Category: SUP-tarinat

SUP-tarinat

SUP in Nice

Posted on by

The Sun is shining, wind is warm and temperature is only +26 (in the morning, during the day it rises untill +32).  Time to make one dream to come true: to sup in Mediterranean Sea. Just swimming suit on (with shorts) this time, no vest, no leash, no belt for camera, no sport tracker.  But neoprene shoes yes, the beach in Nice is covered with big stones so it is nicer to walk with those on.

It is hot so being on water or in water is really comfortable.  Waves are really bigger than I am used to so I rather stay on my knees on SUP board.  Other people on SUP boards also prefer that except few ones, but they seem to enjoy swimming during a sup paddling as well :). (I am not that into to fall into a sea with my glasses on, swimming as it own is fun though).

Going up and down on the waves is relaxing.  But beeing on the knees is really killing after a while so the joy lasts about a half an hour.  Time to paddle back to the beach, carry the board to the rental point, get a quick shower to rinse the salt away from the skin, enjoy the moment and have a cup of refreshing soda.

 

SUP & Fly Naarajärvi 3.-5.7.2015

Posted on by

Viikonloppuretki suuntautui tällä kertaa Pieksämäelle Naarajärvelle miehen lennokkiharrastuksen merkeissä.  (Miehen lennokkisivusto: www.modeldesigns.net).  Kerrankin keli mitä kesäisin ja kohde keskellä järvistä Suomea, niin toki lauta pääsee retkelle mukaan.

Aamusuppailut jääneet vähemmälle, mutta nyt lauantaiaamulla aamiaisen jälkeen laskin laudan Naarajärveen Lomatrion vieressä.  Aurinko paistoi ihanasti ja järvi kimalteli tyynenä.  Oli rauhaisaa ja mukavaa rennosti meloa kevyessä myötätuulessa. Eräs lennokkiseurueen jäsen vinkkasi, että järvestä lähtee merkattu ja hyväksi tiedetty melontareitti, joten suuntasin sen alkupistettä kohti, josko vaikka se löytyisi.

Ja löytyihän se, hienosti kyltillä merkattuna.  Näytti niin houkuttelevalle ja kauniille, että päätin lähteä Naarajokea vähän katsastamaan.  Perääni sain myös yhden kanootin.  Joet ovat kyllä mukavia, vaihteleva reitti ja erilaisia maisemia, pientä pujottelua ja mukavasti virtausta (jos siis on sopivasti, ei kiitos koskia).  Heti miten alun jälkeen oli maantiesillan alitus, jonka jälkeen olikin pari mökkiä. Sitten uoma kapeni ja joki muuttui matalaksi. Kysäisin kanoottimatkaajilta onko joki heille tuttu, ei, hekin olivat ensimmäistä kertaa siellä, ei kuulemma ole koskia useampaan kilometriin. Päätin tällä kertaa kuitenkin mataluuden takia kääntyä, ensi kerralla pidemmälle, ainakin seuraavaan järveen.

Joten palasin samoja jälkiä takaisin Naarajärvelle. Päätin kiertää takaisinmenoreitillä läheisen saaren.  Sieltä tullessa sitten kohtaisin jo hyvin tietämäni asian, mutta yllätti taas: järvien selillä tuulee aina, joten taas pääsi tekemään kunnolla töitä aaltojen huuhtoessa yli laidan. Pääsin toki takaisin rauhaisaan, aurinkoiseen lähtöpaikkaan, jossa nautiskelin laiturilla istuen auringon lämmöstä siihen saakka kun autokyyti tuli hakemaan seuraavaan kohteeseen eli Naarajärven lentokentälle.

Lentokentällä olikin jo täysi tohina päällä.  Paikallislehdessä oli julkaistu juttu lennokkitapahtumasta, joten katsojia tulikin paljon paikalle. Oli hieno tilaisuus: koneet (hinurit, liidokit ja jetit) pörisivät taivalla ja aurinko paistoi.

SUP:

FLY:

Kolmen kahvilan SUP-kierros (tai siis kolmasosa siitä)

Posted on by

Eilen sain loistoidean, tehdä kolmen kahvilan SUP-kierros Espoossa.  Kahvilat olisivat Villa Pentry Nuottaniemessä, Merenneito- kahvila Matinkylässä ja Haukilahden paviljonki.

Tuumasta toimeen:  aurinkorasvakerros ihonpintaan (mahtava aurinkoinen sää), kevyt helleasu päälle, ladattu kamera vyölle, lauta autonkatolle ja menoksi.  Ensimmäinen kohde meni suunnitelmien mukaan: kuppi kahvia ja jäätelö terassilla.  (Nuottaniemi check).

