Tag: suppailu

Christmas SUP- Joulu SUP

Posted on by

English summary: This year on the 24th of December I did definitely NOT a traditional Christmas SUP.  Normally that time of the year there is snow and freezing in whole Finland but not this year. The weather in Southern Finland was warm, temperature + 3,5 C , no snow and a forecast was saying that in Salo there will be even sunny at noon. So time to SUP. The location was a river in Perniö (Kiskonjoki-Perniönjoki). It was so nice to be on board again after two months without the joy of SUP. The sun was shining nicely even it is not high in the sky, but light and shadows gave a very special view with not any green but mostly yellow and grey (see the pictures below).

Tänä jouluna ei ole Perniössä lunta.  Sitä toivoin kovasti, ja mielelläni menisin laskettelemaankin, joten tervetuloa vaan lumi! Mutta kun kerran oltiin plussan puolella niin tilaisuus piti hyödyntää ja tehdä ei-niin-ollenkaan-perinteinen joulu-SUP.  Aattoaamuna oli Perniössä lämpötila +3.5, tuuli vain vähän ja oli luvattu puolen päivän tienoille jopa auringonpaistetta, niin lauta katolle ja sopivaa SUP-paikkaa etsimään.  Perniönjoki oli tavoitteena. Ensin mietimme aloituspaikaksi Perniön keskustaa, mutta matka sieltä saakka tuttuun nousupaikkaan tuntui liian pitkälle, kun oli joulupuuhiakin vielä päivälle tiedossa, joten suuntasimmekin Kiskonjoen haaraan eli kokka kohti Latokartanon koskea.  Veden ollessa nyt korkealla sateiden jälkeen Hästöntien silta, heti kosken jälkeen, oli oivallinen laskupaikka.

Virta olikin kova.  Lauta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja virta pyrki kääntämään laudan etenemään peräevä edellä.  Joten meloa piti rivakasti pitääkseen laudan suunnan oikeana. Stoppi tuli kuitenkin pian. Heti miten lähdön jälkeen oli pato.  Puunrunkoja ja oksia oli kertynyt uoman leveydeltä joen poikki, ja siihen jäin kiinni peräevästä.  Alkoi kova kamppailu, virta painoi eteenpäin, mutta irti piti päästä ensin.  Vedin ja riuhdoin puita ja oksia irti minkä käteeni sain,ja pyrin siirtämään lautaa niin, että evä osuisi kohtaan, jossa olisi enemmän vettä runkojen päällä.  Se oli haastavaa, koska virta painoi eteenpäin ja evää tiukasti kiinni runkoon.  Melaa apuna käyttäen ja käsillä oksista vetäen lopulta onnistuin siirtymään sivusuunnassa, ja pääsin yli ja eteenpäin.  Parempi niin, uintiretki tässä kelissä ja virrassa ei olisi ollut ykkösvaihtoehto.

Matka eteni taas vauhdikkaasti. Seuraavaksi saikin väistellä puunrunkoja ja -oksia, jotka kaartuivat joen päälle.  Paksusta rungosta, jos olisi otsaansa tällin saanut niin ei olisi naurattanut.  Melo/ohjaa, väistä, kumarru, polvilleen…aika vauhdikasta menoa. Taas aivan uudenlainen SUP-kokemus.

Jonkin ajan kuluttua tämä haara yhtyi Perniön keskustasta tulevaan haaraan ja sen jälkeen tulikin rauhallisempaa menoa.  Virta laantui ja joki leveni. Vettä oli nyt sateiden jälkeen reippaasti, jopa jossain määrin pelloille saakka. Aurinko paistoi ihanasti ja nyt, kun meno oli rauhallisempaa pystyi kaivamaan kamerankin esiin ja ottamaan kuvia.  Valo tuli kauniisti matalalta ja loi kauniita valo/varjonäkymiä suppaajan eteen, niitä oli kiva kuvata.

Vaatetus oli tähänkin säähän osuva, kun oli lisänä lokakuuhun verrattuna juuri hankitut 3mm neopreenikäsineet.  Ne olivat ihan välttämättömät, ilman niitä sormet olisivat tasan jäätyneet patotaistelussa kastumisessa ja sen jälkeen. Myssy ehkä olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi.

