Tag: Fanaticsup

RetkiSUP: Enäjärveltä Lauttavedelle

Posted on by

Heinäkuinen lomamaanantaiaamu,  starttaan auton kello 8 kohti Sammatin Enäjärveä.  Minulle ennestään täysin tuntematon paikka, joten navigaattori saa ohjastaa perille.  Olen hyvissä ajoin paikalla ja kohta saapuukin SUP -kaverini Päivi, joka juuri ehdotti tätä paikkaa retken kohteeksi.  Hetki menee säätäessä minne lopetamme reitin eli jätämme toisen auton. Lopulta löytyykin oivallinen paikka, siirrämme Päivin retkellä tarvittavat tavarat minun autooni ja jatkammme sillä kohti lähtöpistettä, Elämännokantie venesatamaa Enäjärven rannalla. Loistava lähtöpaikka, hyvin tilaa autolle, helppo ranta lähteä ja vielä viivasuora reitti järven yli kohti Enäjärven kiemurtelevaa, välillä jopa jokimaista osuutta.

Lähdimme reippaasti ylittämään järveä, matka taittui mukavasti sivuvastaisessa sopivassa tuulessa.  Kunnes, onneksi tässä vaiheessa, huomasimme, että loppupisteen auton avaimet olivat jääneet toiseen autoon rannalle. No täyskäännös ja takaisin! Ei se mitään tulipa yksi kilometri lisää kuntoilua.  Kaunis järvi melottavaksi parikin kertaa.  Opetus 1: tarkista kaikki vielä toiseen kertaa ennen lähtöä :).

Uusintalähtö ja melominen oli ihan yhtä hauskaa.  Puolessa välissä saarten suojassa tarkistus karttasovelluksesta, että varmasti olemme menossa oikeaan suuntaa.  Kyllä vain.  Tuntemattomalla järvellä vaikea erottaa syvyyksiä, mikä on saari ja mikä mannerta, lukeeko karttaa ja maastoa oikein.  Järvenselän ylityksen jälkeen alkoikin aivan toisenlainen osuus: matala kiemurteleva jokimainen, täynnä kaislaa ja kukkivia lumpeita, ja muitakin kasveja, sekä kaloja (haukia, ahvenia, lahnakin), jotka paistattelivat päivää aurinkoisessa matalikossa.  Söimme eväät nokat kiinni kaisilikossa. Ja ihailimme taivaalla liitävää kalasääskeä.

Seuraavaksi tuli taas jotain muuta.  Ura aukeni leveämmäksi, kapeaksi järveksi, joka teki muutaman täysin takaisin päin – käännöksen seuraavien kilometrien matkalla.  Ensi oli kova vasta tuuli, ei meinannut päästä eteenpäin, otin vauhtia polvillaan. Sitten käännös 180 -astetta ja annettiin tuulen viedä aikamoista vauhtia ja nautittiin matkasta ja maisemista.  Olikin kaunista. Sitten taas seuraava 180 -asteen käännös ja oltiin taas vastatuulessa ja sai tehdä kunnolla töitä.

Kunnes taas saavuimme kapenevaa osuuteen, jossa oli tyyntä ja rauhaisaa. Ja nautiskelimme viimeisen kilometrin. Kohta näkyikin auto.  Autolta eteenpäin vesitie jatkui kapeana, matalana ja kivisenä jokena, mutta ah niin ihanan satumaisena. Pitihän sitä vähän kokeilla. Opetus 2: älä suotta muuta hyvin suunniteltuja reittejä, varsinkin kun autot ovat odottamassa jossain. Päivi eteni kivikossa hyvää vauhtia, hänen lautansa evä on matala.  Minä juutuin useamman kerran kiinni kiviin tuplakorkuisesta evästäni. Hetken mentyäni päätin, että nyt riittää, joten käännyimme takaisin.  Eihän siitä meloen tullut vastavirtaan ja kivikossa mitään. Joten menin nöyränä rantaan, ja kysyin mökkiläisiltä saisinko kävellä ja kantaa laudan heidän nurmikkonsa kautta tielle.  Ja lupahan myönnettiin.  Kauniilla paikalla heillä mökki siinä raikkaan, kirkkaan joen vieressä.  Kiitos pihan lainasta!

Retki oli aivan uskomattoman ihana ja monipuolinen, järveä, järvenselkää, jokea, mutkittelua, vastatuulta, reipasta myötätuulta, kivikkoista virtaa. Kokonaispituus 11,65 km ja aikaa kului 3 tuntia 40 minuuttia. Kiitos Päiville retken ehdottamisesta ja retkiseurasta! Yksin ei tulisi tällaiselle lähdettyä (ja ehkä parempikin niin, on turvallisempaa kaverin kanssa tuntemattomissa vesissä).

