Loistoretki (vaikka jotain puuttui)

Keskiviikkona töiden jälkeen oli taas aika lähteä laudalle. Sää oli ollut koko alkuviikon vaihteleva, maanantaina satoi, tiistaina piti sataa, mutta oli loistosää ja keskiviikkona töiden jälkeen piti olla mainio sää.  Koko keskiviikon oli pilvistä, oikea ‘kohta sataa’ -tunnelma, ja kun lähdimme töistä kohti Kalastajatorppaa niin oli pimeänpilvistä. Tuumasin, etten viitsi ottaa kameraa mukaan, tulee huonoja pimeitä kuvia, ja ei me siellä tuulessa mennä minnekään uusille reiteille, niin ei niitä vanhoja paikkoja viitsi edes kuvata.  Ja kännykästäkin oli melkein akku lopussa, niin ajattelinen että, turha ottaa sitäkään mukaan, samoja tuttuja reittejä sitä kuitenkin mennään.

Niin, just.  En minä koskaan näemmä opi, jo joku kerta sitten totesin “Älä enää ikinä jätä kännykkää/sport trackeria pois, mukava tietää miten pitkän reitin meni” ja varsinkin jos menee uusia reittejä, niin saa reitin talteen.

Säähän oli siis kuitenkin mainio.  Päälle jätetty takki piti riisua alle 5 minuutin melonnan jälkeen pois, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Tuuli tuli aivan erisuunnasta kuin yleensä, ja Kuusisaaren sillan jälkeen oli käytännössä tyyntä, joten oli oikein mukava jatkaa kohti Seurasaaren siltaa ja sen ali.  Sielläkin puolella oli loistosää, aurinko paistoi ja meri oli tyyni.  Niinpä lähdimme kohti Seurasaaren toista päätä.  Matka taittui mukavasti ihastellen Seurasaaren kulttuurimaisemia.  Ja lopulta tavoitimme saaren kärjen.  En olekaan aikaisemmin ollut noin kaukana, jo aika lähellä Länsiväylää ja Ruoholahtea. Hetken mietimme lähteä kiertämään koko Seurasaaren, tuulta oli kuitenkin selvästi enemmän toisella puolella, niin palasimme samoja jälkiä takaisin.

Paluumatka menikin todella nopeasti mm. sen takia, että komea harmaahaikara suorastaa poseerasi meille pitkän ajan/matkan ja päästi todella lähelle ennenkuin päätti poistua paikalta.

Muutama opetus, varsinkin itselle:

  • jos tykkäät kuvista, ota kamera mukaan
  • jos tykkäät tietäät reitin ja matkan, ota Sport Tracker mukaan
  • jos menet, niin reitit saattavat muuttua eli muista kaksi edellistä kohtaa
  • sää saattaa muuttua retken aikana, joko huonommaksi, mutta myös paremmaksi
  • koeta muistaa opetukset, jotka olet jo oppinut
  • tuo viimeinen vielä kerran, niin tarvitse harmitella, ettei ole kuvia eikä reittiä kilometritietoineen

No onneksi voi värkätä kätevästi kartalle punakynällä reitin, katso kuva.

 

reitti2408

Ilmatäytteistä retkilautaa testaamassa, osa 3

Lautakuume vain pahenee!  Tänään testasin Fanatic Falcon Air -lautaa ja niinpä Asenne Voyager II sai kovan haastajan, sen verran paljon tykkäsin. Lauta on nätti, ja se kulki niin sulavasti ja kauniisti, haki ja heilui juuri oikealla tavalla, ja otti moottoriveneiden aallot tosi hyvin. Tänään oli ehkä turhan tyyntä lopulliselle tuomiolle, pitää kokeilla isommassakin aallokossa.  Tosin kuulin, että Twentyknots-väki on käyttänyt pitkällä downwind-reissulla, joten ei se voi aalloissa huono olla.

