Jos ei vielä pääse suppaamaan Matildanjärvelle, niin voihan sen ympäri kävellä. Keväisiä, mutta harmaita kuvia tämänpäiväisestä kävelyretkestä.
Author: Mia
Kohta pääsee taas
Pääsiäisvapailla tuli käytyä katsomassa suppauspaikkoja: Salonseudun joet, järvet ja meret ovat vielä pääsääntöisesti jäässä, mutta kevät etenee kovaa kyytiä, joten ei ole kaukana, että vesille pääsisi. Perniönjoki virtasi sen verran vuolaasti, että siinä oli täysin sulia paikkoja. Joten se on ainakin melottavissa pian, jos vain vedenkorkeutta riittää.
Virallinen kanoottien laskupaikka ja joki heti siitä on aivan luokattomassa kunnossa: isoja pöllejä jopa koko uoman leveydeltä. Nyt näkyi vedenpinnan yläpuolella puu, johon viime keväänä juutuin kiinni. Nyt siitä ei pääsisi ollenkaan, viimeksi oli sentään vähän vedenpinnan alapuolella. Salon verkkosivuilla mainostetaan melontareittejä kovasti, ja hienoja ovatkin, kun niitä olen mennyt, mutta miten saataisiin tuo alue siistittyä melontakuntoon ja muutkin kanootinlaskupaikat paremmin käytettäväksi. On niin upeita jokia, että olisi ilo päästä niihin.
Joka tapauksessa kohta taas pääsee suppaamaan. Odotan jo aivan malttamattomana. Uutta lautaakin tekisi mieli, Espooseen, niin että sielläkin pääsisi helpommin vesille, varsinkin kun vuokrauspisteet avautunevat vasta ilmojen reilusti lämmettyä.
Kuvia Perniönjoelta 25.3.2016
Kaksi ensimmäistä merkityltä kanootinlaskupaikalta. Ensimmäisessä kuvassa siintää heti lähdön jälkeen koko uoman levyydeltä lauta/pölli, johon viime kesänä jumitin aika toviksi. Tästä kun pääsee niin sen jälkeen oikein mukava joki, kunnes Perniön keskustassa kolisee.
Venemessuilla
Tänään kävin venemessuilla. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti Uusi Aalto Water Expo alue, jonka kerrottiin olevan vesiharrastamisen elämysalue. Ja olihan siellä useita näytteilleasettajia ja hieno allas, jossa jopa pääsi kokeilemaan joitakin lajeja, esim. juuri suppausta.
Omissa suunnitelmissa oli katsella aaltaassa esiteltyjä vesilajeja, tutkia, josko löytyisi kiinnostava lauta tai uusi lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku ensikesäksi, ja lisäksi nappasin mukaan laukkuun kevyet juoksuhousut, jos vaikka pääsisi laudalle.
Laudat
Paljon oli ilmatäytteisiä lautoja esillä ja myös koekäytettävinä. Itse en ole niistä niin innostunut, vaikka monella olen vuokrauspisteissä mennyt ja ihan kivojahan ne ovat. Messuilla näin nyt läheltä ensikertaa bambu-lautoja, ovat kyllä somia! Ja kevyitäkin. Sellaista olisin halunnut kokeilla, mutta niitä ei ollut altaassa tarjolla, vain standilla nähtävillä. Missähän pääsisi testaamaan?
Märkäpuku
Kesäksi on suunnitelmissa hankkia lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku. Pääsin kokeilemaan kahta, joista ihastuin yhteen, mutta jäi vielä harkintaan, vaikka messutarjous oli erinomainen (35 % alennus). Sain kuitenkin mukaani lappusen, jolla saan 20% alennusta, jos päätän mennä sen hakemaan liikkeestä myöhemmin. Helsinki Surf Shopilla oli taas kyllä erinomainen palvelu, sain käydä sovittamassa märkäpukua toisaalla, kun heillä ei ollut koppia (joka tietty olisi ollut vielä parempaa palvelua).
Märkäpukupainajainen
Toisen sovittamani märkäpuvun kanssa päädyinkin kauhukohtaukseen. Puku meni kivasti kyllä päälle, mutta en millään saanut vetoketjua enää auki. Pukukoppi oli väliaikainen viritelmä, jossa ei ollut peiliä, joten en voinut katsoa, miksi vetoketju ei kulje. Aikani panikoitua, soitin pelastavalle ritarille, joka tulikin ripeästi paikalle, ja päästi minut pälkähästä. Ylhäällä oli toinenkin tarralipari, jolla ‘suljetaan’ kaulus, se oli mennyt kiinni omatoimisesti, niin että vetoketju ei auennut. Tuskastuttava kokemus. Ei jatkoon (vaikka ei kai se huono puku ole, jos vain olisi sovittanut peilillisessä huoneessa, niin olisi tajunnut tilanteen).
