Joet (Suomi) – Page 5

Syksyinen SUP

Posted on October 31, 2015 by Mia

Sää tänä lauantaina oli syksyinen, harmaa ja tuulinen. Teki mieli kovasti suppaamaan ja piti uutta kameratelinettäkin kokeilla joten matka kävi jo tutulle veteenlaskupaikalle Perniön jokeen. Tällä kertaa lähdin kuitenkin kohti merta. Jo lähtiessä tiesin, että tuuli onpi enempi vastainen, niin tuumasin tilanteen mukaan joko jatkavani merelle, jopa Särkisaloon, saakka tai sitten kääntyväni aikaisemmin takaisin.

Lähtöpaikalla tuuli sivusta, mutta joki oli aivan tyyni. Kun joki kääntyi kulkemaan etelään niin tuuli tuli ihan vastaiseksi ja oli työlästä päästä seisten etenemään ilmanvastuksen takia. Ajatus pitkästä matkasta polvillaan ei innostanut, niinpä tänään retki jäi lyhyeksi. Mutta oli mukava olla laudalla, ja kamerateline toimi todella hyvin. Pysyi hyvin menossa mukana, eikä haitannut melomista ollenkaan, on se mies taitava värkkäämään!

Kuvia ei ole reitin varrelta, käsikameran akku oli päässyt loppumaan ja telineessä oli vain videokameroita. Mutta mies otti muutaman kuvan minusta ja viikinkilaivasta lähtöpaikalta. Sää oli vielä oikein sopiva suppaamiseen. Lähtöpaikalla oli hieman kylmä, ja kun tekstasin miehelle kääntyväni takaisin, tuli kylmä, mutta liikkeessä ja meloessa oli juuri sopiva lämpö.

Virta-suppaaja (1-1), Kiskonjoki/Perniönjoki 17.10.2015

Posted on October 18, 2015 by Mia

Lauantai oli Salonseudulla tuuletonta, lämpötila kohosi vielä +8-asteeseen ja lisäksi paistoi aurinkokin. Joten oli ihan selvä, että päiväohjelmaan kuului suppaus. Jokien vedet ovat yli metrin matalampia kuin voisi olla, joten reittivalinta on mereltä vastavirtaan ja jossain vaiheessa takaisin. Lähtopaikka Perniönjoen alajuoksulla on erinomainen, veneenlaskupaikka Heikkiläntien varrella, tästä olen lähtenyt jo kerran aikaisemminkin. Silloin etenin Perniönjoen haaraan, nyt lähdin risteyksestä oikealle, Kiskonjoen haaraan, kohti Latokartanon koskea.

Kohta käännöksen jälkeen tulikin haaste: kivinen, nopean virtauksen kohta. Ensimmäinen yritys siitä yli jäi yritykseksi, etenin melkein yli, mutta sitten lauta ei vaan mennyt eteenpäin ja ajauduin myös kiviin niin, etten toiselta puolelta pystynyt melomaan yhtään. Meloin sivuun suvantoon, join appelsiinimehun ja söin proteiinipatukan ja uusintayritys hullunkiilto silmissä. Ja siitähän sitten mentiin. Jälkeenpäin videota katsellessa virtauskohta näyttää kovin vaatimattomalle, miten se nyt noin hankala muka oli? No, oli pieni tai iso virta, niin voittajafiilis kuitenkin :).

Siitä eteenpäin joki kapeni ja muuttui hetki hetkeltä matalammaksi. En millään olisi halunnut kääntyä, oli niin mielenkiintoista edetä uusia paikkoja ja olisin niin mielelläni jatkanut Latokartanon koskelle saakka, mutta ehkä järki voitti kuitenkin ja päätin kääntyä ja tulla samoja jälkiä takaisin. Jäänee loppupätkä ensi keväälle tutkittavaksi.

Muuten, yksi hankinta vielä tehtävä tälle syksylle: punainen takki. Lähistöllä sekä näkyi hirvestäjiä että kuului laukauksia. Vaikka liivissä onkin punaista, niin liene ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin.

Video: Autumn SUP on The River Halikko 10.10.2015

Posted on October 14, 2015 by Mia

A very first SUP video by me: during the paddling on The River Halikko (a post in Finnish) a video camera was installed on the SUP board heading forwards . The total material shot was 70 minutes and after editing the clip lasts 6 minutes. You might think that this is the most boring video you have ever seen, or you can enjoy the mindfulness or slow living experience in Finnish landscape with autumn calors, and also see some ice breaking moments.