Lauta, sää ja aallot Laajalahdella & Kuusisaaren & Seurasaaren ympärillä olivat tänään niin maistuvat, että innostuin menemään pidemmälle merelle kuin aikaisemmin olen mennyt.  Hieno kolmiohan tuosta reitistä sitten tuli.

Pitää varmaan jotain lääkettä ottaa tähän kuumeeseen.

 

Ilmatäytteistä retkilautaa testaamassa, osa 2

Tänään lähdin pitkälle ja vaaralliselle matkalle itään. Minulla ei ollut autossa navigaattoria.  Varasin tunnin aikaa ajomatkaan. Ja myöhästyin 5 minuuttia.

Olin SUP Station Aurinkolahden facebook-päivityksiä seuraamalla saanut tietää, että heillä on vuokrattavana Asenne Voyager -lautoja, niin olihan sellaista sinne mentävä testaamaan. Töiden jälkeen ruuhka-aikaan Espoosta ajaminen kesti ja kesti, mutta hyvä poppi soimaan niin eikö autossa oleminenkin ole kivaa.

Itäväylältä pois kääntyminen ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, vaan Espoolainen hurautti tyylikkäästi ohi liittymän.  No seuraavassa mahdollisessa paikassa U-käännös ja poppi vähän hiljemmalle, niin johan onnistui.  Ja kauniiksihan ne maisemat muuttuivat: upea silta, nättejä kerrostaloalueita, auringonpaistetta ja lopulta todella soma kanava.  Jossa siis hetken päästä suppasin.

Saavuin Kahvila Kampelan luo ja hyppäsin laudalle. Aurinko paistoi ihanasti, lämpöä oli sellaiset +21 C ja tuuli oli yllättäin aika maltillinen. Kanava oli niin kaunis ja rauhaisa supata.  Tänne voi aloittelijakin tulla vaikka millä tuulella. Kävin kanavan perällä ihastelemassa vesiputousta, ja samalla tutustuin lautaan.  Se tuntui heti hyvältä, siinä on samanlaista kivaa heiluntaa ja hakua kuin Starboard Freeridessa, tämä yllätti minut positiivisesti.

Kun olin kanavan tutkinut, lähdin toiseen suuntaan merelle.  Siellä pääsi sitten nauttimaan aalloista ja tuulesta, ja parin veneen nostamista lisäaalloista.  Ja lauta tuntui edelleen oikein mukavalle.

Aika hurahti nopeasti ja fiilis oli tosi hyvä. Nätti keli, kaunis, monipuolinen paikka ja kiva lauta, kaikki oli kohdallaan. Taisin vähän ihastua sekä paikkaan että lautaan. Kannatti ajaa.

P.S. Kun kirjoitan tätä blogia kolme tuntia myöhemmin Espoossa, taivas on sysimusta, vettä sataa todellakin kaatamalla ja ukkonen jyrähtelee.  Näin ne säät vaihtelee.  Sattuipa hyvä ajoitus tänään SUP-retkelle.

Ilmatäytteistä retkilautaa testaamassa, osa 1

Olin tänään töiden jälkeen kahden työkaverin kanssa suppaamassa.  Sääennuste piti hyvin paikkansa, juuri klo 17-18 oli aivan ihanan aurinkoinen hetki Laajalahdella. Nautiskelimme auringosta ja sopivasti aaltoilevasta merestä. Työkaverit ymmärtävät selvästi myös tiimihengen rakentamisen päälle, he kun olivat pukeutuneet saman puku- ja värikoodin mukaisesti, oikein tyylikästä. Tämän päivän erikoisuus oli SUP-laudat, joilla oli oma tahto: molemmat kaverit menivät hetken lautojensa vieminä.  Tilanne saatiin kuitenkin haltuun, ja lopulta päädyimme kaikki samaan paikkaan.

