Tänään tuli väsy. Lähdin merille: alkupiste Teijon satama, josta meloin suorinta reittiä Mathildedalin venesatamaan. Sää oli aika ok, puolipilvistä, sellaiset +10 astetta lämmintä, saderipsaus tuli puolivälissä matkaa (ei haitannut). Jotenkin väsyttää tuo vastatuuli, siitä on saanut nyt ‘nauttia’ viimeisimmät retket. Voisiko tilata jo myötätuulta?
Halikonlahdella siis menin, matkaa kertyi 5,4 km, jonka aikana näin useita joutsenia, monia kalaverkkoja, muutamia veneitä (ja moottoriveneiden aaltoja), kesämökkejä kallioilla, kajakkimatkaajan rantautuneen Isoholman saareen, savuisen roihun ja laskettelurinteessä mäkiautoradan. Huippuhetki, kun satamaan saapuessani kohtasin veneilijän, joka kertoi jo luulleen aaveen sieltä mereltä saapuvan :). (Tumma hahmo lipuu vetten päällä).
Tunnelma tänään enemmän urheilusuoritus kuin fiilistelyä aalloilla. Ei kai sekään ole paha?
Jälleen Rouva lähti suppaamaan ja meikäläinen kahville. Matkan varrella otin muutaman kuvan Teijon laskettelurinteen laelta kohti Rouvan suppailureittiä. Komeat maisemat, varsinkin näin kesällä. Harvemmin sitä laskettelurinteessä on kesällä.
Päivän kahvila on Matildan Kyläkonttorin kahvila (fb, sivut). Se sijaitsee Matildan ruukkimiljöössä, nykyisen vierasvenesataman vieressä. Se toimii myös läheisen hotellin aamiaispaikkana sekä sen vieressä on erinomainen ravintola (sivut). Kahvila on toiminut jo aika pitkään ja paikkakunnan ehdottomasti hienoimpana kahvilana ansaitsee vaikka mitä mainesanoja. Tarjolla on mm. paikallisia leivonnaisia, kevyttä ruokaa ja myymälänä toimiva osa sisältää paikallisia käsitöitä sekä ruokatarvikkeita. Mm. Matildan omaa kahvia. Kyläkonttori on aktiivisen kyläyhteisön keskus ja siellä on myös kirjasto jonka kirjoja lukiessa on minullakin mennyt muutama sadepäivä. Mökki on parin kilometrin päässä.
Kuten voi arvata, kahvia ja leivonnaiset ovat erinomaisia, lisäksi miljöö on hieno. Kaikin puolin erinomainen, 5 tähteä *****.
Tänään suppasin toisen SUP-hullun kanssa. Sup-hullun kanssa on kiva mennä, ei sää haittaa, tuulta päin vaan! Viime kesänä koettuja:
Tänään olimme sopineet, että lähdemme taas Laajalahdelle suppaamaan. Lähtöpiste on Kalastajantorppa, jossa on sup- ja purjelautavuokrauspiste (Twentyknots). Sääennuste helatorstaille ei ollut kaksinen: tuulta ja ehkä sadetta, mutta aamupäivä näytti kohtuu aurinkoiselle, joten puoliltapäiviltä mentiin. Autolla Lehtisaaren-Kuusisaaren yli ajaessa tuumattiin, että ei näytä pahalta, sinne vaan. Kun saavuimme Kalastajatorpan rantaan, niin vaahtopääthän siellä merellä olivat.
Tässä vaihessa pessimistipuoleni hiipi esiin: “Eihän tuosta laiturista edes pääse irti, nuo aallot pitävät meidät ihan paikallaan”. Optimistipuoli kuittasi:”Aina voi kokeilla”. Toinen SUP-hullu yllytti: “Nyt kyllä mennään, kun kerran tultiin!” Eli märkäpuvut päälle ja aalloille.
