Tag: suppailu

SUP in Antibes (France)

Posted on by

The last beach visited in this holiday in Nice was Antibes.  Antibes is located in South-West from Nice, a half way to Cannes. The trip there took about a half an hour by train, the train was not crowded and there was air conditioning so the trip was very ok. From the train window we saw a very, very long beach area before the actual Antibes.  But have to say in a way that seemed to be a bit boring, nothing but small sandy area between the road/rail road and sea, no palm trees, or any trees or other plans, no cafes, no any sea activities, just sand and sea.

But in Antibes there is a nice village and sandy beach with lot of sea activities available (kite boards, wind surfing, different kind of boats and SUP boards to rent). To get to Antibes beach area take a bus number 14 from the train station, you cannot miss the beach.

The day was the hottest this week (+35), the board I got was a a smaller version of my own BIC board (10’4”). It was hot so I wore swimming suit.  There was a small area covered with a breakwater so it is a good place for beginners and for practising different skills even the beach is located by a busy port and boats and jet skies are passing by.

Perfect SUP-moment in Villefranche-sur-Mer

Posted on by

Today’s beach was in Villefranche-sur-Mer located seven minutes from Nice central (Nice-Ville) by train.  It is Saturday so lot’s of people are heading to the beaches to get refressing sea wind and to cool themselves in the sea. The train was full of both locals and turists. The beach in Villefrance-sur-Mer (or part of it) is sandy which is not so common in this part of France so it is quite nice for the small children too.

The train stops very, very near to the beach, but the SUP rental service (www.seasurfandwind.com) is in the other end of the beach, so we needed to take a walk first. Weather is hot but there is a slight wind coming from the sea, and in a shadows of trees in the sidewalk it is very comfortable to walk.  In the end of the road there is a van with different SUP boards.  You can select a board based on the experience level: beginner, performer and racer.  I saw that there was exactly the same board I have at home, so that one was an easy choice.

The beach is located in peaceful bay so the waves were reasonable and I had no difficulties to stand up and paddle. I paddled quite a long way to the sea where were actually lots of yachts anchored and people went to swim from those. I took photos of nice views form the sea, but mostly enjoying the sea and the SUP moment.

The beaches I have visited in France during this summer holiday I liked most this one, Villefrance-sur-Mer. The travelling time from Nice is very ok, the beach itself is comfortable, the bay is calm but nicely windy for SUP,  offering in the SUP rental is good and prices in cafeterias are reasonable.

After having paddled for an hour I jumped to the sea and swam a small round. After that it was nice and cool to walk back to the train and go back to Nice-Ville.

SUP in Eze (France)

Posted on by

Today we made a train trip to Monaco. It was really, really hot day (+35) so we just couldn’t walk around the city that long time.  We saw many fancy cars and beautiful houses and streets, drank some refreshments and then we decided to continue the journey to Eze, a small city located between Nice and Monaco.

In Eze we faced towards the sea and found a very nice and peaceful beach, with SUP rental service 🙂 (www.club-nautique-eze.fr) . It was hot so I was ready to jump to the sea and on SUP board.  The rental assistant was really nice and helpful giving instructions and helping when needed. Good service indeed!

I rent the SUP board for a half an hour.  It was a wise thing to do, in that time I did not burn myself in the hot sun.  I paddled back and forward in the bay, enjoying the different kind of waves (different comparing the ones in Finland).  Still I had a challenge to stand up on those waves.  My husband said “You are not stand-up-paddling but doing sit-down-one. I need to fix this!  Anyway the beach in Eze was perfect for SUP and the service today was excellent.

 

SUP in Nice

Posted on by

The Sun is shining, wind is warm and temperature is only +26 (in the morning, during the day it rises untill +32).  Time to make one dream to come true: to sup in Mediterranean Sea. Just swimming suit on (with shorts) this time, no vest, no leash, no belt for camera, no sport tracker.  But neoprene shoes yes, the beach in Nice is covered with big stones so it is nicer to walk with those on.

It is hot so being on water or in water is really comfortable.  Waves are really bigger than I am used to so I rather stay on my knees on SUP board.  Other people on SUP boards also prefer that except few ones, but they seem to enjoy swimming during a sup paddling as well :). (I am not that into to fall into a sea with my glasses on, swimming as it own is fun though).

Going up and down on the waves is relaxing.  But beeing on the knees is really killing after a while so the joy lasts about a half an hour.  Time to paddle back to the beach, carry the board to the rental point, get a quick shower to rinse the salt away from the skin, enjoy the moment and have a cup of refreshing soda.