Oli ihana taas olla laudalla, olihan viime kerrasta melkein kaksi kuukautta. SUP-vuoteni on ollut oikein onnistunut, kohta vuosi vaihtuu, toivottavasti seuraava on ainakin yhtä hyvä.

Syksyinen SUP

Posted on by

Sää tänä lauantaina oli syksyinen, harmaa ja tuulinen.  Teki mieli kovasti suppaamaan ja piti uutta kameratelinettäkin kokeilla joten matka kävi jo tutulle veteenlaskupaikalle Perniön jokeen.  Tällä kertaa lähdin kuitenkin kohti merta.  Jo lähtiessä tiesin, että tuuli onpi enempi vastainen, niin tuumasin tilanteen mukaan joko jatkavani merelle, jopa Särkisaloon, saakka tai sitten kääntyväni aikaisemmin takaisin.

Lähtöpaikalla tuuli sivusta, mutta joki oli aivan tyyni.  Kun joki kääntyi kulkemaan etelään niin tuuli tuli ihan vastaiseksi ja oli työlästä päästä seisten etenemään ilmanvastuksen takia.  Ajatus pitkästä matkasta polvillaan ei innostanut, niinpä tänään retki jäi lyhyeksi.  Mutta oli mukava olla laudalla, ja kamerateline toimi todella hyvin.  Pysyi hyvin menossa mukana, eikä haitannut melomista ollenkaan, on se mies taitava värkkäämään!

Kuvia ei ole reitin varrelta, käsikameran akku oli päässyt loppumaan ja telineessä oli vain videokameroita. Mutta mies otti muutaman kuvan minusta ja viikinkilaivasta lähtöpaikalta. Sää oli vielä oikein sopiva suppaamiseen.  Lähtöpaikalla oli hieman kylmä, ja kun tekstasin miehelle kääntyväni takaisin, tuli kylmä, mutta liikkeessä ja meloessa oli juuri sopiva lämpö.

Virta-suppaaja (1-1), Kiskonjoki/Perniönjoki 17.10.2015

Posted on by

Lauantai oli Salonseudulla tuuletonta, lämpötila kohosi vielä +8-asteeseen ja lisäksi paistoi aurinkokin.  Joten oli ihan selvä, että päiväohjelmaan kuului suppaus.  Jokien vedet ovat yli metrin matalampia kuin voisi olla, joten reittivalinta on mereltä vastavirtaan ja jossain vaiheessa takaisin. Lähtopaikka Perniönjoen alajuoksulla on erinomainen,  veneenlaskupaikka Heikkiläntien varrella, tästä olen lähtenyt jo kerran aikaisemminkin.  Silloin etenin Perniönjoen haaraan, nyt lähdin risteyksestä oikealle, Kiskonjoen haaraan, kohti Latokartanon koskea.

Kohta käännöksen jälkeen tulikin haaste: kivinen, nopean virtauksen kohta. Ensimmäinen yritys siitä yli jäi yritykseksi, etenin melkein yli, mutta sitten lauta ei vaan mennyt eteenpäin ja ajauduin myös kiviin niin,  etten toiselta puolelta pystynyt melomaan yhtään. Meloin sivuun suvantoon, join appelsiinimehun ja söin proteiinipatukan ja uusintayritys hullunkiilto silmissä.  Ja siitähän sitten mentiin. Jälkeenpäin videota katsellessa virtauskohta näyttää kovin vaatimattomalle, miten se nyt noin hankala muka oli?  No, oli pieni tai iso virta, niin voittajafiilis kuitenkin :).

Siitä eteenpäin joki kapeni ja muuttui hetki hetkeltä matalammaksi.  En millään olisi halunnut kääntyä, oli niin mielenkiintoista edetä uusia paikkoja ja olisin niin mielelläni jatkanut Latokartanon koskelle saakka, mutta ehkä järki voitti kuitenkin ja päätin kääntyä ja tulla samoja jälkiä takaisin. Jäänee loppupätkä ensi keväälle tutkittavaksi.

Muuten, yksi hankinta vielä tehtävä tälle syksylle: punainen takki.  Lähistöllä sekä näkyi hirvestäjiä että kuului laukauksia. Vaikka liivissä onkin punaista, niin liene ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin.

