Mahtavan aurinkoisen viikonlopun jälkeen oli mukava, sopivan kiireinen työpäivä. Lähdin sitten töistä suoraan suppaamaan. Taivas oli lähes pilvetön, lämpöä sellaiset +24. Meri oli melko tyyni, sopivat laineet ja jonkun verran ympärillä liikkuvien moottoriveneiden aaltoja. Olin yksin liikkeellä, ihan vain omat ajatukset seurana. Aurinko paistoi, rentouttavaa, mutta kuitenkin kohtuu rivakkaa menoa. Ehkä vähän zen.
Tästä ei kesäisemmäksi muutu: tyyni Töölönlahti, SUP-lauta alla, aurinkorasvat levitetty, ympärillä muita iloisia suppaajia (yksi oikein koiran kanssa :)), viereisessä kahvilassa iloinen puheensorina, myös muilla kielillä (ainakin englanti ja espanja), aurinko paistaa ja mieskin hymyilee.
Lähdin tänä aamuna Hakuna Matatan SUP-pisteeltä. Siellä oli kova kuhina, heti kun aurinko paistaa niin suppaajia riittää, näytti lähtevän paljon väkeä myös vastakkaiselta SUP Finland- vuokrauspisteeltä. Ensikertalaisia luonnollisesti hiukka jännitti, mutta kaikki olivat innoissaan ja iloisia. Yksi nuori mies päätti kokeilla miten voi laudalla temppuilla ilman kaatumista: aika paljon, lopulta hänen istuessaan aivan laudan takana ja nokan noustessa koko ajan ylöspäin niin lopultahan se lauta käännähti hänen päällensä. Komea oli kaari ja ihan alle jäi, mutta iloisesti hymyillen hän sieltä nousi, ja jatkoi suppaamista normaalimpaan tyyliin.
Töölönlahti on tyyni ja samoin Eläintarhanlahti, Pitkänsillan toisella puolella tuuli, no eipä ollut aikaankaan sinne kauemmaksi mennä vaan käännyin sen jälkeen takaisinpäin. Kauniissa auringonpaisteessa oli mukava myös katsella tuttuja maisemia (Finlandia-talo, Oopperatalo, Olympiastadionin torni, Linnanmäki, Linnunlaulu, Ympyrätalo), ja näpsiä kuvia.
Tänään on niin nätti sää, että voisi illemmalla mennä katsomaan SupUltimatea, jota harrastetaan sunnuntaisin Kalastajatorpalla (TwentyKnots). Siinä taitaa muuten vesi roiskua ja pelaajat kastua. Katsotaan, jos saisi muutaman kuvankin otettua ja laitettua tännekin (jos vaikka hovikuvaajakin lähtisi mukaan).
P.S. Hakuna Matatalla on kyllä asiakasta ajateltu: tuolit, matot ja mukavat vedenalaiset rampit, helppoa ja mukavaa, sopii täydellisesti sunnuntai-suppaukseen.
P.S.2 Suppaavasta koiruudesta muutamakin kuva, on se niin söpö (ja liivikin neidillä pinkki).
Olen kirjannut kevään-kesän ajan ylös SUP-kertoja ja kertyneitä kilometrejä, ja tänäänpä täyttyi 100 km. Poks, poks, pikkujuhlat! Tiedä nyt sitä onko tuo paljon vai vähän, mutta taatusti eniten mitä olen kesässä tehnyt :). (Helppo sinäänsä, viime kesänähän vasta aloitin suppaamisen ja silloin vasta elokuussa, aika helppo oli siis lyödä. No toisaalta, viime kesänä en kirjaa kerroista & kilometreistä edes pitänyt).
Tänäänkin oli erittäin mukava SUP-retki. Kuusisaaren eteläpuolelle ei ollut mitään asiaa vaahtopäiden ja tuulen takia, mutta pohjoispuolella oli oikein ihanaa mennä kauniissa auringonpaisteessa. Aurinkorasvat tarvittiin pintaan ettei palanut. Kaunis sää on tällä viikolla houkutellut muitakin suppaajia, niin myös tänään, kanssamme samaan aikaan oli monia muitakin sekä SUP-laudoilla että myös purjelaudoilla. Kurssejakin järjestetään molemmissa lajeissa lähes päivittäin, joten nyt saa opetusta, jos kiinnostaa. Ja säät suosivat edelleen :).