 

SUP & Fly Naarajärvi 3.-5.7.2015

Posted on by

Viikonloppuretki suuntautui tällä kertaa Pieksämäelle Naarajärvelle miehen lennokkiharrastuksen merkeissä.  (Miehen lennokkisivusto: www.modeldesigns.net).  Kerrankin keli mitä kesäisin ja kohde keskellä järvistä Suomea, niin toki lauta pääsee retkelle mukaan.

Aamusuppailut jääneet vähemmälle, mutta nyt lauantaiaamulla aamiaisen jälkeen laskin laudan Naarajärveen Lomatrion vieressä.  Aurinko paistoi ihanasti ja järvi kimalteli tyynenä.  Oli rauhaisaa ja mukavaa rennosti meloa kevyessä myötätuulessa. Eräs lennokkiseurueen jäsen vinkkasi, että järvestä lähtee merkattu ja hyväksi tiedetty melontareitti, joten suuntasin sen alkupistettä kohti, josko vaikka se löytyisi.

Ja löytyihän se, hienosti kyltillä merkattuna.  Näytti niin houkuttelevalle ja kauniille, että päätin lähteä Naarajokea vähän katsastamaan.  Perääni sain myös yhden kanootin.  Joet ovat kyllä mukavia, vaihteleva reitti ja erilaisia maisemia, pientä pujottelua ja mukavasti virtausta (jos siis on sopivasti, ei kiitos koskia).  Heti miten alun jälkeen oli maantiesillan alitus, jonka jälkeen olikin pari mökkiä. Sitten uoma kapeni ja joki muuttui matalaksi. Kysäisin kanoottimatkaajilta onko joki heille tuttu, ei, hekin olivat ensimmäistä kertaa siellä, ei kuulemma ole koskia useampaan kilometriin. Päätin tällä kertaa kuitenkin mataluuden takia kääntyä, ensi kerralla pidemmälle, ainakin seuraavaan järveen.

Joten palasin samoja jälkiä takaisin Naarajärvelle. Päätin kiertää takaisinmenoreitillä läheisen saaren.  Sieltä tullessa sitten kohtaisin jo hyvin tietämäni asian, mutta yllätti taas: järvien selillä tuulee aina, joten taas pääsi tekemään kunnolla töitä aaltojen huuhtoessa yli laidan. Pääsin toki takaisin rauhaisaan, aurinkoiseen lähtöpaikkaan, jossa nautiskelin laiturilla istuen auringon lämmöstä siihen saakka kun autokyyti tuli hakemaan seuraavaan kohteeseen eli Naarajärven lentokentälle.

Lentokentällä olikin jo täysi tohina päällä.  Paikallislehdessä oli julkaistu juttu lennokkitapahtumasta, joten katsojia tulikin paljon paikalle. Oli hieno tilaisuus: koneet (hinurit, liidokit ja jetit) pörisivät taivalla ja aurinko paistoi.

SUP:

FLY:

Kolmen kahvilan SUP-kierros (tai siis kolmasosa siitä)

Posted on by

Eilen sain loistoidean, tehdä kolmen kahvilan SUP-kierros Espoossa.  Kahvilat olisivat Villa Pentry Nuottaniemessä, Merenneito- kahvila Matinkylässä ja Haukilahden paviljonki.

Tuumasta toimeen:  aurinkorasvakerros ihonpintaan (mahtava aurinkoinen sää), kevyt helleasu päälle, ladattu kamera vyölle, lauta autonkatolle ja menoksi.  Ensimmäinen kohde meni suunnitelmien mukaan: kuppi kahvia ja jäätelö terassilla.  (Nuottaniemi check).

Lauta mereen kätevästi venerampista Nuottaniemen venesatamassa. Sivutuuli etelästä, joo, se ei ole mukavaa, sitä kun olisi sitten tällä reitillä ihan koko matkan (paitsi hetken saaren takana ei).  Sitten alkoi heittää enemmänkin. En ollut todellakaan yksin merellä, moni muukin oli nauttimassa kesäillasta: moottoriveneitä, vesijettejä jopa vesibussi, ja niiden aallot. Just nyt ei huvittanut keikkua villinä aalloilla tai mennä koko matkaa polvillaan. Joten kurvasinkin Nokkalanniemen venesatamaan. Tämä tehdään loppuun joku toinen kerta.  Onneksi kauniina kesäiltana voi myös käydä kävelemässä Helsingin keskustassa.