Jäänsärkijänä (Halikonjoki 10.10.2015)

Posted on October 11, 2015 by Mia

Aamulla oli pakkasta kuutisen astetta ja pihamaa oli kuurasta valkeana. Ei ollut mikään kiire lähteä vaan ihan rauhassa puuhasteli, ja samalla odotteli, että aurinko alkaisi lämmittää. Pikkuhiljaa lämpötila kohosi nollan yläpuolelle ja aurinko paistoi kauniisti, joten lauta katolle ja menoksi.

Tänään oli päällä läpimämpi varustus, myös edellisenä päivänä hankitut töppöset ja pitkähihainen paita. Molemmat ovatkin aivan ihanat, töppöset ovat sekä mukavat että lämpöiset, ja paita oli käytössä ihan uskomattoman miellyttävä. Lämpötila oli +5, kun saavuimme Halikonlahden lähtöpaikkaan, mutta tuuli tuntui todella viileälle. Käsivarsia, jossa ei siis ollut neopreenivarustusta, paleli. Mielessä kävi jo, että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne viimaan itseään palelluttamaan, lahdella näkyi jopa muutamia vaahtopäitä.

Tarkistus kartasta, Halikonjoki lähtee ihan vierestä, ei tarvitse mennä merenpuolelle vaan rantaviivaa seuraten heti oikealle, siellä tuskin tuulee niin. Ja pitäähän uutta videokameraakin kokeilla. Myssy siis päähän ja menoksi.

Melominen oli taas kerran aivan ihanaa. Vaatetus oli ihan täydellinen, ei kuuma, ei kylmä ja märkäpuku, uusi paita, töppöset ja tuulitakki olivat loistava kokonaisuus, oli kevyt ja helppo meloa. Pipo oli kyllä ihan välttämätön. Maisemat olivat kauniin syksyisiä ja valoisia. Joella näkyi ja rääkyi fasaaneja, muutamia vesilintuja ja uskomattoman hieno kartano, jonka ilmestymistä joenmutkan takaa ennusti erityinen silta.

Yllättävintä kuitenkin oli paikoittain jäässä oleva joenpinta, ja varsinkin sen ensimmäinen kohtaaminen aivan keskellä jokea. Ei siis rannassa, ei virtaamattomassa paikassa, vaan ihan keskellä. Siitä oli mukava mennä jää rutisten läpi, SUP-jäänmurtaja.

Videomateriaali tuli tallennettua noin 70 minuuttia. Tuli hyvää kirkasta kuvaa, hyvällä loiskunta- ja paikoin jään murtumisäänellä, jos viitsisi siitä voisi pätkän editoida SUP-tunnelmaa veden rajassa. (Video tehty, kesto 6 min)

Meloin jokea kunnes selkeästi joki muuttui matalammaksi ja kivikkoiseksi, jolloin käännyin takaisin ja meloin myötätuulessa ja -virrassa lähtöpaikalle. Nyt olen samalla ‘lähtö merenpuolelta’- metodilla melonut kolmella Salonseudun joella (Perniönjoki, Uskelanjoki ja Halikonjoki). Kevääksi, kun vedet ovat korkeammalla joissa, suunnitteilla on etsiä lähtöpaikat ylävirrasta ja tulla kunnon pätkät alas merelle saakka.

Salon läpi SUP-laudalla

Posted on September 22, 2015 by Mia

Salossa on monia hyviä paikkoja supata: järviä, jokia ja merenlahti. Aika monessa paikassa olen tänä kesänä käynytkin. Salon kaupungin internet-sivuilta löytää muutaman melontareitinkin veteenlaskupaikkoineen. Mutta kun yritimme löytää kartassa mainittua Veitakkalan koskea, emme onnistuneet sitä löytämään. Samaa olemme huomanneet jo aikaisemmin Perniönjoen varrella, laskupaikat ja -reitit taitavat olla päivitetty joskus 80-luvulla, kyltit ja rampit ovat pahasti rapistuneet tai puuttuvat kokonaan. Sivuilla olevat kartat ja kuvaukset ovat kyllä hienoja, mielellään paikat löytäisi. Mites olisi vaikka päivittää verkkosivulle navigaattorikelpoiset paikkapisteet? Sitten voi jatkaa lisäämällä opastekyltit teidenvarsiin.

Koska siis Uskelanjoen yläjouksulta ei löytynyt laskupaikkaa, niin päädyimme samaan ratkaisuun kuin viime viikonloppunakin, lähtöpisteeksi tulikin joen päätepiste merensuunnasta, sieltä löytyikin hyvä ramppi, jossa laskettiin muitakin aluksia veteen.

