Viileää vappua!

Vappuaatto avautui juuri niin kuin säätiedotus oli luvannutkin: lunta maassa valkoisenaan ja lämpötilakin nollassa.  Eikä se siitä päivän mittaan juuri muuksi muuttunut, hurjaan + 2 lämpöön päästiin.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että keli on asukysymys, joten päivä oli täydellinen kuivapukutestaukseen. Kiitos Kirsi pukujen tuomisesta kokeiluun (Ursuk Oy)!

Seurueestamme kolme aikuista ja yksi lapsi olivat innokkaita koekaniineja.  Itse vedin ensimmäistä kertaa kuivapukua päälle, joten kyselin tyhmiä kysymyksiä: “Siis oikeesti, mikään vaate ei kastu alla, ei tarvitse laittaa bikinejä alle?” Ei kuulemma kastu, uskottava se on.

Sain mallin, jossa oli kumpparit kätevästi mukana kiinni.  Ne minua vähän mietitytti SUP-laudalla olemista ja liikkumista ajatellen, mutta muuten oli aika kätevää vetästä kengät samalla päälle kuin haalarikin. Ursukin mallistosta löytyy monenlaisia kuivapukuja, myös melontaan on omansa. Ennen veteen menoa pitää vielä tyhjentää puku ylimääräisestä ilmasta, mutta sitten oltiin valmiita veteen.

Vedessä kelluminen oli todella lystiä! Minulla oli varsinaisen kuivapuvun alla Ursuit-välivaate, ja lämpö oli juuri sopiva. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Puku tarrasi vartaloon tiukasti kiinni vedessä, yläkropassa ja kumppareissa oli sitten ilmataskut, jotka kellutti. Oli hassua ja hauskaa möngertää menemään vedessä! Vesileikit on vaan niin hauskoja, ja näillä vermeillä menee vaikka pakkasessa.  Olimme vedessä varmaan parikymmentä minuuttia eikä tuntunut kylmä missään.

Ja tietty piti kokeilla suppausta myös.  Kumpparit tuntuivat aluksi oudoilta ja jäykiltä, mutta kun niihin tottui niin itse asiassa ne antoi jotenkin jämäkkyyttä ja tukevutta jalkoihin.  Puku toimi oikein hyvin meloessakin, minkä istuvuudessa häviää märkäpuvulle, niin toisaalta jos kelluntaliiviä ei tarvitse niin siinä voittaa puolestaan. Toimii!

Oli kyllä aivan super vappupuuha! Iso kiitos Ursuk Oy:lle Ursuit -kuivapukujen lainasta! Tällaisillä puvuilla saa lisättyä kautta moniin vesiurheilulajeihin, myös suppaukseen.  Ja kelluntahan nyt on vaan aina niin kivaa!

Vessasta vesille

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.

Espoota joelta

Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen.  Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka.  Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.

Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka.  Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.

Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin.  Keskikesällä tilanne varmasti toinen.

Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä.  Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.

Sitten hienous loppui.  Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut.  Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.

Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui.  Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa.  Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.

Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.

Jokisuppauksen aatelia

Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km.  Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä.  Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla.  Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa,  ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.

Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni.  Joka on aika harvinaista herkkua joella.  Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan.  Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.

Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani.  Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin.  Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla.  Ja toki, sähköpumppu on ilo.  Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana).  Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.

Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka.  Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta.  Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä.  Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi.  Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle.  Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.

 

Varsinainen SUP-sunnuntai

Tänään oli merkittävä SUP -päivä. Ensiksi oli mökkilaudan talvisäilytykseen siirto. Tämä tarkoittaa, että kesä on ohi.

Mutta koska sää oli mitä mainioin, kaunis auringonpaiste ja maltillinen tuuli, oli aika tehdä ensimmäinen ilmatäytteisen laudan pumppaus luonnossa, testata käytössäni oleva ilmatäytteinen retkilauta (Fanatic Ray Air 12’6”) ja samalla kokeilla uutta suppausretkikonseptia ilmatäytteisen laudan innoittamana.