Lähtö ja järven ylitys

Mutkitteleva osuus 

Lopun virta

Reitti

Amazing Aurajoki SUP 2.päivä

Posted on by

Väsynyt, mutta onnellinen.  Amazing Aurajoki SUP2017 toinen päivä on takana. Se oli rankka. Tämä retki oli minulle ensimmäinen SUP -retki, jossa oli useita Kävele & kanna lauta -osuuksia, ja tänään vielä vaikeassa kaltevassa maastossa, joentörmillä.  Se vei mehut naisesta.

Onneksi on hyvä lauta (Fanatic Falcon Air) ja tekniikka kohtuu hyvässä kunnossa (tekniikkaopetus: TwentyKnots) niin suppausosuudessa ei näissä olosuhteissa mitään ongelmaaa, oli helppo olla etujoukoissa.

Tänään saavuimme kaikki isona komeana joukkona keskelle Turkua, Turkuun, jossa oli keskiaikaiset markkinat ja joenreunukset täynnä ihmisiä.  Saimme lämpimän vastaanoton.  Kamerat ja kännykamerat nappasivat kuumina kuvia etenevästä joukosta.

Näiden kahden päivän opetukset:

  • Hommaa SUP -retkille, joissa Kävele & kanna lauta -osuuksia jalkineet, joilla voit hyvin kävellä. Uimatossut eivät sovi pidemmille asfalttiosuuksille (rakot jalkapohjiin) ja Crocsit mahdottomat kaltevalla törmäällä (pyörivät jaloissa ja nilkkat joutuvat koville). Pitää tutkia ja löytää joku ratkaisu ennen seuraavaa tällaista rekeä.
  • Aurinkorasvaa pitää levittää huolella, myös kohtiin, jotka tulevat näkyviin päivän mittaan, kun/jos vähennät vaatetta. Tällä kertaa paloivat jalkapöydät uimatossujen poisottamisen jälkeen seisoessa laudalla sitten avojaloin.

Rankka keikka, mutta ehdottomasti upea.

(Tunnelmia ensimmäisen päivän jälkeen voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 1.päivä)

Amazing Aurajoki SUP, 1.päivä

Posted on by

Lauantaiaamuna kello soimaan viideltä ja startti kohti Pöytyää ja Lankkisten siltaa kello kuusi. Alkoi matka Amazing Aurajoki SUP -tapahtumaan.  Kello kahdeksalta oli kahden päivän seikkailuretkelle osallistujien lähtö.  Osallistujia tälle aamuosuudelle oli yhdeksän henkeä. Näistä osa oli osallistunut edellisen päivän osuuteen joen alkumetreille, osuus, joka enemmänkin oli ollut ‘kävele ja kanna lautasi’ -retki, mutta tuleepa koko Aurajoki ‘tehtyä’, kunnioitettava retki heillä ehdottomasti.

Keskipäivällä Aurasta suppaajia liittyi todella iso joukko lisää, sellaiset 40 henkeä. Sen jälkeen retkessä oli suuren juhlan tuntua, ihmiset muodostivat pitkän ja joen levyisen SUP-massan, joka vyöryi kohti päivän loppupistettä Liedon Nautelankoskea. Kaiken kaikkiaan koko päivän ajan oli iso joukko katsojia silloilla, joenpengereillä ja mökkien kuisteilla kannustamassa suppaajia, se oli oikein mukavaa.

Sää oli uskomattoman täydellinen, aurinko paistoi ja tuuli oli varsin voimakas myötäinen eli matka eteni kepeästi.  Siis ainakin kaikki vesiosuudet.  Raskainta oli yksi laudankanto ensin ylärinteeseen ja sitten toisesta kohtaa takaisin joelle, näin väistimme yhden kivikon.  Apteekkireissun aiheutti kävelyosuus asfalttitiellä kosken kiertämiseksi. Uimatossut eivät ole hyvät kävelykengät, joten kilsan kävely aiheutti rakot jalkapohjiin.  Rakkolaastarit helpottavat nyt menoa. Samalla tuli ostettua palaneisiin jalkapöytiin Bebanthenia.