Villa Pentry:

Nuottaniemestä Nokkalanniemeen:

Työkavereiden kanssa suppaamaan

Posted on by

Olen innoissani puhunut töissä miten kivaa suppaaminen on , ja kertonut muutenkin SUP-retkistäni.  Sainpa sitten innostettua muutaman työkaverin kokeilemaan, joten meitä keikkui neljä iloista leidiä aalloilla! Alunperin oli ajatuksena mennä jo ennen juhannusta, mutta kelit olivat mitä olivat niin retki siirtyi silloin.  Tänään sää suosi, aurinko paistoi iltapäivällä aivan ihanasti.

Niinpä työpäivän päätteksi, hyppäsimme autoon ja ajoimme Meilahteen Helsingin Melontakeskukseen, josta vuokrasimme tunniksi SUP-laudat. Pientä jännitystä oli ilmassa, varsinkin ensikertalaisilla.  Laudat olivat mallia ‘muovipulkka’, kuten yksi seurueemme jäsen laudan nimesi; itse olen kerran aikaisemmin mennyt aika vastaavalla, jolloin nimesin sen vauvanammeeksi.  Molemmat nimet kuvastavat hyvin laudan ominaisuuksia: vakaa, muovinen ja kerää vettä  (joten jalat kastuvat ja kylmenevät).  Joka voisi oikein kovalla helteellä olla toivattavakin ominaisuus. Vielä ei ollut niin lämmintä.

Laudat eivät menoa haitanneet. Päinvastoin, mahdollistivat aalloilla etenemisen.  Ja tuntuivat vakailta, vaikka tuuli oli varsin kova, varsinkin satunnaisissa puuskissa.  Vastatuuleen meinasi mennä paikallaan seisomiseksi, sen verran hyvin tuuli. Tämä oli nyt vuokrauspaikka numero kaksi, jossa kehoitettiin menemään suoraan seisomaan laudalle.  Ensikertalaiselle se tarkoittaa sitä, ettei oppi nousemaan seisomaan/menemään polvilleen laudalla, josta taidosta on oikeasti apua esim. juuri kovassa tuulessa. Kokemuksesta voin kertoa, että polvillaan selviää vaikka vaahtopäisessä sivutuulessa, jossa en ihan hevillä seisoisi (juu, olen mamari :)). Eikä polvillaan tuuli ota kroppaan niin paljon, niin helpottaa sitäkin kautta.  Eihän sitä todellakaan jaksa kauaa olla polvillaan, mutta joskus siitä vaan on hyötyä. Niin myös matalia siltoja alittaessa.

Ensin mentiin tovi etelään myötätuuleen ja sitten tultiin hankalemmin takaisin vastatuuleen.  Sitten jatkettiinkin pohjoiseen, ja nähtiin Suomen pääministerin virka-asunto Kesäranta. Komea lukaali. Tässä vaiheessa melominen seisaaltaan oli kaikille jo niin tuttu juttu, että otettiin rennosti muutama ryhmäkuvakin aalloilla. Tunti vierähti todella nopeasti ja kaikki olivat tyytyväisiä retkeen.  Ja ansaitsimme after sup- juomat aurinkoisella terassilla. Todellakin. Olipa taas hyvä SUP-päivä, ja hyvässä seurassa aina mukavampaa!

 

SUP- keli kohdillaan!

Posted on by

Aurinko paistoi heti aamusta toivotulla tavalla joten suunnitelman mukaisesti lähdimme kohti Naarjärven (Salo) uimapaikkaa tarkoituksena supata enemmän kuin eilisen vartin verran.  Sää oli aivan täydellinen: aurinkoinen, lämmin, hitusen (juuri sopivasti) tuulta ja muutama pilvi taivaalla. Lähtöpaikalla oli helppo kahlata veteen laudan kanssa, olisi vieressä ollut myös runsaasti laiturirakennelmia laituriltakin lähtöä varten, mutta lämpimässä järvivedessä on pelkästään nautinnollista vähän kahlata.

Laudan päälle ja kohti lähisaarta.  Ajatuksena oli kiertää se etelän kautta, mutta vastatuuleen on mukavampi meloa kuin sivutuulessa, niin reitti muuttuikin pohjoisen kautta meneväksi.  Siis vaikka rannalla ja rannan läheisyydessä oli melko tyyntä, niin selän kohdalla tuuli selkeästi.  Naarjärvi oli oikein mukava, kirkkaanoloinen järvi, olisi tehnyt mieli pulahtaa sinne.  Pitää kehittää asua, jos nyt aurinkoiset kelit jatkuvat, uintikelpoiseen suuntaan, niin että voi tehdä samalla tai lopuksi uintipyrähdyksen.  Saaren takapuolella oli vastassa joutsenpariskunta ja kuikka poikineen. Linnut on mukavia seuralaisia näillä SUP-retkillä.