En nyt tällä kertaa mennyt itse laudalle, mutta venemessuilla oli oikein kivaa ja viihtyi muutaman tunnin helposti. Uusista lajeista näin wakeboardingia ja flyboardingia. Rautio Sports panosti ohjelmaan esittelemällä myös SUP kalastusta, Helsinki Surf Shop demosi, miten kaveri kastellaan :). Hieno tuollainen iso allas tälläisessä tapahtumassa. Venemessut auki vielä viikon Pasilassa, Messukeskuksessa, menkää ihmeessä, jos kulmilla olette.
Frozen SUP river (Perniönjoki 23.1.2016)
We visited one of my favorite SUP locations on Saturday afternoon. And not so surprisingly the river was frozen and covered by snow. Take definitely some time to be able to paddle again. But now we can enjoy the winter!
At Meri-Teijo Ski Resort (Salo, Finland):
A change in a water level does make a difference
See the difference in a landscape and river circumstances when there is more than 1 meter change in a water level in the same location of the river (Kiskonjoki in Perniö). The first picture is taken in October and the second in December after having heavy rains for couple of weeks. In October there were rocks and a very clear water level difference but now it was just a wide curve in the river with a nice flow.
Christmas SUP- Joulu SUP
English summary: This year on the 24th of December I did definitely NOT a traditional Christmas SUP. Normally that time of the year there is snow and freezing in whole Finland but not this year. The weather in Southern Finland was warm, temperature + 3,5 C , no snow and a forecast was saying that in Salo there will be even sunny at noon. So time to SUP. The location was a river in Perniö (Kiskonjoki-Perniönjoki). It was so nice to be on board again after two months without the joy of SUP. The sun was shining nicely even it is not high in the sky, but light and shadows gave a very special view with not any green but mostly yellow and grey (see the pictures below).
Tänä jouluna ei ole Perniössä lunta. Sitä toivoin kovasti, ja mielelläni menisin laskettelemaankin, joten tervetuloa vaan lumi! Mutta kun kerran oltiin plussan puolella niin tilaisuus piti hyödyntää ja tehdä ei-niin-ollenkaan-perinteinen joulu-SUP. Aattoaamuna oli Perniössä lämpötila +3.5, tuuli vain vähän ja oli luvattu puolen päivän tienoille jopa auringonpaistetta, niin lauta katolle ja sopivaa SUP-paikkaa etsimään. Perniönjoki oli tavoitteena. Ensin mietimme aloituspaikaksi Perniön keskustaa, mutta matka sieltä saakka tuttuun nousupaikkaan tuntui liian pitkälle, kun oli joulupuuhiakin vielä päivälle tiedossa, joten suuntasimmekin Kiskonjoen haaraan eli kokka kohti Latokartanon koskea. Veden ollessa nyt korkealla sateiden jälkeen Hästöntien silta, heti kosken jälkeen, oli oivallinen laskupaikka.
Virta olikin kova. Lauta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja virta pyrki kääntämään laudan etenemään peräevä edellä. Joten meloa piti rivakasti pitääkseen laudan suunnan oikeana. Stoppi tuli kuitenkin pian. Heti miten lähdön jälkeen oli pato. Puunrunkoja ja oksia oli kertynyt uoman leveydeltä joen poikki, ja siihen jäin kiinni peräevästä. Alkoi kova kamppailu, virta painoi eteenpäin, mutta irti piti päästä ensin. Vedin ja riuhdoin puita ja oksia irti minkä käteeni sain,ja pyrin siirtämään lautaa niin, että evä osuisi kohtaan, jossa olisi enemmän vettä runkojen päällä. Se oli haastavaa, koska virta painoi eteenpäin ja evää tiukasti kiinni runkoon. Melaa apuna käyttäen ja käsillä oksista vetäen lopulta onnistuin siirtymään sivusuunnassa, ja pääsin yli ja eteenpäin. Parempi niin, uintiretki tässä kelissä ja virrassa ei olisi ollut ykkösvaihtoehto.
