Category: SUP-tarinat

SUP-tarinat

Hiekkarannalta SUP-laudalle (Långvik 6.6.2015)

Posted on by

Hiekkaranta, auringonpaiste, aaltoileva meri, tänään oli täysin kesäfiilis merelle suppailemaan lähdettäessä.  Aamu oli alkanut hyvin, aamiaisella aurinkoisella terassilla ja päivä vain parani aalloilla.  Uutuuskohde oli Långvik Kirkkonummella.

Lähtöpaikka oli hieno, pieni hiekkaranta, jossa sai upottaa varpaansa santaan. Matka lähti myötätuuleen ja sai nautiskella merituulesta, keinuttavista aalloista, joutsenista (joita oli useita pareja lahdella, eivätkä edes olleet mitenkään agressiivisia tunkeilijoita kohtaan).  Etenimme kohti lahdensuuta (Espoonlahtea/Kivenlahtea kohti), kunnes tuli mieleen, että matka takaisin taitaa ottaa enemmän aikaa ja on varmasti raskaampi, joten ei ehkä syytä liioitella etenemisen suhteen, joten käännyimme takaisinpäin puolen tunnin melonnan jälkeen.

Takaisinpäin tultiinkin eritunnelmissa: ilmassa oli urheilutunnelmaa ja kunnon käsityötä, sai meloa ihan reippasti, että aallokossa eteni.  Kunnon treeni siis :). Kokonaisuutena SUP-retki oli täydellinen: sekä nautiskelua että liikuntaa.

Tuuliharjoittelua (Aaltoja päin)

Posted on by

Töiden jälkeen tuntui sille, että pikkumereily olisi just se mitä perjantaina tarvitsisi. Märkäpuku päälle ja Kalastajatorpalle Twentyknotsilta lauta hakemaan.  Aaltoja oli juuri sopivasti tehdä aaltoja päin- harjoittelua. Olen pikkasen jännittänyt isompaa aallokkoa ja mennyt herkästi polvilleen, joten nyt päätin ottaa niitä reippaasti vastaan ja totutella keinumaan niissä.  Hetken päästä keinuminen tuntuikin oikein luontevalle, jonka jälkeen varsinainen melontakin aallokossa oli ok.  Vastatuulessa näkee kun aalto tulee, eikä se yllätä, myötätuulessa ei oikein huomaakkaan.  Sivutuuli on ikävää.

Kuulin samalla, että Twentyknotsilla on sunnuntaina teemapäivä: Windsurf & Sup taster sessions.  Ilmaiseksi voi kokeilla vaikka SUP joogaa, ehkä voisi käydä kajakkimelonnalla, purjelautailu näyttää hurjalle ja vaikealle.  Rähmällään vedessä suurin osa ajasta? Ehkä loppukesästä voisi kokeilla, kun vedet ovat lämpimiä. Tänään tuli supattua vain puolisen tuntia, mutta tuli tarpeeseen. Tällaisia pikaisia voisi hyvin tehdä töiden jälkeen useamminkin, varsinkin jos kevyempi ja helpompi asu kuin märkäpuku. Millekäs ensi viikon sääennuste näyttää?

Sukulaissuppausta Savossa, osa 2: Kaunis Mikkelipuisto/Saimaa

Posted on by

Jos aiot supata tänä kesänä vain kerran, Mikkelipuisto on täydellinen valinta kohteeksi.  Kaunis, kaunis paikka.  Voit valita kolmesta erilaisesta maisemasta/vesityypistä samassa kohteessa: rauhallinen, tyyni poukama tai kapea uoma, jossa kolmen matalan sillan alitus (viimeisellä sillalla on syytä olla tosi nöyrä) tai Saimaalle avautuva aavampi järviosuus.

Menin tyttären kanssa suppaamaan iltapäivällä, aurinko paistoi ihanasti ja oli aika tyyntä: täydellinen nautiskeluretki. SUP -lauta oli ilmatäytteinen red 10’8” mega- malli, niin vakaa, että olisi laudalla voinut pistää tanssiksi. Kerrankin oli helppo ottaa kuvia seisten ja kesken melonnan, tulikin oli otettua reippaasti yli sata valokuvaa.

