Category: Joet (Suomi)

Amazing Aurajoki SUP 2.päivä

Posted on by

Väsynyt, mutta onnellinen.  Amazing Aurajoki SUP2017 toinen päivä on takana. Se oli rankka. Tämä retki oli minulle ensimmäinen SUP -retki, jossa oli useita Kävele & kanna lauta -osuuksia, ja tänään vielä vaikeassa kaltevassa maastossa, joentörmillä.  Se vei mehut naisesta.

Onneksi on hyvä lauta (Fanatic Falcon Air) ja tekniikka kohtuu hyvässä kunnossa (tekniikkaopetus: TwentyKnots) niin suppausosuudessa ei näissä olosuhteissa mitään ongelmaaa, oli helppo olla etujoukoissa.

Tänään saavuimme kaikki isona komeana joukkona keskelle Turkua, Turkuun, jossa oli keskiaikaiset markkinat ja joenreunukset täynnä ihmisiä.  Saimme lämpimän vastaanoton.  Kamerat ja kännykamerat nappasivat kuumina kuvia etenevästä joukosta.

Näiden kahden päivän opetukset:

  • Hommaa SUP -retkille, joissa Kävele & kanna lauta -osuuksia jalkineet, joilla voit hyvin kävellä. Uimatossut eivät sovi pidemmille asfalttiosuuksille (rakot jalkapohjiin) ja Crocsit mahdottomat kaltevalla törmäällä (pyörivät jaloissa ja nilkkat joutuvat koville). Pitää tutkia ja löytää joku ratkaisu ennen seuraavaa tällaista rekeä.
  • Aurinkorasvaa pitää levittää huolella, myös kohtiin, jotka tulevat näkyviin päivän mittaan, kun/jos vähennät vaatetta. Tällä kertaa paloivat jalkapöydät uimatossujen poisottamisen jälkeen seisoessa laudalla sitten avojaloin.

Rankka keikka, mutta ehdottomasti upea.

(Tunnelmia ensimmäisen päivän jälkeen voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 1.päivä)

Amazing Aurajoki SUP, 1.päivä

Posted on by

Lauantaiaamuna kello soimaan viideltä ja startti kohti Pöytyää ja Lankkisten siltaa kello kuusi. Alkoi matka Amazing Aurajoki SUP -tapahtumaan.  Kello kahdeksalta oli kahden päivän seikkailuretkelle osallistujien lähtö.  Osallistujia tälle aamuosuudelle oli yhdeksän henkeä. Näistä osa oli osallistunut edellisen päivän osuuteen joen alkumetreille, osuus, joka enemmänkin oli ollut ‘kävele ja kanna lautasi’ -retki, mutta tuleepa koko Aurajoki ‘tehtyä’, kunnioitettava retki heillä ehdottomasti.

Keskipäivällä Aurasta suppaajia liittyi todella iso joukko lisää, sellaiset 40 henkeä. Sen jälkeen retkessä oli suuren juhlan tuntua, ihmiset muodostivat pitkän ja joen levyisen SUP-massan, joka vyöryi kohti päivän loppupistettä Liedon Nautelankoskea. Kaiken kaikkiaan koko päivän ajan oli iso joukko katsojia silloilla, joenpengereillä ja mökkien kuisteilla kannustamassa suppaajia, se oli oikein mukavaa.

Sää oli uskomattoman täydellinen, aurinko paistoi ja tuuli oli varsin voimakas myötäinen eli matka eteni kepeästi.  Siis ainakin kaikki vesiosuudet.  Raskainta oli yksi laudankanto ensin ylärinteeseen ja sitten toisesta kohtaa takaisin joelle, näin väistimme yhden kivikon.  Apteekkireissun aiheutti kävelyosuus asfalttitiellä kosken kiertämiseksi. Uimatossut eivät ole hyvät kävelykengät, joten kilsan kävely aiheutti rakot jalkapohjiin.  Rakkolaastarit helpottavat nyt menoa. Samalla tuli ostettua palaneisiin jalkapöytiin Bebanthenia.

Retken ensimmäinen päivä oli aivan loistava, sää hyvä, maisemat upeat, seura mukavaa, järjestelyt loistavat, ruoka- ja vesihuolto pelasi ja jokioppaat olivat todella iloisia ja auttavaisia.  Suurkiitos kaikille järjestäjille! Ilolla odottaa huomista päivää, ja suppausta kohti Turkua. Saas nähdä millaiset olosuhteet odottavat huomenna, mutta jo nyt on selvää, että tämä retki on ikimuistettava. Ja Aurajoki on niin kaunis.

