Tag: Salo

Etsimässä järveä Teijolla

Posted on by

Taas on aika etsiä suppauskohteita. Tällä kertaa yritimme mökkimatkan varrella löytää sopivia järviä Teijon läheisyydestä. Järvet itsessään ovat jo tuttuja monelta kävelyretkeltä, mutta suppailu (ja kajakoiminen) vaativat jotain vähän enemmän. Ihan aluksi kohti Hamarijärveä. Järvi on iso, laskee Kirjakkalan kauniin ruukkialueen halki niin, että ruukkialueen ja järven välissä on iso pato.

Itse järvi ei näyttänyt kovin kiinnostavalta. Iso, joo. Mutta metsät ulottuvat rantaan saakka eikä saaria kierrettäväksi. Ehkä. Joskus. Laskupaikka löytyi, varsin hyvä. Kirjakkalan ruukkialueen parkkipaikalta n. 20m, hiekkapohja. Padon kulmassa.

Sitten kohti Sahajärveä. Sinne pääseminen on vähän vaikeampaa. Aluksi merkitsemätöntä pistotietä (joka on muuten aika kapea, btw) kunnes tulee puomi. Siitä sitten vielä 100m ja pääsee erittäin hienolle järvelle. Kallioita, saaria jne. Ja hiekkaranta laskemista varten. Melkein hyvä, mutta vähän jotain jää puuttumaan. Tuo kävely on nimittäin aika pitkä.


(kartta on vähän erikoisen näköinen, ihan kuin paikannus olisi mennyt vähän pieleen, käytännössä muita vaihtoehtoisia laskupaikkoja ei vain näkynyt, joten tää on tässä :))

Jos satut tuntemaan alueen paremmin ja tiedät hyviä laskupaikkoja niin laita kommenttia!

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa

Posted on by

Kajakki ja SUP- lauta on kannettu yli maaosuuden ja valmiina lähtöön kohti Puolakkajärveä.  Näkymä edessä ei ole kaikkein kannustavin, kaislikkoa, ruovikkoa ja jopa koivuja.  Ensimmäiset yritykset kaislikon läpi tömpsähtävät läpipääsemättömään mättääseen, ei vesitietä.  Löytyihän siitä reitti ‘ojaan’ joten päästiin matkaan. Aluksi etenen ihan seisten, mutta kun näkökenttään tulevat kannot ja karahkat, päätän jatkaa polvillaan jotta a) näen veteen paremmin ja b) jos tulee äkkipysähdys, en jatka itse matkaa veteen saakka.

Mies menee edeltä ja “kerää kaikki hämähäkinseitit ja punkit”, kuinka ritarillista :).  Oja pienenee ja mutkittelee, loppuvaihessa siinä on pitkältä pätkältä kahdessa jonossa pystypöllejä vedenpinnan alapuolella, joita joutuu väistelemään ja pujottelemaan.  Vanhat pitkospuun jäänteet vai mikä ihmeen rakennelma? Olimme siis saapuneet suoalueelle, ja pitkospuut kulkivat ojan vieressä.  Suolla on somasti tupasvilloja. Eteneminen on hidasta, kun ei tiedä mitä vedessä on ja joutuu etenemään varovasti.  Lopulta järvi alkaa siintää edessä oikella, kohta ollaan perillä.

Sitä ennen vaan on vielä yksi este; ojan yli menevä kävelysilta.  Eikä todellakaan pääse alitse. Sillan eteen on rakennettu laudoista pieni ramppi, joka auttaa alusten maihin siirrossa.  Mutta kyllä tässä joutuu nilkkoja myöten suohon uppoamaan joka tapauksessa.  Tähän asti tultu, nyt vaan eteenpäin. Alukset maihin, kanto sillan toiselle puolelle, alukset veteen, mies kajakissa vesille.  Sitten SUP-lauta lähtöasentoon ja…samassa mies pyörähtää veteen ja kajakki keluu väärinpäin.

Onneksi miehen pää tulee hetkessä pinnan yläpuolelle, joten siltä osin kaikki hyvin.  Mies maalle tai siis suolle, varusteiden keräys suo-ojasta ja kajakin tyhjennys (siltä osin kuin onnistui) vedestä. Mies kyllä ylisuoritti kajakkikokeilun, mutta ei hän matalia tavoitteita yleensäkään aseta (tästä voi lukea kokemuksen miesnäkökulmasta: On aika lähteä vesille).