Mikäänhän ei kuitenkaan ole täysin täydellistä. Vuokraaja tarjosi ei-säädettävää melaa, joka oli reippaasti ylipitkä.  Onneksi löytyi kaksi säädettävää mallia, jotka sitten saimme käyttöömme, joten loppujen lopuksi mela-asiakin oli kunnossa.

Olihan tämä paikka tähänastisista suppauspaikoista, joissa olen käynyt, kaunein ja monipuolisin, aivan ihastuttava paikka.  Toivottavasti pääsen toistekin.

 

Lähtöpaikka rauhalllisessa poukamassa:

 

Uomaa pitkin Saimaan puolelle:

 

Saimaan aalloilla:

Sukulaissuppausta Savossa, osa 1: Pyörimistä satama-altaassa (Kuopio 30.5.2015)

Posted on by

Vietin pitkän viikonlopun sukuloimassa savossa. Pakkasin SUP-tarvikekassiin autoon, jos vaikka tulisi sopiva tilaisuus supata rauhallisissa sisävesissä. Ja niinhän kassi kannusti sovittamaan aikatauluja, joten saavuin Kuopion satamaan lauantaina tuntia ennen kuin vuokrauspiste sulkee ovensa, ja nappasin laudan ja lähdin järvelle (Kallavesi).

Lähtöpaikka on keskellä isoa venesatamaa.  Läheisen Rönön saaren pääsee kiertämään, jos lähtee reippaasti pidemmälle (sain oikein kartan mukaan), mutta kun olin yksin vieraassa paikassa, niin varovainen puoleni kuiskutteli jäämään lähelle, joten menin vain hitusen aallonmurtajien toiselle puolelle ja surffailin edestakas.

Paikan erikoisuus oli, että henkilökunta kehoitti menemään laiturilta suoraan seisomaan laudalle.  Tähän asti kaikki vuokrapaikat ovat opastaneet, että ensin otetaan etäisyyttä laituriin tai rantaan polvillaan ja sitten vasta noustaan seisomaan.  Mutta pitäähän Seikkailukeskuksen olla nimensä veroinen, rohkeasti vain ‘tulta’ päin. Henkilö huikkasi vielä perään, että ilman märkäpukua suppaaminen on hyvä kannuste olla tippumatta veteen!

Olin siis ensimmäistä kertaa tänä kesänä laudalla ilman märkäpukua.  Oli lämmin aurinkoinen päivä ja juoksuhousut ja t-paita olivat oikein onnistunut kevyt asuvalinta.  Enkä tälläkään kertaa tippunut veteen.  Kunhan ilmat, ja varsinkin vedet, lämpenevät niin pitää harjoitella kaatumista ja varsinkin laudalle takaisin nousemista, jotta onnistuu sekin tarpeen tullen.  Kaatuminen on ennenpitkää kuitenkin väistämätöntä.

Kuopio-suppaus oli ehkä vähän huvittavaa pyörimistä satama-altaassa, mutta teki todella hyvää neljän tunnin puuduttavan autossa istumisen jälkeen!

Suurin odotuksin liikkeelle (Laajalahti 27.5.)

Posted on by

Tänään lähdettiin suppaamaan suurin odotuksin: aurinkoa oli luvattu koko päiväksi, eikä tuulenkaan pitänyt olla erityisen kova. Merituulesta on kyllä kuultu.  Joka tapauksessa aallokkoa oli yllin kyllin, ja ehkä typerän reittivalinnan ansiosta reipasta sivutuulta riitti suurin piirtein koko ajan.  Ja sen verran reipasta, että yli puolet ajasta tuli edettyä polvillaan, joka on pidemmän aikaa tehtynä ihan ‘tappavaa’ reisille ja polville. (Proothan veti tyylikkäästi seisaallaan, ja reittivalintansa oli vasta-& myötätuuleen).

