Category: Paikat

Syksyä ilmassa (vaikka aurinko paistoikin kesäisesti)

Posted on by

Melkein kaksi viikkoa vierähti edellisestä SUP -kerrasta.  Oli sekä työkiireitä että kesäflunssaa. Joten oli erityisen ihanaa tänä sunnuntaiaamuna päästä taas laineille.  Laineet olivatkin tänään rauhalliset ja aurinko paistoi kesäisesti.  Itseasiassa koko kesänä ei ole Kuusisaaren etelänpuolen merta noin tyynenä nähty, siinä pystyi jopa ottamaan valokuvia.  Kesä on ollut varsin tuulinen, jollain puolen noita Laajalahden saaria on päässyt aina keikkumaan kunnolla.  Nyt oli toisin.

Tänään oli laudoilla myös iso ryhmä SUP jooga/fit- harrastajia sekä myös useita purjelautailijoita.  Viimisiä hetkiä alkaa olla vuokrata välineitä ja nauttia näistä lajeista, siis jos ei ole omaa lautaa, vuokrapisteet sulkevat pikkuhiljaa tältä vuodelta.  Onneksi on omakin lauta, pitää vaan päästä mökille sopivalla säällä.  Siellä olisi jokia valloitettavaksi, kunhan niissä vain on vettä riittävästi.

Aurinkoinen SUP-viikko

Posted on by

Nyt on SUP-kelejä riittänyt.  Ihana, ihana aurinkoinen viikko, eikä ole tuullutkaan pahasti. Väkeä on ollut laudoilla paljon elokuun loppupuolelle jatkuneen kesän ansiosta, hyvä, varsinaisella lomakaudella väkeä oli suotta aivan liian vähän.  Itse pääsin aalloille vain kaksi kertaa tällä viikolla, kun tylsä kesäflunssa iski.  Mutta sitä täydellisemmät kerrat kyllä olivat, kesää parhaimmillaan.  Lautakuumeeni näyttää hellittävän, onkohan väliaikaista vai vakavampaa? Tällä viikolla menin kolmella Starboard-laudalla: Atlas, Freeride ja Whopper.  Freeride on edelleen näistä suosikkini, Atlaskin tuntui taas vaihteeksi mukavalle, mutta Whopperilla olin sivuaallokossa, niin että laudan päälle tuli turhan hurjasti vettä koko ajan.

Alkavankin viikon säät näyttävät lämpötilan mukaan mainioille, mutta loppuviikosta saattavat sateet ja tuulet ilmestyä, aika kohta kaivaa märkäpuku esiin?

Zen-SUP (10.8.2015)

Posted on by

Mahtavan aurinkoisen viikonlopun jälkeen oli mukava, sopivan kiireinen työpäivä. Lähdin sitten töistä suoraan suppaamaan.  Taivas oli lähes pilvetön, lämpöä sellaiset +24.  Meri oli melko tyyni, sopivat laineet ja jonkun verran ympärillä liikkuvien moottoriveneiden aaltoja. Olin yksin liikkeellä, ihan vain omat ajatukset seurana. Aurinko paistoi, rentouttavaa, mutta kuitenkin kohtuu rivakkaa menoa.  Ehkä vähän zen.

 

 

 

Täydellinen sunnuntai-SUP

Posted on by

Tästä ei kesäisemmäksi muutu: tyyni Töölönlahti, SUP-lauta alla, aurinkorasvat levitetty, ympärillä muita iloisia suppaajia (yksi oikein koiran kanssa :)), viereisessä kahvilassa iloinen puheensorina, myös muilla kielillä (ainakin englanti ja espanja), aurinko paistaa ja mieskin hymyilee.

Lähdin tänä aamuna Hakuna Matatan SUP-pisteeltä.  Siellä oli kova kuhina, heti kun aurinko paistaa niin suppaajia riittää, näytti lähtevän paljon väkeä myös vastakkaiselta SUP Finland- vuokrauspisteeltä. Ensikertalaisia luonnollisesti hiukka jännitti, mutta kaikki olivat innoissaan ja iloisia. Yksi nuori mies päätti kokeilla miten voi laudalla temppuilla ilman kaatumista: aika paljon, lopulta hänen istuessaan aivan laudan takana ja nokan noustessa koko ajan ylöspäin niin lopultahan se lauta käännähti hänen päällensä.  Komea oli kaari ja ihan alle jäi, mutta iloisesti hymyillen hän sieltä nousi, ja jatkoi suppaamista normaalimpaan tyyliin.

