Category: SUP-tarinat

SUP-tarinat

Espoota joelta

Posted on by

Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen.  Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka.  Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.

Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka.  Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.

Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin.  Keskikesällä tilanne varmasti toinen.

Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä.  Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.

Sitten hienous loppui.  Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut.  Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.

Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui.  Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa.  Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.

Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.

Jokisuppauksen aatelia

Posted on by

Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km.  Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä.  Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla.  Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa,  ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.

Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni.  Joka on aika harvinaista herkkua joella.  Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan.  Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.

Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani.  Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin.  Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla.  Ja toki, sähköpumppu on ilo.  Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana).  Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.

Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka.  Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta.  Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä.  Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi.  Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle.  Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.

 

Vuoden ensimmäinen SUP!

Posted on by

Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa.  Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.

Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta.  Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn.  Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.

Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km.  Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.

Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!

P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle.  On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.

Varsinainen SUP-sunnuntai

Posted on by

Tänään oli merkittävä SUP -päivä. Ensiksi oli mökkilaudan talvisäilytykseen siirto. Tämä tarkoittaa, että kesä on ohi.

Mutta koska sää oli mitä mainioin, kaunis auringonpaiste ja maltillinen tuuli, oli aika tehdä ensimmäinen ilmatäytteisen laudan pumppaus luonnossa, testata käytössäni oleva ilmatäytteinen retkilauta (Fanatic Ray Air 12’6”) ja samalla kokeilla uutta suppausretkikonseptia ilmatäytteisen laudan innoittamana.

  1. SUP-laudan pumppaus ei ole vieläkään lempipuuhaani, onneksi mies oli tänään mukana ja hoiti hommasta yli puolet. Joten se sujuikin noin 12 minuutissa, uskomatonta, minulla meni koepumppauksessa viimeksi 25 minuuttia. Laudan kuljettaminen, tyhjennys ja reppuun kasaaminen on kyllä todella vaivatonta. (Kokemuksesta lisää: Ilmatäytteinen SUP-lauta?)
  2. Fanatic Ray Air 12’6” oli oivallinen.  Reppu on todella kätevä kuljettaa autossa, itse lauta oli oikein mukava.  En kertaakaan käytössä ajatellut, että sitä ja tätä, koska ilmatäytteinen.  Unohdin sen ihan kokonaan, toimi moitteettomasti, vakaasti ja mukavasti koko retken ajan, niin myötä-, vasta- kuin sivutuulessa. Ja onhan se uskomattoman kevyt kantaa eli kaikki siirrot sujuvat niin mukavasti myös täytettynä. Olen ollut aika fanaattinen kovien lautojen kannattaja, mutta on ilmatäytteisessä puolensa, kunhan se on hyvä ja hyvälaatuinen, kuten tämä lauta osoitti olevansa. Vielä kun saan hommattua akkukäyttöisen pumpun, niin avautuu uusi todella helppo retkiSUPmaailma.
  3. Ilmatäytteisen laudan innoittamana kokeilimme meille uutta SUP-konseptia.  Paikaksi valitaan uusi, mielenkiintoinen, mielellään valokuvauksellinen paikka. Ilmatäytteisen laudan kanssa liikkuminen on helppoa, joten uudet kohteet, täältä tullaan!

Tänään paikaksi valikoitui Hangon läntinen selkä, lähtöpaikkana Öbyn tiellä oleva veneiden kannaksen ylivetopaikka.  Siihen oli helppo parkata auto ja lähteä vesille.  Tänään menin merta kohti.  Suuntasin aluksi kohti kaukaisuudessa näkyviä tuulivoimaloita, ne ovat hienonnäköisiä pyöriessään puiden yläpuolella.  Jonkin aikaa melottuani päätin kääntyä vasemmalle kiertämään muutaman saareen.  Reitti oli kokonaisuudessaan niin kaunis.  Toisella puolella oli komeat kallioiset saaret, toisella puolella oli mökkejä ja laitureita. Aurinko paistoi lämpimästi, musta märkäpuku tuntui tässä vaiheessa ehkä vähän ylimitoitetulle, mutta toisaalta tuli todella kesäinen lämpö ja tunnelma.  Kun kurvasin vastatuuleen saarien toiselle puolelle ei asuavalinta ollut ollenkaan liian lämmin vaan juuri sopiva, sen verran tuulta oli siellä puolella.

Kyllä myös syksy on upeaa aikaa supata! Ruskan värit luovat viehättävän ympäristön, keltaiset puut sinisyyden ympäröimänä on vaan niin kaunista. Toivottavasti sateettomia, aurinkoisia päiviä on lisää tulossa.

