Kolme päivää työmatkalla, kotiin klo 18.30 ja laudan päällä klo 19.10. Tuli tarpeeseen. Onni. Kaunis kesäilta, tuuli kova, onneksi voi lähteä tyynestä paikasta. Oli muitakin suppaajia ja varsinkin purjelautailijoita, heille juuri hyvät tuulet.Kokeilin pienempää, ketterämpää ja nopeampaa lautaa, siihen voisi vaikka ihastua. Nyt nukkumaan. Huomenna työpäivä.
Tälle päivälle oli suunnitelmana miehen uuden kajakin ensikäyttö. Kajakki ostettiin edukkaaseen hintaan Merimelojien huutokaupasta viikko sitten ja halu olisi kova päästä koekäyttämään. Tämänpäiväinen tuulitilanne muutti suunnitelmat, joten kajakki odottaa pukeilla uutta päivää.
Ruohonleikkuun jälkeen piti kuitenkin päästä veden ääreen kesäfiilistelemään, joten lähdettiin pikkuajelulle kohteina Windsurf & Sup Taster Sessions-tilaisuus Kalastajatorpalla ja Oittaan ulkoilualue, molemmat tuttuja SUP- kohteina, lisäksi kurvasimme myös Matinkylän rantaan (jossa ainakin viime kesänä oli mahdollista supata). Samalla tutkailimme näissä sopivia kohtia kajakin veteenlaskuun, hyvä, jos pääsisi kohtuulähelle autolla, ettei tarvitse kovin pitkää matkaa kajakkia kantaa.
Kalastajatorpalla oli kova meno päällä: kovan tuulen lisäksi siellä oli paljon ihmisiä kokeilemassa mm. suppausta, kajakkimelontaa ja purjelautailua, olipa siellä elävää musiikkiakin. Kiva tilaisuus, ihmiset selvästi nauttivat sekä lajeista että tunnelmasta. Tälläistä leppoisaa rantaelämää on mukava saada Suomeenkin. Heinäkuun lopussa on iso SUP- tapahtuma Helsingissä: Full Moon SUP 2015, siellä tulee olemaan satoja?/tuhansia? aalloilla keinujia kiertämässä Korkeasaarta. Itse en taida mennä laudan päälle silloin, mutta tunnelmaa kokemaan ja kuvia ottamaan rannalta käsin varmastikin.
Matka jatkui Oittaalle, jossa suppasin kerran viime kesänä. Sisämaajärvet ovat usein rauhallisempia tuuliltaan kuin merialue, niin nytkin Bodomjärvi olisi ollut hyvin melottavissa, ei vaahtopäitä, toki puuskia oli sielläkin. Kahvit juotiin terassilla, munkki oli myös hyvää. Seuraavaksi pyrähdimme Matinkylään, jossa mies joi taas kahvit, itselle ei heti perään maistunut. Rannalla oli muutama ihminen kävelyllä tai koiraa ulkoiluttamassa, ja Merenneito-kahvilassa oli kyllä väkeä. Mutta merellä ei ketään näkynyt, tuuli piti muutkin kuin meidät poissa mereltä.
Miehen uusi (vaikkakin käytetty) keltainen kaunotar:
Helsingissä:
Espoossa:
Hiekkaranta, auringonpaiste, aaltoileva meri, tänään oli täysin kesäfiilis merelle suppailemaan lähdettäessä. Aamu oli alkanut hyvin, aamiaisella aurinkoisella terassilla ja päivä vain parani aalloilla. Uutuuskohde oli Långvik Kirkkonummella.
Lähtöpaikka oli hieno, pieni hiekkaranta, jossa sai upottaa varpaansa santaan. Matka lähti myötätuuleen ja sai nautiskella merituulesta, keinuttavista aalloista, joutsenista (joita oli useita pareja lahdella, eivätkä edes olleet mitenkään agressiivisia tunkeilijoita kohtaan). Etenimme kohti lahdensuuta (Espoonlahtea/Kivenlahtea kohti), kunnes tuli mieleen, että matka takaisin taitaa ottaa enemmän aikaa ja on varmasti raskaampi, joten ei ehkä syytä liioitella etenemisen suhteen, joten käännyimme takaisinpäin puolen tunnin melonnan jälkeen.
Takaisinpäin tultiinkin eritunnelmissa: ilmassa oli urheilutunnelmaa ja kunnon käsityötä, sai meloa ihan reippasti, että aallokossa eteni. Kunnon treeni siis :). Kokonaisuutena SUP-retki oli täydellinen: sekä nautiskelua että liikuntaa.