Minulla on nyt missio: koekäyttää retkimallisia ilmatäytteisiä SUP-lautoja.  Minulla on siis taas lautakuume.  Nyt mielessä helpommin, yksinkin autolla kuljetettava lauta, siis ilmatäytteinen.  Kovat laudat ovat ehdottomasti suosikkejani, mutta yksin en sellaista auton katolle saa.

Tavoite on löytää Starboad Freeriden tyyppinen lauta (ja tietty edulliseen hintaa, tähänkin asti olen lautani käytettynä hankkinut). Tämän päivän lauta oli Fanatic Ray Air, ihan kiva, mutta ei täytä vaatimusta.  Liekkö liian kova vaatimus ilmatäytteiselle laudalle, onkohan sen mahdoton olla yhtä ihana kuin Freeride?

 

Leikittelyä Tapiolassa

Yksi suppauksen hienoimpia puolia on sen moni-ilmeisyys, valitse paikka, keli, lauta ja tyyli millä menet niin kokemus on aina erilainen.  Tänään paikkana oli Tapiolan keskus! Mukani oli ystävä, joka oli ollut vain kerran aikaisemmin laudalla. Tapiolan keskusallas oli oivallinen valinta tällaisena tuulisena päivänä, 6 m/s -tuuli ei nostata altaaseen juuri minkäänlaista aaltoa.  Olikin ihana olla taas laudalla, kun viimeaikainen sää on pitänyt poissa melomasta.

Aurinko paistoi koko altaalle. Pyörimme ympäri allasta, teimme kahdeksikkoja ja käännöksiä, melkein pujottelimme suikulähteiden välitse (mutta emme sitten halunneetkaan kastua), ‘kilpailimme’ altaan poikki, seurasimme johtajaa. Olipa taas erilainen, mutta erittäin mukava SUP-hetki.  Ja yllätys, yllätys kilometrejäkin kertyi 3 km.  Enpä olisi uskonut.

Jos kelit pysyvät näin tuulisina, niin varsinkin ensimmäisiä kertoja voi mennä tälle altaalle tekemään.  Ja niinkuin ystävä sanoi “ei hullumpi tapa aloittaa viikonloppu”.  Ei totisesti.

P.S. Lautoja saa vuokrattua Tapiolan keskusaltaalla ottamalla yhteyden SUP Espooseen, vaikka FaceBookin kautta tai www.supespoo.fi.

 

Loma loppu, kesä loppu

Ja höpö höpö. Töiden jälkeen SUP-kamat kassiin ja laudalle. Tänäänkin Laajalahdella/Kalastajatorpalla (Twentyknots) oli kuuden jälkeen aivan mahtava SUP-sää, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta oli sen verran, että reittisuunnitelmalla sai valita miten paljon töitä teki.  Itse ensin huhkin vastatuuleen ja sitten nautiskelin hyvässä myötäisessä. Ja kesä jatkuu!

Harmaahaikara ja silkkiuikkuja 28.7.2016

Pakkaa lauta autoon ja lähde tuntemattomille seuduille. Näin tein.  Uuden ystäväni kanssa sovimme tapaamisen Vihdin Palojärven uimarannalle ja suppasimme järven päästä päähän.  Sää oli tosi hieno ja järvi kaunis: pitkulanmuotoinen ja kauniit rannat, järveä oli mukava edetä ja samalla näki kauniita rantamaisemia.  Mittakin oli sopiva, parissa tunnissa meloi järven päästä päähän ja kilometrejä kertyi kunnon lenkin verran (8.6 km).

Kun tekee uutta tai uudessa paikassa, näkee ja kokee uutta.  Tällä reissulla näitä:

  • Kaunis itselle tuntematon järvi komeine kallioineen. Järvi ja sää oli tänään ihan kliseisen kaunis. Mitä uutta tutkittavaa sinun lähelläsi on?
  • Erikoinen keltainen kasvusto kallion päällä.  Nyt tuli laiskanläksyä kasvitieteestä, ei mitään käsitystä mikä tuo kuvassakin näkyvä xxx on.
  • Silkkiuikkupariskunta. Valitettavasti pienellä pokkarikameralla ei niistä kuvaa saanut, mutta ihastella pystyi paikanpäällä.
  • Harmaahaikara.  Kruunasi retken.
  • Mukavia keskusteluja kaverin kanssa: uutta tietoa mm. avovesiuinnista.

