Kaksi ja puoli kuukautta suppaamatta! Vaikka vedet olleet auki, ei voi olla totta. Voi, kun on viettänyt laatuaikaa tyttären ihanan käppänä-koiran, Alfredin kanssa (sydän, sydän, sydän ….). Mutta oli sydän pakahtua tänäkin aamuna jo pelkästä SUP-tavaroiden pakkamisesta ja märkkärin päälle kiskomisesta, saati siitä kun hyppäsi autoon, pisti popin soimaan ja kurvasi kohti Nummista ja Mustijokea.
Maija tiesi Nummisen koskella olevan laavun ja tulipaikan niin eväiksi valikoitui tällä kertaa myös lämmitettävää murkinaa, muu-makkaraa ja juustokerrosvoileipiä. Leivistä tulikin herkkua ritilällä. Ja Maijalla oli myös rocky road -kakkua jälkiruoaksi ja pääsin osille, nam! Minun pitää petrata jälkkäriosastolla.
Vaikka ilma oli harmaa, niin mieli ei tippaakaan. Onnellisuus oli huipussaan. Melottiin koskelta ensin alajuoksulle reilut neljä kilometriä ja takaisin. Sitten oli lounastauko upealla laavulla, joka on enemminkin kota. Sitten kannettiin laudat kosken toiselle puolelle ja melottiin 3.5 km ja takaisin yläjuoksun puolelle. Yhteensä melontaa kertyi mukavat 15,63 km.
Mikäs se synkkä hetki? Ei oikeasti yhtään mikään, vain hetkellinen harmaus ja tummat pilvet yläjuoksun suuntaan lähdettäessä. Taivas vaaleni hetken kuluttua, ja mieli oli koko ajan niin aurinkoinen, mutta pitäähän vähän särmää retkessä olla.
Reitit, yhteensä 15,63 km
Laavulla
Kylmän kelin vaatetusta ja varustehuoltoa (huuhtelu ja kuivaus)
