka
Fiskars on ihastuttava paikka, olen siellä monet kerrat syönyt hyvin ja tehnyt onnistuneita ostoksia. Tänä aamuna suhahdinkin siitä läpi jatkaen kohti Anskun kylää. Slussintien päässä tapasin Päivin, jonka kanssa oli tarkoitus ihastella jylhiä kallioita ja kirkasta vettä. Ja niitähän tällä retkellä riitti.
Antskogin ruukkialue on Suomen vanhimpia ja lähtörannassakin oli vanha sulku, josta virtasi komeasti vettä Seljänalasesta Anskunjokeen. Lähdimme Seljänalanen -järvelle tarkoituksena etsiä kohta, josta voisi mahdollisesti päästä viereiselle Määrjärvelle. Jossain kartoissa näiden järvien välillä näkyi vettä, jossain ei.
Oltiin aamupäivän puolella ja tuuli tuntui kylmälle, joten asuvalinta oli vielä pitkälahkeinen märkäpuku (vaikka lyhytkin versio oli jo optimistisesti mukana). Aaltoja ei juuri ollut Seljänalasella ja matka eteni nopeasti. Järvellä oli muutama kuikkapari, joilla oli ihan omat vesileikit menossa. Pian saivuimmekin kohtaan, jossa oli kuin olikin vesireitti Määrjärvelle.
Ja minkälainen! Puoliksi rakennettu ja ruopattukin vesiväylä järvien välillä ja oli siinä vanha sulkukin. Oli kyllä kuvauksellinen paikka, enkä ole ennen tälläiseen vanhaan rakennettuun väylään törmännyt, siellä oli vanhat puurakenteet vedessä väylän molemmin puolin pitämässä maata ja kiviä poissa tukkimasta väylää. Oli hieno.
Määrjärven puolella tuuli enemmän, mutta oli mukavasti vastainen, niin hyvähän siinä oli meloa. Ihastelimme useita kallioita ja jylhiä saaria, kunnes yhtäkkiä kuului kovaa vedenlorinaa. Missä puro, mitään ei näkynyt, mutta kuului kyllä. Ja kyllä, jylhän kallion lailla on kuin onkin lampi, josta ainakin tähän aikaan tulee vettä järveen. Mikä yllätys.
Käännyimme pikkuhiljaa takaisin, söimme eväät upeassa auringonpaisteessa rantakalliolla ja jatkoimme taas kohti seuraavaa porrasmaista kalliota. Olipa upeat maisemat tällä järvellä. Sitten taas takaisin kirkasvetiseen Seljänalaseen hauskan yhdyskanavan kautta ja loppumatka hurahtikin hetkessä.
Kotona googlatessa löytyikin lisätietoa alueesta Luonnonsuojeluliiton sivulta. Alue on nimeltään Pohjan-Kiskon järviylänkö ja siellä onkin monta hienoa järveä supattavaksi.
Vapun sääennusteita vilkaistessa oli helppo tehdä päätös, että vappusupin ajankohta on aattona eikä vapunpäivänä. Ja tänään olikin oikein kaunis sää, huomisellehan onkin sitten luvattu kunnolla sadetta. Nyt eteläisen Suomen järvet ovat jäistä vapaat, joten oli vain valittava järvi Espoosta. Kovan kisan kävivät Bodominjärvi ja Siikajärvi, Bodominjärvi voitti. Tavallista lyhyemmän työpäivän jälkeen pakkasin laudan autoon ja märkkärin päälleni ja ajelin Oittaalle coolisti aurinkolasit silmillä laulaen poppia kovaa. Jes, kunnon rantapummifiilis!
Keli olikin upea: aurinko paistoi, lämmintä +14 ja tuultakin vain pari metriä sekunnissa. Alkumatkassa pitkälahkeinen märkäpuku oli aivan liian kuuma, hiki vaan valui ja tuntui, ettei oikein jaksa. Mutta kun kääntyi takaisinpäin vastatuuleen ja pikkasen pilveen, niin asu oli ihan just oikea. Järvellä ei ollut ketään, yksin sai meloa, muutama lintu sentään näkyi. Hiljaista vielä on vesielämä.
Tänään olin liikkeellä Helsingin keskustassa jalan. Aurinkoinen sää houkutteli tekemään kierroksen Töölönlahden ympäri ja ihastelemaan maisemia tällä kertaa maalta käsin. Reitille tuli matkaa Kiasmalta Ateniumiin lähes neljä ja puoli kilometriä. Lopuksi nautin herkullisen lohikeiton Ateneum Bistrossa (vinkki: lounaan yhteydessä saa kahvin eurolla ja santsatakin vapaasti).