Töiden jälkeen tuntui sille, että pikkumereily olisi just se mitä perjantaina tarvitsisi. Märkäpuku päälle ja Kalastajatorpalle Twentyknotsilta lauta hakemaan. Aaltoja oli juuri sopivasti tehdä aaltoja päin- harjoittelua. Olen pikkasen jännittänyt isompaa aallokkoa ja mennyt herkästi polvilleen, joten nyt päätin ottaa niitä reippaasti vastaan ja totutella keinumaan niissä. Hetken päästä keinuminen tuntuikin oikein luontevalle, jonka jälkeen varsinainen melontakin aallokossa oli ok. Vastatuulessa näkee kun aalto tulee, eikä se yllätä, myötätuulessa ei oikein huomaakkaan. Sivutuuli on ikävää.
Kuulin samalla, että Twentyknotsilla on sunnuntaina teemapäivä: Windsurf & Sup taster sessions. Ilmaiseksi voi kokeilla vaikka SUP joogaa, ehkä voisi käydä kajakkimelonnalla, purjelautailu näyttää hurjalle ja vaikealle. Rähmällään vedessä suurin osa ajasta? Ehkä loppukesästä voisi kokeilla, kun vedet ovat lämpimiä. Tänään tuli supattua vain puolisen tuntia, mutta tuli tarpeeseen. Tällaisia pikaisia voisi hyvin tehdä töiden jälkeen useamminkin, varsinkin jos kevyempi ja helpompi asu kuin märkäpuku. Millekäs ensi viikon sääennuste näyttää?
Jos aiot supata tänä kesänä vain kerran, Mikkelipuisto on täydellinen valinta kohteeksi. Kaunis, kaunis paikka. Voit valita kolmesta erilaisesta maisemasta/vesityypistä samassa kohteessa: rauhallinen, tyyni poukama tai kapea uoma, jossa kolmen matalan sillan alitus (viimeisellä sillalla on syytä olla tosi nöyrä) tai Saimaalle avautuva aavampi järviosuus.
Menin tyttären kanssa suppaamaan iltapäivällä, aurinko paistoi ihanasti ja oli aika tyyntä: täydellinen nautiskeluretki. SUP -lauta oli ilmatäytteinen red 10’8” mega- malli, niin vakaa, että olisi laudalla voinut pistää tanssiksi. Kerrankin oli helppo ottaa kuvia seisten ja kesken melonnan, tulikin oli otettua reippaasti yli sata valokuvaa.
Mikäänhän ei kuitenkaan ole täysin täydellistä. Vuokraaja tarjosi ei-säädettävää melaa, joka oli reippaasti ylipitkä. Onneksi löytyi kaksi säädettävää mallia, jotka sitten saimme käyttöömme, joten loppujen lopuksi mela-asiakin oli kunnossa.
Olihan tämä paikka tähänastisista suppauspaikoista, joissa olen käynyt, kaunein ja monipuolisin, aivan ihastuttava paikka. Toivottavasti pääsen toistekin.
Lähtöpaikka rauhalllisessa poukamassa:
Uomaa pitkin Saimaan puolelle:
Saimaan aalloilla:
Vietin pitkän viikonlopun sukuloimassa savossa. Pakkasin SUP-tarvikekassiin autoon, jos vaikka tulisi sopiva tilaisuus supata rauhallisissa sisävesissä. Ja niinhän kassi kannusti sovittamaan aikatauluja, joten saavuin Kuopion satamaan lauantaina tuntia ennen kuin vuokrauspiste sulkee ovensa, ja nappasin laudan ja lähdin järvelle (Kallavesi).
Lähtöpaikka on keskellä isoa venesatamaa. Läheisen Rönön saaren pääsee kiertämään, jos lähtee reippaasti pidemmälle (sain oikein kartan mukaan), mutta kun olin yksin vieraassa paikassa, niin varovainen puoleni kuiskutteli jäämään lähelle, joten menin vain hitusen aallonmurtajien toiselle puolelle ja surffailin edestakas.
Paikan erikoisuus oli, että henkilökunta kehoitti menemään laiturilta suoraan seisomaan laudalle. Tähän asti kaikki vuokrapaikat ovat opastaneet, että ensin otetaan etäisyyttä laituriin tai rantaan polvillaan ja sitten vasta noustaan seisomaan. Mutta pitäähän Seikkailukeskuksen olla nimensä veroinen, rohkeasti vain ‘tulta’ päin. Henkilö huikkasi vielä perään, että ilman märkäpukua suppaaminen on hyvä kannuste olla tippumatta veteen!
Olin siis ensimmäistä kertaa tänä kesänä laudalla ilman märkäpukua. Oli lämmin aurinkoinen päivä ja juoksuhousut ja t-paita olivat oikein onnistunut kevyt asuvalinta. Enkä tälläkään kertaa tippunut veteen. Kunhan ilmat, ja varsinkin vedet, lämpenevät niin pitää harjoitella kaatumista ja varsinkin laudalle takaisin nousemista, jotta onnistuu sekin tarpeen tullen. Kaatuminen on ennenpitkää kuitenkin väistämätöntä.
Kuopio-suppaus oli ehkä vähän huvittavaa pyörimistä satama-altaassa, mutta teki todella hyvää neljän tunnin puuduttavan autossa istumisen jälkeen!
