Pikku-Punelia ja Marskin maja

Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.

Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.

Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.

Jalo-lautta

Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.

Iloinen seurue

Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!

P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.

RuskaSUP Pikku-Punelialla

Sunnuntaiaamuna starttasin auton kohti Hämettä ja Pilpalaa.  Lauantain ruskaretki oli niin koukuttava, että lisäannos ruskaa oli saatava. Jo automatka Tampereen tiellä hiveli silmiä, teiden reunukset olivat milloin kullankeltaiset, milloin verenpunaiset, joten ruskaa riitti ihasteltavaksi.

Puolenpäivän aikoihin saavuin Pikku-Punelialle, jossa on JaloSUPin kotipesä. Meitä olikin iso seurue lähdössä järvelle, reilusti yli kymmenen henkeä.  Mutta ei ihme säähän oli uskomattoman hieno! Pikku-Punelian puolella oli tuuletonta ja melominen oli leppoisaa, kun saavuimme isommalle järvelle (Punelia) meitä odotti reipas vastatuuli.  Siitä sitten taistelimme yli taukopaikkaan läheiseen saareen.

Mikä meitä odottikaan saaressa: laavu ja kunnon nuotio.  Ja mitä herkkuja Tiina ja Paavo olivat meille loihtineet: karjalanpiirakoita ja munavoita, erilaisia makkaroita paistettavaksi (varsinkin yksi oli aivan jam-jam), ihanaa maustekakkua ja nokipannukahvit! JaloSUP onkin tunnettu loistavista retkieväistä ja/tai taukopaikoista, muistelenpa vaikka Turpoonjoen retkeä. Olihan saarelta kuitenkin pois lähdettävä, ja nyt ison järven osuus meni mukavassa myötäisessä tuulessa, joten paluu meni reippaasti. Tälläkin retkellä ihasteltiin ruskaa, joka tosin oli jo hiipumaan päin, koska suuri osa lehdistä oli jo tippunut puista, mutta kyllä oli silti kaunista, ja kokonaisuudessan aivan nappiretki!

Järvellä

Tauolla