(Toisen päivän jälkeiset tunnelmat voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 2.päivä)

Jokiseikkailu Keravanjoella

Posted on by

Seurailen Facessa SUP Suomi -ryhmää, ja huomasin siellä viikolla Tuusulanjärven Suppailijoiden kutsun JokiSUPseikkailulle Keravanjoelle tänä sunnuntaina.  Olenhan kovasti tykästynyt jokiin, joten pistin viestiä, että tulisin mukaan oikein mielelläni.  Joten tänä aamuna ‘vesikirpulla’ kohti Kellokoskea lauta repussa mukana. Varasin mielestäni aikaa runsaasti, mutta kun tulin paikalle kaikki olivatkin jo valmiina lähtöön, joten ryhdyin ripeästi valmistelemaan lautaa ja itseaäni retkeä varten.

Sähköpunppuni sai ansaittua ihailua, ja syystä, on se niin kätevä! Samalla kun pumppu hoitaa homman, niin voi laittaa muut asiat valmiiksi. Tällä kertaa se tarkoitti myös uusiin ihmisiin tutustumista.  Paikalla oli Helen, Merle, Laura ja Antti. Selvisikin, että Merle, Laura ja Antti ovat kilpailevia suppaajia, joten kovaan seuraan pääsin! Luulin itsekin olevani paremmassa kunnossa kuin todellisuudessa olin. Suppausaika oli sellaiset 2h 20min ja matkaa kertyi 9,3 km, ja loppumatkasta puutui jalkapohjat ja janotti ja väsytti.  Palautuminen oli kyllä nopea, kun pääsi taas maalle kävelemään ja joi puolilitraa vettä. Hyvä opetus: vettä mukaan siten, että helppo juoda matkan aikana ja rentouta jalkapohjat ja heiluttele/liikuttele niitä välillä.  Kyllä se tästä taas!

Keravanjoki oli ihana! Sitä on viime vuonna levennetty Kellokosken kohdalla, joten uoma oli Kellokoskelta lähdettäessa mukavan leveä.  Matkan jatkuessa pidemmälle, joki kapeni ja mutkitteli todella hurmaavalla tavalla. Isot, komeat puut reunistivat jokea, ja tunnelma oli satumainen. Tänään vielä sää oli kuin unelma, aurinko paistoi ja mieto mukava tuuli vilvoitti oloa.  Suppasimme ylävirtaan reilun tunnin, pidimme pienen jaloittelutauon syöden pienet eväät ja sitten tulimme samoja jälkiä takaisin autoille.

Oli superkivaa, kiitos Tuusulanjärven Suppailijoille järjestämisestä ja mukaan pääsystä! Nähdään varmaan vielä uudestaan!

Vessasta vesille

Posted on by

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.

Espoota joelta

Posted on by

Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen.  Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka.  Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.

Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka.  Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.

Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin.  Keskikesällä tilanne varmasti toinen.

Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä.  Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.

Sitten hienous loppui.  Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut.  Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.

Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui.  Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa.  Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.

Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.

Jokisuppauksen aatelia

Posted on by

Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km.  Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä.  Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla.  Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa,  ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.

Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni.  Joka on aika harvinaista herkkua joella.  Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan.  Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.

Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani.  Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin.  Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla.  Ja toki, sähköpumppu on ilo.  Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana).  Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.

Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka.  Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta.  Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä.  Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi.  Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle.  Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.

 

Vuoden ensimmäinen SUP!

Posted on by

Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa.  Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.

Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta.  Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn.  Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.

Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km.  Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.

Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!

P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle.  On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.

Mikä retki!

Posted on by

Tänään lähdin TwentyKnotsin järjestämälle Siuntionjokiretkelle. Jokiretken mielikuva itselläni on muodostunut Salonseudulla sijaitsevien neljän joen perusteella, joissa olen käynyt parin kesän aikana. Jokiretket ovat rauhallisia, seesteisiä retkiä, joilla pääsee nauttimaan vaihtelevista maisemista, mukavasta virtaavasta vedestä, ei juuri aaltoja ja yleensä aika aurinkoista.

Tämän päiväinen oli tätäkin, mutta lisäksi jotain aivan muuta. Kokoonnuimme Pikkalan ABC:llä, jossa retkenjohtaja Petri kertoi logistiset järjestelyt.  Meitä oli 18 henkeä, ja useita autoja, saimme siis näppärästi autoja sekä lähtöpaikalle että tulopaikalle, niin ei tarvinnut tehdä edestakaista matkaa.

Hetken päästä olimme valmiina myllyn luona aloittamaan retken. Osallistujia oli kovin erilaisella SUP-kokemuksella, mutta kaikki olimme innokkaita ja innostuneita.  Lautojakin oli erilaisia, niin pääsi vähän valitsemaan mieluista ja puolivälissä pääsi myös vaihtamaan, joten pääsi kokeilemaan toisenlaistakin.  Itse lähdin alkumatkaan tutulla, ja niin ihanalla, Starboard Free Ridellä.  Loppumatkasta sitten vaihdoin leveään ja vakaaseen Fanatic Flyhin, sekin oli oikein mukava, ehkä jopa jo pikkuisen väsyneenä varsin hyvä valinta.