Työmatkalla Oslossa oli mahdollisuus viettää aurinkoinen hetki upealla oopperatalolla. Tähän asti vaikuttanut vahvasti, että Oslossa on aina kylmä, talvi ja räntää sataa vaakasuoraan päin naamaan. Tällä kertaa kaupunki näytti lämpöiset kasvonsa ja pääsi nauttimaan auringosta jopa terassillakin. Ja kyllä tuo oopperatalo on kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin.
Merta ja upeaa arkkitehtuuria
Sisällä
Sateisen sään takia Lohjalle suunniteltu SUP -retki peruuntui tältä päivältä, mutta yllättäin tulikin mahdollisuus käydä tutustumassa Espoon (Westendin) edustalla olevaaan Varsasaareen. Joten päivästä tulikin mitä mainioin peruuntumisesta huolimatta. Varsasaareen on matkaa mantereelta parisataa metriä, sain kyydin ystävälliseltä saarelaiselta soutuveneellä (kiitos Petri sekä tutustumisehdotuksesta että venematkasta!).
Olen kyllä nähnyt saaren lähtiessäni suppaamaan Toppelundin rannalta, mutta en ole aikaisemmin tiennyt mitään sen historiasta tai nykykäytöstä. Varsasaaren omistaa Helsingin kaupunki ja siellä on n. 250 kesämajaa. Saari on yleistä virkistysaluetta ja avoin kaikille retkeilijöille. Saaren kävelee helposti ja varsin nopeasti päästä päähän hyviä ja leveitä polkuja pitkin. Parilta näköalakalliolta on upeat näköalat merelle. Ja mikä teki todella vaikutuksen oli hieno hiekkaranta!
Päästääkseen tuolle rannalle, ja saareen ylipäätään, pitää olla käytössä joku vesimenopeli. Tänään mentiin soutuveneellä, liikkeellä näkyi myös moottoriveneitä, kajakkeja ja inkkarikanootti. Itse ajattelin mennä seuraavan kerran SUP -laudalla. Evästä mukaan ja nauttimaan auringosta, aalloista ja hiekkarannasta!
Saarelta löytyy myös sauna (saunamaksu 6€) ja monia juomavesipisteitä, joten halutessaan voi telttailla vaikka vähän pidempäänkin.
Saapuminen Varsasaareen
Hiekkarannalla
Saaressa
Sauna
Eilen oli kevään lämpimin päivä, oli luvattu jopa 15 astetta lämmintä, onhan se SUP -kausi avattava. Joki on sopiva paikka, niistä lähtee jäät ensin. Piti löytää kuitenkin joki, josta jäät lähteneet, mutta ei saa olla liikaa virtausta, jotta pystyy melomaan sinne minne tahtoo eikä ole virran vietävänä. Perniön/Kiskonjoki vaikutti sopivalle kohteelle, tuttu joki, jossa jäät lähtee aikaisin ja tulvatilanne vaikutti sopivalle. Ja toden totta, jäät olivat lähtöpaikalla täysin poissa ja virtaus vaikutti hyvälle, sitä oli, muttei liikaa.
Ja aurinkoa piisasi! Ja myös virtausta aivan ihanasti. Lähdimme vastavirtaan meren suunnalta ja haaraumassa menimme ensin Kiskonjoen suuntaan. Se reitti loppui nopeaan, kun tuttu koskikohta oli todella vuolas, ei siitä melottu ylös. Mutta kyllä näytti ja kuulosti hyvälle, söimme vähän evästä kuunnellen samalla kuohujen laulua.
Sitten kävimme Perniönjoen haarassa. Haaraumassa oli silmiinpistävää, että Perniönjoen haarasta tuli harmaata savista vettä ja Kiskonjoen puolelta tummaa, mutta kirkasta vettä. Raja näkyy selvästi myös valokuvassa.
Virtausta oli niin paljon Perniönjoen haarassa, että oli paikoin työlästä edetä, ja lopulta tulimme sielläkin kohtaan, jossa oli niin vuolas virta, joki jopa tulvi pellolle, ettei siitä päässyt eteenpäin, joten sieltäkin oli käännyttävä. Sinäänsä ihan sopivasti. Nytkin melontaa tuli melkein neljä tuntia ja matkaa kertyi yhdeksän ja puoli kilometriä. Virta oli niin voimakas, että tulimme takaisinpäin alle puolessa ajassa menoon verrattuna. Ja melonta oli löysää läpsyttelyä, kun mennessä piti tehdä kovasti töitä.
Olipa ihanaa olla taas laudalla. Kesä on alkanut.
Kävin ennen melontaa brunssilla Matildan Marinassa Mathildedalissa. Oli hyvää ja raikasta ruokaa, erityismaininnat paahdetuille perunoille je mustaviinimarjapuurolle vaniljavaahdon kera, sitä piti ihan santsata. Meri oli aika auki, venepaikat olivat vielä ihan jääkenttänä.
