Aamulla oli pakkasta kuutisen astetta ja pihamaa oli kuurasta valkeana. Ei ollut mikään kiire lähteä vaan ihan rauhassa puuhasteli, ja samalla odotteli, että aurinko alkaisi lämmittää. Pikkuhiljaa lämpötila kohosi nollan yläpuolelle ja aurinko paistoi kauniisti, joten lauta katolle ja menoksi.
Tänään oli päällä läpimämpi varustus, myös edellisenä päivänä hankitut töppöset ja pitkähihainen paita. Molemmat ovatkin aivan ihanat, töppöset ovat sekä mukavat että lämpöiset, ja paita oli käytössä ihan uskomattoman miellyttävä. Lämpötila oli +5, kun saavuimme Halikonlahden lähtöpaikkaan, mutta tuuli tuntui todella viileälle. Käsivarsia, jossa ei siis ollut neopreenivarustusta, paleli. Mielessä kävi jo, että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne viimaan itseään palelluttamaan, lahdella näkyi jopa muutamia vaahtopäitä.
Tarkistus kartasta, Halikonjoki lähtee ihan vierestä, ei tarvitse mennä merenpuolelle vaan rantaviivaa seuraten heti oikealle, siellä tuskin tuulee niin. Ja pitäähän uutta videokameraakin kokeilla. Myssy siis päähän ja menoksi.
Melominen oli taas kerran aivan ihanaa. Vaatetus oli ihan täydellinen, ei kuuma, ei kylmä ja märkäpuku, uusi paita, töppöset ja tuulitakki olivat loistava kokonaisuus, oli kevyt ja helppo meloa. Pipo oli kyllä ihan välttämätön. Maisemat olivat kauniin syksyisiä ja valoisia. Joella näkyi ja rääkyi fasaaneja, muutamia vesilintuja ja uskomattoman hieno kartano, jonka ilmestymistä joenmutkan takaa ennusti erityinen silta.
Yllättävintä kuitenkin oli paikoittain jäässä oleva joenpinta, ja varsinkin sen ensimmäinen kohtaaminen aivan keskellä jokea. Ei siis rannassa, ei virtaamattomassa paikassa, vaan ihan keskellä. Siitä oli mukava mennä jää rutisten läpi, SUP-jäänmurtaja.
Videomateriaali tuli tallennettua noin 70 minuuttia. Tuli hyvää kirkasta kuvaa, hyvällä loiskunta- ja paikoin jään murtumisäänellä, jos viitsisi siitä voisi pätkän editoida SUP-tunnelmaa veden rajassa. (Video tehty, kesto 6 min)
Meloin jokea kunnes selkeästi joki muuttui matalammaksi ja kivikkoiseksi, jolloin käännyin takaisin ja meloin myötätuulessa ja -virrassa lähtöpaikalle. Nyt olen samalla ‘lähtö merenpuolelta’- metodilla melonut kolmella Salonseudun joella (Perniönjoki, Uskelanjoki ja Halikonjoki). Kevääksi, kun vedet ovat korkeammalla joissa, suunnitteilla on etsiä lähtöpaikat ylävirrasta ja tulla kunnon pätkät alas merelle saakka.