Aikansa tavaroita kuivateltuaan (lue: kaadetaan vettä pois esim. repusta) mies toteaa: “Eiköhän jatketa, tuonne järvelle mennään nyt”.  Niin mentiin, ei kyllä pitkään kierrosta siellä tehty, mutta käytiin Puolakkajärvellä kuitenkin.  Näytti mukavalle järvelle, lähellä rannassa retkeilyalueen levähdyspistekin.  Siellä näytti olevan useampikin patikoija, heitä nähtiin muutenkin useampi seurue retken aikana.

Paluumatka ojaa pitkin sujui paljon mukavammin ja nopeammin, olihan reitti nyt tuttu.  Taas kaksi kertaa maa-alueen ylitys alukset kantamalla. (Seuraavalla retkellä ei kantamista, eihän?). Sujui nekin paremmin nyt (harjoitus auttaa). Mutta yllätys, yllätys, asia, jonka luulin tapahtuvan ojassa eli laudan äkkipysähdys esim. juurakon takia, tapahtuikin sitten ihan Matildanjärvellä.  Yks’kaks yllättäen kuului laudan lata ‘kriik’ (kivi), lauta pysähtyi ja itse jatkoin matkaani. Vain polvilleni laudan päälle, en veteen saakka, ja huomasin pitää melastakin kiinni, joten sekään ei lähtenyt omille teilleen.

Loppumatka alkupisteeseen sujui tavanomaisimmissa merkeissä: vastatuuleen töitä tehden, kajakkilla pääsi selvästi kevyemmin ja nopeammin, mutta sain varmasti enemmän treeniä SUP-laudalla seisten :). Tämä oli kyllä monella tapaa erilainen SUP- kokemus kuin aikaisempani.  Tänään sunnuntaina on lepopäivä, jo säänkin takia, mutta toivottavasti taas maanantaina pääsee laudan päälle.

 

BIC 11.4
Jotain meidän ja Puolakkajärven välillä

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 1: Kevyttä menoa

Posted on by

Lauantai oli täydellinen kesäpäivä, aamulla oli jo +15 lämmintä ja tuulta ei juurikaan. Maittavan aamiaisen jälkeen pakkasimme autonkatolle sekä uusimman hankinnan kajakin että mukavan SUP- laudan. Päätehtävä oli koekäyttää miehen kajakki, mutta toki lauta lähti mukaan, jos silläkin menisin. Matildanjärvi oli rauhallinen ja ihanan sininen, taivas oli pilvetön ja keltainen kajakkikaunotar lipui mukavasti veden pintaa pitkin (miehen kajakkikokemus kokonaisuudesaan täällä: On aika lähteä vesille).  Valokuvasin rannalta miehen ensimmäiset koekierrokset, ja sujui niin mukavasti, että päätin hypätä laudan päälle ja niin lähdimme yhdessä kiertämään Isoholman saarta.

Etenimme Isoholman saaren pohjoispuolelta, järvi oli melko tyyni, vain pienet aallot, kajakki lähes äänetön, SUP-laudan ääntä mies kuvasi proomuksi :).  Lokit innostuivat välillä huutamaan kovin, niillä oli saarien rannoilla katraat kaitsittavina. Saavuimme nopeasti Matildanjärven toiseen päähän, jonne päätimme hetkeksi rantautua.  Kajakki ensin rantaan, SUP-laudalla perään ja hetkeksi jalottelemaan. Sitten tuuminta mitä tehdään.

Yritimme muutama kesä sitten jatkaa kanootilla samaisesta pisteestä väliojaa pitkin Puolakkajärvelle.  Menopelit pitää kantaa maakaistaleen yli toiselle puolelle, koska veden yli kävelysilta on rakennettu ihan vedenrajaan eli sen alitse ei pääse.  Seudulla on erittäin hyvät kävelyreitit, joita on ilo mennä. Joskus olisi iloa, jos vesien ylityssillat olisi nostettu ylemmäksi, että ali pääsisi vaikka nöyränä.  Joskus siitä olisi jopa paljon iloa (lue Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa). Silloinen yritys karahti juurakkokasaan, josta ei päässyt läpi.  Nyt vesi näytti olevan korkeammalla.  Halu oli suuri toteuttaa kesken jäänyt reissu.