Retken ensimmäinen päivä oli aivan loistava, sää hyvä, maisemat upeat, seura mukavaa, järjestelyt loistavat, ruoka- ja vesihuolto pelasi ja jokioppaat olivat todella iloisia ja auttavaisia.  Suurkiitos kaikille järjestäjille! Ilolla odottaa huomista päivää, ja suppausta kohti Turkua. Saas nähdä millaiset olosuhteet odottavat huomenna, mutta jo nyt on selvää, että tämä retki on ikimuistettava. Ja Aurajoki on niin kaunis.

(Toisen päivän jälkeiset tunnelmat voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 2.päivä)

Minun lajini Sport-lehdessä

Posted on by

Kerroin aikaisemmin kuvauksistani Kalastajatorpan rannassa Sport-lehteen. Valokuvaus tapahtui toukokuun 17. päivän iltana ja sää oli aurinkoinen, onneksi, näin saatiin lehteen nätti kesäinen kuva.  Sää oli todellisuudessa viileä,  suoraan sanottuna kylmä, jonka ehkä pystyy näkemään kuvan asusta, minulla on päällä sekä lyhytlahkeinen märkkäri että takki. Nyt lehti on julkaistu ja sen ja koko SUP- jutun voi lukea joko paperisena versiona tai digilehtenä. On siellä muutakin mukavaa mm. SUP-joogaohjeita, sinivalkoisia lomavaatteita ja mansikkareseptejä. Ja mikä parasta kesäsäät ovat täällä ja pääsee laudalle T-paidassa ja sortseissa. Nautitaan nyt kesästä ja luonnosta!

Espoon järvet 2/73: Pitkäjärvi

Posted on by

Tänään oli SUP -vuorossa Espoon järvi  numero kaksi, Pitkäjärvi. Ajattelimme alunperin lähtöpaikaksi Laaksolahden uimarantaa, mutta siihen ei päässyt kovin lähelle autolla, niin jatkoimme hieman eteenpäin ja niin löytyikin mitä mainioin vesille laskupaikka.  Aivan Pitkäjärventien varressa on virkistyspaikka, jossa on pieni patio, penkkejä, autoille tilaa ja veneranta, josta oli todella helppo lähteä järvelle myös SUP -laudalla.  Penkeillä oli vaivaton täyttää ja tyhjentää lauta ja siitä oli ihan pieni kävely tasaiseen rantaan, josta oli ilo lähteä vesille.  Lisäksi alle kilometrin päässä oli kaupat ja ravintoloita, joten kuskin/kuvaajan oli todella helppo käväistä virkistymässä odotellessa suppaajaa palaavaksi.

Lisäksi järvi oli mukava supattava.  Tänään oli juuri sopivasti tuulta tällä pitkulaisella järvellä.  Ensin kiisi yhteen suuntaan hyvässä myötäisessä, ja sitten pääsi tekemään töitä vastatuulen ja loppuhuipentuma oli mukava sivutuuli ja -aallokko.  Laudalla oli mukana uusin kuvaushärpäke, teline useammalle kameralle, kiinnitys toimi hyvin eikä ollut kiusaksi mitenkään.  Hyvin on mies tuon suunnitellut ja toteuttanut.

Jos sinulla on oma lauta, tämä on oikein suositeltava suppauskohde. Luulenpa itsekin käyväni täällä uudestaan, vaikka etsimässä Glimsån -joen alkukohtaa, joka käsittääkseni ei ole melottavissa, mutta voi sitä käydä kurkkaamassa kuitenkin.

 

Espoon järvet 1/73: Bodominjärvi

Posted on by

Bodominjärvi on Espoon suurin järvi, joten se oli luonteva aloituskohde Espoon järvien valloitukselle SUP -laudalla. Sää oli tänään sopivan aurinkoinen, ja se olikin houkutellut väkeä runsaasti Oittaan ulkoilualueelle. Lapsiperheitä oli todella runsain  mitoin leikkipuistossa, jokunen meloja ja soutelija oli järvellä ja muutama reipas tenava oli uimassakin!  Laudan pumppaus sujui joutuisasti parkkipaikan läheisyydessä, ja siitä sitten lauta kainaloon ja kanto alamäkeen rantaan.

