SUP & Breakfast, täydellisen ihanaa!

Torstaiaamuna kello herättää klo 5.30.  Nousen reippaasti, olenhan innoissani, kävelen keittiöön, aurinko paistaa jo pilvettömältä taivaalta, luonto on vihreää ja taivas niin sininen, lämpötila näyttäisi olevan +8.  Ei kovin paljoa, mutta onhan vielä aikaista. Menen suihkuun.

Syön vähän jougurttia, että jaksan meloa.  Pukeudun juoksuhousuihin ja T-paitaan, tuulitakki lähtee mukaan, mietin sitten rannassa tarvitseeeko sitä, Twentyknotsin aamusup, SUP & Breakfast on alkamassa.

Kello on 7, ja keräännymme Kalastajatorpan rantaan. Meitä on viisi osallistujaa ja kaksi ohjaajaa, Maria ja Paul.  Porukka on ehkä vähän unista, mutta onko se nyt mikään ihme.  Kaikki ovat kuitenkin oikein hyvillä mielin ja odottavat innolla retkeä.

Meri on täysin tyyni. On ihmeen hiljaista, olemme Helsingissä, melkein keskustassa, ja on yllättävän hiljaista, silloin tällöin kuuluu auton ääni kaukaisuudesta, mutta lintujen äänet sitäkin enemmän.  On rauhallista. On ihanaa. Melomme äänettömästi Seurasaaren sillan luo, vaihdamme muutaman sanan,  miten tämä on niin ihanaa.

Sillan jälkeen teemme muutaman rentouttavan venytyksen ja makoilemme hetken laudoilla.  Luonnon hiljaisuus ja satunnaiset lintujen äänet luovat rauhoittavan ilmapiirin, tässä viihtyy.

Hetken päästä lähdemme taas liikkeelle ja takaisin kohti lähtöpaikkaa.  Meren tyyneys on hämmästyttävää.  Yleensä täällä käy iltapäivisin, jolloin tunnelma on hyvin toinen.  Silloin on tuulta, aaltoja ja monenlaista vilskettä aalloilla. En laittanut tuulitakkia päälle, ei sitä tarvinnut, aurinko lämmitti ihanasti.

Siirrymme Kalastajatorpalle aamiaiselle. Aamiainen on huippu, kaikkea mitä vaan voi toivoa on tarjolla, raikasta ja hyvää. Kahvi ja appelsiinimehu tuodaan pöytään. Juttelemme mukavia ja tutustumme hieman toisiimme.  Tunnelma on leppoisa ja mukava, kaikilla on hyvä olla. Hilton hotellin johtajiston edustaja tulee tervehtimään, ja tuo meille pienet sievät ankat ja hän järjestää henkilön ottamaan meistä yhteiskuvan aamiaisen ääressä. Nautimme aamiaisen rauhallisissa merkeissä loppuun ja osallistujat lähtevät pikkuhiljaa töihin tai muihin päivän puuhiin.  Päivästä tulee varmasti hyvä, parempaa alkua ei voisi olla.

Työt ja murheet unohtuu

Tänään menimme muutaman työkaverin kanssa suoraan töistä laudoille. Sää oli aurinkoinen ja jonkin verran tuulinen.  Meri, luonto, laineet ja linnut tyhjentävät pään kaikesta muusta ja voi nauttia  kesästä kaikin aistein.  Merellä oli muitakin nautiskelijoita kauniissa kesäsäässä: kajakkimelojia, soutuveneitä, moottoriveneitä ja jopa dragon boat. Menimme Kalastajatorpan rannasta Seurasaaren kauniin sillan ali iloiten erilaisista tuuliolosuhteista täysin tyvenestä pikkupuhuriin.

Onnittelut TwentyKnots 5v!

Juhlapäivä

Tänään kotisatamani Kalastajatorpalla eli TwentyKnots täyttää 5 vuotta, onnittelut!  Tarjolla on mokkapaloja ja kahvia, käykäähän pistäytymässä ja sää on oikein passeli myös lautailuun,  joten laudalle mars! Tänään jopa laudanvuokraus puoleen hintaan juhlan kunniaksi.