Tuulessa ja polvillaan etenemisen saldona tunnissa vain 4,4 km; huomisen tuskasta ei vielä tiedä, mitähän reidet ja polvet silloin tuumaa.  Mutta kuitenkin: “Kannatti mennä!” Ulkoilu ja liikunta on vain niin…

Kuusisaaren ympäri 24.5.2015.

Posted on by

Tänään oli mukava keli supata. Meri oli varsin tyyni, vain Kuusisaaren eteläpuolella oli aallokkoa, mutta hyvä vaan niin on vaihtelevaa menoa. Kalastajatorpan vuokrauspisteeltä lähti samaan aikaan muitakin suppaajia eli kesä taitaa olla tulossa :). Puoliltapäivin lähti liikkeelle myös kurssi, jonka osallistujat harjoittelivat tyynessä kohdassa kääntymistä ja muita perustaitoja, sen jälkeen tekivät melontakierroksen. Tervetuloa uudet harrastajat!

Kierros Kuusisaaren ympäri meni leppoisasti, ja vaihtelua riitti: aurinkoa, tyyntä, pientä aallokkoa, saderipsuja kahteenkin otteeseen (yhdessä valokuvassa muuten näkyy aika kivasti sade). Niin ja kalastajia, kajaakkimelojia, joutsenia, lokkeja, hanhia, ‘punanokkalintuja’ (pitäisiköhän alkaa opetella tunnistamaan lintuja? Joo, pitäisi). Kaikki tämä 6 km reitillä, johon kului aikaa 1h 15min.

Muuten, olisiko hyviä vinkkejä, miten suonenveto jalassa saadaan loppumaan laudalla seistessä? Sup-kaverin kanssa pohdimme, että kyllä tämä on märkäpukuvaihtovaivan väärti, kyllä, ehdottomasti. Mutta vielä ihanampaa tämä tulee olemaan, kun pääsee ihan vaan shortsissa ja t-paidassa suitsaitsukkelaan menemään. Jokohan ensiviikolla olisi lämpenevää luvassa, onhan koulujen vika viikkokin, eikö silloin ole aina hellettä?

 

Halikonlahti 16.5.2015

Posted on by

Tänään tuli väsy.  Lähdin merille: alkupiste Teijon satama, josta meloin suorinta reittiä Mathildedalin venesatamaan.  Sää oli aika ok, puolipilvistä, sellaiset +10 astetta lämmintä, saderipsaus tuli puolivälissä matkaa (ei haitannut). Jotenkin väsyttää tuo vastatuuli, siitä on saanut nyt ‘nauttia’ viimeisimmät retket. Voisiko tilata jo myötätuulta?

Halikonlahdella siis menin, matkaa kertyi 5,4 km, jonka aikana näin useita joutsenia, monia kalaverkkoja, muutamia veneitä (ja moottoriveneiden aaltoja), kesämökkejä kallioilla, kajakkimatkaajan rantautuneen Isoholman saareen, savuisen roihun ja laskettelurinteessä mäkiautoradan. Huippuhetki, kun satamaan saapuessani kohtasin veneilijän, joka kertoi jo luulleen aaveen sieltä mereltä saapuvan :). (Tumma hahmo lipuu vetten päällä).

Tunnelma tänään enemmän urheilusuoritus kuin fiilistelyä aalloilla. Ei kai sekään ole paha?

Laajalahti 14.5.2015: Ei ihan tyyntä

Posted on by

Tänään suppasin toisen SUP-hullun kanssa.  Sup-hullun kanssa on kiva mennä, ei sää haittaa, tuulta päin vaan! Viime kesänä koettuja:

  • Ampiaishyökkäys Oittaalla: Oittaalla ei ole vihaisia ampiaisia vain ja ainostaan kahvilan terassilla vaan myös kanoottirannassa (terassilla riittääkin draamaa, viime kesänä eräältä rouvalta pääsi paha parku, kun ampiainen iski reiteen, kaikki sympatiani naiselle).  Rannassa selvisimme ilman vammoja, eivätkä ampiaiset seuranneet kovin kauaksi rannasta, onneksi.
  • Laajalahdessa törmättiin perhettään vartioivaan joutsen-isään (kaikki sympatia linnulle, hyvin hoidit hommasi) ja kerran sellaisiin aaltoihin, että päätimme kääntyä samoja jälkiä takaisin Kuusisaaren tyynempää puolta.
  • Laajalahdessa olin myös oikeasti törmätä kilpasoutajaan, tai siis tarkaan ottaen hän oli törmätä minuun.  Takaapäin saapui täysin äänettömästi.  Niitä saa varoa Kalastajatorpalta lähdettäessä, nopeasti ja äänettömästi lipuvat laajalahden selän yli, jos sattuvat treenaamaan samaan aikaan.

Tänään olimme sopineet, että lähdemme taas Laajalahdelle suppaamaan. Lähtöpiste on Kalastajantorppa, jossa on sup- ja purjelautavuokrauspiste (Twentyknots).  Sääennuste helatorstaille ei ollut kaksinen: tuulta ja ehkä sadetta, mutta aamupäivä näytti kohtuu aurinkoiselle, joten puoliltapäiviltä mentiin.  Autolla Lehtisaaren-Kuusisaaren yli ajaessa tuumattiin, että ei näytä pahalta, sinne vaan.  Kun saavuimme Kalastajatorpan rantaan, niin vaahtopääthän siellä merellä olivat.

Tässä vaihessa pessimistipuoleni hiipi  esiin: “Eihän tuosta laiturista edes pääse irti, nuo aallot pitävät meidät ihan paikallaan”.  Optimistipuoli kuittasi:”Aina voi kokeilla”. Toinen SUP-hullu yllytti: “Nyt kyllä mennään, kun kerran tultiin!” Eli märkäpuvut päälle ja aalloille.

Hyvin se meni.  Laiturista oli yllättävää kyllä helppo lähteä reippaaseen vastatuuleen.  Reittimme kulki läheisen pikkusaaren (Pikku Kuusisaari) ympäri, jonka kiersimme lopulta kolme kertaa.   Reittivalinta oli mainio, koska saaren itä- & eteläpuoli oli suojaisa ja jopa tyven,  ja auringossa tuli ihan kesäfiilis :).  Kovan aallokon puolella oli kuitenkin paras edetä polviseisonta/polvi-istunta-asennossa.  Sen huomasi, että SUP-lauta on turvallisenoloinen.  Siinä se keikkui aallolta toiselle, ja vettä löi laudan yli välillä reippaastikin, mutta matalassa asennossa ei tullut ollenkaan turvatonta tunnetta, ei tämä lauta hevillä kaadu (miten lauta oikein voisikaan?). Tosissaan sai kyllä töitä melalla tehdä, että haluttuun suuntaan pääsi, eikä ollut vain aaltojen vietävänä. Mutta hyvää treeniähän se oli!

Fiilis suppaamisen jälkeen tälläkin kertaa oli mahtava.  Hyvä, ettei jätetty menemättä lähtöpisteen vaahtopäiden takia, vaan rohkeasti päätettiin kokeilla.  Tuo vaihtelua ja uutta kokemusta erilaisissa säissä melominen.  Twentyknotsin henkilökunnalle täydet pisteet kannustuksesta ja neuvoista. Tullaan varmasti uudestaan!

 

 

Äitienpäivä-SUP: Perniönjoki

Posted on by

Hyvää Äitienpäivää! Oma toiveeni äitienpäivän vietosta oli herkullinen brunssi. Odotukset ylittyivät reippaasti, kun ‘alkupalaksi’ tarjoiltiin SUP-melonta auringonpaisteessa Perniönjoella.  Nam! Välineet oli katsastettu ja koekäytetty edellisenä viikonloppuna, joten lähtö sujui nopeasti ja näppärästi: lauta katolle, varustekassi autoon ja märkäpuku päälle.  Autonnokka kääntyi kohti Perniötä ja siellä lähellä viljasiiloa olevaa merkattua melonta/kanootinlaskupaikkaa.

