Ja höpö höpö. Töiden jälkeen SUP-kamat kassiin ja laudalle. Tänäänkin Laajalahdella/Kalastajatorpalla (Twentyknots) oli kuuden jälkeen aivan mahtava SUP-sää, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta oli sen verran, että reittisuunnitelmalla sai valita miten paljon töitä teki. Itse ensin huhkin vastatuuleen ja sitten nautiskelin hyvässä myötäisessä. Ja kesä jatkuu!
Kohtuullinen vastatuuli ja aallokko, lähestyminen sillan alitusta, jossa aallokko reippaasti kovempi. Henkilö kysyy takana jotain, vartalon käännös taakse ja samalla tulee kunnon sivuaalto. Hetki yritystä pitää tasapaino ja sitten onkin vedessä. Merivettä suuhun, ja pää pinnalle. Henkilö kysyy: “Missä mela?” Joo, se on kädessä. Voisiko kuitenkin kysyä ihan ekaksi, onko kaikki ok. Kaikki on ok, mitä nyt on vedessä ja pitäisi päästä takaisin laudalle.
Ai niin, tämä ei tapahtunut minulle, olisi voinut ja tulee varmasti tapahtumaan. Olemme SUP-kaverin kanssa jo kolmen kesän ajan mananneet, että se pulahdus tulee, enemmin tai myöhemmin. Pauliina voitti.
Tänä aamuna menin ystäväni ja työkaverini Tiinan kanssa kokeilemaan jotain uutta: SUP & Breakfast -retki (Twentyknots). Retki alkoi klo 7.00. Jotain vikaa täytyy päässä olla, kun laittaa herätyksen klo 5.30 ihan vapaaehtoisesti. Herätys oli itse asiassa tosi helppo, heräsin varmaan innosta ja jännityksestä jo tuntia aikaisemmin ja loppuajan pyörin vuoteessa “pakko nukkua, nyt on pakko nukkua, että jaksaa koko päivän töissäkin”.
Olin sitten hyvin valmis lähtemään klo 6.30. Ilma oli kovin kosteanoloinen vuorokauden sateen jälkeen, mutta aurinko oli lupaavasti kohoamassa korkeammalle. Joten aurinkolasit päähän ja menoksi. Aikaisessa lähdössä hyvänä puolena ruuhkattomuus, joten olin hyvissä ajoin Kalastajatorpan rannassa. Ilma oli viileä, joten lisäsin tuulitakin päälle. Paul kertoi, että lähtöpaikalla puut varjostavat, ja on vähän viileää, mutta kunhan päästään rannasta niin todennäköisesti lämpenee.
Pikkuhiljaa kaikki lähtijät saapuivat paikalle, meitä oli kaikenkaikkiaan kahdeksan suppaajaa tänä aamuna. Yksi meistä oli jopa ensikertalainen. Saimme allemme Fanaticin Flyt (viime kerralla vastatuulessa se oli niin raskas meloa, mutta tänään tyynessä kulki oikein mukavasti). Sää oli upea. Tyyntä ja auringonpaistetta. Jopa Seurasaaren puolella Kuusisaarta oli tyyntä, sitä ei ole tapahtunut koskaan iltapäivisin, siellä on aina allokkoa. Aurinko lämmitti ihanasti. Kuorin kelluntaliivin alta tuulitakin pois, jottei olisi turhan kuuma. Takki roikkuikin loppumatkan hauskasti liivistä takanani, ei kuitenkaan veteen saakka.
Pidimme pienen rentoutushetken laudoilla, pitkääkseen ja silmät kiinni. Itsellä oli vähän vaikea olla paikoillaan, menojalkaa kovin vipatti, mutta kyllä siinä muu maailma unohtui. Kuului vain lintujen laulanta ja laineiden liplatus. Sitten jatkoimme matkaa seurasaaren sillan ali. Silta on tosi soma. Kohta olikin aika lähteä takaisinpäin, tunti kului todella nopeasti. Oli aivan ihana SUP-retki.
Saavuimme rantaan, ja seuraavaksi olikin vuorossa retken toinen osuus eli hotelliaamiainen Kalastajatorpalla. Kahvit ja mehut tuotiin pöytään, pöydät notkuivat erilaisia ruokia.
Ei voi kuin summata: “Tämä on todellista luksusta: mahtava SUP-retki ja valmis, upea aamiainen päälle”. Sitten olikin aika jatkaa töihin hyvillä mielin ja hyvillä energioilla jaksoikin työpäivän mahtavasti. Kannatti herätä.