Joten suppaamaan. Tänään menin suoraan töistä laudalle ja kiersin Kuusisaaren. Saarien kiertämisessä on mukavaa se, että yleensä joku puoli on tyven ja toisella tuulen enemmän. Niin tänäänkin. Valitsin reitin niin, että ensin tehtiin töitä ja sitten takaisinpäin nautiskeltiin. (Kuvat ovat tyynenmältä puoleta, helpompi kuvata silloin). Kierrokseen meni tunti ja matkaa kertyi nelisen kilometriä. Lautana oli eilinen tuttavuus Starboard Freeride, toimi erinomaisesti tänäänkin. Vesillä oli muitakin: suppaajia, kilpasoutaja, veneilijöitä, vesihiihtäjä, vesijettejä, kajakkimelojia. Ihana, että nyt on näin hienot säät.
Full Moon SUP 2015:a kuvatessa heräsi halu itsekin supata Töölönlahdella, joten tänä aamuna suuntasimme klo 10 Töölönlahden rantaan Hakuna Matata SUP Rental– lautavuokraamoon. Paikka onkin oikein kiva: rantatuolit ja matot asiakkaille, siinä oli kiva vaihtaa kengät pois ja muutenkin laittaa varusteet kasaan. Täydet pisteet näistä. Ja vieressä oli mukava rantakahvila (Kahvila Tyyni) miehelle odotella suppaajaa ja hörppiä kahvi pullan kera. Erinomaista, rento kesäfiilis kaiken kaikkiaan (no aurinko puuttui, mutta sen voi kuvitella :).
Suppaussuunnitelmana oli meloa lahden yli, mennä rautatien ali Tokainrannan puolelle (Eläintarhanlahti) ja sitten sieltä pikkuhiljaa takaisin. Tunti olisi tähän aikaa. Nousin laudalle, jotka ovat tässä vuokrauspisteessä ilmatäytteisiä. Olen käyttänyt taas pitkän aikaa ihan vaan kovia lautoja, joten aluksi alusta ja sen liikkeet tuntuivat vieraille, mutta kun siihen tottui, niin ihan kelpo lauta se oli. Lähdinkin aluksi oikealle rannan myötäisesti, että saisin hyvän tuntuman lautaan. Sitten huomasin edessä, Finlandia-talon rannassa jotain värikästä ja päätin käydä katsomassa, että mitäs siellä. Kajakkejahan ne, onko siinä vuokrauspiste vai mitä?
Sitten palasinkin alkuperäiseen suunnitelmaan ja lähdin kohti rautatienalitusta. Kokonaisuutena alikulku olikin aika pitkä, ja viimeinen osuus niin matala, että piti mennä polvilleen. Sillan jälkeen tulikin Eläintarhanlahden puolelle, ja siinä päässä olikin aivan tyyntä. Ei ollut pahat laineet Töölönlahdenkaan puolella, mutta aallot kuitenkin. Melkein puolet ajasta oli käytetty, joten käännyin aika pian takaisin päin. Voisi tässä pisteessä vuokrata laudan vaikka kahdeksikin tunniksi, tästähän pääsee niin Hakaniemen suuntaan kuin merellekin pitkälle.
Rantatunnelmaa:
Suppaamassa:
Aurinko paistoi heti aamusta, kun lähdimme toisen sup-hullun kanssa Kalalastajatorpan rantaan suppaamaan. Fiilis oli korkealla, aurinko paistoi ja kaipasi jo laudalle viikon hiljaiselon jälkeen (kesäflunssa vaivasi alkuviikosta). Rantaan päästyämme tyrmistys oli valtava, laajalahdella oli kunnon vaahtopäät ja kova tuuli. “Ei kai taas, täällä aina tuulee, ei jaksa”. Tänään oli myös hovikuvaaja mukana, joten pakkohan se oli laudalle mennä. Twentyknots-henkilökunta oli niin reipasta ja kannustavaa: “Kuusisaaren toisella puolella on ihan tyyntä, pääsette sinne ihan helposti”.
