Vappusuppi Paimionjoella

Suunnitelma oli viedä toinen auto alajuoksulle ja toisella autolla etsiä hyvä paikka mennä jokeen ylempänä, ja sitten meloa ensin ylävirtaan jonkin aikaa ja sitten lasketella autolle alajuoksulla. Samalla saada kasaan mukavasti kilometrejä, reippaasti yli kymmenen.

Tuo oli siis suunnitelma. Autoille löytyi kyllä hyvät paikat: ensimmäinen 110-tien viereen ja toinen Jokipuistoon Paimion keskustaan. Mainio lähtöpaikka muuten. Sitten kohti ylävirtaa. Muutama kymmenen metriä menikin kivasti, sitten huomattiin, että vettä on vain lavan verran. Pikapikaa polvilleen ja samassa olikin ensimmäinen lauta kiinni, ja samantien toinen. Oli sekä matalaa että kiviä, niihinhän evä sitten nappaa.

Eihän sitä nyt heti luovuteta. Jatkettiin ehkä reilu kilsa istualtaan, kunnes totesimme, että vaikka kivaahan tämäkin on, niin tekisi kuitenkin mieli seisaaltaan pystyä menemään. Joten käännös ja toiseen suuntaan. Lähtöpaikkamme jälkeen olikin mukavasti vettä, ja tuulta.

Tuulta oli niin reippaasti, että ei seisaaltaan oikeastaan päässyt eteenpäin. Aalto ei ollut paha, mutta tuulenvastus kyllä. Menimme aikamme ja sitten laskettelimme vauhdilla takaisin lähtöpaikkaan. Kilsoja koko reissussa kertyi 3,11 vaikka aikaa kului 1 tunti 20 min :D.

Mukava reissu oli kuitenkin, ja jotain kait tästäkin oppi.

Humaljärvi, Kirkkonummi

Sain jo viimesyksynä vinkin, että Kirkkonummen toiseksi suurin järvi voisi olla kiva paikka supata. Silloin jäi käymättä, mutta nyt tuli vinkki mieleen, joten suuntasin lämpimänä lauantaiaamuna kohti Kirkkonummea.

Autolla pääsi hyvin rannan viereen, tämänkin vinkkaaja osasi ottaa huomioon. Tämä on myös tiedossa kalastuksen harrastajilla, paikalla oli useampi henkilö lähdössä kalaan ja muutama auto oli jo valmiinakin rannassa. Hyvin mahduimme kaikki valmistelut tekemään ja pääsimme vesille.

Humaljärvi ei ole suuren suuri. Puolessatoista tunnissa meni mukavasti päästä päähän ja takaisin. Saaria näytti olevan kaksi ja lisäksi oli kolme hauskaa luotoa. Tänään oli jo kesän makua, ehkä jo ensi kerralla pääsisi lyhytlahkeisella märkkärillä?

Kausi 2019 avattu

Pääsiäisen vapaapäivät menossa ja meri ollut auki jo hetken. Aika lähteä laudalle. Kaudenaloitus tällä kertaa kotikaupungissa Espoossa, lähtö Matinkylän rannasta ja ajatuksena kiertää Iso Vasikkasaari. Lintuja oli saarien suojissa todella paljon, veneitä vielä vähän. Aikaa vierähti tunti, matkaa kertyi vähän päälle neljä kilometriä, ja lisäksi sai auringolta punaisen naaman.

RuskaSUP Pikku-Punelialla

Sunnuntaiaamuna starttasin auton kohti Hämettä ja Pilpalaa.  Lauantain ruskaretki oli niin koukuttava, että lisäannos ruskaa oli saatava. Jo automatka Tampereen tiellä hiveli silmiä, teiden reunukset olivat milloin kullankeltaiset, milloin verenpunaiset, joten ruskaa riitti ihasteltavaksi.

Puolenpäivän aikoihin saavuin Pikku-Punelialle, jossa on JaloSUPin kotipesä. Meitä olikin iso seurue lähdössä järvelle, reilusti yli kymmenen henkeä.  Mutta ei ihme säähän oli uskomattoman hieno! Pikku-Punelian puolella oli tuuletonta ja melominen oli leppoisaa, kun saavuimme isommalle järvelle (Punelia) meitä odotti reipas vastatuuli.  Siitä sitten taistelimme yli taukopaikkaan läheiseen saareen.