 

Video: Autumn SUP on The River Halikko 10.10.2015

Posted on by

A very first SUP video by me: during the paddling on The River Halikko (a post in Finnish) a video camera was installed on the SUP board  heading forwards . The total material shot was 70 minutes and after editing the clip lasts 6 minutes.  You might think that this is the most boring video you have ever seen, or you can enjoy the mindfulness or slow living experience in Finnish landscape with autumn calors, and also see some ice breaking moments.

Videokamera viritelmä/Camera on board

Jäänsärkijänä (Halikonjoki 10.10.2015)

Posted on by

Aamulla oli pakkasta kuutisen astetta ja pihamaa oli kuurasta valkeana.  Ei ollut mikään kiire lähteä vaan ihan rauhassa puuhasteli, ja samalla odotteli, että aurinko alkaisi lämmittää.  Pikkuhiljaa lämpötila kohosi nollan yläpuolelle ja aurinko paistoi kauniisti, joten lauta katolle ja menoksi.

Tänään oli päällä läpimämpi varustus, myös edellisenä päivänä hankitut töppöset ja pitkähihainen paita.  Molemmat ovatkin aivan ihanat, töppöset ovat sekä mukavat että lämpöiset, ja paita oli käytössä ihan uskomattoman miellyttävä. Lämpötila oli +5, kun saavuimme Halikonlahden lähtöpaikkaan, mutta tuuli tuntui todella viileälle.  Käsivarsia, jossa ei siis ollut neopreenivarustusta, paleli.  Mielessä kävi jo, että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne viimaan itseään palelluttamaan, lahdella näkyi jopa muutamia vaahtopäitä.

Tarkistus kartasta, Halikonjoki lähtee ihan vierestä, ei tarvitse mennä merenpuolelle vaan rantaviivaa seuraten heti oikealle, siellä tuskin tuulee niin.  Ja pitäähän uutta videokameraakin kokeilla.  Myssy siis päähän ja menoksi.

Melominen oli taas kerran aivan ihanaa.  Vaatetus oli ihan täydellinen, ei kuuma, ei kylmä ja märkäpuku, uusi paita, töppöset ja tuulitakki olivat loistava kokonaisuus, oli kevyt ja helppo meloa.  Pipo oli kyllä ihan välttämätön. Maisemat olivat kauniin syksyisiä ja valoisia.  Joella näkyi ja rääkyi fasaaneja, muutamia vesilintuja ja uskomattoman hieno kartano, jonka ilmestymistä joenmutkan takaa ennusti erityinen silta.

Yllättävintä kuitenkin oli paikoittain jäässä oleva joenpinta, ja varsinkin sen ensimmäinen kohtaaminen aivan keskellä jokea.  Ei siis rannassa, ei virtaamattomassa paikassa, vaan ihan keskellä.  Siitä oli mukava mennä jää rutisten läpi, SUP-jäänmurtaja.

Videomateriaali tuli tallennettua noin 70 minuuttia.  Tuli hyvää kirkasta kuvaa, hyvällä loiskunta- ja paikoin jään murtumisäänellä, jos viitsisi siitä voisi pätkän editoida SUP-tunnelmaa veden rajassa. (Video tehty, kesto 6 min)

Meloin jokea kunnes selkeästi joki muuttui matalammaksi ja kivikkoiseksi, jolloin käännyin takaisin ja meloin myötätuulessa ja -virrassa lähtöpaikalle. Nyt olen samalla ‘lähtö merenpuolelta’- metodilla melonut kolmella Salonseudun joella (Perniönjoki, Uskelanjoki ja Halikonjoki).  Kevääksi, kun vedet ovat korkeammalla joissa, suunnitteilla on etsiä lähtöpaikat ylävirrasta ja tulla kunnon pätkät alas merelle saakka.

RuskaSUP

Posted on by

Lokakuussa mennään ja syksyn tunnelmaa ilmassa.  Lauantai oli taas aurinkoinen päivä.  Teiden varret ja pihapiiri loistaa ruskan väreissä; on se vaan ihanaa, kun on neljä vuodenaikaa, syksykään ei ole hullumpi, viikonloppu oli todella kaunis.