Viikkotreenit

Itsekin olin laudalla tänään,  oli SUP-viikkotreenit klo 10 aamulla.  Mia ja Paul vetivät niin kuin viikollakin ja ainakin yhtä hyvät treenit.  Ehkä vähän hauskemmat,  kun tehtiin hullunhauskoja osallistujien keksimiä harjoituksia kuten, melotaan takaperin, kävellään laudalla melottaessa, melotaan kyykyssä, melotaan mela väärinpäin ja kaikilla oli niin hauskaa! Pyörittiin reittiä poijujen ympäri, joten reitistä tuli varsin  mielenkiintoisen näköinen.

Pumpun letku rikki

Itselläni aamu ei alkanut ihan mallikkaasti, kun omaa lautaa pumpatessa pumpun letku meni rikki, ja lauta tyhjeni.  Oli jo vähän kiire viikkotreeniin, niin lauta takaisin autoon ja sain käyttööni toisen laudan ja osallistumiseni viikkotreeniin oli pelastettu.  Onneksi,  siellä oli niin mukavaa.  Kyllä rikkoutuminen harmitti.  Mutta onneksi näppärä mies korjaa, joten pumppu odottaa seuraavaa kertaa korjattuna.  Toivotaan,  että korjaus kestää, niin pääsen jatkamaan mm. Espoon järvien valloitusta vaivattomasti.

 

TwentyKnots uutuus: viikkotreenit!

TwentyKnots on aloittanut tänä kesänä uutuutena viikkotreenit niin suppailuun kuin myös purjelautailuun.  Olin tänään mukana ensimmäisessä SUP -viikkotreenissä.  Meitä oli kymmenkunta osallistujaa ja kaksi ohjaajaa, Mia ja Paul.  Aluksi kävimme Mian johdolla tekniikkaa ja tekniikkatreeniä.  Olikin tosi hyvä näin alkukauteen.  Syytä lienee palautella mieleen myös pari kesää sitten käymäni tekniikka-kurssin oppeja, tämä oli hyvä pikakertaus. Sitten kiersimme Kuusisaaren, jonka toisen puolen sivutuuli ei ollut ystäväni, mutta tulipahan muistutus siitä, että sivutuulta ja rentoutta siinä pitää treenata.  Kun pääsimme Kuusisaaren toiselle puolelle,  siellä odotti mukavan reipas vastatuuli, jossa oli mukava tehdä töitä.  Lisäksi teimme laudan päällä kävelyharjoituksia ja jalkojen asennonvaihtoja.  Näistä tykkäsin kovasti!  Pitää jatkaa omatoimisesti, auttaa varmasti löytämään rentoutta tuohon sivutuulihaasteeseenkin.

Olipa mukava supata porukalla! Kiva tavata muita lajista innostuneita, jutella kokemuksista ja varsinkin joutua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, siinä sitä tuppaa pysymään,  kun itse määrää tahdin ja suunnan.  Tulen varmasti osallistumaan uudestaan viikkotreeneihin.

Vihdoin kesä

Nyt on kesä. On sitä odotettukin, lämpöä ja valoa. Voi vähentää vaatetusta, olla lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa, aurinkolasit päässä. Aallot liplattavat ja vesi kimmeltää. Joutsenet tekevät pesää ja lokit paistattelevat auringossa. Tätä oli tänään suppaus Laajalahdella.

Oli myös todella mukava tavata pitkästä aikaa, talven jälkeen TwentyKnotsin väkeä ja kuulla heidän retkestään Australiaan, jossa isot aallot ja pitkät hiekkarannat sopivat vaikka surf-suppaukseen. Siellä onkin vuodenaika vaihtumassa talveksi, mutta meillä SUP-kesä vasta aluillaan. Tänään aloitti ‘SUP-uraansa’ muutama vasta-alkaja Kalastajatorpalla, nyt kun tulee kurssille niin pääsee nauttimaan pitkän kesän.

