Suomeen eivät ole kesäkelit vielä ehtineet, ja suppaaminen on jäänyt viime viikolla sateisen sään takia. Tälle lauantaillekin oli luvattu lähinnä sadetta, ja sitten taas sadetta, joten odotukset aalloille pääsemiseksi eivät olleet korkealla. Kävimme lähiseudun uimapaikkoja katsastamassa, minkälaisia laudan/kajakin laskupaikkoja niissä olisi, ja otettiin menopelit varulta katolle mukaan, josko vaikka löytyisi sopiva paikka ja sää.
Kävimme katsastamassa neljää paikkaa: kolmea uimarantaa Salossa (Naarjärvi, Vähäjärvi ja Kirakka) ja Särkisalossa yhtä ‘väliojaa’. Sää muuttui pikkuhiljaa sateisemmaksi koko ajan ja lopultahan alkoi sitten sataa. Siinä vaiheessa oli hyvä pitää kahvitauko ja suuntasimme Teijon Masuunille. (Söin muuten hiiren ja sen juustonkin). Kahvin lomassa totesin, että nyt kyllä menen laudalle. Vähäjärvi on nimensä mukainen pieni pyöreä pläntti, pituudeltaan sellaiset 300m. “Vaikka sää olisi mikä tahansa/tai muuttuisi miten tahansa, ei ole kuin minuutin päästä rannasta eikä autostakaan kuin muutaman”.
Kahvittelun jälkeen suuntasimme siis Vähäjärvelle. Kukaan ei ollut uimassa, eikä muutenkaan rannalla. Paitsi hyttyset. Ripeästi siis lauta katolta, että pääsen niitä karkuun järvelle (miesparka, hän jäi hyttysten ruoaksi rannalle). Järven ylitykseen taisi mennä kaksi-kolme minuuttia :). Vastarannalla oli suota, ja järvessä ulpukoita, aika keskelläkin järveä, eipä taida olla kovin syväkään tämä vähäinen järvi. Muutama ihan kivannäköinen mökki näytti olevan järven rannalla.
Vartin verran meloin, matkaa kertyi huimat yksi kilometri. Poislähtiessämme rannalle tuli muutama lapsikin reippaasti uimaan, hienoa! Vesi olikin aika lämmintä, se pienessä järvessä etuna. Nyt illansuussa aurinko on paistanut jo muutaman tunnin ihanan kesäisesti, mieskin kävi pienellä kajakkiretkellä lähijärvellä. Josko ne kesähelteet tai edes -kelit alkaisivat. Huomiseksi onkin luvattu aurinkoista, joten suunnitelmissa on lähteä kunnon melontaretkelle. Kuinka siinä käykään, siitä lisää huomisen jälkeen.