Ja päästiinhän me, olemme tosi taitavia polvillaan suppaajia :). Lyököön laineet laidan yli, kastukoon shortsit (vesi oli muuten lämmintä), ei se meitä estä (jalkarampit ja suonenvedotkin vaan saavat kädet liikkumaan nopeammin, jotta pääsee vesille, jossa voi seistä).
Pikkukuusisaaren kohdalta alkaen oli sitten ihan inhimillistä menoa. Kuusisaaren sillan alituksen jälkeen aallot olivat mukavia, juuri sopivia, muutamat ohiajavat moottoriveneetkin loivat vaan mukavaa lisäkeinutusta. Seurasaaren siltaa lähestyttäessä olosuhteet muuttuivat täydellisesti.
Oli tyyni kesäinen hellepäivä, livuimme rauhallisesti kohti Huopalahtea alittain muutaman sillan/ajotien. Rauhaa, tyyntä, aurinkoa…näitä hetkiä ei ole tänä kesänä montaa ollut.
Takaisin samaa reittiä ja samoja tunnelmia. Kokonaisreitin pituus tänään 6.8km, aikaa kului reilut puolitoista tuntia, melontaretki oli todella monipuolinen ja oikein kiva: niin myrskyä (onneksi ei yhtään enempää), sopivaa aaltoa ja myös täydellistä kesäpäivänautintoa tyynessä vedessä.
Sadepäivän ajanvietteeksi valikoitui kahdessa SUP-liikkeessä vierailu. Mitään varsinaista hankittavaa ei juuri ollut, paitsi kysyimme molemmissa imukupeilla lautaan kiinnitettävää tavaraverkkoa, jota emme samantien mukaamme saaneet, tilata olisi voinut. Kävimme ensin Helsinki Surf Shopissa (www.helsinkisurfshop.fi), jossa SUP-tuotteiden lisäksi myös purjelautailu- ja leijalautailuvälineitä, sekä laaja valikoima vesiurheilutekstiileitä ja märkäpukuja. Toinen kohde oli Sup.fi (www.sup.fi), joka keskityy enemmän SUP-lautailuun.
Molemmissa liikkeissä juttelin kevyemmistä (kuin nykyisestä omastani) kovista SUP-laudoista, olisi kiva jaksaa yksinkin nostaa lauta helposti auton katolle ja pois. Ja molemmissa liikkeissä sain myös ihan itse kokeilla sellaisen nostamista. Ja ero on huomattava! Nykyinen Bic 11’4”- lautani painaa sellaiset 18kg ja Bic 10’6” 12kg. Samoin Starboardin Whopper on painoltaan samaanluokkaa. Eron tekee kuulemma sekä koko että materiaalit ovat myös viimevuodesta keventyneet. Tästä voi vielä kehittyä lautakuume :).
Liikkeistä sai hyvää palvelua ja opastusta, mukaan myös esitteen (Helsinki Surf Shop) ja Turun myyntipisteen yhteystiedot (Sup.fi), heidän Helsingin myyntipisteensä olikin tänään viimeistä päivää tänä kesänä auki.
Tänään en mene itse laudalle, mutta illalla on suurtapahtuma Helsingissä: Full Moon SUP 2015, jonne odotetaan jopa paria tuhatta suppaajaa. Ajatuksenamme on lähteä katsomaan tilaisuutta ja ottaa muutama valokuvakin, siitä mahdollisesti lisää vielä tänään. Toivottavasti sää paranee vielä ennen iltaa, ennusteen mukaan niin voisi käydäkin.
Pitkästä aikaa suppaamassa Helsingissä. Ja tänään meno oli tavallistakin kosteampaa: alkoi satamaan samantien kun pääsimme laudoille. Mutta mitä siitä, vesiurheiluahan tämä on :). Tuulta oli jonkin verran, mutta Kalastajatorpalta lähdettäessä hyvä puoli on se, että Pikku Kuusisaaren takana on aina tyyntä, niin myös tänään ja kokonaisuudesaan sen ympärimeno oli tänään oikein miellyttävä kierros, joten teimme sen usempaan kertaan.