Tänään oli SUP-kaverina työkaveri Tarja, kiitos seurasta, oli mukavaa! Ensi kerralla sitten ne skumpat ja mansikat mukaan :).

Varsinainen SUP-sunnuntai

Tänään oli merkittävä SUP -päivä. Ensiksi oli mökkilaudan talvisäilytykseen siirto. Tämä tarkoittaa, että kesä on ohi.

Mutta koska sää oli mitä mainioin, kaunis auringonpaiste ja maltillinen tuuli, oli aika tehdä ensimmäinen ilmatäytteisen laudan pumppaus luonnossa, testata käytössäni oleva ilmatäytteinen retkilauta (Fanatic Ray Air 12’6”) ja samalla kokeilla uutta suppausretkikonseptia ilmatäytteisen laudan innoittamana.

  1. SUP-laudan pumppaus ei ole vieläkään lempipuuhaani, onneksi mies oli tänään mukana ja hoiti hommasta yli puolet. Joten se sujuikin noin 12 minuutissa, uskomatonta, minulla meni koepumppauksessa viimeksi 25 minuuttia. Laudan kuljettaminen, tyhjennys ja reppuun kasaaminen on kyllä todella vaivatonta. (Kokemuksesta lisää: Ilmatäytteinen SUP-lauta?)
  2. Fanatic Ray Air 12’6” oli oivallinen.  Reppu on todella kätevä kuljettaa autossa, itse lauta oli oikein mukava.  En kertaakaan käytössä ajatellut, että sitä ja tätä, koska ilmatäytteinen.  Unohdin sen ihan kokonaan, toimi moitteettomasti, vakaasti ja mukavasti koko retken ajan, niin myötä-, vasta- kuin sivutuulessa. Ja onhan se uskomattoman kevyt kantaa eli kaikki siirrot sujuvat niin mukavasti myös täytettynä. Olen ollut aika fanaattinen kovien lautojen kannattaja, mutta on ilmatäytteisessä puolensa, kunhan se on hyvä ja hyvälaatuinen, kuten tämä lauta osoitti olevansa. Vielä kun saan hommattua akkukäyttöisen pumpun, niin avautuu uusi todella helppo retkiSUPmaailma.
  3. Ilmatäytteisen laudan innoittamana kokeilimme meille uutta SUP-konseptia.  Paikaksi valitaan uusi, mielenkiintoinen, mielellään valokuvauksellinen paikka. Ilmatäytteisen laudan kanssa liikkuminen on helppoa, joten uudet kohteet, täältä tullaan!

Tänään paikaksi valikoitui Hangon läntinen selkä, lähtöpaikkana Öbyn tiellä oleva veneiden kannaksen ylivetopaikka.  Siihen oli helppo parkata auto ja lähteä vesille.  Tänään menin merta kohti.  Suuntasin aluksi kohti kaukaisuudessa näkyviä tuulivoimaloita, ne ovat hienonnäköisiä pyöriessään puiden yläpuolella.  Jonkin aikaa melottuani päätin kääntyä vasemmalle kiertämään muutaman saareen.  Reitti oli kokonaisuudessaan niin kaunis.  Toisella puolella oli komeat kallioiset saaret, toisella puolella oli mökkejä ja laitureita. Aurinko paistoi lämpimästi, musta märkäpuku tuntui tässä vaiheessa ehkä vähän ylimitoitetulle, mutta toisaalta tuli todella kesäinen lämpö ja tunnelma.  Kun kurvasin vastatuuleen saarien toiselle puolelle ei asuavalinta ollut ollenkaan liian lämmin vaan juuri sopiva, sen verran tuulta oli siellä puolella.

Kyllä myös syksy on upeaa aikaa supata! Ruskan värit luovat viehättävän ympäristön, keltaiset puut sinisyyden ympäröimänä on vaan niin kaunista. Toivottavasti sateettomia, aurinkoisia päiviä on lisää tulossa.