Mikä meitä odottikaan saaressa: laavu ja kunnon nuotio.  Ja mitä herkkuja Tiina ja Paavo olivat meille loihtineet: karjalanpiirakoita ja munavoita, erilaisia makkaroita paistettavaksi (varsinkin yksi oli aivan jam-jam), ihanaa maustekakkua ja nokipannukahvit! JaloSUP onkin tunnettu loistavista retkieväistä ja/tai taukopaikoista, muistelenpa vaikka Turpoonjoen retkeä. Olihan saarelta kuitenkin pois lähdettävä, ja nyt ison järven osuus meni mukavassa myötäisessä tuulessa, joten paluu meni reippaasti. Tälläkin retkellä ihasteltiin ruskaa, joka tosin oli jo hiipumaan päin, koska suuri osa lehdistä oli jo tippunut puista, mutta kyllä oli silti kaunista, ja kokonaisuudessan aivan nappiretki!

Järvellä

Tauolla

 

RuskaSUP Siuntionjoella

TwentyKnots -suppaajat lähtivät lauantaiaamuna Siuntionjolle tarkoituksena ihastella ja kuvata ruskaa.  Ja löytyihän sitä! Sää oli pilvinen, mutta lämmin, märkäpuku varoiksi päälle.  Lähtöpaikka oli Siuntionkoski, ja suuntasimme ensin ylävirtaan.  Suunta oli kaikille uusi, vettä riitti niin laudan alla kuin sivuillakin, oli oikein hyvä meloa Tjusträsket -järvelle saakka.  Siellä söimme eväät ihastellen näkymiä.  Sitten palasimme koskelle ja kannoimme laudat sen toiselle puolelle ja jatkoimme nyt alajuoksulle päin.

Tällä suunnalla näkymät olivat aivan satumaiset! Värikkäitä puita, kultaisia lehtiä satoi ympärillä ja kellui vedessä, puiden rungot tavoittelivat vettä kehystäen joen.  Runkoja ja oksia oli vedessäkin paljon, joka teki hieman haasteelliseksi meloa, tämä suunta menikin näkymää ihastellessa ja kuvia napsiessa. Oli hieno retki! Mikä mahtava syksy meillä onkaan.  Toivottavasti hyviä SUP-kelejä riittää vielä pitkään.

Lähtöpaikka, Siuntionkoski

Joella, ylävirtaan

Tjusträsket, taukopaikka

Kolmas kuva: Sara Sundell.

Joella, alavirtaan

 

 

 

Strömforsin ruukki

Lauantaiaamuna starttasi viisi TwentyKnots -SUPretkeilijää kohti Ruotsinpyhtäätä ja Strömforsin ruukkialuetta. Toiveena oli nähdä ruukki ja sitä ympäröivät vedet loistavissa ruskaväreissä. Oli ihastuttava syyssää, aurinko paistoi ja lämpöä oli sellaiset kymmenkunta astetta.

Ruukkialueella oli hiljaista, palvelut olivat kiinni, paitsi lounaspaikka ja ihmisiä liikkui hyvin harvakseltaan. Muutama koirankouluttaja kysyi tietä sisähallille, neuvoin minkä pystyin. Hiljaisuus ei estänyt näkemästä paikan kauneutta, todella viehättävä ruukkikylä!

Kuivapuvut ja märkkärit päälle ja laudoille. Tarkeni, oli jopa aluksi hieman kuuma. Siinä vaiheessa, kun oli kunnon vastatuuli niin asustus oli just sopiva. Ruska oli vasta aluillaan, jonkun päivän päästä voisi nähdä vielä loistavammat värit, mutta kaunista oli jo nyt.  Matkaa kertyi 13,81 km, ja oli supermukava retki!

 

Dubrovnik (Kroatia)

Viikko tyttären kanssa Dubrovnikissa.  On nätti kaupunki! Mutta oli kyllä kuumaa. Teimme turistijuttuja: retki Lokrum -saareen, vanhassa kaupungissa kävelyä, myös muurikierros, uimme, kävimme melomassa ja söimme hyvin.

Melomassa

 

Kaupunkikuvia

Lokrum

Ruokaa ja juomaa

Tampereviikonloppu, osa 3: Viikinsaaren brunssi

Sunnuntaina päädyin viimein Tampereelle.  Alkuperäinen ajatus oli lähteä Suppaa Tampereen järjestämälle retkelle Pyhäjärven Viikinsaareen, mutta retki peruttiin vähäisen osaanottajamäärän vuoksi.  Tämä oli jo toinen kerta, kun sattui peruutus kohdalle Tampereella.  Hei Tamperelaiset, suppaaminen on kivaa seurassa, lähtekää retkille!