Tänään tuuli ja tuuli ja tuuli. Ja vasten sitä mentiin. Ja kun kääntyi takasin ja ajatteli pääsevänsä nauttimaan mukavasti menosta myötätuuleen, tuuli hävisi.
Ei tuuli, ei pilvet iloista suppaajaa estä. Ja kun kaverinkin saa houkuteltua mukaan, niin suppaus on tuplasti parempi. Vähän tuuli ja pukkasi pilveä, mutta oli taas niin mukavaa. Tällä kertaa kaverina oli työkaveri, jonka suppaushistoria oli aikaisemmin yksi kerta viime kesänä. Nyt oli alla paremmat laudat (Fanatic Fly) kuin sillä kerralla olleet muovipulkat. Ja Kalastatorppa/Laajalahti on hyvä valinta melkein säällä kuin säällä, koska jostain löytyy suojaisa paikka tuulelle kuin tuulelle.
Kaveri kertoi, että alun sivutuuli oli aika rankka. Siitäkin selvittiin, ja rankan alun jälkeen loppu onkin kevyttä. Pikku kuusisaaren katveessa on hyvä totutella, jonka jälkeen homma sujuukin kuin vanhalta tekijältä.
Luonnossa liikkuessa on kiva seurailla myös muita otuksia. Tänään näimme joutsenpariskunnan, meriharakan ja paljon valkoposkihanhia lukuisine poikasineen. Kaikki eläinvauvat on vaan niin söpöjä.
Ja lopputuloshan oli se, että ‘Milloin mennään seuraavan kerran?’ Milloin vaan, aina valmiina.
Lauantaiaamun SUP Kalastajatorpalla tehtiin vaihtelevissa tuulissa ja aalloissa. Lähtöpisteellä oli kovahko tuuli, lähdettäessä toki myötäinen. Twentyknotsin henkilökunta vinkkasi, että Huopalahden suunta olisi hyvä, siellä olisi rauhallisempia vesiä, joten sinne suuntasimme. Ja valinta oli hyvä, vaikka sielläkin oli välistä tuulenpuuskia, niin aaltoja ne eivät nostattaneet, ja niin melominen oli oikein mukavaa auringonpaisteessa.
Allamme oli Fanaticin Fly-laudat. Ja edellisen kerran vakaus tuli todennettua kunnon tuulessa, ei tullut ollenkaan sellaista oloa, että laudan päältä tippuisi. Takaisin tullessa Kalastajatorpan edustalla tuuli ja siten ilmanvastus oli niin kova, että sen takia oli polvilleen käytävä, seisaalleen ei vaan päässyt eteenpäin. Ja polvillaankin sai tehdä kunnolla töitä, että pääsi takaisin lähtöpisteeseen. Mutta hyvä treeni on hyvä treeni.
Hyvän treenin jälkeen olikin aika mennä suihkuun, ja sitten Lotan ylioppilasjuhliin. Oli ihanat juhlat, pöytä koreana ja kivoja ihmisiä, mukavasti viihdyttiin pitkään. Onnea vielä kerran Lotalle, ja kaikille lakinsaaneille tai koulunsa päättäneille!
Täydellistä. Ihan vaan niin. Eihän parempaa sup-hetkeä voisi olla. Tänään oli sää mitä parhain, ja seura, toinen sup-hullu, niin lopputulos on parasta kesää. Meni jopa hulluttelun puolelle: ‘nukkumista’ laudalla, vatsalihasliikkeitä laudalla, ‘joogaa’ laudalla, ja lautojenvaihto vesillä, ihme ettei uitu. Tosin sekin olisi ollut ihan superia tässä säässä.
Laudat piti tietty vaihtaa kesken reissun, kun oli alla kaksi erilaista Fanatic -lautaa. Minä olin kyllä kerran aikaisemminkin mennyt Raylla, mutta Fly oli uusi tuttavuus. Molemmat laudat oli tosi kivoja, hyvin erilaisia kyllä. Fly oli niin vakaa, mitkään aallot tänään eivät saaneet tuntemaan, että voisi laudan päältä tippua, oli tosi vakaa. Ray taasen pesee Flyn nopeudessa ja melomisen keveydessä mennen tullen. Yhdessä kuvassa näkyvä punainen Fanatic on muuten kilpakiituri, ehkä sitä voisi joskus edes vähän kokeilla, ihan vaan rannan tutumassa, tyynellä säällä? On aika äkeennäköinen menopeli.
Hulluttelunkin kanssa sai hyvää kuntoilua ja kilometrejäkin kertyi kivasti (6,2 km). Parempaa ei vain olla voisi. Täydellistä.
P.S. Komeannäköinen teranssilaajennus tulossa Twentyknotsin pisteelle, kelpaa siinä ‘köllötellä’.