Lauantaina tein pienen suppauskierroksen Matildanjärvellä. Lämmintä oli +14 ja pieni tuuli, järvellä oli paljon soutajia ja muutama meloja, näkyipä pari uijaakin! Ihmiset nauttivat selvästi syksyn mahdollisesti viimeisistä aurinkoisista hetkistä.  Alkavalle viikolle onkin jo luvattu pohjoiseen ensilumi ja etelässäkin saatetaan mennä pakkasen puollelle yöllä.

Nyt en pukenut märkäpukua, pitkähihaiset ja -lahkeiset varusteet olivat aivan riittävät (kunhan ei tipu veteen).  Oli itseasiassa just sopiva, ei tullut kuuma, muttei ollut kylmäkään.  Viime vuonna olin viimeistä kertaa laudalla juuri lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.-5.10. silloinkin sää oli aurinkoinen.  Nyt ajatuksena mennä vielä jokunen kerta tänä vuonna.  Pitäisi ehkä hankkia pitempivartiset neopreenitossut, nyt jää nilkoissa lyhyt kaistale paljaaksi märkäpuvun kanssa.  Kuopiossa asuva SUP-kollega (suppaus.blogspot.fi) oli viime vuonna laudalla vielä itsenäisyyspäivänä (Kausi jatkuukin: SUP-lauta varustettuna Suomen lipulla), siinäpä oiva tavoite :).

Syksyn väriloistoa:

 

 

Salon läpi SUP-laudalla

Posted on by

Salossa on monia hyviä paikkoja supata: järviä, jokia ja merenlahti.  Aika monessa paikassa olen tänä kesänä käynytkin.  Salon kaupungin internet-sivuilta löytää muutaman melontareitinkin veteenlaskupaikkoineen.  Mutta kun yritimme löytää kartassa mainittua Veitakkalan koskea, emme onnistuneet sitä löytämään.  Samaa olemme huomanneet jo aikaisemmin Perniönjoen varrella, laskupaikat ja -reitit taitavat olla päivitetty joskus 80-luvulla, kyltit ja rampit ovat pahasti rapistuneet tai puuttuvat kokonaan.  Sivuilla olevat kartat ja kuvaukset ovat kyllä hienoja, mielellään paikat löytäisi.  Mites olisi vaikka päivittää verkkosivulle navigaattorikelpoiset paikkapisteet? Sitten voi jatkaa lisäämällä opastekyltit teidenvarsiin.

Koska siis Uskelanjoen yläjouksulta ei löytynyt laskupaikkaa, niin päädyimme samaan ratkaisuun kuin viime viikonloppunakin, lähtöpisteeksi tulikin joen päätepiste merensuunnasta, sieltä löytyikin hyvä ramppi, jossa laskettiin muitakin aluksia veteen.

Lauantai oli niin syksyinen ja sateinen päivä, että päätin sunnutai-supia varten kaivaa märkäpuvun esiin ja pukeuduin mukavaan makkarankuoreen. Se oli virhe.  Lähtöpaikassa paistoi aurinko, ei tuullut ja lämpöä oli sellaiset 17-astetta.  Hiki virtasi jo ensimmäisen 50 metrin jälkeeen.  No tekevälle sattuu. Mutta sinänsä oli hyvä kokeilla märkäpukua, se päällä on oikein mukava meloa, voi hyvin jatkaa kautta sen kanssa, jos muuten kelit pysyvät suotuisina.

Toinen testikohde tänään oli ‘pussukka’, vedenpitävä pikkukassi, jonne voi laittaa laudan päälle vaikka pienet eväät (Ocean pack).  Se toimi.  Hyvin pysyi matkassa, vaikka yhden veneen aallot löivät laudan yli, eikä se häirinnyt myöskään melomista. Kerran itse kyllä melalla huitaisin sen jokeen, mutta helppo oli napata takaisin ja olivat testieväät säilyneet kuivana.