Tovin itsemme kanssa keskusteltuamme päätimme kantaa alukset maakaistaleen yli ja jatkaa matkaa Puolakkajärvelle.

On aika lähteä vesille

Posted on by

Joo. Jotenkin tämä rannalla keikkuminen alkoi käymään pitkästyttäväksi. Päädyin hankkimaan edullisen kajakin. Etsin ja lopulta se löytyi Merimelojien huutokaupasta. Halpa oli ja keltainen. Oikein merikajakki. Hyvä.

Tänään sitten muun urheilun seassa tuli ostos koepoljettua. Kelpo vesipeli. Melominen oli hilpeää ja sää oli aivan ällistyttävä. Kesän ensimmäinen kesäpäivä. Kesän tarkistuslistaa täytetty seuraavasti:

  • Kajakki vesille? – check
  • Melomista pitkästä aikaa? – check
  • Mukavaa menoa? – check
  • Puolieskimokäännös? – check
  • Talviturkin viskaaminen suo-ojaan? – check
  • Melontakameran tiiviystestaus?- check
  • Paukkuliivin kokeilu? – check, toimii ja hyvin
  • Uintikoe? – check check

Joskus voisin kokeilla aluksi vähän matalammalla tavoitetasolla. Merikajakki kuitenkin toimii järvellä ja suolla. Ja sauna hoitaa kastuneen egon. Muutama kuva vesileikeistä.

Tästä se lähtee
Jee, tämähän on helppoa
Jotain meidän ja Puolakkajärven välillä
Viimeinen kuva ennen suurta sukellusta

Rouva varmaankin julkaisee vakavamielisemmän katsauksen huomenna.

Perniönjoki, part II valmistelua

Posted on by

Ja jälleen on aika tehdä jotain Rouvan harrastuksen iloksi. Oli siis perjantai. Tällä kertaa olin menossa mökille nurmikkoa leikkaamaan ja olin luvannut katsoa mihin Perniönjoki jatkuu. Kotona olin katsonut karttaa ja homma ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Juttu on niin, että joki kulkee Perniön keskustan jälkeen rännissä joka matkaa peltojen halki. Ja mahdollisten maihinnousupaikkojen löytäminen on vaikeaa kun periaatteessa pitäisi päästä autolla kohtuullisen lähelle. On lievästi tylyä marssia puoli kilometriä pellon halki. Tai sitten karauttaa mökkiläisten pihoille.

Luovan Google-maps & navigaattori & pyörimisen jälkeen löysin kaksi kohtuullista paikkaa. Muitakin varmasti on. Ensimmäinen on keskellä ei mitään. Ihan sananmukaisesti. Se on jonkinlainen muinainen sillanpohja josta siltaa muistuttaa muutama pölkky joen törmässä.

Jälkimmäinen on helppo. Tie ylittää joen ja sillan kupeessa on veneiden maihinlaskupaikka. Tämä on hienon näköinen kohta jokea. Ainoa ongelma on se, että täältä reitin alkupisteeseen (edellisen retken päätöspiste) on autotietä pitkin n. 9km. Joka jokikilometreiksi muutettuna on todennäköisesti luokkaa 14km. Voi tulla Rouvalle väsy.

Ai niin. Unohtui aivan. Se edellinen osa Rouvan Perniönjoki-suppailua on täällä.

Kanootti vesille 17.5.2015

Posted on by

Aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä, täydellistä, miehen kanssa päätettiinkin tänään mennä yhdessä kanootilla.  Joten kanootti talviteloilta esille, kärryn päälle ja rantaan kuljetus. Matildanjärvi oli tyyni ja aurinkoinen, paikalla oli jo Isoholman saareen ja muille rannoille rantautuneita veneilijöitä ja kalastajia.  Linnut olivat pesintäpuuhissa, lähinnä näimme lokkeja. Oli vaihteeksi mukava ‘vain istua’ ja meloa, mukava reissu tämäkin.

Halikonlahti 16.5.2015

Posted on by

Tänään tuli väsy.  Lähdin merille: alkupiste Teijon satama, josta meloin suorinta reittiä Mathildedalin venesatamaan.  Sää oli aika ok, puolipilvistä, sellaiset +10 astetta lämmintä, saderipsaus tuli puolivälissä matkaa (ei haitannut). Jotenkin väsyttää tuo vastatuuli, siitä on saanut nyt ‘nauttia’ viimeisimmät retket. Voisiko tilata jo myötätuulta?