Matka eteni taas vauhdikkaasti. Seuraavaksi saikin väistellä puunrunkoja ja -oksia, jotka kaartuivat joen päälle. Paksusta rungosta, jos olisi otsaansa tällin saanut niin ei olisi naurattanut. Melo/ohjaa, väistä, kumarru, polvilleen…aika vauhdikasta menoa. Taas aivan uudenlainen SUP-kokemus.
Jonkin ajan kuluttua tämä haara yhtyi Perniön keskustasta tulevaan haaraan ja sen jälkeen tulikin rauhallisempaa menoa. Virta laantui ja joki leveni. Vettä oli nyt sateiden jälkeen reippaasti, jopa jossain määrin pelloille saakka. Aurinko paistoi ihanasti ja nyt, kun meno oli rauhallisempaa pystyi kaivamaan kamerankin esiin ja ottamaan kuvia. Valo tuli kauniisti matalalta ja loi kauniita valo/varjonäkymiä suppaajan eteen, niitä oli kiva kuvata.
Vaatetus oli tähänkin säähän osuva, kun oli lisänä lokakuuhun verrattuna juuri hankitut 3mm neopreenikäsineet. Ne olivat ihan välttämättömät, ilman niitä sormet olisivat tasan jäätyneet patotaistelussa kastumisessa ja sen jälkeen. Myssy ehkä olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi.
Oli ihana taas olla laudalla, olihan viime kerrasta melkein kaksi kuukautta. SUP-vuoteni on ollut oikein onnistunut, kohta vuosi vaihtuu, toivottavasti seuraava on ainakin yhtä hyvä.
Syksyinen SUP
Sää tänä lauantaina oli syksyinen, harmaa ja tuulinen. Teki mieli kovasti suppaamaan ja piti uutta kameratelinettäkin kokeilla joten matka kävi jo tutulle veteenlaskupaikalle Perniön jokeen. Tällä kertaa lähdin kuitenkin kohti merta. Jo lähtiessä tiesin, että tuuli onpi enempi vastainen, niin tuumasin tilanteen mukaan joko jatkavani merelle, jopa Särkisaloon, saakka tai sitten kääntyväni aikaisemmin takaisin.
Lähtöpaikalla tuuli sivusta, mutta joki oli aivan tyyni. Kun joki kääntyi kulkemaan etelään niin tuuli tuli ihan vastaiseksi ja oli työlästä päästä seisten etenemään ilmanvastuksen takia. Ajatus pitkästä matkasta polvillaan ei innostanut, niinpä tänään retki jäi lyhyeksi. Mutta oli mukava olla laudalla, ja kamerateline toimi todella hyvin. Pysyi hyvin menossa mukana, eikä haitannut melomista ollenkaan, on se mies taitava värkkäämään!
Kuvia ei ole reitin varrelta, käsikameran akku oli päässyt loppumaan ja telineessä oli vain videokameroita. Mutta mies otti muutaman kuvan minusta ja viikinkilaivasta lähtöpaikalta. Sää oli vielä oikein sopiva suppaamiseen. Lähtöpaikalla oli hieman kylmä, ja kun tekstasin miehelle kääntyväni takaisin, tuli kylmä, mutta liikkeessä ja meloessa oli juuri sopiva lämpö.
Virta-suppaaja (1-1), Kiskonjoki/Perniönjoki 17.10.2015
Lauantai oli Salonseudulla tuuletonta, lämpötila kohosi vielä +8-asteeseen ja lisäksi paistoi aurinkokin. Joten oli ihan selvä, että päiväohjelmaan kuului suppaus. Jokien vedet ovat yli metrin matalampia kuin voisi olla, joten reittivalinta on mereltä vastavirtaan ja jossain vaiheessa takaisin. Lähtopaikka Perniönjoen alajuoksulla on erinomainen, veneenlaskupaikka Heikkiläntien varrella, tästä olen lähtenyt jo kerran aikaisemminkin. Silloin etenin Perniönjoen haaraan, nyt lähdin risteyksestä oikealle, Kiskonjoen haaraan, kohti Latokartanon koskea.
Kohta käännöksen jälkeen tulikin haaste: kivinen, nopean virtauksen kohta. Ensimmäinen yritys siitä yli jäi yritykseksi, etenin melkein yli, mutta sitten lauta ei vaan mennyt eteenpäin ja ajauduin myös kiviin niin, etten toiselta puolelta pystynyt melomaan yhtään. Meloin sivuun suvantoon, join appelsiinimehun ja söin proteiinipatukan ja uusintayritys hullunkiilto silmissä. Ja siitähän sitten mentiin. Jälkeenpäin videota katsellessa virtauskohta näyttää kovin vaatimattomalle, miten se nyt noin hankala muka oli? No, oli pieni tai iso virta, niin voittajafiilis kuitenkin :).