Lauta mereen kätevästi venerampista Nuottaniemen venesatamassa. Sivutuuli etelästä, joo, se ei ole mukavaa, sitä kun olisi sitten tällä reitillä ihan koko matkan (paitsi hetken saaren takana ei).  Sitten alkoi heittää enemmänkin. En ollut todellakaan yksin merellä, moni muukin oli nauttimassa kesäillasta: moottoriveneitä, vesijettejä jopa vesibussi, ja niiden aallot. Just nyt ei huvittanut keikkua villinä aalloilla tai mennä koko matkaa polvillaan. Joten kurvasinkin Nokkalanniemen venesatamaan. Tämä tehdään loppuun joku toinen kerta.  Onneksi kauniina kesäiltana voi myös käydä kävelemässä Helsingin keskustassa.

Villa Pentry:

Nuottaniemestä Nokkalanniemeen:

Työkavereiden kanssa suppaamaan

Posted on by

Olen innoissani puhunut töissä miten kivaa suppaaminen on , ja kertonut muutenkin SUP-retkistäni.  Sainpa sitten innostettua muutaman työkaverin kokeilemaan, joten meitä keikkui neljä iloista leidiä aalloilla! Alunperin oli ajatuksena mennä jo ennen juhannusta, mutta kelit olivat mitä olivat niin retki siirtyi silloin.  Tänään sää suosi, aurinko paistoi iltapäivällä aivan ihanasti.

Niinpä työpäivän päätteksi, hyppäsimme autoon ja ajoimme Meilahteen Helsingin Melontakeskukseen, josta vuokrasimme tunniksi SUP-laudat. Pientä jännitystä oli ilmassa, varsinkin ensikertalaisilla.  Laudat olivat mallia ‘muovipulkka’, kuten yksi seurueemme jäsen laudan nimesi; itse olen kerran aikaisemmin mennyt aika vastaavalla, jolloin nimesin sen vauvanammeeksi.  Molemmat nimet kuvastavat hyvin laudan ominaisuuksia: vakaa, muovinen ja kerää vettä  (joten jalat kastuvat ja kylmenevät).  Joka voisi oikein kovalla helteellä olla toivattavakin ominaisuus. Vielä ei ollut niin lämmintä.

Laudat eivät menoa haitanneet. Päinvastoin, mahdollistivat aalloilla etenemisen.  Ja tuntuivat vakailta, vaikka tuuli oli varsin kova, varsinkin satunnaisissa puuskissa.  Vastatuuleen meinasi mennä paikallaan seisomiseksi, sen verran hyvin tuuli. Tämä oli nyt vuokrauspaikka numero kaksi, jossa kehoitettiin menemään suoraan seisomaan laudalle.  Ensikertalaiselle se tarkoittaa sitä, ettei oppi nousemaan seisomaan/menemään polvilleen laudalla, josta taidosta on oikeasti apua esim. juuri kovassa tuulessa. Kokemuksesta voin kertoa, että polvillaan selviää vaikka vaahtopäisessä sivutuulessa, jossa en ihan hevillä seisoisi (juu, olen mamari :)). Eikä polvillaan tuuli ota kroppaan niin paljon, niin helpottaa sitäkin kautta.  Eihän sitä todellakaan jaksa kauaa olla polvillaan, mutta joskus siitä vaan on hyötyä. Niin myös matalia siltoja alittaessa.

Ensin mentiin tovi etelään myötätuuleen ja sitten tultiin hankalemmin takaisin vastatuuleen.  Sitten jatkettiinkin pohjoiseen, ja nähtiin Suomen pääministerin virka-asunto Kesäranta. Komea lukaali. Tässä vaiheessa melominen seisaaltaan oli kaikille jo niin tuttu juttu, että otettiin rennosti muutama ryhmäkuvakin aalloilla. Tunti vierähti todella nopeasti ja kaikki olivat tyytyväisiä retkeen.  Ja ansaitsimme after sup- juomat aurinkoisella terassilla. Todellakin. Olipa taas hyvä SUP-päivä, ja hyvässä seurassa aina mukavampaa!

 

SUP- keli kohdillaan!

Posted on by

Aurinko paistoi heti aamusta toivotulla tavalla joten suunnitelman mukaisesti lähdimme kohti Naarjärven (Salo) uimapaikkaa tarkoituksena supata enemmän kuin eilisen vartin verran.  Sää oli aivan täydellinen: aurinkoinen, lämmin, hitusen (juuri sopivasti) tuulta ja muutama pilvi taivaalla. Lähtöpaikalla oli helppo kahlata veteen laudan kanssa, olisi vieressä ollut myös runsaasti laiturirakennelmia laituriltakin lähtöä varten, mutta lämpimässä järvivedessä on pelkästään nautinnollista vähän kahlata.