Lauantai oli niin syksyinen ja sateinen päivä, että päätin sunnutai-supia varten kaivaa märkäpuvun esiin ja pukeuduin mukavaan makkarankuoreen. Se oli virhe. Lähtöpaikassa paistoi aurinko, ei tuullut ja lämpöä oli sellaiset 17-astetta. Hiki virtasi jo ensimmäisen 50 metrin jälkeeen. No tekevälle sattuu. Mutta sinänsä oli hyvä kokeilla märkäpukua, se päällä on oikein mukava meloa, voi hyvin jatkaa kautta sen kanssa, jos muuten kelit pysyvät suotuisina.

Toinen testikohde tänään oli ‘pussukka’, vedenpitävä pikkukassi, jonne voi laittaa laudan päälle vaikka pienet eväät (Ocean pack). Se toimi. Hyvin pysyi matkassa, vaikka yhden veneen aallot löivät laudan yli, eikä se häirinnyt myöskään melomista. Kerran itse kyllä melalla huitaisin sen jokeen, mutta helppo oli napata takaisin ja olivat testieväät säilyneet kuivana.

Tänä sunnuntaina lähtöpaikka oli Halikonlahti ja reitti kulki kohti Salon keskustaa. Jatkoinkin matkaa niin pitkälle kuin pääsin eli Moision koskelle, jossa olisi kyllä virran ja korkeuseron puutteen vuoksi voinut jatkaa matkaa, mutta vesi oli niin matalalla, että päätin suojella evää kivien iskuilta, joten käännyin siinä kohtaa takaisin ja palasin lähtöpaikkaan.

Sää oli taas täydellinen, aurinko paistoi ja sai nauttia kesästä syyskuussa. Tosin viimeinen vartti oli raskas. Tuuli yltyi merta lähestyttäessä ja ilmanvastus oli huomattava. Aaltoja ei kylläkään nousut. Otin pikkuspurtin polvillaan, jolloin ilmanvastus oli pienempi ja sai kunnolla vauhtia menoon.

Joella meni pari venettä ja Salon torin kohdalla oli jopa sellainen nähtävyys, jota sunnuntaikävelyllä olevat ihmiset jäivät valokuvaamaan: saunalautta. Nuoret miehet nauttivat elämästään ja saunoivat jokivarressa. (Tarjosivat myös “melaa mekkoon”, mutta en erityisen innostunut vanhasta vitsistä). Toinen vene tarjosi hinausapua, kiitin tarjouksesta ja totesin, että mieluummin omilla lihaksilla jatkan. Ehkä loppuvaiheessa vastatuulessa olisin tarjoukseen tarttunutkin? Ehkä kuitenkaan en, sup-lautailun hienouksia, että välillä saa tehdä tosissaankin töitä.

Kaupunkijoen erikoisuutena kerrottakoon rakennetut reunat: veneen ohi mennessä ja jatkaessa eteenpäin sen aallot heijastuivat monta kertaa edestakaisin seinästä toiseen ja syntyi kunnon ristiallokko yllättävän pitkäksi aikaa.

Toivottavasti säät jatkuvat näin hyvinä vielä muutaman viikonlopun. Halikonlahdella voisi vielä käydä melomassa sekä Halikonjokea ylöspäin kuin myös pyöriä itse Halikonlahdella, vaikutti kivalta, kohtuu suojaiselta paikalta, voisi kiertää vaikka Vuohensaaren.

Ei niin syvä joki

Posted on September 15, 2015 by Mia

Lauantaina oli tosi nätti sää ja ajatuksenani oli jatkaa Perniönjokireittiä Perniön keskustasta kohti merta. Ajaessamme kohti suunniteltua lähtöpistettä kävimme vilkaisemassa jokea Perniön keskustassa. Näkymä oli lohduton: ei riittävästi vettä suppaamiseen, uoma oli ruohomatto ja kivikko. Hetki oli musertava.

Ruohoa ja kiviä Perniönjoessa

Hetken ihmeteltyä, ajatus syntyi, mennään katsomaan ajateltua loppupistettä lähellä merta, siellä on varmaankin vettä. Sinne siis, kohti merta, ja sieltähän löytyi loistava laskupaikka, jossa oli vettä mielinmäärin. Suunnitelma siis uusiksi, ja vastavirtaan. Virta ei ollut voimakas, paikoin ei juuri ollut ollenkaan, joten kevyt oli meloa. Jokeen yhtyy kaksi haaraa, toinen tulee Latokartanon koskelta ja toinen Perniön keskustasta. Saapuessani haaraan päätin ensin käydä katsomassa kosken puoleista haaraa, siitä en myötävirtaan tulisi kuitenkaan. En kovin pitkälle päässyt kun jo tuli kivikko vastaan. Joten käännyin ja jatkoin toista haaraa. Se olikin mukava ja vettä riitti hyvin. Erilaisia, kauniita maisemia riitti ihasteltavaksi.