Halikonlahdella siis menin, matkaa kertyi 5,4 km, jonka aikana näin useita joutsenia, monia kalaverkkoja, muutamia veneitä (ja moottoriveneiden aaltoja), kesämökkejä kallioilla, kajakkimatkaajan rantautuneen Isoholman saareen, savuisen roihun ja laskettelurinteessä mäkiautoradan. Huippuhetki, kun satamaan saapuessani kohtasin veneilijän, joka kertoi jo luulleen aaveen sieltä mereltä saapuvan :). (Tumma hahmo lipuu vetten päällä).

Tunnelma tänään enemmän urheilusuoritus kuin fiilistelyä aalloilla. Ei kai sekään ole paha?

Matildanrannassa kahvilla, Kahvila Matildan Kyläkonttori

Posted on by

Jälleen Rouva lähti suppaamaan ja meikäläinen kahville. Matkan varrella otin muutaman kuvan Teijon laskettelurinteen laelta kohti Rouvan suppailureittiä. Komeat maisemat, varsinkin näin kesällä. Harvemmin sitä laskettelurinteessä on kesällä.

Päivän kahvila on Matildan Kyläkonttorin kahvila (fb, sivut). Se sijaitsee Matildan ruukkimiljöössä, nykyisen vierasvenesataman vieressä. Se toimii myös läheisen hotellin aamiaispaikkana sekä sen vieressä on erinomainen ravintola (sivut). Kahvila on toiminut jo aika pitkään ja paikkakunnan ehdottomasti hienoimpana kahvilana ansaitsee vaikka mitä mainesanoja. Tarjolla on mm. paikallisia leivonnaisia, kevyttä ruokaa ja myymälänä toimiva osa sisältää paikallisia käsitöitä sekä ruokatarvikkeita. Mm. Matildan omaa kahvia. Kyläkonttori on aktiivisen kyläyhteisön keskus ja siellä on myös kirjasto jonka kirjoja lukiessa on minullakin mennyt muutama sadepäivä. Mökki on parin kilometrin päässä.

Kuten voi arvata, kahvia ja leivonnaiset ovat erinomaisia, lisäksi miljöö on hieno. Kaikin puolin erinomainen, 5 tähteä *****.

 

Äitienpäivä-SUP: Perniönjoki

Posted on by

Hyvää Äitienpäivää! Oma toiveeni äitienpäivän vietosta oli herkullinen brunssi. Odotukset ylittyivät reippaasti, kun ‘alkupalaksi’ tarjoiltiin SUP-melonta auringonpaisteessa Perniönjoella.  Nam! Välineet oli katsastettu ja koekäytetty edellisenä viikonloppuna, joten lähtö sujui nopeasti ja näppärästi: lauta katolle, varustekassi autoon ja märkäpuku päälle.  Autonnokka kääntyi kohti Perniötä ja siellä lähellä viljasiiloa olevaa merkattua melonta/kanootinlaskupaikkaa.

Tässä terveiset kaupunginisille: ei se mitään ettei laskulaituria enää ole, vedessä törröttävät paalut on helppo kiertää, mutta sen laudan, joka menee koko joen poikki n. 20 m lähtöpisteestä alajuoksuun päin, voisi poistaa.  Siihen jäin evästä kiinni ja otti aikansa, että pääsin irti ja ohi sen + puiden ja oksien muodostamasta kokonaisuudesta. (Kuvista muuten näkee, että lauta/puskaseikkailun seurauksena sain laudan takaosaan salamatkustajaksi ruohotuppaan :)). No lopulta onnistuin irrottautumaan ja raivaamaan väylää niin, että pääsin jatkamaan matkaa, onneksi, koska reitti oli hieno ja mukava melottava.

Olin ensimmäistä kertaa joella suppaamassa.  Perniönjoen osuus, jonka meloin, on helppo (lukuunottamatta lautahaastetta) ja aloittelijoille sopiva.  Mietin lähtiessä mitenkähän lujaa se virta vie, mutta tänään oli vastatuulta sen verran, että töitä pääsi/joutui tekemään, jotta matka eteni.  Jos jäi paikalleen melomatta, niin monessa kohtaa lähti lauta taaksepäin aaltojen+tuulen viemänä.  Polvillaan/istuallaan tuulen vaikutus väheni, niin suojaisassa rännissä joki tuolla osuudella kulkee.