Paikka on kuitenkin tuttu Katjalle, niin päätimme lähteä Viikinsaareen brunssille ihan omatoimisesti.  Ja hyvä niin,  melontaretki oli mukava, ja brunssi loistava.  Suosittelen!

Tampereviikonloppu, osa 1: Höytämönjärvi

Lauantaiaamuna starttasin rantakirpun kohti Tamperetta, tai oikeastaan ensimmäinen kohde oli Lempäälässä.  Nimittäin rauhaisa Höytämönjärvi. Autolla pääsi kivasti lähelle Paunun uimarantaa, josta oli oikein mukava lähteä järvelle. Kiva pieni suojaisa hiekkaranta. Järvi osoittautui aika pieneksi, se oli helppo ja nopea meloa päästä päähän.  Kilometrejä kertyi sellaiset 7,5, ihan mukavasti kuitenkin.  Lounastauon pidimme Kirskaanniemessä, jossa näytti olleen mukavasti yöpyjiä, varmaan paossa helteisiä kotiöitä.

 

Vapaapäivän lähiretki

Vapaapäivä. Joten pitempi retki mielessä, mutta lähiretki tällä kertaa. Varasin laudan kolmeksi tunniksi, ajatuksella tehdä ympyräreitti Kalastajatorpalta Seurasaaren vierestä Mustasaareen ja sieltä sopivasti takaisin. Siitä tulikin aika hieno isoympyrä, 9,36 km, yksi vesitauko pikkuisessa saaressa (15min) ja lounastauko Mustasaaressa (30 min).

Keli oli kuuma ja aurinkoinen, aika läkähdyttävää meloa, tuulta ei alkuun ollut ollenkaan, mutta onneksi sitäkin oli Seurasaaresta eteenpäin.  Vesi maistui. Yleensä minulle ei tapahdu mitään kommelluksia, mutta tänään oli vähän dramatiikkaakin.

  • Vesitauolla pikkusaaressa laitoin laudan nokan iso kiven päälle, ajatellen, tuosta ei kyllä lähde minnekään karkuun.  Sitten tulikin isompi laiva ja sen aallot: lauta nousi kiven päältä puoli metriä ilmaan ja laskeutui ei-takaisin-kiven-päälle. Kääk, perään! No kallio oli liukas veden ääressä, ja tein tyylikkään peppuplätsin kallionpäälle, auts! Sain laudan kiinni, mitä väliä muutamalla mustelmalla.
  • Ruhjeet eivät jääneet tähän. Lehtisaarta kiertäessäni nautiskelin menosta, enkä huomannut samean veden alla kivikkoa. Evä iski kiinni yhteen kivistä, mutta minä jatkoin matkaani: yks kaks ihmettelin painottomuutta keskellä lämmintä vihreyttä ja lautakin kellui ylläpuolellani, miten tässä nyt näin kävi. Takaisin laudalle ja vahinkotsekki. Käsivarressa ja polvessa naarmuja, lisäksi polvi tuntuu aralle, kylmää sitten kotona sille.
  • Jottei jännitystä olisi liian vähän, alitettuani Lehtisaaren sillan, huomasin edessä tummat pilvet ja kuulin jyrinää. Käännyin kohti Kalastajatorppaa, jolloin jyrinä oli vasemmalla, päälläni ei ollut pilviä.  Päätin meloa lähellä rantaa, jotta voin tarvittaessa mennä pikaisesti maihin, jos ukkonen ja salamointi alkaa tai lähenee.  Koko matkan kuului sieltä jyrinää, mutta onneksi ei tullut kohti, eikä salamoita näkynyt, ja pääsin ilman kolmatta taukoa lähtösatamaan.

Huolimatta näistä kolmesta pikkuvastoinkäymisestä, retki oli todella onnistunut! Hyvä pituus, paljon nähtävää ja kunnon tauotkin. Ei aina tarvitse ajaa kauas tehdäkseen kelpo sup -retken.

Seurasaari

Pikkusaari (Porsas?)

Mustasaari

Lehtisaari

3.8. 2018 Opit ja ajatukset eilisestä.  Tekevälle sattuu, mutta aina voi pohtia ja parantaa.

  • Jos aurinko paahtaa ja porottaa, pidä tauot varjossa. Niin itsestäänselvyys, mutta oli mukava kallio istuksia.
  • Jos jotain yllättävää sattuu, nopea reagointi hyvä, mutta voi olla silti aikaa miettiä sekuntti tai kaksi, mitä ja miten kannattaa toimia.
  • Kelluntaliivi oli hyvä, olisi voinut sattua ilman sitä kivikkoon kaatumisessa pahemminkin.