Töölönlahti on tyyni ja samoin Eläintarhanlahti, Pitkänsillan toisella puolella tuuli, no eipä ollut aikaankaan sinne kauemmaksi mennä vaan käännyin sen jälkeen takaisinpäin.  Kauniissa auringonpaisteessa oli mukava myös katsella tuttuja maisemia (Finlandia-talo, Oopperatalo, Olympiastadionin torni, Linnanmäki, Linnunlaulu, Ympyrätalo), ja näpsiä kuvia.

Tänään on niin nätti sää, että voisi illemmalla mennä katsomaan SupUltimatea, jota harrastetaan sunnuntaisin Kalastajatorpalla (TwentyKnots). Siinä taitaa muuten vesi roiskua ja pelaajat kastua. Katsotaan, jos saisi muutaman kuvankin otettua ja laitettua tännekin (jos vaikka hovikuvaajakin lähtisi mukaan).

P.S. Hakuna Matatalla on kyllä asiakasta ajateltu: tuolit, matot ja mukavat vedenalaiset rampit, helppoa ja mukavaa, sopii täydellisesti sunnuntai-suppaukseen.

P.S.2 Suppaavasta koiruudesta muutamakin kuva, on se niin söpö (ja liivikin neidillä pinkki).

 

100km kasassa

Posted on by

Olen kirjannut kevään-kesän ajan ylös SUP-kertoja ja kertyneitä kilometrejä, ja tänäänpä täyttyi 100 km. Poks, poks, pikkujuhlat! Tiedä nyt sitä onko tuo paljon vai vähän, mutta taatusti eniten mitä olen kesässä tehnyt :). (Helppo sinäänsä, viime kesänähän vasta aloitin suppaamisen ja silloin vasta elokuussa, aika helppo oli siis lyödä.  No toisaalta, viime kesänä en kirjaa kerroista & kilometreistä edes pitänyt).

Tänäänkin oli erittäin mukava SUP-retki.  Kuusisaaren eteläpuolelle ei ollut mitään asiaa vaahtopäiden ja tuulen takia, mutta pohjoispuolella oli oikein ihanaa mennä kauniissa auringonpaisteessa. Aurinkorasvat tarvittiin pintaan ettei palanut.  Kaunis sää on tällä viikolla houkutellut muitakin suppaajia, niin myös tänään, kanssamme samaan aikaan oli monia muitakin sekä SUP-laudoilla että myös purjelaudoilla.  Kurssejakin järjestetään molemmissa lajeissa lähes päivittäin, joten nyt saa opetusta, jos kiinnostaa.  Ja säät suosivat edelleen :).

 

“Vielä on kesää jäljellä”

Posted on by

Joten suppaamaan. Tänään menin suoraan töistä laudalle ja kiersin Kuusisaaren. Saarien kiertämisessä on mukavaa se, että yleensä joku puoli on tyven ja toisella tuulen enemmän.  Niin tänäänkin.  Valitsin reitin niin, että ensin tehtiin töitä ja sitten takaisinpäin nautiskeltiin. (Kuvat ovat tyynenmältä puoleta, helpompi kuvata silloin). Kierrokseen meni tunti ja matkaa kertyi nelisen kilometriä. Lautana oli eilinen tuttavuus Starboard Freeride, toimi erinomaisesti tänäänkin. Vesillä oli muitakin: suppaajia, kilpasoutaja, veneilijöitä, vesihiihtäjä, vesijettejä, kajakkimelojia. Ihana, että nyt on näin hienot säät.

SUP & Fly Naarajärvi 3.-5.7.2015

Posted on by

Viikonloppuretki suuntautui tällä kertaa Pieksämäelle Naarajärvelle miehen lennokkiharrastuksen merkeissä.  (Miehen lennokkisivusto: www.modeldesigns.net).  Kerrankin keli mitä kesäisin ja kohde keskellä järvistä Suomea, niin toki lauta pääsee retkelle mukaan.