Tänä sunnuntaina lähtöpaikka oli Halikonlahti ja reitti kulki kohti Salon keskustaa.  Jatkoinkin matkaa niin pitkälle kuin pääsin eli Moision koskelle, jossa olisi kyllä virran ja korkeuseron puutteen vuoksi voinut jatkaa matkaa, mutta vesi oli niin matalalla, että päätin suojella evää kivien iskuilta, joten käännyin siinä kohtaa takaisin ja palasin lähtöpaikkaan.

Sää oli taas täydellinen, aurinko paistoi ja sai nauttia kesästä syyskuussa.  Tosin viimeinen vartti oli raskas.  Tuuli yltyi merta lähestyttäessä ja ilmanvastus oli huomattava.  Aaltoja ei kylläkään nousut.  Otin pikkuspurtin polvillaan, jolloin ilmanvastus oli pienempi ja sai kunnolla vauhtia menoon.

Joella meni pari venettä ja Salon torin kohdalla oli jopa sellainen nähtävyys, jota sunnuntaikävelyllä olevat ihmiset jäivät valokuvaamaan: saunalautta.  Nuoret miehet nauttivat elämästään ja saunoivat jokivarressa.  (Tarjosivat myös “melaa mekkoon”, mutta en erityisen innostunut vanhasta vitsistä). Toinen vene tarjosi hinausapua, kiitin tarjouksesta ja totesin, että mieluummin omilla lihaksilla jatkan.  Ehkä loppuvaiheessa vastatuulessa olisin tarjoukseen tarttunutkin? Ehkä kuitenkaan en, sup-lautailun hienouksia, että välillä saa tehdä tosissaankin töitä.

Kaupunkijoen erikoisuutena kerrottakoon rakennetut reunat: veneen ohi mennessä ja jatkaessa eteenpäin sen aallot heijastuivat monta kertaa edestakaisin seinästä toiseen ja syntyi kunnon ristiallokko yllättävän pitkäksi aikaa.

Toivottavasti säät jatkuvat näin hyvinä vielä muutaman viikonlopun.  Halikonlahdella voisi vielä käydä melomassa sekä Halikonjokea ylöspäin kuin myös pyöriä itse Halikonlahdella, vaikutti kivalta, kohtuu suojaiselta paikalta, voisi kiertää vaikka Vuohensaaren.

Ei niin syvä joki

Posted on by

Lauantaina oli tosi nätti sää ja ajatuksenani oli jatkaa Perniönjokireittiä Perniön keskustasta kohti merta. Ajaessamme kohti suunniteltua lähtöpistettä kävimme vilkaisemassa jokea Perniön keskustassa.  Näkymä oli lohduton: ei riittävästi vettä suppaamiseen, uoma oli ruohomatto ja kivikko.  Hetki oli musertava.

Ruohoa ja kiviä Perniönjoessa

Hetken ihmeteltyä, ajatus syntyi, mennään katsomaan ajateltua loppupistettä lähellä merta, siellä on varmaankin vettä. Sinne siis, kohti merta, ja sieltähän löytyi loistava laskupaikka, jossa oli vettä mielinmäärin. Suunnitelma siis uusiksi, ja vastavirtaan.  Virta ei ollut voimakas, paikoin ei juuri ollut ollenkaan, joten kevyt oli meloa.  Jokeen yhtyy kaksi haaraa, toinen tulee Latokartanon koskelta ja toinen Perniön keskustasta.  Saapuessani haaraan päätin ensin käydä katsomassa kosken puoleista haaraa, siitä en myötävirtaan tulisi kuitenkaan.  En kovin pitkälle päässyt kun jo tuli kivikko vastaan.  Joten käännyin ja jatkoin toista haaraa.  Se olikin mukava ja vettä riitti hyvin. Erilaisia, kauniita maisemia riitti ihasteltavaksi.

Ja komeita lehmiä.  Ohimennessä ne katsoivat tiukasti ja yrittivät olla kuin eivät olisikaan “Ei täällä mitään tai ketään ole”.  Mutta kun olin mennyt ohi, alkoi hurja mylvintä, isottelivat oikein kunnolla “Me olemme hurjia, älä yritä mitään”. Kun meloin takaisin tullessa toistamiseen ohitsensa, niin hyvä, että vilkaisivat “Ai, taas se tuossa on, niin tuttua”.