 

Katson autiota hiekkarantaa

Posted on by

Nyt voi laulella jo mitä vain haluamaansa syyslaulua. Puolilta päivin oli sellaiset 13 lämpöastetta, joten pitkälahkeinen märkäpuku oli valinta SUP-asuksi Oittaalle. Ja olikin onnistunut valinta.  Bodominjärvi on aika selkeä melottava: puolituntia yhteen suuntaan ja sitten käännös. Tänään oli vastatuuli mennessä, joten takaisin meloi sitten parissa kymmenessä minuutissa.

Hiekkaranta oli autio, ei yllätys.Vain joutsenpari ja poikanen uiskentelivat tyytyväisenä rantavedessä.  Siirtyivät sitten edelläni hitusen kauemmaksi.

Oittaan Kartanon liikuntavälinevuokraamo on auki toistaiseksi viikonloppuisin, tai sitten pyydettäessä (puh.020 734 2445) .  Joten jos SUP-jalka vipajaa, niin vielä pääsee laudalle. Märkäpukua kyllä suosittelen.

 

Mikä retki!

Posted on by

Tänään lähdin TwentyKnotsin järjestämälle Siuntionjokiretkelle. Jokiretken mielikuva itselläni on muodostunut Salonseudulla sijaitsevien neljän joen perusteella, joissa olen käynyt parin kesän aikana. Jokiretket ovat rauhallisia, seesteisiä retkiä, joilla pääsee nauttimaan vaihtelevista maisemista, mukavasta virtaavasta vedestä, ei juuri aaltoja ja yleensä aika aurinkoista.

Tämän päiväinen oli tätäkin, mutta lisäksi jotain aivan muuta. Kokoonnuimme Pikkalan ABC:llä, jossa retkenjohtaja Petri kertoi logistiset järjestelyt.  Meitä oli 18 henkeä, ja useita autoja, saimme siis näppärästi autoja sekä lähtöpaikalle että tulopaikalle, niin ei tarvinnut tehdä edestakaista matkaa.

Hetken päästä olimme valmiina myllyn luona aloittamaan retken. Osallistujia oli kovin erilaisella SUP-kokemuksella, mutta kaikki olimme innokkaita ja innostuneita.  Lautojakin oli erilaisia, niin pääsi vähän valitsemaan mieluista ja puolivälissä pääsi myös vaihtamaan, joten pääsi kokeilemaan toisenlaistakin.  Itse lähdin alkumatkaan tutulla, ja niin ihanalla, Starboard Free Ridellä.  Loppumatkasta sitten vaihdoin leveään ja vakaaseen Fanatic Flyhin, sekin oli oikein mukava, ehkä jopa jo pikkuisen väsyneenä varsin hyvä valinta.

Alkumatka oli todella rauhallinen, kovin kapea jokiosuus.  Aurinko paistoi nätisti ja vähän jo kerkesin miettiä, että onko tämä vähän liiankin leppoisaa menoa.  Aina pitäisi miettiä mitä toivoo. Kun saavuimme Vikträskin järvelle, meitä odotti järvenselän ylitys varsin kovassa sivuvastatuulessa. Siinä sitten pääsikin kunnolla taistelemaan ja tekemään töitä.  Itsekin menin rankimman keskiosuuden polvillani, joka toki oli sitten rankkaa polville ja nilkoille.  Oli huippufiilis, kun saapui järven toiseen päähän.  Ja kaikki selvisivät hienosti! Itse olisin varmaan samalla kokemuksella kuin muutamilla oli, siis ihan vaan pari SUP-kertaa tänä kesänä takana, heittäytynyt selälleni laudalle ja soittanut helikopteripalvelun paikalle :).

Järven ylityksen jälkeen pidimme evästauon joen ylittävällä pienellä sillalla.  Omien eväiden lisäksi Twentyknotsin väellä oli kaikille kahvia ja korvapuusteja, kylläpä maistuikin hyvälle! Pieni tauko teki hyvää, miinusta se, että aurinko meni pilveen ja istuskellessa lämmöt hävisivät ja taukopaikalle kahlatessa kastuneet housut viilensivät oloa, joten pääsi tulemaan vilu.  Mutta olinpa ainakin innokas jatkamaan melontaa ja kyllä sitä sai taas lämmöt päälle.