Tänään lähdettiin suppaamaan suurin odotuksin: aurinkoa oli luvattu koko päiväksi, eikä tuulenkaan pitänyt olla erityisen kova. Merituulesta on kyllä kuultu. Joka tapauksessa aallokkoa oli yllin kyllin, ja ehkä typerän reittivalinnan ansiosta reipasta sivutuulta riitti suurin piirtein koko ajan. Ja sen verran reipasta, että yli puolet ajasta tuli edettyä polvillaan, joka on pidemmän aikaa tehtynä ihan ‘tappavaa’ reisille ja polville. (Proothan veti tyylikkäästi seisaallaan, ja reittivalintansa oli vasta-& myötätuuleen).
Tuulessa ja polvillaan etenemisen saldona tunnissa vain 4,4 km; huomisen tuskasta ei vielä tiedä, mitähän reidet ja polvet silloin tuumaa. Mutta kuitenkin: “Kannatti mennä!” Ulkoilu ja liikunta on vain niin…
Ja jälleen on aika tehdä jotain Rouvan harrastuksen iloksi. Oli siis perjantai. Tällä kertaa olin menossa mökille nurmikkoa leikkaamaan ja olin luvannut katsoa mihin Perniönjoki jatkuu. Kotona olin katsonut karttaa ja homma ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Juttu on niin, että joki kulkee Perniön keskustan jälkeen rännissä joka matkaa peltojen halki. Ja mahdollisten maihinnousupaikkojen löytäminen on vaikeaa kun periaatteessa pitäisi päästä autolla kohtuullisen lähelle. On lievästi tylyä marssia puoli kilometriä pellon halki. Tai sitten karauttaa mökkiläisten pihoille.
Luovan Google-maps & navigaattori & pyörimisen jälkeen löysin kaksi kohtuullista paikkaa. Muitakin varmasti on. Ensimmäinen on keskellä ei mitään. Ihan sananmukaisesti. Se on jonkinlainen muinainen sillanpohja josta siltaa muistuttaa muutama pölkky joen törmässä.
Jälkimmäinen on helppo. Tie ylittää joen ja sillan kupeessa on veneiden maihinlaskupaikka. Tämä on hienon näköinen kohta jokea. Ainoa ongelma on se, että täältä reitin alkupisteeseen (edellisen retken päätöspiste) on autotietä pitkin n. 9km. Joka jokikilometreiksi muutettuna on todennäköisesti luokkaa 14km. Voi tulla Rouvalle väsy.
Ai niin. Unohtui aivan. Se edellinen osa Rouvan Perniönjoki-suppailua on täällä.
Tänään oli mukava keli supata. Meri oli varsin tyyni, vain Kuusisaaren eteläpuolella oli aallokkoa, mutta hyvä vaan niin on vaihtelevaa menoa. Kalastajatorpan vuokrauspisteeltä lähti samaan aikaan muitakin suppaajia eli kesä taitaa olla tulossa :). Puoliltapäivin lähti liikkeelle myös kurssi, jonka osallistujat harjoittelivat tyynessä kohdassa kääntymistä ja muita perustaitoja, sen jälkeen tekivät melontakierroksen. Tervetuloa uudet harrastajat!
Kierros Kuusisaaren ympäri meni leppoisasti, ja vaihtelua riitti: aurinkoa, tyyntä, pientä aallokkoa, saderipsuja kahteenkin otteeseen (yhdessä valokuvassa muuten näkyy aika kivasti sade). Niin ja kalastajia, kajaakkimelojia, joutsenia, lokkeja, hanhia, ‘punanokkalintuja’ (pitäisiköhän alkaa opetella tunnistamaan lintuja? Joo, pitäisi). Kaikki tämä 6 km reitillä, johon kului aikaa 1h 15min.
Muuten, olisiko hyviä vinkkejä, miten suonenveto jalassa saadaan loppumaan laudalla seistessä? Sup-kaverin kanssa pohdimme, että kyllä tämä on märkäpukuvaihtovaivan väärti, kyllä, ehdottomasti. Mutta vielä ihanampaa tämä tulee olemaan, kun pääsee ihan vaan shortsissa ja t-paidassa suitsaitsukkelaan menemään. Jokohan ensiviikolla olisi lämpenevää luvassa, onhan koulujen vika viikkokin, eikö silloin ole aina hellettä?
Aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä, täydellistä, miehen kanssa päätettiinkin tänään mennä yhdessä kanootilla. Joten kanootti talviteloilta esille, kärryn päälle ja rantaan kuljetus. Matildanjärvi oli tyyni ja aurinkoinen, paikalla oli jo Isoholman saareen ja muille rannoille rantautuneita veneilijöitä ja kalastajia. Linnut olivat pesintäpuuhissa, lähinnä näimme lokkeja. Oli vaihteeksi mukava ‘vain istua’ ja meloa, mukava reissu tämäkin.