Retki oli aivan upea, sää mitä mainioin, joki todella kiva melottava ja tuli tehtyä ennätysmelonta: 2h 40 min, 10km. Täydellistä.

Syksyisiä hyönteisiä:

 

Syksyinen, hyvin tyyni, SUP (Långvik)

Posted on by

Tänään sunnuntaina oli SUP -kohteena Kirkkonumella sijaitseva Långvik.  Vuokralautojen avaimet ja melat haetaan Kongressi- & kylpylähotellin vastaanotosta, ja itse laudat löytyvät sitten rannasta.  Onneksi meloja oli neljä kappaletta, joista valita,  kun näet niiden säätösysteemit olivat ihan jumissa, eivät liikkahtaneetkaan, ensin oli peukut rikki.  No saimme suht’koht sopivat melat ja astelimme kohti rantaa.

Rannasta löytyikin tutut Starboardin Atlas-laudat (kohde on TwentyKnotsin ylläpitämä), ja aivan tyyni meri.  Ei ole noin tyyntä merta nähty tällä kaudella, senkun vain kevyesti eteni kohti Kivenlahtea. Aika pitkälle sinne etenimmekin, Kivenlahden venesataman mastot tarkentuivat veto vedolta. Mutta lopulta kuitenkin oli aika kääntyä takaisin.

Sää oli oikein suotuisa, ihanan syksyinen, tuuleton aamu, loppumatkasta alkoi myös aurinko paistaa.  Ei tullut todellakaan kylmä, vaikka olimme ilman märkäpukuja.  Vaihtelua tyyneyteen toivat muutamat moottoriveneet, isoin ohimenevä keikutti oikein kunnolla.

Vähän haikeutta oli kuitenkin ilmassa. Liekkö viimeinen pääkaupunki- SUP tänä kesänä?  Vuokrauspisteet laittavat putiikkinsa kiinni ja kelitkin viilenevät.  Onneksi on oma lauta mökillä, tavoitteena ainakin kerta vielä päästä laudalle, mieluusti jatkamaan Perniön jokea eteenpäin eli Perniön keskustasta kohti merta sellaiset 10 km. Toivottavasti säät mahdollistavat tämän ja vettä riittää joessa.

Sitten alkaa pitkä talvikausi ilman suppia.  Liikuntaa täytyy päästä kuitenkin harrastamaan.  Liityin uuteen kuntosaliin viime torstaina (Evo, Suomenoja), nyt on tullut jo kahdesti treenattua ja huomenna taas. Lisäksi odottelen parempaa talvea kuin viime vuonna, toivottavasti pääsee kunnolla laskettelemaan etelässäkin, Peuramaalla, Vihdissä ja Meri-Teijolla olen tykännyt käydä.

Mutta sitä ennen, ehkä vielä kuukausi olisi SUP -aikaa.  Viime vuonna kun kävin viimeisen kerran kuitenkin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna eli melkein kokonainen kuukausi siihen!

Syksyä ilmassa (vaikka aurinko paistoikin kesäisesti)

Posted on by

Melkein kaksi viikkoa vierähti edellisestä SUP -kerrasta.  Oli sekä työkiireitä että kesäflunssaa. Joten oli erityisen ihanaa tänä sunnuntaiaamuna päästä taas laineille.  Laineet olivatkin tänään rauhalliset ja aurinko paistoi kesäisesti.  Itseasiassa koko kesänä ei ole Kuusisaaren etelänpuolen merta noin tyynenä nähty, siinä pystyi jopa ottamaan valokuvia.  Kesä on ollut varsin tuulinen, jollain puolen noita Laajalahden saaria on päässyt aina keikkumaan kunnolla.  Nyt oli toisin.

Tänään oli laudoilla myös iso ryhmä SUP jooga/fit- harrastajia sekä myös useita purjelautailijoita.  Viimisiä hetkiä alkaa olla vuokrata välineitä ja nauttia näistä lajeista, siis jos ei ole omaa lautaa, vuokrapisteet sulkevat pikkuhiljaa tältä vuodelta.  Onneksi on omakin lauta, pitää vaan päästä mökille sopivalla säällä.  Siellä olisi jokia valloitettavaksi, kunhan niissä vain on vettä riittävästi.