  1. SUP-laudan pumppaus ei ole vieläkään lempipuuhaani, onneksi mies oli tänään mukana ja hoiti hommasta yli puolet. Joten se sujuikin noin 12 minuutissa, uskomatonta, minulla meni koepumppauksessa viimeksi 25 minuuttia. Laudan kuljettaminen, tyhjennys ja reppuun kasaaminen on kyllä todella vaivatonta. (Kokemuksesta lisää: Ilmatäytteinen SUP-lauta?)
  2. Fanatic Ray Air 12’6” oli oivallinen.  Reppu on todella kätevä kuljettaa autossa, itse lauta oli oikein mukava.  En kertaakaan käytössä ajatellut, että sitä ja tätä, koska ilmatäytteinen.  Unohdin sen ihan kokonaan, toimi moitteettomasti, vakaasti ja mukavasti koko retken ajan, niin myötä-, vasta- kuin sivutuulessa. Ja onhan se uskomattoman kevyt kantaa eli kaikki siirrot sujuvat niin mukavasti myös täytettynä. Olen ollut aika fanaattinen kovien lautojen kannattaja, mutta on ilmatäytteisessä puolensa, kunhan se on hyvä ja hyvälaatuinen, kuten tämä lauta osoitti olevansa. Vielä kun saan hommattua akkukäyttöisen pumpun, niin avautuu uusi todella helppo retkiSUPmaailma.
  3. Ilmatäytteisen laudan innoittamana kokeilimme meille uutta SUP-konseptia.  Paikaksi valitaan uusi, mielenkiintoinen, mielellään valokuvauksellinen paikka. Ilmatäytteisen laudan kanssa liikkuminen on helppoa, joten uudet kohteet, täältä tullaan!

Tänään paikaksi valikoitui Hangon läntinen selkä, lähtöpaikkana Öbyn tiellä oleva veneiden kannaksen ylivetopaikka.  Siihen oli helppo parkata auto ja lähteä vesille.  Tänään menin merta kohti.  Suuntasin aluksi kohti kaukaisuudessa näkyviä tuulivoimaloita, ne ovat hienonnäköisiä pyöriessään puiden yläpuolella.  Jonkin aikaa melottuani päätin kääntyä vasemmalle kiertämään muutaman saareen.  Reitti oli kokonaisuudessaan niin kaunis.  Toisella puolella oli komeat kallioiset saaret, toisella puolella oli mökkejä ja laitureita. Aurinko paistoi lämpimästi, musta märkäpuku tuntui tässä vaiheessa ehkä vähän ylimitoitetulle, mutta toisaalta tuli todella kesäinen lämpö ja tunnelma.  Kun kurvasin vastatuuleen saarien toiselle puolelle ei asuavalinta ollut ollenkaan liian lämmin vaan juuri sopiva, sen verran tuulta oli siellä puolella.

Kyllä myös syksy on upeaa aikaa supata! Ruskan värit luovat viehättävän ympäristön, keltaiset puut sinisyyden ympäröimänä on vaan niin kaunista. Toivottavasti sateettomia, aurinkoisia päiviä on lisää tulossa.

 

Ilmatäytteinen SUP-lauta?

Mietitkö ilmatäytteisen SUP-laudan hankintaa? Onko sitä vaikea kuljettaa? Miten sujuu pumppaaminen? Saako sen helposti kasattua reppuun?

Tänään kuljetin ja käytin ilmatäytteistä SUP-lautaa ensimmäistä kertaa niin, että se oli aluksi repussa ja päätyi myös sinne suppauksen jälkeen. Tässä aidot ensimmäisen kerran kokemukset.

  1. Reppu on kevyt kantaa sekä myös lauta täytettynä.  Lauta on niin paljon keveympi kuin kovat laudat, että ilokseen kantelee.
  2. Menee autoon todella paljon helpommin kuin kova lauta katolle.
  3. Pumppaaminen on hidasta ja työlästä.  Hankintalistalla akkukäyttöinen pumppu.
  4. Tyhjentäminen ja reppuun kasaaminen todella vaivatonta.

SUP-lauta tänään Fanatic Ray Air 12’6”, joka oli oikein hyvä ja mukava retkilauta. Lue lisää sekä retkestä että laudasta päivän SUP-tarinasta.

 

Päivitys heinäkuu 2017 

Oma ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air 12’6”) on nyt ollut käytössä muutaman kuukauden ja useita käyttökertoja ja erilaisia retkiä on takana.  Viime syksyn ensimmäisen käyttökerran havainnot pitävät edelleen paikkansa. Ilmatäytteistä lautaa on helppo käsitellä, kevyt kantaa ja se menee hyvin ja helposti autoon.  Ja olen hankkinut sähköpumpun, joka on käytössä aivan ihana. Kovin  nopea se ei ole pumppaamaan, mutta toisaalta siinä ajassa, kun se hoitaa homman, saa samalla laitettua muuten välineet lähtökuntoon ja on valmis sitten heti vesille.

Mikä on parasta omassa ilmatäytteisessä SUP -laudassa? Se, että tulee lähdettyä pidemmille ja mielenkiintoisille retkille. Sen suhteen tämä kesä on aivan erillainen kuin aikaisemmat, retkien määrä on lisääntynyt ja melonnat pidentyneet.  Tulee osallistuttua järjestetyille retkille, sekä tulee myös sovittua SUP -ystävien kanssa retkiä. Nauttinut kesästä ihan uudella tasolla!