Hyvin se meni. Laiturista oli yllättävää kyllä helppo lähteä reippaaseen vastatuuleen. Reittimme kulki läheisen pikkusaaren (Pikku Kuusisaari) ympäri, jonka kiersimme lopulta kolme kertaa. Reittivalinta oli mainio, koska saaren itä- & eteläpuoli oli suojaisa ja jopa tyven, ja auringossa tuli ihan kesäfiilis :). Kovan aallokon puolella oli kuitenkin paras edetä polviseisonta/polvi-istunta-asennossa. Sen huomasi, että SUP-lauta on turvallisenoloinen. Siinä se keikkui aallolta toiselle, ja vettä löi laudan yli välillä reippaastikin, mutta matalassa asennossa ei tullut ollenkaan turvatonta tunnetta, ei tämä lauta hevillä kaadu (miten lauta oikein voisikaan?). Tosissaan sai kyllä töitä melalla tehdä, että haluttuun suuntaan pääsi, eikä ollut vain aaltojen vietävänä. Mutta hyvää treeniähän se oli!
Fiilis suppaamisen jälkeen tälläkin kertaa oli mahtava. Hyvä, ettei jätetty menemättä lähtöpisteen vaahtopäiden takia, vaan rohkeasti päätettiin kokeilla. Tuo vaihtelua ja uutta kokemusta erilaisissa säissä melominen. Twentyknotsin henkilökunnalle täydet pisteet kannustuksesta ja neuvoista. Tullaan varmasti uudestaan!
Hyvää Äitienpäivää! Oma toiveeni äitienpäivän vietosta oli herkullinen brunssi. Odotukset ylittyivät reippaasti, kun ‘alkupalaksi’ tarjoiltiin SUP-melonta auringonpaisteessa Perniönjoella. Nam! Välineet oli katsastettu ja koekäytetty edellisenä viikonloppuna, joten lähtö sujui nopeasti ja näppärästi: lauta katolle, varustekassi autoon ja märkäpuku päälle. Autonnokka kääntyi kohti Perniötä ja siellä lähellä viljasiiloa olevaa merkattua melonta/kanootinlaskupaikkaa.
Tässä terveiset kaupunginisille: ei se mitään ettei laskulaituria enää ole, vedessä törröttävät paalut on helppo kiertää, mutta sen laudan, joka menee koko joen poikki n. 20 m lähtöpisteestä alajuoksuun päin, voisi poistaa. Siihen jäin evästä kiinni ja otti aikansa, että pääsin irti ja ohi sen + puiden ja oksien muodostamasta kokonaisuudesta. (Kuvista muuten näkee, että lauta/puskaseikkailun seurauksena sain laudan takaosaan salamatkustajaksi ruohotuppaan :)). No lopulta onnistuin irrottautumaan ja raivaamaan väylää niin, että pääsin jatkamaan matkaa, onneksi, koska reitti oli hieno ja mukava melottava.
Olin ensimmäistä kertaa joella suppaamassa. Perniönjoen osuus, jonka meloin, on helppo (lukuunottamatta lautahaastetta) ja aloittelijoille sopiva. Mietin lähtiessä mitenkähän lujaa se virta vie, mutta tänään oli vastatuulta sen verran, että töitä pääsi/joutui tekemään, jotta matka eteni. Jos jäi paikalleen melomatta, niin monessa kohtaa lähti lauta taaksepäin aaltojen+tuulen viemänä. Polvillaan/istuallaan tuulen vaikutus väheni, niin suojaisassa rännissä joki tuolla osuudella kulkee.
Matkaa kertyi aloituspaikasta Perniön keskustaan 6,6 km, johon tänään aikaa kului puolitoista tuntia (sisältäen ‘evä kiinni laudassa’- osuutta sellaiset 10 min). Arvioin ennen lähtöä matkan pituudeksi 5,5 km, ja että aikaa kuluisi tunnin verran. Matka-arvio autotietä pitkin heitti näinkin paljon ja vastatuuli poisti virtausedun suurimmassa osassa matkaa. Ainakin näin keväällä vettä riitti koko matkalle SUP-laudan mennä, muutamassa paikassa oli vain melan lavan verran vettä, mutta ne kohdat oli helppo tunnistaa vesikasveista ja siten kiertää/edetä varovasti. Pari silloista oli sen verran matalia, että oli parempi ottaa polvi-istunta-asento niitä alittaessa.
