Pulahdus!

Tänään oli SUP-väen kauden aloitus ihanien Mikkosten Katveessa. Auli ja Petri isännöivät tilaisuutta apunaan muutama SUP-aktivisti. Kiitos teille kaikille! Oli mukava aurinkoinen päivä!

Aloitimme päivän maukkaalla sosekeitolla. Sitten olikin aika lähteä vesille. Melonta sujui mukavasti, ensin oli tuulinen osuus ja sitten kapean salmen jälkeen rauhaisa järven puoli, jossa nautimme auringosta ja halukkaat videoi melontaa tekniikka-analysointia varten.

Sitten takaisin salmeen. Juttelimme juuri Ritvan kanssa, pitäisiköhän tässä mennä polvilleen laudalle, kun edessä jonossa puhuttiin, että kiviä on näillä tienoin. No olisi pitänyt! Oman päiväni kruunasi siis tippuminen laudalta ja pulahdus mutaiseen matalaan veteen. Kuulemma just siinä kohtaa on uppotukki. Opetus: jos putoot niin pidä ainakin suu kiinni. Mutavesi suussa ei ole mukavaa. Onneksi olin laittanut märkkärin päälle niin lämmöt pysyivät. Mutta ei tarvitse enää miettiä milloin kauden eka pulahdus tulee, se oli nyt tässä.

Ennen/jälkeen kuva


Maalla ja vesillä

Tiinalle kiitos ekasta kuvasta!

Hyvien muistojen retki

Tänään pakkasin aamiaisen kylmälaukkuun, hyppäsin laudan päälle ja aloin melomaan kohti Mustasaarta. Keli oli täydellinen, puolipilvistä, sopivasti tuulta ja vähän aaltoja. Söin jukurtin myslillä ja mustikoilla, sämpylän ja join latten Mustasaaren laiturilla. Ja päätin palata takaisin pitempää reittiä. Lauta kulki kevyesti ja nautin joka melanvedosta. Kohta olinkin Lehtisaaren-Kuusisaaren tuntumassa, ja paljon hyviä muistoja tuli mieleen, oli kuin olisi kotiin tullut.

Ensimmäiset SUP-kesäni meloin pitkälti näissä maisemissa. TwentyKnotsilla oli SUP-piste Kalastajatorpalla, ja sieltä lähdin monet kerrat merelle. Ja osallistuin tekniikkakursille, SUP-pilatekseen, viikkotapaamisiin ja kävin retkillä. Mitä ihania muistoja! Koko Mikkosen perhe tutustutti isolla sydämellä meitä noviiseja lajin pariin aina innolla ja hymyillen! Olette niin ihania!

Paluumatkalla näin vielä vesitason, pitihän siitäkin kuva napata. Matkaa kertyi reilu 10 km, hyviä muistoja nousi mieleen paljon pidemmältä matkalta.

FSSF SUP Remote Race 2021, kaikki kasassa!

Kävin kipeästä peukalosta vähät välittäen heittämässä viimeisen puuttuvan Remote Race -suorituksen eli Technical Cup Special 1 km. Sen Technical pitäisi olla kolme tyylikästä pivot-käännöstä, mutta kyllä käännökset sai tehtyä ihan souda-huopaa -tekniikallakin :D.

Tänä kesänä suoritin siis kaikki varsinaiset kisamatkat, tämän lisäksi siis myös tavallinen 1km, Sami Laakkonen Special 5km, tavallinen 5km ja 10km. Tosi ylpeä itse olen tuon kympin heittämisestä. Toki olen tehnyt pidempiäkin päiväretkiä, mutta 1h 40 min tasaista nopeahkoa vauhtia oli kyllä saavutus.

Näiden lisäksi suoritin myös molemmat kuukausihaasteet, joista kesäkuun kuvahaaste oli erityisen hauska ja vaikea. Siinä kisassa nähtiin useita mestaripiirroksia!

Toivottavasti kisa jatkuu vielä ensi kesänäkin. Tämä viikko vielä aikaa osallistua, joten sinne vaan kaikki vesille!

FSSF Remote Race 10km

Viime maanantaina tein koekakun 10 km kisamatkaa varten, ja se meni niin kivasti, että päätin tehdä varsinaisen kisasuorituksen. Tänään aamulla oli hyvät tuuliolosuhteet, ja aikaisin aamusta ajattelin olevan myös sopivan lämpötilan. On kyllä sanottava, että tänään oli aikamoinen paahde jo kello seitsemän, ja hiki virtasi sillä puolella otsaa mihin aurinko paistoi. Onneksi oli pieni tuuli (2 m/s), ei tyynessä olisi jaksanutkaan.