Alkumatka oli todella rauhallinen, kovin kapea jokiosuus.  Aurinko paistoi nätisti ja vähän jo kerkesin miettiä, että onko tämä vähän liiankin leppoisaa menoa.  Aina pitäisi miettiä mitä toivoo. Kun saavuimme Vikträskin järvelle, meitä odotti järvenselän ylitys varsin kovassa sivuvastatuulessa. Siinä sitten pääsikin kunnolla taistelemaan ja tekemään töitä.  Itsekin menin rankimman keskiosuuden polvillani, joka toki oli sitten rankkaa polville ja nilkoille.  Oli huippufiilis, kun saapui järven toiseen päähän.  Ja kaikki selvisivät hienosti! Itse olisin varmaan samalla kokemuksella kuin muutamilla oli, siis ihan vaan pari SUP-kertaa tänä kesänä takana, heittäytynyt selälleni laudalle ja soittanut helikopteripalvelun paikalle :).

Järven ylityksen jälkeen pidimme evästauon joen ylittävällä pienellä sillalla.  Omien eväiden lisäksi Twentyknotsin väellä oli kaikille kahvia ja korvapuusteja, kylläpä maistuikin hyvälle! Pieni tauko teki hyvää, miinusta se, että aurinko meni pilveen ja istuskellessa lämmöt hävisivät ja taukopaikalle kahlatessa kastuneet housut viilensivät oloa, joten pääsi tulemaan vilu.  Mutta olinpa ainakin innokas jatkamaan melontaa ja kyllä sitä sai taas lämmöt päälle.

Vuorossa oli toinen jokiosuus.  Se olikin taas leppoisaa ja mukavaa melontaa ja pian saavuimme reitin erikoisuudelle: sulku! Olin aivan täpinöissäni.  Menimme kahdessa ryhmässä pienen sulun sisään, vähän niinkuin ilmalukko, ovi perässä kiinni, ja sitten odoteltiin, että edessä oleva oleva ovi avautuu.  Jonkun syyn takia joen ja meren vettä ei päästetä vapaasti virtaamaan ja sotkeutumaan.  Oli aika tekninen, ehkä myös vähän klaustrofobinen olo. Mutta kokemus todellakin.

Saavuimme merelle ja viimeinen rutistus tuulessa ja aallossa, joka tuntui aika pieneltä verrattuna aikaisempaan järven ylitykseen.  Lähinnä siksi, että matka olikin lyhyt. Ja sitten se oli siinä, retki oli tehty ja aikaa oli mennyt kolmisen tuntia.  Hetken juttelimme haikeana, tämä oli viimeinen TwentyKnotsin järjestämä retki tänä vuonna, nyyh.  Mutta huhtikuussa sitten taas! Kiitos kaikille osallistujille ja varsinkin järjestäjille (TwentyKnots: Petri, Maria ja Auli).

P.S. Kävin saunassa. Viimeisetkin vilunväristykset ovat poissa.  Ulkoilua, kunnon fyysistä tekemistä ja sauna, onpa vasta ihanaa.

P.S.2. Eihän kausi voi olla ohi, eihän.

Lähtö ja joen alku:

Järvi:

 

Evästauko, joen loppuosuus ja saapuminen merelle/sululle:

Laudat käytössäni tänään ja reitti:

Kiskonjoella

Posted on by

Tämänpäivän suunnitelma oli mennä SUP-laudalla ja kajakilla Kiskonjokea/Perniönjokea sellainen kahden tunnin retki.  No, ylisuorittamiseksi se miehen kanssa meni :).  “Tähän asti kerran päästiin, niin jatketaan vaan vielä”.  Viittaus siihen, että vastavirtaan pääsikin jatkamaan Kiskonjokea Perniönjoen haaran jälkeen, kun usein siinä on kivinen virtapaikka, jossa matka stoppaa.  Vesi oli nyt niin korkealla, ettei siinä mitään virtausta oikeastaan ollut eikä kivistä mitään tietoa.  Joten matkasimme eteenpäin kohti Latokartanonkoskea.

Hullunkiilto silmissä sinne tähtäsimme.  Ei jääty mihinkään puurunkoihinkaan kiinni, yhdessä kohtaan piti metri kahlata kivien takia, mutta siitäkin mentiin yli. Lisäksi oli hauska puunrungon alitus makuuasennossa :).

Lähelle varsinaista koskea pääsimme, mutta matka tyssäsi kovaan virtauspaikkaan, jossa oli matalaa ja kiviä niin, ettei päässyt vauhtia melomaan, vaikka hurjasti yritti.  Hassua, että valokuvassa ei näy virtauksesta mitään, vaikka todellisuudesta eteenpäin ei vaan pääse virtauksen vuoksi.

