Tag: Jalo-SUP

Pikku-Punelia ja Marskin maja

Posted on by

Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.

Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.

Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.

Jalo-lautta

Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.

Iloinen seurue

Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!

P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.

RuskaSUP Pikku-Punelialla

Posted on by

Sunnuntaiaamuna starttasin auton kohti Hämettä ja Pilpalaa.  Lauantain ruskaretki oli niin koukuttava, että lisäannos ruskaa oli saatava. Jo automatka Tampereen tiellä hiveli silmiä, teiden reunukset olivat milloin kullankeltaiset, milloin verenpunaiset, joten ruskaa riitti ihasteltavaksi.

Puolenpäivän aikoihin saavuin Pikku-Punelialle, jossa on JaloSUPin kotipesä. Meitä olikin iso seurue lähdössä järvelle, reilusti yli kymmenen henkeä.  Mutta ei ihme säähän oli uskomattoman hieno! Pikku-Punelian puolella oli tuuletonta ja melominen oli leppoisaa, kun saavuimme isommalle järvelle (Punelia) meitä odotti reipas vastatuuli.  Siitä sitten taistelimme yli taukopaikkaan läheiseen saareen.

Mikä meitä odottikaan saaressa: laavu ja kunnon nuotio.  Ja mitä herkkuja Tiina ja Paavo olivat meille loihtineet: karjalanpiirakoita ja munavoita, erilaisia makkaroita paistettavaksi (varsinkin yksi oli aivan jam-jam), ihanaa maustekakkua ja nokipannukahvit! JaloSUP onkin tunnettu loistavista retkieväistä ja/tai taukopaikoista, muistelenpa vaikka Turpoonjoen retkeä. Olihan saarelta kuitenkin pois lähdettävä, ja nyt ison järven osuus meni mukavassa myötäisessä tuulessa, joten paluu meni reippaasti. Tälläkin retkellä ihasteltiin ruskaa, joka tosin oli jo hiipumaan päin, koska suuri osa lehdistä oli jo tippunut puista, mutta kyllä oli silti kaunista, ja kokonaisuudessan aivan nappiretki!

Järvellä

Tauolla

 

Parhaita palveluita Turpoonjoella

Posted on by

Eilisen Turpoonjoen retken järjesti Jalo-SUP. Oli selvästi panostettu laadukkaisiin taukopaikkoihin, ne olivatkin aivan ihanat. Turpoonjoki oli kaunis ja vaihteleva, retkessäkin riitti vaihtelua ja elämyksiä.

  1. Joen alkupäähän, ensimmäiseen neljään kilometriin, meni aikaa 2 tuntia 40 minuttia. Joet tuppaavat olemaan vähävetisiä keskikesällä, joten yläjuoksu oli kivistä ja hidasta menoa. Osa porukasta otti evän pois, jolloin eivät jääneet evästä kiinni, mutta ei se auttanut pohjasta kiinnijäämiseen. Virtapaikat ovat ihania, ja maisemat tälläkin osuudella kauniit, parempi ajankohta joen tälle osuudelle varmaankin huhti-toukokuussa, silloin pääsisi melomaankin?
  2. Lounaan söimme eksoottisessa Kievarin Kirnussa.  Rosvoleipä oli todella suussasulavaa! Ja hilloplätyt kruunasivat aterian. Nam!
  3. Retken keskiosuus oli kaunista vehreää maalaismaisemaa sekä pujottelevaa, leppoisaa ja niin kaunista jokimaisemaa.
  4. Kahvit nautimme Nahkurinverstaalla. Todella kaunis ja viehättävä kylämiljöö joenrannalla. Rakennus ja rakennukset ympärillä kuin suoraan postikortista. Ruokasali ja kahvitkupit kuin korut.  Tänne pitää tulla uudestaan, ja vierailla myös museon puolella. Ihastuttava kohde!
  5. Kahvitauon jälkeen jatkui kaunista jokimaisemaa vielä jonkin aikaa.  Joen varsilla oli monia mökkejä, erilaisia omia unelmia toteutettu.
  6. Lopulta saavuimme Kuivajärven rantaan, ja ylitimme järven vastatuuleen kamppaillen. Saimme siis urheilusuorituksenkin retkellämme. Rantaan päästyämme alkoi kunnon rankkasade, joka kasteli osallistujat kääriessämme lautojamme kasaan. Olipa taas retki! Kononaisuudessaan retkeen meni aikaa kahdeksan ja puoli tuntia (mukana autojen järjestely molempiin päihin), josta melottiin 5 tuntia 20 minuuttia.  Melontamatkaa tuli n. 15 km.

Tämä oli SUP -retkistäni ensimmäinen, jolla pysähdyspaikat olivat laadukkaita, muutenkin tarjolla olevia palveluita.  En ole niitä osannut kaivata, tottunut ottamaan eväät mukaan, ja nautimaan ne laudalla.  Mutta olihan tämä kieltämättä mukavaa luksusta.  Ja jos niitä tarjolla,  niin kannattaahan niistä nauttia. Tällä retkellä oli mukana parikin henkilöä, jotka työskentelevät matkailun ja ulkoilun kehittämisen parissa, joten juttelimme myös palveluista melojan kannalta. Tarvitaan varsinkin ei-paikallisille ulkoilu- ja melontareitit sekä palvelut helposti löydettäväksi verkosta.  Yhteistyöllä paikallisten, yrittäjien ja ulkoilijoiden kanssa saa aikaan mahtavia elämyksiä.  Suomi on upea ulkoilumaa.

Alkuosuus, Kievarin Kirnulle

Loppuosuus

Reitti