Lähdin pitämään tasaista 6 km/h nopeutta, ja se menikin helposti. Fanatic Ray Pure on kyllä ihana lauta. Reittisuunnitelma on jo pikkasen haastavaa näinkin pitkälle matkalle, kun maa tulee nopeasti vastaan, ja tarvitsee tehdä useampia käännöksiä. Ihan suoraan ulapalle en halua kuitenkaan lähteä. Mutta oli kyllä sitten lopulta ihan ok reitti.

Ensin ajattelin lähteä vesille jo kello kuusi, että vältän moottoriveneet, mutta enhän jaksanut niin aikaisin herätä, eli normi klo 7 mentiin tänäänkin. Takaisinpäin tullessa jouduin sitten väistelemään useampaakin moottorivenettä, ja reitti vähän rikkoontui, mutta ei onneksi niin että olisi suoritus katkennut tai minä uinut. Joten ok tältäkin osin.

Tasaisella 6 km/h olisi päätynyt loppuaikaan 1:40, nyt kello näytti maalissa 1:40:42, eli hyvin pysyin tavoitevauhdissa. Hieno fiilis näin itsensä ylittäminen, en ole oikein toisia vastaan kilpailuhenkinen, mutta itseäni haastan kyllä mielelläni. Voittajafiiliksen on saanut kaikista FSSF SUP Remote Race – matkoista! Vielä tekemättä Technical 1km, pitäisikö heittää sekin?

Pikkuperhosen vielä pelastin vedestä. Aikansa siipiään kuivattuaan lensi sitten omille teilleen.

Ulpukoita keräämässä

Suppaaminen tuottaa iloa niin monella tapaa. Tänään tutustuin mille tuntuu meloa evä väärinpäin kiinnitettynä. Sen muuten tuntee ja huomaa, mutten asiaa siltikään heti tajunnut :D.

Otin tänään laudan alle Laaksolahden uimarannalta (SUPBox Rental Point), helppoa ja mukavaa, ei pumppausta tms. vesille vain. Lauta tuntui kulkevan vähän omituisesti ja peräaaltokin kuulosti erilaiselle, käännyin useamman kerran katsomaan taakseni, roikkuiko perässä jotain, mutten nähnyt mitään ylimääräistä. Ajattelin, outo lauta varmaan.

Lähdin Pitkäjärven lounaispäätä kohti ajatuksella pääsisikö Glimsånta pitkin melomaan. Järvenpääty näytti olevan täynnä ulpukkaa, mutta ajattelin kuitenkin yrittää edetä joen alkuun saakka. Evä otti todella paljon kiinni ulpukoihin, oikein nykäisi koko ajan ja riuhtoi, tässäkin vaiheessa vielä ajattelin, että ulpukoita on vaan harvinaisen paljon :D.

Ei siinä pystynyt etenemään niin käännyin takaisin. Joelle tai ainakin sen alkuun pääsisi varmaan alkukeväästä, ei nyt kun on kasvanut umpeen ulpukoita. Eteneminen oli kovin tahmeaa ulpukoita evässä, irtoittelin sen minkä pystyin melalla, mutta päätin mennä rantaan sopivan paikan tullen. Kohta kiva penkkipaikka näkyikin, suuntasin sinne, hyppäsin laudalta ja kaivoin ulpukanvarret evän ympäriltä. Ja hetihän käsi tunnisti, itse en kiinnittäisi evää näin päin, mahtaako olla oikein?

Jatkoin matkaa ja viisi kilometriä tuli täyteen ennen kuin oli takaisin lähtörannassa. Ihan kiva matka evä väärinpäin :D. Varovasti tiedustelin lautaa palauttaessani mahtaako evä olla oikein, sen voisi vaikka tarkistaa jostakin. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua, ja tiedustelin viestillä myöhemmin asiaa, ja sain varmistuksen, että väärinpäinhän se oli ollut. Sain myös pahoittelut. Mutta ei se mitään, sellaista sattuu, ja en olisi itse huomannut tehdä tällaista testiä, kyllä se meno on erilaista evä väärinpäin. Taas yhden asian kokeneempana.

Reitti 5,12 km

Tuulta, tyyntä ja vaahtopäitä

Vihdoin tuli käytyä SUPBOXRentalin vuokrapisteellä. Pyöräilin Westendin uimarannalle, katselin merelle ’okei, tuulta ja vaahtopäitä’, no äkkiäkös tuosta sujahtaa Otsolahden puolelle. Sinne olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni, ja keli tuki hyvin tätä ajatusta.