Matkaa reissulle tuli 13.5 km ja aikaa kului 3,5 tuntia.  Väsymys ei päässyt vaivaaman, kun virtauspaikan ‘kamppailussa’ saamasta adrenaliiniryöpystä riitti hyvin virtaa paluumatkalle. Olipa vasta melontaretki.

Christmas SUP- Joulu SUP

Posted on by

English summary: This year on the 24th of December I did definitely NOT a traditional Christmas SUP.  Normally that time of the year there is snow and freezing in whole Finland but not this year. The weather in Southern Finland was warm, temperature + 3,5 C , no snow and a forecast was saying that in Salo there will be even sunny at noon. So time to SUP. The location was a river in Perniö (Kiskonjoki-Perniönjoki). It was so nice to be on board again after two months without the joy of SUP. The sun was shining nicely even it is not high in the sky, but light and shadows gave a very special view with not any green but mostly yellow and grey (see the pictures below).

Tänä jouluna ei ole Perniössä lunta.  Sitä toivoin kovasti, ja mielelläni menisin laskettelemaankin, joten tervetuloa vaan lumi! Mutta kun kerran oltiin plussan puolella niin tilaisuus piti hyödyntää ja tehdä ei-niin-ollenkaan-perinteinen joulu-SUP.  Aattoaamuna oli Perniössä lämpötila +3.5, tuuli vain vähän ja oli luvattu puolen päivän tienoille jopa auringonpaistetta, niin lauta katolle ja sopivaa SUP-paikkaa etsimään.  Perniönjoki oli tavoitteena. Ensin mietimme aloituspaikaksi Perniön keskustaa, mutta matka sieltä saakka tuttuun nousupaikkaan tuntui liian pitkälle, kun oli joulupuuhiakin vielä päivälle tiedossa, joten suuntasimmekin Kiskonjoen haaraan eli kokka kohti Latokartanon koskea.  Veden ollessa nyt korkealla sateiden jälkeen Hästöntien silta, heti kosken jälkeen, oli oivallinen laskupaikka.

Virta olikin kova.  Lauta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja virta pyrki kääntämään laudan etenemään peräevä edellä.  Joten meloa piti rivakasti pitääkseen laudan suunnan oikeana. Stoppi tuli kuitenkin pian. Heti miten lähdön jälkeen oli pato.  Puunrunkoja ja oksia oli kertynyt uoman leveydeltä joen poikki, ja siihen jäin kiinni peräevästä.  Alkoi kova kamppailu, virta painoi eteenpäin, mutta irti piti päästä ensin.  Vedin ja riuhdoin puita ja oksia irti minkä käteeni sain,ja pyrin siirtämään lautaa niin, että evä osuisi kohtaan, jossa olisi enemmän vettä runkojen päällä.  Se oli haastavaa, koska virta painoi eteenpäin ja evää tiukasti kiinni runkoon.  Melaa apuna käyttäen ja käsillä oksista vetäen lopulta onnistuin siirtymään sivusuunnassa, ja pääsin yli ja eteenpäin.  Parempi niin, uintiretki tässä kelissä ja virrassa ei olisi ollut ykkösvaihtoehto.

Matka eteni taas vauhdikkaasti. Seuraavaksi saikin väistellä puunrunkoja ja -oksia, jotka kaartuivat joen päälle.  Paksusta rungosta, jos olisi otsaansa tällin saanut niin ei olisi naurattanut.  Melo/ohjaa, väistä, kumarru, polvilleen…aika vauhdikasta menoa. Taas aivan uudenlainen SUP-kokemus.

Jonkin ajan kuluttua tämä haara yhtyi Perniön keskustasta tulevaan haaraan ja sen jälkeen tulikin rauhallisempaa menoa.  Virta laantui ja joki leveni. Vettä oli nyt sateiden jälkeen reippaasti, jopa jossain määrin pelloille saakka. Aurinko paistoi ihanasti ja nyt, kun meno oli rauhallisempaa pystyi kaivamaan kamerankin esiin ja ottamaan kuvia.  Valo tuli kauniisti matalalta ja loi kauniita valo/varjonäkymiä suppaajan eteen, niitä oli kiva kuvata.

Vaatetus oli tähänkin säähän osuva, kun oli lisänä lokakuuhun verrattuna juuri hankitut 3mm neopreenikäsineet.  Ne olivat ihan välttämättömät, ilman niitä sormet olisivat tasan jäätyneet patotaistelussa kastumisessa ja sen jälkeen. Myssy ehkä olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi.

Oli ihana taas olla laudalla, olihan viime kerrasta melkein kaksi kuukautta. SUP-vuoteni on ollut oikein onnistunut, kohta vuosi vaihtuu, toivottavasti seuraava on ainakin yhtä hyvä.