Laudan päälle ja kohti lähisaarta.  Ajatuksena oli kiertää se etelän kautta, mutta vastatuuleen on mukavampi meloa kuin sivutuulessa, niin reitti muuttuikin pohjoisen kautta meneväksi.  Siis vaikka rannalla ja rannan läheisyydessä oli melko tyyntä, niin selän kohdalla tuuli selkeästi.  Naarjärvi oli oikein mukava, kirkkaanoloinen järvi, olisi tehnyt mieli pulahtaa sinne.  Pitää kehittää asua, jos nyt aurinkoiset kelit jatkuvat, uintikelpoiseen suuntaan, niin että voi tehdä samalla tai lopuksi uintipyrähdyksen.  Saaren takapuolella oli vastassa joutsenpariskunta ja kuikka poikineen. Linnut on mukavia seuralaisia näillä SUP-retkillä.

Saaren takaa löytyi toinen, oikein soma, idyllinen pikkusaari.  Kiersin myös sen ja otin muutamia kuvia, kunnes kamerasta loppui akku!  Pitää muistaa ladata se ihan jokaisen reissun jälkeen. Turhaa kameraa on turha kantaa mukana, joten vein sen rantaan, ja jatkoin retkeä sen jälkeen pohjoiseen.  Muistelin, että järvi jatkuisi siihen suuntaa lyhyehkön matkan, joten voisin vaikka käydä kurkkaamassa toista päätä.  Mutta mikä näyttää lyhelle matkalle kartalla, ei ole sitä välttämättä luonnossa.  Parikymmentä minuuttia melottuani ja ‘kurkattuani kulman taakse’ eikä päätä vielä näkynyt, käännyin takaisinpäin. Hämmästykseni oli suuri, kun retken päätteeksi Sports Tracker kertoi, että olin edennyt vain kolmanneksen järven mitasta pohjoiseen.

Naarjärven uimapaikka on oikein mukava ranta ja tänään sää oli suppaamiseen aivan täydellinen.  Retkieväiden nauttiminen rannassa auringossa kruunasi retken.  Nyt vain lisää tälläistä :).

BIC 11.4

SUP: Vähäjärvi 27.6.2015

Posted on by

Suomeen eivät ole kesäkelit vielä ehtineet, ja suppaaminen on jäänyt viime viikolla sateisen sään takia. Tälle lauantaillekin oli luvattu lähinnä sadetta, ja sitten taas sadetta, joten odotukset aalloille pääsemiseksi eivät olleet korkealla. Kävimme lähiseudun uimapaikkoja katsastamassa, minkälaisia laudan/kajakin laskupaikkoja niissä olisi, ja otettiin menopelit varulta katolle mukaan, josko vaikka löytyisi sopiva paikka ja sää.

Kävimme katsastamassa neljää paikkaa: kolmea uimarantaa Salossa (Naarjärvi, Vähäjärvi ja Kirakka) ja Särkisalossa yhtä ‘väliojaa’.  Sää muuttui pikkuhiljaa sateisemmaksi koko ajan ja lopultahan alkoi sitten sataa.  Siinä vaiheessa oli hyvä pitää kahvitauko ja suuntasimme Teijon Masuunille. (Söin muuten hiiren ja sen juustonkin).  Kahvin lomassa totesin, että nyt kyllä menen laudalle.  Vähäjärvi on nimensä mukainen pieni pyöreä pläntti, pituudeltaan sellaiset 300m.  “Vaikka sää olisi mikä tahansa/tai muuttuisi miten tahansa, ei ole kuin minuutin päästä rannasta eikä autostakaan kuin muutaman”.

Kahvittelun jälkeen suuntasimme siis Vähäjärvelle.  Kukaan ei ollut uimassa, eikä muutenkaan rannalla.  Paitsi hyttyset.  Ripeästi siis lauta katolta, että pääsen niitä karkuun järvelle (miesparka, hän jäi hyttysten ruoaksi rannalle).  Järven ylitykseen taisi mennä kaksi-kolme minuuttia :).  Vastarannalla oli suota, ja järvessä ulpukoita, aika keskelläkin järveä, eipä taida olla kovin syväkään tämä vähäinen järvi.  Muutama ihan kivannäköinen mökki näytti olevan järven rannalla.