Siitä eteenpäin joki kapeni ja muuttui hetki hetkeltä matalammaksi. En millään olisi halunnut kääntyä, oli niin mielenkiintoista edetä uusia paikkoja ja olisin niin mielelläni jatkanut Latokartanon koskelle saakka, mutta ehkä järki voitti kuitenkin ja päätin kääntyä ja tulla samoja jälkiä takaisin. Jäänee loppupätkä ensi keväälle tutkittavaksi.
Muuten, yksi hankinta vielä tehtävä tälle syksylle: punainen takki. Lähistöllä sekä näkyi hirvestäjiä että kuului laukauksia. Vaikka liivissä onkin punaista, niin liene ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin.
Video: Autumn SUP on The River Halikko 10.10.2015
A very first SUP video by me: during the paddling on The River Halikko (a post in Finnish) a video camera was installed on the SUP board heading forwards . The total material shot was 70 minutes and after editing the clip lasts 6 minutes. You might think that this is the most boring video you have ever seen, or you can enjoy the mindfulness or slow living experience in Finnish landscape with autumn calors, and also see some ice breaking moments.
Jäänsärkijänä (Halikonjoki 10.10.2015)
Aamulla oli pakkasta kuutisen astetta ja pihamaa oli kuurasta valkeana. Ei ollut mikään kiire lähteä vaan ihan rauhassa puuhasteli, ja samalla odotteli, että aurinko alkaisi lämmittää. Pikkuhiljaa lämpötila kohosi nollan yläpuolelle ja aurinko paistoi kauniisti, joten lauta katolle ja menoksi.
Tänään oli päällä läpimämpi varustus, myös edellisenä päivänä hankitut töppöset ja pitkähihainen paita. Molemmat ovatkin aivan ihanat, töppöset ovat sekä mukavat että lämpöiset, ja paita oli käytössä ihan uskomattoman miellyttävä. Lämpötila oli +5, kun saavuimme Halikonlahden lähtöpaikkaan, mutta tuuli tuntui todella viileälle. Käsivarsia, jossa ei siis ollut neopreenivarustusta, paleli. Mielessä kävi jo, että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne viimaan itseään palelluttamaan, lahdella näkyi jopa muutamia vaahtopäitä.
Tarkistus kartasta, Halikonjoki lähtee ihan vierestä, ei tarvitse mennä merenpuolelle vaan rantaviivaa seuraten heti oikealle, siellä tuskin tuulee niin. Ja pitäähän uutta videokameraakin kokeilla. Myssy siis päähän ja menoksi.
Melominen oli taas kerran aivan ihanaa. Vaatetus oli ihan täydellinen, ei kuuma, ei kylmä ja märkäpuku, uusi paita, töppöset ja tuulitakki olivat loistava kokonaisuus, oli kevyt ja helppo meloa. Pipo oli kyllä ihan välttämätön. Maisemat olivat kauniin syksyisiä ja valoisia. Joella näkyi ja rääkyi fasaaneja, muutamia vesilintuja ja uskomattoman hieno kartano, jonka ilmestymistä joenmutkan takaa ennusti erityinen silta.
Yllättävintä kuitenkin oli paikoittain jäässä oleva joenpinta, ja varsinkin sen ensimmäinen kohtaaminen aivan keskellä jokea. Ei siis rannassa, ei virtaamattomassa paikassa, vaan ihan keskellä. Siitä oli mukava mennä jää rutisten läpi, SUP-jäänmurtaja.
Videomateriaali tuli tallennettua noin 70 minuuttia. Tuli hyvää kirkasta kuvaa, hyvällä loiskunta- ja paikoin jään murtumisäänellä, jos viitsisi siitä voisi pätkän editoida SUP-tunnelmaa veden rajassa. (Video tehty, kesto 6 min)
Meloin jokea kunnes selkeästi joki muuttui matalammaksi ja kivikkoiseksi, jolloin käännyin takaisin ja meloin myötätuulessa ja -virrassa lähtöpaikalle. Nyt olen samalla ‘lähtö merenpuolelta’- metodilla melonut kolmella Salonseudun joella (Perniönjoki, Uskelanjoki ja Halikonjoki). Kevääksi, kun vedet ovat korkeammalla joissa, suunnitteilla on etsiä lähtöpaikat ylävirrasta ja tulla kunnon pätkät alas merelle saakka.