Ja komeita lehmiä. Ohimennessä ne katsoivat tiukasti ja yrittivät olla kuin eivät olisikaan “Ei täällä mitään tai ketään ole”. Mutta kun olin mennyt ohi, alkoi hurja mylvintä, isottelivat oikein kunnolla “Me olemme hurjia, älä yritä mitään”. Kun meloin takaisin tullessa toistamiseen ohitsensa, niin hyvä, että vilkaisivat “Ai, taas se tuossa on, niin tuttua”.

Retki oli aivan upea, sää mitä mainioin, joki todella kiva melottava ja tuli tehtyä ennätysmelonta: 2h 40 min, 10km. Täydellistä.

Syksyisiä hyönteisiä:

Äitienpäivä-SUP: Perniönjoki

Posted on May 10, 2015 by Mia

Hyvää Äitienpäivää! Oma toiveeni äitienpäivän vietosta oli herkullinen brunssi. Odotukset ylittyivät reippaasti, kun ‘alkupalaksi’ tarjoiltiin SUP-melonta auringonpaisteessa Perniönjoella. Nam! Välineet oli katsastettu ja koekäytetty edellisenä viikonloppuna, joten lähtö sujui nopeasti ja näppärästi: lauta katolle, varustekassi autoon ja märkäpuku päälle. Autonnokka kääntyi kohti Perniötä ja siellä lähellä viljasiiloa olevaa merkattua melonta/kanootinlaskupaikkaa.

Tässä terveiset kaupunginisille: ei se mitään ettei laskulaituria enää ole, vedessä törröttävät paalut on helppo kiertää, mutta sen laudan, joka menee koko joen poikki n. 20 m lähtöpisteestä alajuoksuun päin, voisi poistaa. Siihen jäin evästä kiinni ja otti aikansa, että pääsin irti ja ohi sen + puiden ja oksien muodostamasta kokonaisuudesta. (Kuvista muuten näkee, että lauta/puskaseikkailun seurauksena sain laudan takaosaan salamatkustajaksi ruohotuppaan :)). No lopulta onnistuin irrottautumaan ja raivaamaan väylää niin, että pääsin jatkamaan matkaa, onneksi, koska reitti oli hieno ja mukava melottava.

Olin ensimmäistä kertaa joella suppaamassa. Perniönjoen osuus, jonka meloin, on helppo (lukuunottamatta lautahaastetta) ja aloittelijoille sopiva. Mietin lähtiessä mitenkähän lujaa se virta vie, mutta tänään oli vastatuulta sen verran, että töitä pääsi/joutui tekemään, jotta matka eteni. Jos jäi paikalleen melomatta, niin monessa kohtaa lähti lauta taaksepäin aaltojen+tuulen viemänä. Polvillaan/istuallaan tuulen vaikutus väheni, niin suojaisassa rännissä joki tuolla osuudella kulkee.

Matkaa kertyi aloituspaikasta Perniön keskustaan 6,6 km, johon tänään aikaa kului puolitoista tuntia (sisältäen ‘evä kiinni laudassa’- osuutta sellaiset 10 min). Arvioin ennen lähtöä matkan pituudeksi 5,5 km, ja että aikaa kuluisi tunnin verran. Matka-arvio autotietä pitkin heitti näinkin paljon ja vastatuuli poisti virtausedun suurimmassa osassa matkaa. Ainakin näin keväällä vettä riitti koko matkalle SUP-laudan mennä, muutamassa paikassa oli vain melan lavan verran vettä, mutta ne kohdat oli helppo tunnistaa vesikasveista ja siten kiertää/edetä varovasti. Pari silloista oli sen verran matalia, että oli parempi ottaa polvi-istunta-asento niitä alittaessa.

Lintuja näkyi paljon: kyyhkysiä, joutsenia, korppeja, erilaisia vesilintuja, ne eivät arvostaneet seuraani vaan pakenivat aina paikalta. Etenemistäni pystyikin seuraamaan lintujen joukkoliikkeistä :).

Tämä oli oikein mukava reitti ja rauhallinen joki-suppauskohde. Suosittelen! Luulenpa, että melon itsekin tämän vielä toistamiseen tänä kesänä.