Vartin verran meloin, matkaa kertyi huimat yksi kilometri. Poislähtiessämme rannalle tuli muutama lapsikin reippaasti uimaan, hienoa!  Vesi olikin aika lämmintä, se pienessä järvessä etuna. Nyt illansuussa aurinko on paistanut jo muutaman tunnin ihanan kesäisesti, mieskin kävi pienellä kajakkiretkellä lähijärvellä.  Josko ne kesähelteet tai edes -kelit alkaisivat.  Huomiseksi onkin luvattu aurinkoista, joten suunnitelmissa on lähteä kunnon melontaretkelle.  Kuinka siinä käykään, siitä lisää huomisen jälkeen.

 

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa

Posted on by

Kajakki ja SUP- lauta on kannettu yli maaosuuden ja valmiina lähtöön kohti Puolakkajärveä.  Näkymä edessä ei ole kaikkein kannustavin, kaislikkoa, ruovikkoa ja jopa koivuja.  Ensimmäiset yritykset kaislikon läpi tömpsähtävät läpipääsemättömään mättääseen, ei vesitietä.  Löytyihän siitä reitti ‘ojaan’ joten päästiin matkaan. Aluksi etenen ihan seisten, mutta kun näkökenttään tulevat kannot ja karahkat, päätän jatkaa polvillaan jotta a) näen veteen paremmin ja b) jos tulee äkkipysähdys, en jatka itse matkaa veteen saakka.

Mies menee edeltä ja “kerää kaikki hämähäkinseitit ja punkit”, kuinka ritarillista :).  Oja pienenee ja mutkittelee, loppuvaihessa siinä on pitkältä pätkältä kahdessa jonossa pystypöllejä vedenpinnan alapuolella, joita joutuu väistelemään ja pujottelemaan.  Vanhat pitkospuun jäänteet vai mikä ihmeen rakennelma? Olimme siis saapuneet suoalueelle, ja pitkospuut kulkivat ojan vieressä.  Suolla on somasti tupasvilloja. Eteneminen on hidasta, kun ei tiedä mitä vedessä on ja joutuu etenemään varovasti.  Lopulta järvi alkaa siintää edessä oikella, kohta ollaan perillä.

Sitä ennen vaan on vielä yksi este; ojan yli menevä kävelysilta.  Eikä todellakaan pääse alitse. Sillan eteen on rakennettu laudoista pieni ramppi, joka auttaa alusten maihin siirrossa.  Mutta kyllä tässä joutuu nilkkoja myöten suohon uppoamaan joka tapauksessa.  Tähän asti tultu, nyt vaan eteenpäin. Alukset maihin, kanto sillan toiselle puolelle, alukset veteen, mies kajakissa vesille.  Sitten SUP-lauta lähtöasentoon ja…samassa mies pyörähtää veteen ja kajakki keluu väärinpäin.

Onneksi miehen pää tulee hetkessä pinnan yläpuolelle, joten siltä osin kaikki hyvin.  Mies maalle tai siis suolle, varusteiden keräys suo-ojasta ja kajakin tyhjennys (siltä osin kuin onnistui) vedestä. Mies kyllä ylisuoritti kajakkikokeilun, mutta ei hän matalia tavoitteita yleensäkään aseta (tästä voi lukea kokemuksen miesnäkökulmasta: On aika lähteä vesille).

Aikansa tavaroita kuivateltuaan (lue: kaadetaan vettä pois esim. repusta) mies toteaa: “Eiköhän jatketa, tuonne järvelle mennään nyt”.  Niin mentiin, ei kyllä pitkään kierrosta siellä tehty, mutta käytiin Puolakkajärvellä kuitenkin.  Näytti mukavalle järvelle, lähellä rannassa retkeilyalueen levähdyspistekin.  Siellä näytti olevan useampikin patikoija, heitä nähtiin muutenkin useampi seurue retken aikana.

Paluumatka ojaa pitkin sujui paljon mukavammin ja nopeammin, olihan reitti nyt tuttu.  Taas kaksi kertaa maa-alueen ylitys alukset kantamalla. (Seuraavalla retkellä ei kantamista, eihän?). Sujui nekin paremmin nyt (harjoitus auttaa). Mutta yllätys, yllätys, asia, jonka luulin tapahtuvan ojassa eli laudan äkkipysähdys esim. juurakon takia, tapahtuikin sitten ihan Matildanjärvellä.  Yks’kaks yllättäen kuului laudan lata ‘kriik’ (kivi), lauta pysähtyi ja itse jatkoin matkaani. Vain polvilleni laudan päälle, en veteen saakka, ja huomasin pitää melastakin kiinni, joten sekään ei lähtenyt omille teilleen.