 

Sopivan tuulista (purjelautailijoille)

Tänään oli aurinkoista, eikä pitänyt enää iltapäivällä olla kovin tuulistakaan, mutta kyllä vaan oli. Vähän minua rannassa mietitytti mennä laudalle, kun Kalastajatorpan rannassa tuuli ihan vaahtopäiksi asti.  Purjelautailijoita oli useita nauttimassa tuulesta, heille keli olikin mitä mainioin.

Polvillani etenin rauhallisimmille vesille, tällä kertaa Seurasaaren puolella oli miellyttävät tuulet, joten siellä pyörin aikani.  Sitten taas aalloissa takaisin, ja loppumatka taas polvillaan.  Ei siitä laudalta niin mihinkään putoa, vauhtiakin saa mukavasti vaikka ihan vastaiseen tuuleen. Jos olisi ollut märkäpuku päällä ei olisi tarvinnut olla näin varovainen, vaan olisi voinut ottaa tuulesta ilon irti.  Mutta ei ollut.

Seuraavaksi onkin tiedossa sunnuntaina jokiSUPretki Siuntionjoelle. Sitä odotan innolla.

SUP ja instead of SUP

Tänään ei ollut suunnitelmissa mennä suppaamaan, kelin oli luvattu olevan sateista ja iltapäivälle oli jo ihan muuta aktiviteettia tiedossa.  Mutta, aamulla oli ihana syyssää, raikas ja aurinkoinen, niin muutinpa mieleni ja menin heti aamusta.  Ja säähän oli mitä mainioin.  Muita suppaajia ei näkynyt, kaikki ovat varmaan tänään Lauttasaaren ympäripurjehdus ja suppailu 2016 -tapahtumassa.  Niin olisin itsekin ellei todella olisi jotain ihan muuta ollut iltapäivän ohjelmassa.

Mitä tänään näkyi, oli yksi innokas uusi purjelautailija, joka sinnikkäästi lautaili ja nousi vedestä taas laudalle.  Nostan hattua!  Vain harjoittelemalla voi oppia. Itselläkin ollut vähän mielessä, että voisi tuota purjelautailua kokeilla.  Nyt on tullut vähän treenattua tuota tippumista ja laudalle nousua, ja silmälasitkin pysyvät kyydissä, joten ehkä purjelautailun aika on ensi kesänä. Toinen joka näkyi, oli harmaahaikara.  Se oikein poseerasi ylväänä, mutta ei tuolla minun pokkarillani siitä kuitenkaan kunnon kuvaa saanut.  Lähinnä näyttää pisteelle, joka voisi olla vaikka kärpäsen k****.

Joka tapauksessa aamuSUP oli aivan ihana.  Olen tässä kuitenkin jo hetken manannut kesäkauden loppua.  Ja se tarkoittaa myös sitä, että talvikauden liikuntaharrastukset on valittava ja aloitettava. Joten eilen hankin jäsenyyden EVO Fitness salille, joka on tuttu jo viime talvelta, ja meninkin saman tien tekemään kevyen jalkapäivän.  Olipa energinen olo sen jälkeen. Yes! Hyvä tästä tulee.

Jotain uutta ja outoakin pitää kokeilla, niin tämän iltapäivän ohjelmassa oli Aerialjoogan alkeet-kurssi (Merijooga).  Taas sitä löysi itsensä oudosta paikasta (kts. rouva).  Tässä joogassa olikin paljon, josta tykkäsin ja jotain, joka tuntui hyvin epämielyttävälle.  Epämielyttävää oli liinan painaminen jossain liikkeissä tosi kovaa ihoon.  Kaikki muu olikin mukavaa tai mukavan haastavaa. Aerialjoogaa pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa ainakin pari kertaa lisää, josko tuo epämielyttävä osuuskin lopulta istuisi.

