Ihana olla taas kotona. Ensinnäkin lähdimme juuri sopivaan aikaan Nizzasta, samaisen lähtöpäivän illalla siellä rysähti. Ei voi kuin olla suruissaan ja pahoillaan ihmisten puolesta, joita tragedia kosketti henkilökohtaisesti ja toivoa, että maailma menisi kohti parempaa.
Toiseksi SUP-mielessä meillä on täällä Suomessa oivalliset SUP-mahdollisuudet: kelit ovat erinomaiset (kunhan ei ihan vaan sada), jaksaa hyvin ulkoilla ja urheilla, kun lämpö ei kohoa yli 30-asteen. Ja vesistöt ovat monipuoliset ja luonto kaunista, ja aallot maltillisia.
Tänään olinkin sitten laudalla Matildanjärvellä. Sää oli ihan täydellinen, asteita parisenkymmentä, tuuli hyvinkin vähän, eikä aaltoja juuri ollenkaan. Tein kivan 4.5 km matkan järvellä, jossa oli jokunen lomanviettäjä. Hetken jo luulin näkeväni kalastajan SUP-laudalla, mutta kyllä hänellä taisi kajakki olla. Mutta loppuretkestä näin kyllä purjelautailulautaa käytettävän SUP-laudan tapaan, joten tällä kertaa en ollut ainoa laudallamenijä tällä järvellä.
Muutama viikko siitä, että viimeksi olin Matildanjärvellä. Korviinpistävä ero oli, että lokinpoikaset ovat lähteneet pesistä. Nyt saaria lähestyttäessä ei alkanaut hurja varoituskonsertti kuten koko kesän tähän mennessä on tehnyt. Yhdellä rantakalliolla törmäsin upeaan hanhipariskuntaan poikasinneen, olivat komea näky. Nämä olivat erirotua kuin pääkaupunkiseudulla tuikitavalliset valkoposkihanhet, olivat isompia ja väritys oli erilainen. Veikkaisin kanadanhanhiksi. Aika lähelle päästivät, käännyin kuitenkin ennenkuin hermostuivat ja jätin linnut rauhaan nauttimaan auringosta kalliolle.
Tunnin SUP-retken päätteeksi pulahdin vielä uimaan järveen, vesi oli lämmimtä ja uinti oli kovin nautinnollinen tapa päättää tämänaamuinen järviretki.