Lintuja näkyi paljon: kyyhkysiä, joutsenia, korppeja, erilaisia vesilintuja, ne eivät arvostaneet seuraani vaan pakenivat aina paikalta. Etenemistäni pystyikin seuraamaan lintujen joukkoliikkeistä :).
Tämä oli oikein mukava reitti ja rauhallinen joki-suppauskohde. Suosittelen! Luulenpa, että melon itsekin tämän vielä toistamiseen tänä kesänä.
Vielä muutama sillanalituskuva:
Joskus elämä Rouvan kanssa yllättää. Tällä kertaa siten, että Rouva halusi Äitienpäivänä suppaamaan Perniönjoelle. Joki on lähellä mökkipaikkaa ja se kulkee Perniöläisen maalaismaiseman läpi. Aiemmin siinä oli joukko siltoja jotka oli rakennettu maatalojen peltoliikennettä varten, mutta nyttemmin suurin osa niistä on purettu. Muutama on jäljellä.
Muuten suppaaminen sujui ihan normaalisti, tai siis .. minähän en suppaa. Minä kannan lautaa ja valokuvaan. Muutama pro-tip Assari-sedältä:
Näillä eväillä homma sujuu. Itse lähtöpiste on hyvin piiloutunut, vaikkakin merkitty kyltillä. Se on varmaan ollut hyvä kanoottilaskupaikka joskus -70-luvulla, mutta kaikki rakenteet olivat kadonneet ja muutenkin .. ota ne kumisaappaat mukaan. Koordinaatit ovat P6015,532′, I023,08,074′, viljasiilojen ja aseman välissä, hyvä parkkipaikka. Kartta tämän kirjoituksen lopussa.
Muutama vuosi sitten näiden vanhojen siltojen kuvaaminen kanootista olisi ollut hieno kokemus, nyt lähinnä huvittava. Muutama on hyvässä kunnossa, muutama taas on varoituskylttiensä veroinen. Rouvan kirjoitus löytyy täältä.
Sitten kahvila-arvioon. Äitienpäivän takia kahvilat eivät olleet auki, mutta voin suositella Kahvila Papua. Se sijaitsee n. 100m reitin päätepisteestä ja kahvi siellä on erinomaista. Lisäksi leivonnaiset yms. ovat tuoreita ja herkullisia. Vähintään viisi tähteä *****. Alla muutama kuva aikaisemmilta käynneiltäni siellä.
Lisäksi Perniön asemalla on kahvila Opaliina. Se ei valitettavasti ole vielä auennut tälle kesälle, mutta sekin on aiemmin tarjonnut erinomaista kahvia ja leivonnaisia. Siitä enemmän joskus toiste.
Kartta reitin lähtöpisteestä
Ja loppupisteestä
Kulta, meillä on mökin eteisessä SUP-lauta?
Tänään olin omalla laudalla sitten viime lokakuun. Tein 20min pyrähdyksen Matildanjärvellä, voisi sanoa, että oli lähinnä varuste- ja prosessitsekki kautta varten. Lauta saatiin näppärästi auton katolle ja poiskin yhdessä miehen kanssa, yksin en sitä suorille käsille nosta (18kg, lisää kuntosalitreeniä siis). Liinat toimivat hyvin kiinnitykseen ja lauta pysyi katolla lyhyen ajomatkan ajan. Omat varusteeni ovat nyt ihan kohdallaan, myös viimeisin hankinta, eilen ostettu melontaliivi, tuli nyt testattua, se on todella mukava päällä, mahdollistaa liikkumisen ja käsien liikkeen paremmin kuin veneilyliivi, joten olen siihen oikein tyytyväinen. Sää oli tänään ihan soppeli (+10 ja puolipilvistä) märkäpuvulle ja neopreenitossuille, ei mitään valittamista. Lähisaaren lokit eivät tosin arvostaneet lähestymistäni (liekkö jo pesintäpuuhissa), niinpä jätin Isoholman saaren rauhaan, enkä edes kiertänyt saarta, tosin sadettakin teki, joten lyhyt lenkki oli tänään ihan ok.