Matkaa kertyi aloituspaikasta Perniön keskustaan 6,6 km, johon tänään aikaa kului puolitoista tuntia (sisältäen ‘evä kiinni laudassa’- osuutta sellaiset 10 min).  Arvioin ennen lähtöä matkan pituudeksi 5,5 km,  ja että aikaa kuluisi tunnin verran.  Matka-arvio autotietä pitkin heitti näinkin paljon ja vastatuuli poisti virtausedun suurimmassa osassa matkaa. Ainakin näin keväällä vettä riitti koko matkalle SUP-laudan mennä, muutamassa paikassa oli vain melan lavan verran vettä, mutta ne kohdat oli helppo tunnistaa vesikasveista ja siten kiertää/edetä varovasti.  Pari silloista oli sen verran matalia, että oli parempi ottaa polvi-istunta-asento niitä alittaessa.

Lintuja näkyi paljon: kyyhkysiä, joutsenia, korppeja, erilaisia vesilintuja, ne eivät arvostaneet seuraani vaan pakenivat aina paikalta.  Etenemistäni pystyikin seuraamaan lintujen joukkoliikkeistä :).

Tämä oli oikein mukava reitti ja rauhallinen joki-suppauskohde. Suosittelen! Luulenpa, että melon itsekin tämän vielä toistamiseen tänä kesänä.

kolme-01

Vielä muutama sillanalituskuva:

Perniönjoki Äitienpäivänä & Kahvila Papu

Posted on by

Joskus elämä Rouvan kanssa yllättää. Tällä kertaa siten, että Rouva halusi Äitienpäivänä suppaamaan Perniönjoelle. Joki on lähellä mökkipaikkaa ja se kulkee Perniöläisen maalaismaiseman läpi. Aiemmin siinä oli joukko siltoja jotka oli rakennettu maatalojen peltoliikennettä varten, mutta nyttemmin suurin osa niistä on purettu. Muutama on jäljellä.

Muuten suppaaminen sujui ihan normaalisti, tai siis .. minähän en suppaa. Minä kannan lautaa ja valokuvaan. Muutama pro-tip Assari-sedältä:

  • KUMISAAPPAAT. Joenpenkat ovat mutaisia.
  • Retkisäiliöön vettä virutusta varten
  • Takakonttiin iso muovikassi tai muu alusta kumisaappaita varten
  • Kannattaa katsoa reitti etukäteen ainakin jollain tasolla
  • Kameraan tarvitaan sekä pitkää että lyhyttä polttoväliä

Näillä eväillä homma sujuu. Itse lähtöpiste on hyvin piiloutunut, vaikkakin merkitty kyltillä. Se on varmaan ollut hyvä kanoottilaskupaikka joskus -70-luvulla, mutta kaikki rakenteet olivat kadonneet ja muutenkin .. ota ne kumisaappaat mukaan. Koordinaatit ovat P6015,532′, I023,08,074′, viljasiilojen ja aseman välissä, hyvä parkkipaikka. Kartta tämän kirjoituksen lopussa.

Muutama vuosi sitten näiden vanhojen siltojen kuvaaminen kanootista olisi ollut hieno kokemus, nyt lähinnä huvittava. Muutama on hyvässä kunnossa, muutama taas on varoituskylttiensä veroinen. Rouvan kirjoitus löytyy täältä.

Sitten kahvila-arvioon. Äitienpäivän takia kahvilat eivät olleet auki, mutta voin suositella Kahvila Papua. Se sijaitsee n. 100m reitin päätepisteestä ja kahvi siellä on erinomaista. Lisäksi leivonnaiset yms. ovat tuoreita ja herkullisia. Vähintään viisi tähteä *****. Alla muutama kuva aikaisemmilta käynneiltäni siellä.

Lisäksi Perniön asemalla on kahvila Opaliina. Se ei valitettavasti ole vielä auennut tälle kesälle, mutta sekin on aiemmin tarjonnut erinomaista kahvia ja leivonnaisia. Siitä enemmän joskus toiste.

Kartta reitin lähtöpisteestä

Ja loppupisteestä