Fanatic Falcon Air: pakkauksesta käyttökuntoon (sähköpumppu käytössä)

Sähköpumppu

Hei hei kesä!

Tänään olen haikein mielin, mökkilauta meni talviteloille. Oli helppoa ja mukavaa, kun mökkirannassa oli koko kesäajan käyttövalmiina SUP-lauta.  Oli niin vaivatonta lähteä pienemmälle tai pidemmälle supille lähirannasta, jos vain sille päälle sattui.  Nyt on lauta talvisäilytyksessä, kunnes koittaa huhtikuu, sitten taas tapaamme rannassa.

 

Perhejuhannus

Vietimme juhannuksen Matildassa perheen kesken.  Aattoon kuului perinteisiä juhannusjuttuja: grillausta, lipunnosto, sauna ja juhannuskokko.  Sää oli harmaa, mutta ei kuitenkaan satanut.  Matildan marinassa oli väkeä oikein kunnolla ja kokkokin sopivankokoinen, hyvät juhannusjuhlat todellakin.

Juhannuspäivä aukeni sekin harmaana, mutta iltapäivää ja iltaa kohden sää parani koko ajan, ihan hellelukemiin saakka. Ja ohjelmaan kuului melontaa Matildanjärvellä.  Tällä kertaa saimme aikaan ihan kunnon seurueen ja jopa pienen letkan: liikkeellä oli yksi inkkarikanootti ja kaksi SUP-lautaa. Tytär oli toista kertaa laudalla ja poika ensimmäistä (isoja lapsia ovat jo molemmat) ja malikkaasti sujui.  Äiti on niin ylpeä ja iloinen, reippaita ja taitavia ovat.  Eikä hullumpi ole tyttären poikaystäväkään :). Oli tosi mukava juhannus ja yhteinen melonta oli ihan parasta.  Toivottavasti mennään vielä uudestaankin!

P.S. Illan kruunasi hyvän ystävän ja työkaverin pistäytyminen mökillä ja SUP-kokeilu.  Mallikkaasti meni tämäkin, hän vertasi kokemusta lumilautailuun, vähän samalaista vartalonhallintaa kuulemma. Eiköhän yksi uusi suppaaja ole taas lajin pariin saatu :).

Kuvat 1, 5, 6 ja 8: Karl Ots

Tuulta, tuulta ja yllätyskäänne

Tänään tuuli ja tuuli ja tuuli. Ja vasten sitä mentiin. Ja kun kääntyi takasin ja ajatteli pääsevänsä nauttimaan mukavasti menosta myötätuuleen, tuuli hävisi.

 

Sateen jälkeen kaksi tuntia paistetta

Minulla oli tänään vapaapäivä.  Olin suunnitellut  lähteväni pitkälle SUP-retkelle: ottaa evästä ja nauttia pitkään järvellä, mennä vaikka väliojaa pitkin toisellekin järvelle.  Päivän lähetessä alkoi näyttää sille, että sadepäivä olisikin tulossa, ja sillehän se ennuste näytti aamullakin.

 

Aamuinen sääennuste

Sadetta, sadetta, ja taas sadetta, paitsi klo 18 tienoilla sateeton aika.  Sitä odottamaan siis.  Ja klo 17 se tapahtuikin: aurinko ilmestyi pilvettömällä taivaalla.

Aurinko!

Lämpöä sellaiset 20 astetta. Nyt tuli kiire. SUP-kamat esiin ja sopivan vähän päälle: kevyt T-paita ja hyvin lyhyet shortsit. Rantaan. Ja olikin melkein sietämättömän idyllistä: tyyntä, aurinkoista, pilvetöntä, kalat hyppi, löytyi lumpeita, käki kukkui, lokit kirkui. Mikä ihana hetki sateisen päivän jälkeen.  Pikkuhiljaa alkoi vähän pilveä kertyä, ja pientä tuulta nousta.  Olin vesillä 1.5 tuntia, aurinkoa kesti kaikkiaan sellaiset kaksi tuntia.  Kahdeksaan mennessä oli taas pilvistä, alkoi myös sataa. Hyviä ovat nykyajan sääennustukset, pystyi varautumaan aurinkohetkeen.

Tuli taas todettua, että on tuo Starboard Freeride vaan tosi mukava lauta.  Tänään oli vähätuulista, ja sillä oli niin kevyt ja nopea mennä.  Toissapäivänä oli tuulista ja niissäkin olosuhteissa se oli miellyttävä. Onni on kelpo lauta.