Fiskars on ihastuttava paikka, olen siellä monet kerrat syönyt hyvin ja tehnyt onnistuneita ostoksia. Tänä aamuna suhahdinkin siitä läpi jatkaen kohti Anskun kylää. Slussintien päässä tapasin Päivin, jonka kanssa oli tarkoitus ihastella jylhiä kallioita ja kirkasta vettä. Ja niitähän tällä retkellä riitti.
Antskogin ruukkialue on Suomen vanhimpia ja lähtörannassakin oli vanha sulku, josta virtasi komeasti vettä Seljänalasesta Anskunjokeen. Lähdimme Seljänalanen -järvelle tarkoituksena etsiä kohta, josta voisi mahdollisesti päästä viereiselle Määrjärvelle. Jossain kartoissa näiden järvien välillä näkyi vettä, jossain ei.
Oltiin aamupäivän puolella ja tuuli tuntui kylmälle, joten asuvalinta oli vielä pitkälahkeinen märkäpuku (vaikka lyhytkin versio oli jo optimistisesti mukana). Aaltoja ei juuri ollut Seljänalasella ja matka eteni nopeasti. Järvellä oli muutama kuikkapari, joilla oli ihan omat vesileikit menossa. Pian saivuimmekin kohtaan, jossa oli kuin olikin vesireitti Määrjärvelle.
Ja minkälainen! Puoliksi rakennettu ja ruopattukin vesiväylä järvien välillä ja oli siinä vanha sulkukin. Oli kyllä kuvauksellinen paikka, enkä ole ennen tälläiseen vanhaan rakennettuun väylään törmännyt, siellä oli vanhat puurakenteet vedessä väylän molemmin puolin pitämässä maata ja kiviä poissa tukkimasta väylää. Oli hieno.
Määrjärven puolella tuuli enemmän, mutta oli mukavasti vastainen, niin hyvähän siinä oli meloa. Ihastelimme useita kallioita ja jylhiä saaria, kunnes yhtäkkiä kuului kovaa vedenlorinaa. Missä puro, mitään ei näkynyt, mutta kuului kyllä. Ja kyllä, jylhän kallion lailla on kuin onkin lampi, josta ainakin tähän aikaan tulee vettä järveen. Mikä yllätys.
Käännyimme pikkuhiljaa takaisin, söimme eväät upeassa auringonpaisteessa rantakalliolla ja jatkoimme taas kohti seuraavaa porrasmaista kalliota. Olipa upeat maisemat tällä järvellä. Sitten taas takaisin kirkasvetiseen Seljänalaseen hauskan yhdyskanavan kautta ja loppumatka hurahtikin hetkessä.
Kotona googlatessa löytyikin lisätietoa alueesta Luonnonsuojeluliiton sivulta. Alue on nimeltään Pohjan-Kiskon järviylänkö ja siellä onkin monta hienoa järveä supattavaksi.