Tuuli oli sivumyötäinen,  joten oli mukava antaa tuulen painaa reitti järven vasempaan reunaan.  Ajatus oli kiertää järven keskivaiheella oleva saari, se on tullut tehtyä aikaisemminkin, mutta tuulen myötävaikutuksella reitti vaihtuikin koko järven läpi suppaamiseksi.  Ja sinne sitä sitten mentiin, tuuli oli voimakkaasti myötäinen, joten matka taittui mukavasti.  Samalla tuli mieleen, ettei ehkä huvita lähteä vastatuuleen takaisin  vaahtopäisessä aallokossa, joten aloin silmäillä vastarantaa, josko sieltä löytyisi sopiva rantautumispaikka, josta voisi soittaa miehelle ja kertoa, etten olekaan tulossa alkupisteeseen takaisin, vaan minut voisi hakea toisaalta. Autoja näkyikin hyvin liikkuvan rannan tuntumassa, joten uskoin uuden hakupaikan löytyvän helposti. Ja näin kävikin, löytyi oikein kaunis rantautumispaikka, josta oli lyhyt matka autotielle.

Tänään oli matkassa mukana ensimmäistä kertaa myös melaan kiinnitetty kamera, joka otti automaattisesti kahden sekunnin välein kuvia.  Ja hauskoja kuvia ottikin, muutama kuva näistä kuvien joukossa, ne erottaa aika helposti.

Lue lisää Bodominjärvestä Järviwikistä.

P.S. Oittaalla on SUP -lautojen vuokrauspiste, joten tänne pääsee helposti suppaamaan, vaikka ei olisi omaa lautaa.

Espoossa on 73 järveä

Posted on by

Tiesitkö, että Espoossa on 73 kappaletta vähintään hehtaarin kokoista järveä (www.jarviwiki.fi/wiki/Espoo)?  Tästä voisi viritellä itselleen Espoon järvet -haasteen: suppaa kaikissa Espoon järvissä. Kuulostaa kivalle ja isollekin haasteelle. Aloittaisiko vaikka huomenna?

Jokiseikkailu Keravanjoella

Posted on by

Seurailen Facessa SUP Suomi -ryhmää, ja huomasin siellä viikolla Tuusulanjärven Suppailijoiden kutsun JokiSUPseikkailulle Keravanjoelle tänä sunnuntaina.  Olenhan kovasti tykästynyt jokiin, joten pistin viestiä, että tulisin mukaan oikein mielelläni.  Joten tänä aamuna ‘vesikirpulla’ kohti Kellokoskea lauta repussa mukana. Varasin mielestäni aikaa runsaasti, mutta kun tulin paikalle kaikki olivatkin jo valmiina lähtöön, joten ryhdyin ripeästi valmistelemaan lautaa ja itseaäni retkeä varten.

Sähköpunppuni sai ansaittua ihailua, ja syystä, on se niin kätevä! Samalla kun pumppu hoitaa homman, niin voi laittaa muut asiat valmiiksi. Tällä kertaa se tarkoitti myös uusiin ihmisiin tutustumista.  Paikalla oli Helen, Merle, Laura ja Antti. Selvisikin, että Merle, Laura ja Antti ovat kilpailevia suppaajia, joten kovaan seuraan pääsin! Luulin itsekin olevani paremmassa kunnossa kuin todellisuudessa olin. Suppausaika oli sellaiset 2h 20min ja matkaa kertyi 9,3 km, ja loppumatkasta puutui jalkapohjat ja janotti ja väsytti.  Palautuminen oli kyllä nopea, kun pääsi taas maalle kävelemään ja joi puolilitraa vettä. Hyvä opetus: vettä mukaan siten, että helppo juoda matkan aikana ja rentouta jalkapohjat ja heiluttele/liikuttele niitä välillä.  Kyllä se tästä taas!

Keravanjoki oli ihana! Sitä on viime vuonna levennetty Kellokosken kohdalla, joten uoma oli Kellokoskelta lähdettäessa mukavan leveä.  Matkan jatkuessa pidemmälle, joki kapeni ja mutkitteli todella hurmaavalla tavalla. Isot, komeat puut reunistivat jokea, ja tunnelma oli satumainen. Tänään vielä sää oli kuin unelma, aurinko paistoi ja mieto mukava tuuli vilvoitti oloa.  Suppasimme ylävirtaan reilun tunnin, pidimme pienen jaloittelutauon syöden pienet eväät ja sitten tulimme samoja jälkiä takaisin autoille.

Oli superkivaa, kiitos Tuusulanjärven Suppailijoille järjestämisestä ja mukaan pääsystä! Nähdään varmaan vielä uudestaan!

Vessasta vesille

Posted on by

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.

Espoota joelta

Posted on by

Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen.  Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka.  Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.

Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka.  Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.

Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin.  Keskikesällä tilanne varmasti toinen.

Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä.  Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.

Sitten hienous loppui.  Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut.  Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.

Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui.  Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa.  Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.

Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.