Loppumatka alkupisteeseen sujui tavanomaisimmissa merkeissä: vastatuuleen töitä tehden, kajakkilla pääsi selvästi kevyemmin ja nopeammin, mutta sain varmasti enemmän treeniä SUP-laudalla seisten :). Tämä oli kyllä monella tapaa erilainen SUP- kokemus kuin aikaisempani.  Tänään sunnuntaina on lepopäivä, jo säänkin takia, mutta toivottavasti taas maanantaina pääsee laudan päälle.

 

BIC 11.4
Jotain meidän ja Puolakkajärven välillä

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 1: Kevyttä menoa

Posted on by

Lauantai oli täydellinen kesäpäivä, aamulla oli jo +15 lämmintä ja tuulta ei juurikaan. Maittavan aamiaisen jälkeen pakkasimme autonkatolle sekä uusimman hankinnan kajakin että mukavan SUP- laudan. Päätehtävä oli koekäyttää miehen kajakki, mutta toki lauta lähti mukaan, jos silläkin menisin. Matildanjärvi oli rauhallinen ja ihanan sininen, taivas oli pilvetön ja keltainen kajakkikaunotar lipui mukavasti veden pintaa pitkin (miehen kajakkikokemus kokonaisuudesaan täällä: On aika lähteä vesille).  Valokuvasin rannalta miehen ensimmäiset koekierrokset, ja sujui niin mukavasti, että päätin hypätä laudan päälle ja niin lähdimme yhdessä kiertämään Isoholman saarta.

Etenimme Isoholman saaren pohjoispuolelta, järvi oli melko tyyni, vain pienet aallot, kajakki lähes äänetön, SUP-laudan ääntä mies kuvasi proomuksi :).  Lokit innostuivat välillä huutamaan kovin, niillä oli saarien rannoilla katraat kaitsittavina. Saavuimme nopeasti Matildanjärven toiseen päähän, jonne päätimme hetkeksi rantautua.  Kajakki ensin rantaan, SUP-laudalla perään ja hetkeksi jalottelemaan. Sitten tuuminta mitä tehdään.

Yritimme muutama kesä sitten jatkaa kanootilla samaisesta pisteestä väliojaa pitkin Puolakkajärvelle.  Menopelit pitää kantaa maakaistaleen yli toiselle puolelle, koska veden yli kävelysilta on rakennettu ihan vedenrajaan eli sen alitse ei pääse.  Seudulla on erittäin hyvät kävelyreitit, joita on ilo mennä. Joskus olisi iloa, jos vesien ylityssillat olisi nostettu ylemmäksi, että ali pääsisi vaikka nöyränä.  Joskus siitä olisi jopa paljon iloa (lue Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa). Silloinen yritys karahti juurakkokasaan, josta ei päässyt läpi.  Nyt vesi näytti olevan korkeammalla.  Halu oli suuri toteuttaa kesken jäänyt reissu.

Tovin itsemme kanssa keskusteltuamme päätimme kantaa alukset maakaistaleen yli ja jatkaa matkaa Puolakkajärvelle.

After work SUP

Posted on by

Viimeinen saapui kesäkeli Espooseen, aurinko paistaa ja lämpö kohoaa liki +20, joten vaikka vähän kiire muihin tehtäviin, niin töiden jälkeen ihan pakko käydä aalloilla. Shortsit ja t-paita päälle, aurinkolasit päähän ja laudalle. Lämmintä, tuulitakki oli jo ihan liikaa, sen olisi voinut jättää rannalle.  Aaltojen laudan päälle heittävä vesi tuntuu vain raikastavalle. Kierros Pikku kuusisaaren ympäri, vähän aaltoja vasten nautiskelua, ja sitten on päivän SUP tehty.  Huomenna on lauantai ja sään pitäisi olla vieläkin kelpo ellei jopa parempi.  Mitähän sitä huomenna?

 

Iltasuppaus

Posted on by

Kolme päivää työmatkalla, kotiin klo 18.30 ja laudan päällä klo 19.10.  Tuli tarpeeseen. Onni. Kaunis kesäilta, tuuli kova, onneksi voi lähteä tyynestä paikasta.  Oli muitakin suppaajia ja varsinkin purjelautailijoita, heille juuri hyvät tuulet.Kokeilin pienempää, ketterämpää ja nopeampaa lautaa, siihen voisi vaikka ihastua. Nyt nukkumaan.  Huomenna työpäivä.