Lauta boxista alle, muutama sananvaihto kivan boxipojan kanssa (kantoi laudankin rantaan) ja polvilleen etenemään. En ajatellutkaan yrittämistä seisomista ennen kuin Otsolahden puolella, jossa uskoin tyyntä olevan. Ja niinhän siellä oli.

Näin ne kelit vaihtelee samankin retken aikana. Otsolahdella ihastelin joutsenta ja silkkiuikkua, sekä vihreitä vehreitä Tapiolan näkymiä. Oli kaunista. Sitten suuntasin takaisin tuulen ja aaltojen puolelle, nyt menin lähempänä rantaa takaisin joten paluumatka sujui vauhdikkaammin.

Taas pyörän päälle ja rantaraittia takaisin kotiin. Pysähdyin kyllä Haukilahden venesataman jäätelökioskille herkuttelemaan mutakakkujäätelöllä.

Tuulen puolella

Ja sitten tyyntä

Reitti 2,72 km

Uusin herkku

Sain tänään uusimman lautani. Se on niin herkku että. Sen lisäksi, että on nätti kuin mikä, se rakastaa aaltoja. Tuli ne mistäpäin vain, antaa tulla vaan. ”Olen mukava ja vakaa. Nautiskellaan!”

Tälle ensikäyttö ja lautaan tutustuminen tänään tuntui. Lauta on kova Fanatic Ray Pure 12.6×29.5 vuosimallia 2019. Löytyi käytettynä TwentyKnotsilta/Katveelta. Oli se onni sillä kovia tämän kokoluokan retkilautoja on vähän Suomessa tarjolla, tilaamalla uuden toki saisi. Nyt käytetty sopi hyvin kukkarolle. Eiköhän tästä ole monen vuoden ilo.

Lauta on leveämpi kuin muut lautani. Luulen kuitenkin, että on vakautensa vuoksi juuri soppeli tällaiselle arkajalalle meriolosuhteisiin.

Remote Race aamiaisella

Tässä koko kesän ollut mielessä lähteä tekemään 1 km tulos FSSF SUP Remote Race 2020:een. Tänä aamuna olosuhteet olivat kaikin tavoin täydelliset, joten klo 6.30 lauta kainaloon, eikun pyörille ja Matinkylän rantaan.

‘Lähtö tuosta pömpelin vierestä, kohti tuota merimerkkiä tuolla ja kun kellossa 0,50 km niin kännös ja takaisin lähtöpisteeseen’, siinäpä kisataktiikka.

Ja sillä mentiin, sujuva eteneminen, mahtavan rauhallinen huopaamiskäännös (ei sentään kahvittelua siinä, joka oli jossain versiossa ajatus) ja puhkulla takaisin. Ja alitin 10 minuuttia, jonka ajattelin olevan ihan mahdollinen tulos. Mahtava fiilis, eka kerta ja heti tuli PB.

Heinäkuun loppuun on aikaa tehdä näitä Remote Race 2020 tuloksia, käykääpä tekemässä, voittajafiilis taattu!

Aamu oli hienon aurinkoinen ja tyyni. Olin pakannut aamiaiseksi mukaan croissantin brie-juustolla ja kirsikkahillolla sekä juomaksi appelsiinimehua. Menin nauttimaan ansaitun aamiaisen Ison Vasikkasaaren uimarannalle. Kylläpä maistuikin hyvälle! Fiilis ja keli olivat niin upeat, että meloin vielä tunnin verran kierrellen lähisaaria.

Pikku-Punelia ja Marskin maja

Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.

Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.

Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.

Jalo-lautta

Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.

Iloinen seurue

Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!

P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.

Töölönlahti

Vähintään kerran kesässä pitää käydä ihanalla Töölönlahdella melomassa. Upea urbaani suppauspaikka, jossa mukavia ja jänniäkin yksityiskohtia: rautatien alitus, hyvässä lykyssä juna ajaa päältä, paljon lintuja, eilen joutsenemolla seisemän poikasta, eilen myös erityisen turvallinen olo tuli sekä poliisivene että rajavartiosto vastaan.

Tällä kertaa vuokrauspisteenä oli SUP Finland. Heillä on tänä kesänä tullut erittäin mielyttävä lisä palveluun: pukukoppi, jossa lukolliset kaapit, arvostan. Lisäksi vuokraushintakin on edullinen 15€/1.5h/lauta. Ja happy hour aikaan vieläpä kaksi yhden hinnalla!