Aamusuppailut jääneet vähemmälle, mutta nyt lauantaiaamulla aamiaisen jälkeen laskin laudan Naarajärveen Lomatrion vieressä.  Aurinko paistoi ihanasti ja järvi kimalteli tyynenä.  Oli rauhaisaa ja mukavaa rennosti meloa kevyessä myötätuulessa. Eräs lennokkiseurueen jäsen vinkkasi, että järvestä lähtee merkattu ja hyväksi tiedetty melontareitti, joten suuntasin sen alkupistettä kohti, josko vaikka se löytyisi.

Ja löytyihän se, hienosti kyltillä merkattuna.  Näytti niin houkuttelevalle ja kauniille, että päätin lähteä Naarajokea vähän katsastamaan.  Perääni sain myös yhden kanootin.  Joet ovat kyllä mukavia, vaihteleva reitti ja erilaisia maisemia, pientä pujottelua ja mukavasti virtausta (jos siis on sopivasti, ei kiitos koskia).  Heti miten alun jälkeen oli maantiesillan alitus, jonka jälkeen olikin pari mökkiä. Sitten uoma kapeni ja joki muuttui matalaksi. Kysäisin kanoottimatkaajilta onko joki heille tuttu, ei, hekin olivat ensimmäistä kertaa siellä, ei kuulemma ole koskia useampaan kilometriin. Päätin tällä kertaa kuitenkin mataluuden takia kääntyä, ensi kerralla pidemmälle, ainakin seuraavaan järveen.

Joten palasin samoja jälkiä takaisin Naarajärvelle. Päätin kiertää takaisinmenoreitillä läheisen saaren.  Sieltä tullessa sitten kohtaisin jo hyvin tietämäni asian, mutta yllätti taas: järvien selillä tuulee aina, joten taas pääsi tekemään kunnolla töitä aaltojen huuhtoessa yli laidan. Pääsin toki takaisin rauhaisaan, aurinkoiseen lähtöpaikkaan, jossa nautiskelin laiturilla istuen auringon lämmöstä siihen saakka kun autokyyti tuli hakemaan seuraavaan kohteeseen eli Naarajärven lentokentälle.

Lentokentällä olikin jo täysi tohina päällä.  Paikallislehdessä oli julkaistu juttu lennokkitapahtumasta, joten katsojia tulikin paljon paikalle. Oli hieno tilaisuus: koneet (hinurit, liidokit ja jetit) pörisivät taivalla ja aurinko paistoi.

SUP:

FLY:

SUP: Vähäjärvi 27.6.2015

Posted on by

Suomeen eivät ole kesäkelit vielä ehtineet, ja suppaaminen on jäänyt viime viikolla sateisen sään takia. Tälle lauantaillekin oli luvattu lähinnä sadetta, ja sitten taas sadetta, joten odotukset aalloille pääsemiseksi eivät olleet korkealla. Kävimme lähiseudun uimapaikkoja katsastamassa, minkälaisia laudan/kajakin laskupaikkoja niissä olisi, ja otettiin menopelit varulta katolle mukaan, josko vaikka löytyisi sopiva paikka ja sää.

Kävimme katsastamassa neljää paikkaa: kolmea uimarantaa Salossa (Naarjärvi, Vähäjärvi ja Kirakka) ja Särkisalossa yhtä ‘väliojaa’.  Sää muuttui pikkuhiljaa sateisemmaksi koko ajan ja lopultahan alkoi sitten sataa.  Siinä vaiheessa oli hyvä pitää kahvitauko ja suuntasimme Teijon Masuunille. (Söin muuten hiiren ja sen juustonkin).  Kahvin lomassa totesin, että nyt kyllä menen laudalle.  Vähäjärvi on nimensä mukainen pieni pyöreä pläntti, pituudeltaan sellaiset 300m.  “Vaikka sää olisi mikä tahansa/tai muuttuisi miten tahansa, ei ole kuin minuutin päästä rannasta eikä autostakaan kuin muutaman”.