Kesäpäivä Hangossa

Mies sanoo, että Hanko on Suomen Riviera.  En ole oikein ostanut tätä ajatusta.

Vuokrasin SUP-laudan merijooga.fi/Regatan rannan -kojulta.  Sain käyttööni ohjaajan Fanatic Ray-laudan, jonka väri oli mageen vihreänkeltainen, ja ominaisuudet loistavat tämän päivän olosuhteisiin. Lauta kulki kuin unelma sekä myötä- että vastatuulessa, ja otti todella hyvin vastaan myös sivuaallot.  Tuulta oli sellaiset 3 m/s, läheiset aallonmurtajat pitivät aallot miellyttävinä.  Meri oli syvän sininen ja kirkas, paikoitellen pohja siinsi kauniisti veden läpi. Aurinko paistoi ihanasti (24C), veneitä liikkui satamaan ja satamasta, luodoilla istuskeli erilaisia lintuja.  Kalliomaisemat olivat oikein komeat.

Merellinen tunnelma ja hieno SUP-kokemus olivat kuin Villafrance-sur-Merissä konsanaan. Joten ehkäpä Hanko on kuin onkin Suomen Riviera.

Kiskonjoella

Tämänpäivän suunnitelma oli mennä SUP-laudalla ja kajakilla Kiskonjokea/Perniönjokea sellainen kahden tunnin retki.  No, ylisuorittamiseksi se miehen kanssa meni :).  “Tähän asti kerran päästiin, niin jatketaan vaan vielä”.  Viittaus siihen, että vastavirtaan pääsikin jatkamaan Kiskonjokea Perniönjoen haaran jälkeen, kun usein siinä on kivinen virtapaikka, jossa matka stoppaa.  Vesi oli nyt niin korkealla, ettei siinä mitään virtausta oikeastaan ollut eikä kivistä mitään tietoa.  Joten matkasimme eteenpäin kohti Latokartanonkoskea.

Hullunkiilto silmissä sinne tähtäsimme.  Ei jääty mihinkään puurunkoihinkaan kiinni, yhdessä kohtaan piti metri kahlata kivien takia, mutta siitäkin mentiin yli. Lisäksi oli hauska puunrungon alitus makuuasennossa :).

Lähelle varsinaista koskea pääsimme, mutta matka tyssäsi kovaan virtauspaikkaan, jossa oli matalaa ja kiviä niin, ettei päässyt vauhtia melomaan, vaikka hurjasti yritti.  Hassua, että valokuvassa ei näy virtauksesta mitään, vaikka todellisuudesta eteenpäin ei vaan pääse virtauksen vuoksi.

Matkaa reissulle tuli 13.5 km ja aikaa kului 3,5 tuntia.  Väsymys ei päässyt vaivaaman, kun virtauspaikan ‘kamppailussa’ saamasta adrenaliiniryöpystä riitti hyvin virtaa paluumatkalle. Olipa vasta melontaretki.

Eteenpäin, vaikka kahlaten

Suppaaja etenee vaikka sitten kahlaten välillä.  Vesi on Matildanjärvessä matalalla, joten tänään ei päässytkään kahden saaren välistä laudalla vaan kiviin jäi kiinni. Kartalla ne toki näyttävävätkin vain yhdelle yhtenäiselle saarelle, joten ei nyt kauhean yllättävää.  Helppo oli nousta ja metri kantaa lautaa kahlaten ja sitten vaan takaisin laudalle.

Kaiken kaikkiaan ihan täydellinen ilta-SUP.  On tämä vaan niin ihanaa!