Saaren takaa löytyi toinen, oikein soma, idyllinen pikkusaari.  Kiersin myös sen ja otin muutamia kuvia, kunnes kamerasta loppui akku!  Pitää muistaa ladata se ihan jokaisen reissun jälkeen. Turhaa kameraa on turha kantaa mukana, joten vein sen rantaan, ja jatkoin retkeä sen jälkeen pohjoiseen.  Muistelin, että järvi jatkuisi siihen suuntaa lyhyehkön matkan, joten voisin vaikka käydä kurkkaamassa toista päätä.  Mutta mikä näyttää lyhelle matkalle kartalla, ei ole sitä välttämättä luonnossa.  Parikymmentä minuuttia melottuani ja ‘kurkattuani kulman taakse’ eikä päätä vielä näkynyt, käännyin takaisinpäin. Hämmästykseni oli suuri, kun retken päätteeksi Sports Tracker kertoi, että olin edennyt vain kolmanneksen järven mitasta pohjoiseen.

Naarjärven uimapaikka on oikein mukava ranta ja tänään sää oli suppaamiseen aivan täydellinen.  Retkieväiden nauttiminen rannassa auringossa kruunasi retken.  Nyt vain lisää tälläistä :).

BIC 11.4

SUP: Vähäjärvi 27.6.2015

Posted on by

Suomeen eivät ole kesäkelit vielä ehtineet, ja suppaaminen on jäänyt viime viikolla sateisen sään takia. Tälle lauantaillekin oli luvattu lähinnä sadetta, ja sitten taas sadetta, joten odotukset aalloille pääsemiseksi eivät olleet korkealla. Kävimme lähiseudun uimapaikkoja katsastamassa, minkälaisia laudan/kajakin laskupaikkoja niissä olisi, ja otettiin menopelit varulta katolle mukaan, josko vaikka löytyisi sopiva paikka ja sää.

Kävimme katsastamassa neljää paikkaa: kolmea uimarantaa Salossa (Naarjärvi, Vähäjärvi ja Kirakka) ja Särkisalossa yhtä ‘väliojaa’.  Sää muuttui pikkuhiljaa sateisemmaksi koko ajan ja lopultahan alkoi sitten sataa.  Siinä vaiheessa oli hyvä pitää kahvitauko ja suuntasimme Teijon Masuunille. (Söin muuten hiiren ja sen juustonkin).  Kahvin lomassa totesin, että nyt kyllä menen laudalle.  Vähäjärvi on nimensä mukainen pieni pyöreä pläntti, pituudeltaan sellaiset 300m.  “Vaikka sää olisi mikä tahansa/tai muuttuisi miten tahansa, ei ole kuin minuutin päästä rannasta eikä autostakaan kuin muutaman”.

Kahvittelun jälkeen suuntasimme siis Vähäjärvelle.  Kukaan ei ollut uimassa, eikä muutenkaan rannalla.  Paitsi hyttyset.  Ripeästi siis lauta katolta, että pääsen niitä karkuun järvelle (miesparka, hän jäi hyttysten ruoaksi rannalle).  Järven ylitykseen taisi mennä kaksi-kolme minuuttia :).  Vastarannalla oli suota, ja järvessä ulpukoita, aika keskelläkin järveä, eipä taida olla kovin syväkään tämä vähäinen järvi.  Muutama ihan kivannäköinen mökki näytti olevan järven rannalla.

Vartin verran meloin, matkaa kertyi huimat yksi kilometri. Poislähtiessämme rannalle tuli muutama lapsikin reippaasti uimaan, hienoa!  Vesi olikin aika lämmintä, se pienessä järvessä etuna. Nyt illansuussa aurinko on paistanut jo muutaman tunnin ihanan kesäisesti, mieskin kävi pienellä kajakkiretkellä lähijärvellä.  Josko ne kesähelteet tai edes -kelit alkaisivat.  Huomiseksi onkin luvattu aurinkoista, joten suunnitelmissa on lähteä kunnon melontaretkelle.  Kuinka siinä käykään, siitä lisää huomisen jälkeen.