Nyt onkin jo loppuiltapäivä, ja sataa.  On siis syytä miettiä mitä liikuntaa harrastaa talven yli, jaksaa paremmin odottaa taas SUP-kautta ja on entistä paremmassa iskussa ensi keväänä.

 

Haikeutta ilmassa

Tänään oli nätti päivä, ja nätti ilta. Töiden jälkeen menin työkaverin kanssa suppaamaan. Oli oikein mukavaa.  Aurinko paistoi ja tuuli juuri sopivasti.  Meloimme Kalastajatorpalta melkein Otaniemeen hyvässä vastatuulessa ja sujuttelimme takaisin loivassa myötäisessä.  Lisäksi kiersimme Pikku Kuusisaaren. Oli oikein mukavaa.  Samalla kuitenkin tuntuu haikealle.  Tuntee vahvasti, että tämän kesän SUP-kausi alkaa loppua.

Loistoretki (vaikka jotain puuttui)

Keskiviikkona töiden jälkeen oli taas aika lähteä laudalle. Sää oli ollut koko alkuviikon vaihteleva, maanantaina satoi, tiistaina piti sataa, mutta oli loistosää ja keskiviikkona töiden jälkeen piti olla mainio sää.  Koko keskiviikon oli pilvistä, oikea ‘kohta sataa’ -tunnelma, ja kun lähdimme töistä kohti Kalastajatorppaa niin oli pimeänpilvistä. Tuumasin, etten viitsi ottaa kameraa mukaan, tulee huonoja pimeitä kuvia, ja ei me siellä tuulessa mennä minnekään uusille reiteille, niin ei niitä vanhoja paikkoja viitsi edes kuvata.  Ja kännykästäkin oli melkein akku lopussa, niin ajattelinen että, turha ottaa sitäkään mukaan, samoja tuttuja reittejä sitä kuitenkin mennään.

Niin, just.  En minä koskaan näemmä opi, jo joku kerta sitten totesin “Älä enää ikinä jätä kännykkää/sport trackeria pois, mukava tietää miten pitkän reitin meni” ja varsinkin jos menee uusia reittejä, niin saa reitin talteen.

Säähän oli siis kuitenkin mainio.  Päälle jätetty takki piti riisua alle 5 minuutin melonnan jälkeen pois, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Tuuli tuli aivan erisuunnasta kuin yleensä, ja Kuusisaaren sillan jälkeen oli käytännössä tyyntä, joten oli oikein mukava jatkaa kohti Seurasaaren siltaa ja sen ali.  Sielläkin puolella oli loistosää, aurinko paistoi ja meri oli tyyni.  Niinpä lähdimme kohti Seurasaaren toista päätä.  Matka taittui mukavasti ihastellen Seurasaaren kulttuurimaisemia.  Ja lopulta tavoitimme saaren kärjen.  En olekaan aikaisemmin ollut noin kaukana, jo aika lähellä Länsiväylää ja Ruoholahtea. Hetken mietimme lähteä kiertämään koko Seurasaaren, tuulta oli kuitenkin selvästi enemmän toisella puolella, niin palasimme samoja jälkiä takaisin.

Paluumatka menikin todella nopeasti mm. sen takia, että komea harmaahaikara suorastaa poseerasi meille pitkän ajan/matkan ja päästi todella lähelle ennenkuin päätti poistua paikalta.

Muutama opetus, varsinkin itselle:

  • jos tykkäät kuvista, ota kamera mukaan
  • jos tykkäät tietäät reitin ja matkan, ota Sport Tracker mukaan
  • jos menet, niin reitit saattavat muuttua eli muista kaksi edellistä kohtaa
  • sää saattaa muuttua retken aikana, joko huonommaksi, mutta myös paremmaksi
  • koeta muistaa opetukset, jotka olet jo oppinut
  • tuo viimeinen vielä kerran, niin tarvitse harmitella, ettei ole kuvia eikä reittiä kilometritietoineen

No onneksi voi värkätä kätevästi kartalle punakynällä reitin, katso kuva.

 

reitti2408