Kahvittelun jälkeen suuntasimme siis Vähäjärvelle.  Kukaan ei ollut uimassa, eikä muutenkaan rannalla.  Paitsi hyttyset.  Ripeästi siis lauta katolta, että pääsen niitä karkuun järvelle (miesparka, hän jäi hyttysten ruoaksi rannalle).  Järven ylitykseen taisi mennä kaksi-kolme minuuttia :).  Vastarannalla oli suota, ja järvessä ulpukoita, aika keskelläkin järveä, eipä taida olla kovin syväkään tämä vähäinen järvi.  Muutama ihan kivannäköinen mökki näytti olevan järven rannalla.

Vartin verran meloin, matkaa kertyi huimat yksi kilometri. Poislähtiessämme rannalle tuli muutama lapsikin reippaasti uimaan, hienoa!  Vesi olikin aika lämmintä, se pienessä järvessä etuna. Nyt illansuussa aurinko on paistanut jo muutaman tunnin ihanan kesäisesti, mieskin kävi pienellä kajakkiretkellä lähijärvellä.  Josko ne kesähelteet tai edes -kelit alkaisivat.  Huomiseksi onkin luvattu aurinkoista, joten suunnitelmissa on lähteä kunnon melontaretkelle.  Kuinka siinä käykään, siitä lisää huomisen jälkeen.

 

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa

Posted on by

Kajakki ja SUP- lauta on kannettu yli maaosuuden ja valmiina lähtöön kohti Puolakkajärveä.  Näkymä edessä ei ole kaikkein kannustavin, kaislikkoa, ruovikkoa ja jopa koivuja.  Ensimmäiset yritykset kaislikon läpi tömpsähtävät läpipääsemättömään mättääseen, ei vesitietä.  Löytyihän siitä reitti ‘ojaan’ joten päästiin matkaan. Aluksi etenen ihan seisten, mutta kun näkökenttään tulevat kannot ja karahkat, päätän jatkaa polvillaan jotta a) näen veteen paremmin ja b) jos tulee äkkipysähdys, en jatka itse matkaa veteen saakka.

Mies menee edeltä ja “kerää kaikki hämähäkinseitit ja punkit”, kuinka ritarillista :).  Oja pienenee ja mutkittelee, loppuvaihessa siinä on pitkältä pätkältä kahdessa jonossa pystypöllejä vedenpinnan alapuolella, joita joutuu väistelemään ja pujottelemaan.  Vanhat pitkospuun jäänteet vai mikä ihmeen rakennelma? Olimme siis saapuneet suoalueelle, ja pitkospuut kulkivat ojan vieressä.  Suolla on somasti tupasvilloja. Eteneminen on hidasta, kun ei tiedä mitä vedessä on ja joutuu etenemään varovasti.  Lopulta järvi alkaa siintää edessä oikella, kohta ollaan perillä.

Sitä ennen vaan on vielä yksi este; ojan yli menevä kävelysilta.  Eikä todellakaan pääse alitse. Sillan eteen on rakennettu laudoista pieni ramppi, joka auttaa alusten maihin siirrossa.  Mutta kyllä tässä joutuu nilkkoja myöten suohon uppoamaan joka tapauksessa.  Tähän asti tultu, nyt vaan eteenpäin. Alukset maihin, kanto sillan toiselle puolelle, alukset veteen, mies kajakissa vesille.  Sitten SUP-lauta lähtöasentoon ja…samassa mies pyörähtää veteen ja kajakki keluu väärinpäin.

Onneksi miehen pää tulee hetkessä pinnan yläpuolelle, joten siltä osin kaikki hyvin.  Mies maalle tai siis suolle, varusteiden keräys suo-ojasta ja kajakin tyhjennys (siltä osin kuin onnistui) vedestä. Mies kyllä ylisuoritti kajakkikokeilun, mutta ei hän matalia tavoitteita yleensäkään aseta (tästä voi lukea kokemuksen miesnäkökulmasta: On aika lähteä vesille).