Tällä kertaa keli oli vallan mainio, ainakin teoriassa. n. 12c lämmintä ja ei pahemmin tuullut. Joten suppaamaan. Rouva oli valinnut päivän kohteeksi mökkipaikan lähellä olevan Matildanjärven läntisen reunan. Tarkoittaen ns. padon uimarantaa. Rouvan suppailu löytyy tästä.
Valitettavasti kahvilaa ei tällä kertaa ollut, mutta jos kesä olisi ollut enempi kesä olisi saattanut vieressä ollut ns. Matildan työväentalo olla auki. Se on ammoisina aikoina toiminut työväentalona, nykyään taitaa olla enemmän juhlakäytössä. Ja joskus siellä on ollut myös kahvila. Koska rakennus on todella hienon näköinen on sitä kuitenkin mukava kuvata. Vaikka kahvia nyt ei sitten ollut tarjolla. Ehkä sitten kun kesä alkaa.
I am visiting Copenhagen with Assari (Assari’s side of a story (in Finnish)). This is just a short visit but there was a possibility to visit a SUP place called Kajakhotellet (kajakhotellet.dk) in Amager Strand. By the way Amager Strand is a very nice place by the sea having a large sandy beach, perfect place in a sunny summer day to enjoy life and outdoor activities like paddling and swimming. It is also located near to Kastrup Airport, so you can drop by when coming/going from/to the airport, just get off the metro at Femören station and have a short walk towards to the sea.
The day was not that warm (it is springtime still) so there was just few people on the beach area but I can easily image that the place is just awesome in a beautiful day. At the arrival it was almost a closing time but I got opportunity to SUP for a half an hour. I got my brand new wet suit on (the first wet suit experience (in Finnish) ) and was ready to go.
There were several different kinds of boards available, I said no to a plastic ‘bathtub’, they are awful. I got a small sporty one, the smallest I have ever tried. So I was a little bit worried in the beginning if I will stay on the board, it was my first time on board after October anyway. After getting familiar with the board, it was very ok, actually making turns with it was easy indeed.
I was all alone supping in strange place for the first time for a long time, so I stayed in inner lagoon. But as you can see the picture, you can go around ‘the island’ as the kayak men did. It was so nice to be on board again, the feeling afterwards was super! For a moment the sun was even shining and it felt like a summer. Pure happiness.
Tervehdys,
Olen Assari, joka auttaa Rouvaa hänen Suppailunsa arjessa. Jokaisen Rouvan takaa löytyy Assari. Käytännössä olen se näkymätön hahmo, joka on kameran takana tai kantaa SUP-lautaa. Jonkun sekin on tehtävä. Olen myös auttanut hiukan tämän sivujen kasaamisessa, joskin Rouva on Rouva sivuillaan. Mitään ei tapahdu ilman hänen siunaustaan.
Selvyyden vuoksi, olen SUP-taidoton. Eli minua ei tulla näkemään laudan päällä. Se vaan ei sovi. Ei mitenkään. Näissä laudoissa on jotain, joka ei vaan sovi minulle.
Assarin kirjoitukset löydät tältä sivustolta aina kategoriasta Assari (kts. oik.).
Ja sitten asiaan. Prosessi menee suunnilleen niin, että Rouva suppaa ja minä odotan rannalla. Ajattelin, että kahvilassa käyminen on mukava tapa tappaa aikaa. Ja samalla kertaa voin kertoa soppeleista kahviloista. Ja tällä kertaa kahvia on juotu Kööpenhaminassa, kahvilassa nimeltään beduinoasen.dk. Sijainti on sama kuin mistä Rouva kertoo kirjoituksessaan Suppaamisesta. Kahvilana beduinoasen.dk ei päässyt häikäisemään, mutta tehtävänsä se täytti. Sain kahvia ja se oli varsin ok. Tiivistän kokemukseni asteikoa 1-5 käyttäen.
Kokonaisuutena kokemus oli vähintään ***:n arvoinen.
Alla muutama kuva tästä kokemuksesta. Ehdin myös taidevalokuvaamaan Glyptotek-museossa.