 

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa

Posted on by

Kajakki ja SUP- lauta on kannettu yli maaosuuden ja valmiina lähtöön kohti Puolakkajärveä.  Näkymä edessä ei ole kaikkein kannustavin, kaislikkoa, ruovikkoa ja jopa koivuja.  Ensimmäiset yritykset kaislikon läpi tömpsähtävät läpipääsemättömään mättääseen, ei vesitietä.  Löytyihän siitä reitti ‘ojaan’ joten päästiin matkaan. Aluksi etenen ihan seisten, mutta kun näkökenttään tulevat kannot ja karahkat, päätän jatkaa polvillaan jotta a) näen veteen paremmin ja b) jos tulee äkkipysähdys, en jatka itse matkaa veteen saakka.

Mies menee edeltä ja “kerää kaikki hämähäkinseitit ja punkit”, kuinka ritarillista :).  Oja pienenee ja mutkittelee, loppuvaihessa siinä on pitkältä pätkältä kahdessa jonossa pystypöllejä vedenpinnan alapuolella, joita joutuu väistelemään ja pujottelemaan.  Vanhat pitkospuun jäänteet vai mikä ihmeen rakennelma? Olimme siis saapuneet suoalueelle, ja pitkospuut kulkivat ojan vieressä.  Suolla on somasti tupasvilloja. Eteneminen on hidasta, kun ei tiedä mitä vedessä on ja joutuu etenemään varovasti.  Lopulta järvi alkaa siintää edessä oikella, kohta ollaan perillä.

Sitä ennen vaan on vielä yksi este; ojan yli menevä kävelysilta.  Eikä todellakaan pääse alitse. Sillan eteen on rakennettu laudoista pieni ramppi, joka auttaa alusten maihin siirrossa.  Mutta kyllä tässä joutuu nilkkoja myöten suohon uppoamaan joka tapauksessa.  Tähän asti tultu, nyt vaan eteenpäin. Alukset maihin, kanto sillan toiselle puolelle, alukset veteen, mies kajakissa vesille.  Sitten SUP-lauta lähtöasentoon ja…samassa mies pyörähtää veteen ja kajakki keluu väärinpäin.

Onneksi miehen pää tulee hetkessä pinnan yläpuolelle, joten siltä osin kaikki hyvin.  Mies maalle tai siis suolle, varusteiden keräys suo-ojasta ja kajakin tyhjennys (siltä osin kuin onnistui) vedestä. Mies kyllä ylisuoritti kajakkikokeilun, mutta ei hän matalia tavoitteita yleensäkään aseta (tästä voi lukea kokemuksen miesnäkökulmasta: On aika lähteä vesille).

Aikansa tavaroita kuivateltuaan (lue: kaadetaan vettä pois esim. repusta) mies toteaa: “Eiköhän jatketa, tuonne järvelle mennään nyt”.  Niin mentiin, ei kyllä pitkään kierrosta siellä tehty, mutta käytiin Puolakkajärvellä kuitenkin.  Näytti mukavalle järvelle, lähellä rannassa retkeilyalueen levähdyspistekin.  Siellä näytti olevan useampikin patikoija, heitä nähtiin muutenkin useampi seurue retken aikana.

Paluumatka ojaa pitkin sujui paljon mukavammin ja nopeammin, olihan reitti nyt tuttu.  Taas kaksi kertaa maa-alueen ylitys alukset kantamalla. (Seuraavalla retkellä ei kantamista, eihän?). Sujui nekin paremmin nyt (harjoitus auttaa). Mutta yllätys, yllätys, asia, jonka luulin tapahtuvan ojassa eli laudan äkkipysähdys esim. juurakon takia, tapahtuikin sitten ihan Matildanjärvellä.  Yks’kaks yllättäen kuului laudan lata ‘kriik’ (kivi), lauta pysähtyi ja itse jatkoin matkaani. Vain polvilleni laudan päälle, en veteen saakka, ja huomasin pitää melastakin kiinni, joten sekään ei lähtenyt omille teilleen.

Loppumatka alkupisteeseen sujui tavanomaisimmissa merkeissä: vastatuuleen töitä tehden, kajakkilla pääsi selvästi kevyemmin ja nopeammin, mutta sain varmasti enemmän treeniä SUP-laudalla seisten :). Tämä oli kyllä monella tapaa erilainen SUP- kokemus kuin aikaisempani.  Tänään sunnuntaina on lepopäivä, jo säänkin takia, mutta toivottavasti taas maanantaina pääsee laudan päälle.

 

BIC 11.4
Jotain meidän ja Puolakkajärven välillä