Vuorossa oli toinen jokiosuus.  Se olikin taas leppoisaa ja mukavaa melontaa ja pian saavuimme reitin erikoisuudelle: sulku! Olin aivan täpinöissäni.  Menimme kahdessa ryhmässä pienen sulun sisään, vähän niinkuin ilmalukko, ovi perässä kiinni, ja sitten odoteltiin, että edessä oleva oleva ovi avautuu.  Jonkun syyn takia joen ja meren vettä ei päästetä vapaasti virtaamaan ja sotkeutumaan.  Oli aika tekninen, ehkä myös vähän klaustrofobinen olo. Mutta kokemus todellakin.

Saavuimme merelle ja viimeinen rutistus tuulessa ja aallossa, joka tuntui aika pieneltä verrattuna aikaisempaan järven ylitykseen.  Lähinnä siksi, että matka olikin lyhyt. Ja sitten se oli siinä, retki oli tehty ja aikaa oli mennyt kolmisen tuntia.  Hetken juttelimme haikeana, tämä oli viimeinen TwentyKnotsin järjestämä retki tänä vuonna, nyyh.  Mutta huhtikuussa sitten taas! Kiitos kaikille osallistujille ja varsinkin järjestäjille (TwentyKnots: Petri, Maria ja Auli).

P.S. Kävin saunassa. Viimeisetkin vilunväristykset ovat poissa.  Ulkoilua, kunnon fyysistä tekemistä ja sauna, onpa vasta ihanaa.

P.S.2. Eihän kausi voi olla ohi, eihän.

Lähtö ja joen alku:

Järvi:

 

Evästauko, joen loppuosuus ja saapuminen merelle/sululle:

Laudat käytössäni tänään ja reitti:

Sopivan tuulista (purjelautailijoille)

Posted on by

Tänään oli aurinkoista, eikä pitänyt enää iltapäivällä olla kovin tuulistakaan, mutta kyllä vaan oli. Vähän minua rannassa mietitytti mennä laudalle, kun Kalastajatorpan rannassa tuuli ihan vaahtopäiksi asti.  Purjelautailijoita oli useita nauttimassa tuulesta, heille keli olikin mitä mainioin.

Polvillani etenin rauhallisimmille vesille, tällä kertaa Seurasaaren puolella oli miellyttävät tuulet, joten siellä pyörin aikani.  Sitten taas aalloissa takaisin, ja loppumatka taas polvillaan.  Ei siitä laudalta niin mihinkään putoa, vauhtiakin saa mukavasti vaikka ihan vastaiseen tuuleen. Jos olisi ollut märkäpuku päällä ei olisi tarvinnut olla näin varovainen, vaan olisi voinut ottaa tuulesta ilon irti.  Mutta ei ollut.

Seuraavaksi onkin tiedossa sunnuntaina jokiSUPretki Siuntionjoelle. Sitä odotan innolla.

SUP ja instead of SUP

Posted on by

Tänään ei ollut suunnitelmissa mennä suppaamaan, kelin oli luvattu olevan sateista ja iltapäivälle oli jo ihan muuta aktiviteettia tiedossa.  Mutta, aamulla oli ihana syyssää, raikas ja aurinkoinen, niin muutinpa mieleni ja menin heti aamusta.  Ja säähän oli mitä mainioin.  Muita suppaajia ei näkynyt, kaikki ovat varmaan tänään Lauttasaaren ympäripurjehdus ja suppailu 2016 -tapahtumassa.  Niin olisin itsekin ellei todella olisi jotain ihan muuta ollut iltapäivän ohjelmassa.

Mitä tänään näkyi, oli yksi innokas uusi purjelautailija, joka sinnikkäästi lautaili ja nousi vedestä taas laudalle.  Nostan hattua!  Vain harjoittelemalla voi oppia. Itselläkin ollut vähän mielessä, että voisi tuota purjelautailua kokeilla.  Nyt on tullut vähän treenattua tuota tippumista ja laudalle nousua, ja silmälasitkin pysyvät kyydissä, joten ehkä purjelautailun aika on ensi kesänä. Toinen joka näkyi, oli harmaahaikara.  Se oikein poseerasi ylväänä, mutta ei tuolla minun pokkarillani siitä kuitenkaan kunnon kuvaa saanut.  Lähinnä näyttää pisteelle, joka voisi olla vaikka kärpäsen k****.

Joka tapauksessa aamuSUP oli aivan ihana.  Olen tässä kuitenkin jo hetken manannut kesäkauden loppua.  Ja se tarkoittaa myös sitä, että talvikauden liikuntaharrastukset on valittava ja aloitettava. Joten eilen hankin jäsenyyden EVO Fitness salille, joka on tuttu jo viime talvelta, ja meninkin saman tien tekemään kevyen jalkapäivän.  Olipa energinen olo sen jälkeen. Yes! Hyvä tästä tulee.