Tai palaisi, jos ei olisi aurinkorasvaa laittanut. Lämpöä +24 ja vain kevyttä tuulta. Voisiko parempaa SUP-keliä toivoakaan. Jotta voisi lämmöstä nauttia kevyenä, päätän keventää asua ja varustusta: kevyet juoksuhousut ja ohut t-paita päälle, rannalle jää myös tällä kertaa kelluntaliivi (karkuremmi toki jalkaan), kännykkäpussi ja kameravyö. Lopputuloksena on nautinnollinen suppaus, mutta ei yhtään kuvaa eikä myöskään reitti- ja kilometritietoja.
Niiden tietojen puute vähän harmittaa, kirjaan kuitenkin kilometrejä ylös ja tavoite on saada kerättyä enemmän kuin viimevuonna, jolloin loppusaldo oli 180 km. Voisinko ottaa arviomäärän jostain surinpiirtein samasta reitistä viime kesältä? Olin kuitenkin paljon käymässäni Kalastajatorppa-pisteessä (TwentyKnots), josta reittimerkintöjä useasta kerrasta. Tuntuu kuitenkin vähän huijaukselle. Känny = SportsTracker on vaan otettava mukaan jatkossa. Aina.
Viime kaudella hankin Twentyknotsilta SUP-kausikortin, joten tuli käytyä suppaamassa paljon heidän pisteillään ja siten Kalastajatorpan ranta ja laituri tuntuu aikalailla kotisatamalle. Olin siellä tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Otin alleni Fanaticin Ray -laudan, joka oli uusi tuttavuus minulle. Mukava retkilauta, vähän jäykempi ja jotenkin tunnottomampi kuin lempiretkilautani Starboardin Freeride, mutta meno oli helppoa ja vakaata. Aurinko paistoi lämmittävästi ja tuulta oli kohtuu reippaasti. Kalastajatorpan ympäristöstä löytää myös suojaisia paikkoja, joka oli uudella laudalla alkuun varsin hyvä juttu.
Tunnelma oli todella kesäinen, muutamia seurueita oli myös suppamassa, jotkut heistä ensimmäistä kertaa, ja hyvin näytti sujuvan tuulesta huolimatta. ‘Päättipä’ joku kokeilla meriveden lämpötilaakin, kuulemma ihan ok, alkushokin jälkeen :).
Suppauksen jälkeen oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumiset Marian kanssa. Terassin tuolit houkuttelivat istuskelemaan hetken ja orvokitkin luovat viihtyisää tunnelmaa. Varoitan, olen intomielinen orvokkien nyppijä, joten saas nähdä pysyvätkö sormeni erossa noistakaan. Mutta saankin orvokit kukoistamaan huhtikuulta syyskuulle :). (Muut kukat sitten yleensä tapankin, joko liialla tai liian vähällä kastelulla). Ehkä lisäksi voisi olla pieni juomakioski/jääkaappi, valikoimana pullovettä ja jaffaa? Jos vain saadaan kaunis kesä, niin juoma voisi maittaa SUP-melonnan jälkeen.
Nyt ostin kymmenen kerran kortin, tulee varmasti helposti käytettyä kesän aikana. Ehkä uudestaan heti huomenna? Vaikka asteet nyt vähän laskisi, kuten ennustukset lupailevat, niin koskaan ei ole kylmä supatessa ollut. Sateessa en oikein viihdy, mutta muut kelit käyvät, kunhan ei kovin paksua jäätä ole :).
Melkein kaksi viikkoa vierähti edellisestä SUP -kerrasta. Oli sekä työkiireitä että kesäflunssaa. Joten oli erityisen ihanaa tänä sunnuntaiaamuna päästä taas laineille. Laineet olivatkin tänään rauhalliset ja aurinko paistoi kesäisesti. Itseasiassa koko kesänä ei ole Kuusisaaren etelänpuolen merta noin tyynenä nähty, siinä pystyi jopa ottamaan valokuvia. Kesä on ollut varsin tuulinen, jollain puolen noita Laajalahden saaria on päässyt aina keikkumaan kunnolla. Nyt oli toisin.
Tänään oli laudoilla myös iso ryhmä SUP jooga/fit- harrastajia sekä myös useita purjelautailijoita. Viimisiä hetkiä alkaa olla vuokrata välineitä ja nauttia näistä lajeista, siis jos ei ole omaa lautaa, vuokrapisteet sulkevat pikkuhiljaa tältä vuodelta. Onneksi on omakin lauta, pitää vaan päästä mökille sopivalla säällä. Siellä olisi jokia valloitettavaksi, kunhan niissä vain on vettä riittävästi.