Aikansa tavaroita kuivateltuaan (lue: kaadetaan vettä pois esim. repusta) mies toteaa: “Eiköhän jatketa, tuonne järvelle mennään nyt”.  Niin mentiin, ei kyllä pitkään kierrosta siellä tehty, mutta käytiin Puolakkajärvellä kuitenkin.  Näytti mukavalle järvelle, lähellä rannassa retkeilyalueen levähdyspistekin.  Siellä näytti olevan useampikin patikoija, heitä nähtiin muutenkin useampi seurue retken aikana.

Paluumatka ojaa pitkin sujui paljon mukavammin ja nopeammin, olihan reitti nyt tuttu.  Taas kaksi kertaa maa-alueen ylitys alukset kantamalla. (Seuraavalla retkellä ei kantamista, eihän?). Sujui nekin paremmin nyt (harjoitus auttaa). Mutta yllätys, yllätys, asia, jonka luulin tapahtuvan ojassa eli laudan äkkipysähdys esim. juurakon takia, tapahtuikin sitten ihan Matildanjärvellä.  Yks’kaks yllättäen kuului laudan lata ‘kriik’ (kivi), lauta pysähtyi ja itse jatkoin matkaani. Vain polvilleni laudan päälle, en veteen saakka, ja huomasin pitää melastakin kiinni, joten sekään ei lähtenyt omille teilleen.

Loppumatka alkupisteeseen sujui tavanomaisimmissa merkeissä: vastatuuleen töitä tehden, kajakkilla pääsi selvästi kevyemmin ja nopeammin, mutta sain varmasti enemmän treeniä SUP-laudalla seisten :). Tämä oli kyllä monella tapaa erilainen SUP- kokemus kuin aikaisempani.  Tänään sunnuntaina on lepopäivä, jo säänkin takia, mutta toivottavasti taas maanantaina pääsee laudan päälle.

 

BIC 11.4
Jotain meidän ja Puolakkajärven välillä

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 1: Kevyttä menoa

Posted on by

Lauantai oli täydellinen kesäpäivä, aamulla oli jo +15 lämmintä ja tuulta ei juurikaan. Maittavan aamiaisen jälkeen pakkasimme autonkatolle sekä uusimman hankinnan kajakin että mukavan SUP- laudan. Päätehtävä oli koekäyttää miehen kajakki, mutta toki lauta lähti mukaan, jos silläkin menisin. Matildanjärvi oli rauhallinen ja ihanan sininen, taivas oli pilvetön ja keltainen kajakkikaunotar lipui mukavasti veden pintaa pitkin (miehen kajakkikokemus kokonaisuudesaan täällä: On aika lähteä vesille).  Valokuvasin rannalta miehen ensimmäiset koekierrokset, ja sujui niin mukavasti, että päätin hypätä laudan päälle ja niin lähdimme yhdessä kiertämään Isoholman saarta.

Etenimme Isoholman saaren pohjoispuolelta, järvi oli melko tyyni, vain pienet aallot, kajakki lähes äänetön, SUP-laudan ääntä mies kuvasi proomuksi :).  Lokit innostuivat välillä huutamaan kovin, niillä oli saarien rannoilla katraat kaitsittavina. Saavuimme nopeasti Matildanjärven toiseen päähän, jonne päätimme hetkeksi rantautua.  Kajakki ensin rantaan, SUP-laudalla perään ja hetkeksi jalottelemaan. Sitten tuuminta mitä tehdään.

Yritimme muutama kesä sitten jatkaa kanootilla samaisesta pisteestä väliojaa pitkin Puolakkajärvelle.  Menopelit pitää kantaa maakaistaleen yli toiselle puolelle, koska veden yli kävelysilta on rakennettu ihan vedenrajaan eli sen alitse ei pääse.  Seudulla on erittäin hyvät kävelyreitit, joita on ilo mennä. Joskus olisi iloa, jos vesien ylityssillat olisi nostettu ylemmäksi, että ali pääsisi vaikka nöyränä.  Joskus siitä olisi jopa paljon iloa (lue Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa). Silloinen yritys karahti juurakkokasaan, josta ei päässyt läpi.  Nyt vesi näytti olevan korkeammalla.  Halu oli suuri toteuttaa kesken jäänyt reissu.

Tovin itsemme kanssa keskusteltuamme päätimme kantaa alukset maakaistaleen yli ja jatkaa matkaa Puolakkajärvelle.