Sattumuksia matkan varrelta tältä päivältä: melkein törmäys kirkkoveneen kanssa ja yllättävä raekuuro. Ei meinannut uskoa, että rakeitahan ne on, mutta näkyivät veden pinnalla ja kopisivat takkiin, niin uskottava se on. Oli mukava supata, ei ollut kylmä ja laudallekin pärskyvä vesi tuntui jopa lämpimältä. Erilaisissa tuulissä ja säissä ehkä piileekin lajin yksi viehätys, kerrat ovat erilaisia, myös haastetasoltaan, mutta aina on ollut jälkikäteen hyvä fiilis ja voinut todeta “kannatti mennä”, myös tänään. Niin ja tahtoo taas, viimeistään sunnuntaina?
Tänään tapasin nuoren vanhan ystävän Naantalissa ja sovimme myös käyvämme suppaamassa. Lähdimme aalloille Naantalin kylpylän hiekkarannalta, jossa on Twentyknotsin SUP-lautavuokrapiste. Kylmä kesä on verottanut laudanvuokraajia, mutta ei meloessa tule kylmä, sinne vaan rohkeasti laudoille!
Olikin hyvät aallot tänään: lähdimme kohti Muumimaailmaa, mutta eteneminen oli kovassa vastatuulessa hidasta, mutta toki tehokasta treeniä. Ilokseni huomasin, että ei hirvittänyt yhtään seistä noissa aalloissa, välillä oli ilmanvastuksen takia vaan parempi olla polvillaan, niin pääsi etenemään kevyemmin. Vuokra-aikamme oli kaksi tuntia, joten käännyimme takaisin n. 55 minuutin melomisen jälkeen. Tässä vaiheessa emme olleet vielä tavoittaneet Muumimaailmaa, sen verran kova tuuli oli vastassa.
Takaisinpäin tulimmekin sitten hyvää vauhtia: olimme vajaassa 20 minuutissa takaisin lähtöpisteessä. Ja sai ihan vaan nauttia kevyestä menosta tuulen ja aaltojen tehdessä kaiken työn, melaa tarvitsi vain vähän ohjailuun. Urheilusuorituksen jälkeen maittoi hyvä grillikana ja täydellisen ihana amerikkalainen juustokakku, nam!
Alkuperäinen suunnitelma tälle päivälle oli jatkaa SUP-laudalla Perniönjoki -reittiä, mutta aamu oli niin tuuleton, että päätinkin lähteä merelle, Halikonlahdelle. Karttaa katsoessa sopiva kohde suorastaan huusi luokseen: Strömman kanava. Lähtöpaikaksi valikoitui Matildan marina/uimaranta, jonne olen aikaisemmin melonut Teijon venesatamasta.
Lahti oli todella tyyni ja matka taittui erittäin mukavasti ja nopeastikin, olin Strömmalla alle tunnissa (vajaa 6 km siihen). Matkan varrella näkyi paljon mökkejä ja venelaitureita, joten vaikka reitti oli minulle meriltä käsin tuntematon, olo oli oikein turvallinen. Tarvittaessa olisi hyviä rantautumispaikkoja, jos vaikka iltapäiväksi luvattu rankkasade/ukkonen aikaistaisi tulonsa.
Strömmää lähestyessä piti valita mitä puolta siinä edustalla kököttävä saari olisi kierrettävä, onneksi merimerkit näyttävät väylän, joten oikea reitti oli helppo valita. Tunsin itseni varsinaiseksi merialukseksi lähestyessäni kanavaa. En soittanut nostamaan siltaa, ajattelin että riittää, jos kumarrun hieman :).
Tähän asti retki oli mennyt todella helposti. Sitten alkoi haaste, mistä päästä rantaan ja odottavalle autolle. Kanavan rannat ovat korkeat ja kasattuja lohkareita. Yksityisrannoille en tietenkään mene. Kanavan jälkeen menin ensin vasemmalle, jonkin matkaa, ei sopivia paikkoja ja sitten sovimme uudeksi nousupaikaksi vajaan kilometrin päässä olevan rannan, jossa aikaisemmin oli ollut kiva ravintola (ei ole enää 🙁 ). Sinne siis suuntasin, olikin hyvä nousupaikka, jossa auton sai lähelle. Eikä yhtään haitannut, että tuli vähän pidempikin retki, oli niin kepeää tänään melominen.
Loppukevennykseksi loppupätkällä paikallinen moottorivene vielä ajoi usemman kerran vierestä lähettäen isot aallot. Noita pitäisi joskus oikein pyytää, että voisi treenata välimeren aaltoja, olivat samantyylisiä.