Tässä terveiset kaupunginisille: ei se mitään ettei laskulaituria enää ole, vedessä törröttävät paalut on helppo kiertää, mutta sen laudan, joka menee koko joen poikki n. 20 m lähtöpisteestä alajuoksuun päin, voisi poistaa.  Siihen jäin evästä kiinni ja otti aikansa, että pääsin irti ja ohi sen + puiden ja oksien muodostamasta kokonaisuudesta. (Kuvista muuten näkee, että lauta/puskaseikkailun seurauksena sain laudan takaosaan salamatkustajaksi ruohotuppaan :)). No lopulta onnistuin irrottautumaan ja raivaamaan väylää niin, että pääsin jatkamaan matkaa, onneksi, koska reitti oli hieno ja mukava melottava.

Olin ensimmäistä kertaa joella suppaamassa.  Perniönjoen osuus, jonka meloin, on helppo (lukuunottamatta lautahaastetta) ja aloittelijoille sopiva.  Mietin lähtiessä mitenkähän lujaa se virta vie, mutta tänään oli vastatuulta sen verran, että töitä pääsi/joutui tekemään, jotta matka eteni.  Jos jäi paikalleen melomatta, niin monessa kohtaa lähti lauta taaksepäin aaltojen+tuulen viemänä.  Polvillaan/istuallaan tuulen vaikutus väheni, niin suojaisassa rännissä joki tuolla osuudella kulkee.

Matkaa kertyi aloituspaikasta Perniön keskustaan 6,6 km, johon tänään aikaa kului puolitoista tuntia (sisältäen ‘evä kiinni laudassa’- osuutta sellaiset 10 min).  Arvioin ennen lähtöä matkan pituudeksi 5,5 km,  ja että aikaa kuluisi tunnin verran.  Matka-arvio autotietä pitkin heitti näinkin paljon ja vastatuuli poisti virtausedun suurimmassa osassa matkaa. Ainakin näin keväällä vettä riitti koko matkalle SUP-laudan mennä, muutamassa paikassa oli vain melan lavan verran vettä, mutta ne kohdat oli helppo tunnistaa vesikasveista ja siten kiertää/edetä varovasti.  Pari silloista oli sen verran matalia, että oli parempi ottaa polvi-istunta-asento niitä alittaessa.

Lintuja näkyi paljon: kyyhkysiä, joutsenia, korppeja, erilaisia vesilintuja, ne eivät arvostaneet seuraani vaan pakenivat aina paikalta.  Etenemistäni pystyikin seuraamaan lintujen joukkoliikkeistä :).

Tämä oli oikein mukava reitti ja rauhallinen joki-suppauskohde. Suosittelen! Luulenpa, että melon itsekin tämän vielä toistamiseen tänä kesänä.

kolme-01

Vielä muutama sillanalituskuva:

Matildanjärvellä 3.5.2015: välinetestaus

Posted on by

Tänään olin omalla laudalla sitten viime lokakuun.  Tein 20min pyrähdyksen Matildanjärvellä, voisi sanoa, että oli lähinnä varuste- ja prosessitsekki kautta varten.  Lauta saatiin näppärästi auton katolle ja poiskin yhdessä miehen kanssa, yksin en sitä suorille käsille nosta (18kg, lisää kuntosalitreeniä siis). Liinat toimivat hyvin kiinnitykseen ja lauta pysyi katolla lyhyen ajomatkan ajan. Omat varusteeni ovat nyt ihan kohdallaan, myös viimeisin hankinta, eilen ostettu melontaliivi,  tuli nyt testattua, se on todella mukava päällä, mahdollistaa liikkumisen ja käsien liikkeen paremmin kuin veneilyliivi, joten olen siihen oikein tyytyväinen. Sää oli tänään ihan soppeli (+10 ja puolipilvistä) märkäpuvulle ja neopreenitossuille, ei mitään valittamista.  Lähisaaren lokit eivät tosin arvostaneet lähestymistäni (liekkö jo pesintäpuuhissa), niinpä jätin Isoholman saaren rauhaan, enkä edes kiertänyt saarta, tosin sadettakin teki, joten lyhyt lenkki oli tänään ihan ok.