Category: SUP-tarinat

Lähdin pääsiäislauantaina korkein odotuksin kohti kevättä Lontooseen, mutta mitä vielä, pari päivää oli kylmää ja sateista.  Tosin Suomessa oli samaan aikaa iltapäivälehtien mukaan lumi-inferno, joten vähemmän lumisessa paikassa toki olin.  Lontoossa ei ollut yhtään lunta. Alkuviikkoon sää lämpeni yli kymmenen asteen ja aurinkokin pilkahteli pilvien välistä, joten kevään tuntuun kyllä pääsi.

Kun joulukuussa kävin Thamesilla suppaamassa paikalliset olivat kovasti tohkeissaan ‘vuorovesi sitä ja vuorovesi tätä’, ja että 5m vedenpinta voi nousta yms. Tuo kuulosti lähinnä täysin uskomattomalle.  Asia jäi vaivaamaan mieltäni niinkin, että kun tuli nyt huhtikuun ensimmäisena päivänä mahdollisuus osallistua SUP -kurssille, jossa käsitellään Thamesin erityisominaisuuksia ja vuoroveden vaikutusta suppaamiseen, niin pitihän siihen osallistua (Active360/ Thames Skills and Knowledge Level 1 (TSK1)).

Ensin oli kahden tunnin luento suppaamisesta Thamesillä, turvallisuusasioista ja vuorovedestä. Sen lopulla katsoimme karttaa ja vuorovesitietoja ja suunnittelimme kahden tunnin suppauksen siihen perään.  Suunnitelma oli mennä 1h 15 min vuorovettä vasten ja tulla 45 minuuttia takaisin vuoroveden myötäisesti.  Hyvin suunniteltu, mutta ei toteutunut sitten ollenkaan. Joka kertoo myös Thamesin haasteista.

Thamesin haasteita: vilkasliikenteinen joki, isojakin laivoja, paljon moottoriveneitä ja soutajia (etenevät selkä edellä), jopa terveysriskejä vaikka joki nykyisin varsin puhdas,  ja vuorovesi. Vuorovesi voi todellakin nostattaa veden pintaa sellaiset 5-6 metriä, samalla sellaisen vesimassan liike aiheuttaa hurjan virtauksen.

Mites meidän SUP-suunnitelman sitten kävi? Vuorovedestä on varsin tarkat tiedot, miten se vaikuttaa vedenkorkeuteen ja virtaukseen ja milloin missäkin kohtaa Thamesia.  Mutta esim. sateet vaikuttavat siihen.  Niin kävi nyt.  Lähdimme suunnitelman mukaisesti suuntaan, johon piti juuri kääntyä vastavirta, se ei ollut vielä lähtiessä kääntynyt, mutta olisi pitänyt ihan heti miten kääntyä.  Mutta ei kääntynyt.  Kun olimme menneet puolisen tuntia myötävirrassa ope sanoi, että on aika kääntyä takaisin tai ei pysytä mitenkään aikataulussa.  Meno olikin ollut tosi leppoisaa ja mukavaa myötävirtaan. Käännyimme ja sitten meillä olikin vastavirta koko loppumatkan. Suunta ei kääntynyt koko sen kahden tunnin aikana.

Sittenkään meno ei ollut raskasta, matka ei vaan edennyt :). Täällä kotimassa tuuli tai aallot antavat signaalin, että teeppäs nyt töitä, että etenet, niin sitten tehdään.  Tuolla kun sitä ei tullut, ei tuulta, ei aaltoja, niin ei oikein tosissaan melonut.  Mutta sitten havahtui siihen, että kohteet rannalla eivät vaan tulleet lähemmäksi. Oli kuin olisi juoksumatolla juossut.  Piti vaan ruveta tekemään töitä,  että etenisi.

Vuorovesi on kovimmillaan lähempänä merta. Siellä ei saakaan meloen mennä. Virtaus voi olla sellainen,  ettei sitä käsipelin vaan voi voittaa. Minulla on nyt lupa mennä yksin Thamesilla välillä Teddington-Putney päivällä tai yöllä ja ryhmän  mukana Chelsea Bridgelle saakka, Tower Bridgelle asti päivällä, jos on erityiskoulutettu ohjaaja ryhmällä mukana.  Ja Tower Bridgen jälkeen ei ole laudalla kenelläkään menemistä.

Olipa mielenkiintoinen ja opettavainen päivä.  Oppi paljon Thamesista, vuorovedestä ja siitä miten erilaista sama laji voi olla riippuen olosuhteista.  Tämä on hyvä pitää mielessä tuntemattomilla seuduilla, varsinkin ulkomailla.