Jotain uutta ja outoakin pitää kokeilla, niin tämän iltapäivän ohjelmassa oli Aerialjoogan alkeet-kurssi (Merijooga).  Taas sitä löysi itsensä oudosta paikasta (kts. rouva).  Tässä joogassa olikin paljon, josta tykkäsin ja jotain, joka tuntui hyvin epämielyttävälle.  Epämielyttävää oli liinan painaminen jossain liikkeissä tosi kovaa ihoon.  Kaikki muu olikin mukavaa tai mukavan haastavaa. Aerialjoogaa pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa ainakin pari kertaa lisää, josko tuo epämielyttävä osuuskin lopulta istuisi.

Nyt onkin jo loppuiltapäivä, ja sataa.  On siis syytä miettiä mitä liikuntaa harrastaa talven yli, jaksaa paremmin odottaa taas SUP-kautta ja on entistä paremmassa iskussa ensi keväänä.

 

Eväshetki lummepoukamassa (kun ei päässyt Puolakkajärvelle)

Posted on by

Tänään pakkasin evästä pitkää retkeä varten.  Viime kesänä meloimme miehen kanssa Matildanjärveltä väliojan kautta Puolakkajärvelle ja retki on ikimuistettava (tarina: osa 1 ja osa 2). Itse Puolakkajärvi jäi silloin kiertämättä, koska piti päästä kuivattelemaan vaatteita.  Asia on jäänyt vähän kaivelemaan, niin päätin tänään lähteä sinne uudemman kerran.

Ei mennyt kuin Strömsössä tänäänkään.  Matildanjärven ylitys sujui tosi sukkelaan tuulen ollessa reipas ja myötäinen.  Laudankanto pienen saaren/salmen yli sujui myös kevyesti, ja veteenlaskupaikalla laudan lasku sujui yllättävän hyvin varsin jyrkällä kallioreunalla. Mutta sitten, kaislikko, ruovikko, juurakko, puusto jne. esti etenemisen ja välillä jopa perääntymisen, niin päätin jättää tällä kertaa enemmät yritykset sikseen. Jos vesi on matalalla tässä, ei tilanne väliojassa ole parempi.  Se on pieni ja matala ojanen suoalueella, karttakuvassakaan sitä ei edes näy.

Koska sää oli nätti, niin päätin kuitenkin nauttia eväät kauniissa lummepoukamassa.  Ei siellä enää lumpeenkukkia ole, mutta siellä oli tyyntä ja aurinkoista, niin oli oikein mukava istuskella ja syödä proteiinipatukka ja juoda pillimehu, vakioSUPretkievääni, setti, joka nautitaan yleensä puolentoistatunnin melomisen jälkeen.

Tavoitejärvi

Tippumisharjoitus ja downwindkokeilu, superkivaa!

Posted on by

Tälle lauantaille on lupailtu myrskyä ja puuskaista tuulta sisämaahankin.  Aamulla ajattelin innoissani, että nytpä pääsen lähijärvelle kokeilemaan vastatuulta ja downwindiä siihen perään. Mahtavaa!

Olin varsin aikaisin liikkeellä, ja tuuli oli vain sellaiset 7-8 m/s.  Pienellä järvellä ei kummoisia aaltoja noussut, väliin pieniä vaahtopäitä.  Jotta ei mahdollinen laudalta tippuminen tuntuisi missään, päätin alkuun tehdä tippumisen laudalta ja harjoitella laudalle nousun. Heitin siis melan kauas, tipahdin veteen, nousin laudalle, kauhoin melan luokse ja olin taas valmis suppaamaan. Märkäpuku oli oikea asuvalinta ja vesiurheiluliivi on kyllä mukava vedessä, eikä kastumisen jälkeen ollut edes yhtään kuuma. Ja aurinkolasit pysyivät päässä vaikka menin uppeluksiin, tämä on huolettanut minua kovin.

Nyt olin valmis kohtaamaan tuulen. Vastatuuleen sai tehdä kunnolla töitä, mahtavaa! Myötätuuli vaihteli, tein neljä kierrosta, yhdellä niistä sain laudan alle jo kunnon viennin. Oli tosi kivaa!  Luulenpa, että innostun tuulisemmistakin keleistä ja varmasti haluan kokeilla enemmänkin downwind-retkiä.  Sellaisia tiedän ainakin Twentyknotsin ja SUP Espoon järjestävän.  Tahtoo mukaan!

P.S. Varsinaisesti supatessa en tippunut laudalta, en edes sivutuulessa enkä käännöksessä.