Ystävälläni Tarjalla ja hänen perheellään on mökki Mikkelissä ja olen muutaman kerran kuunnellut lumoutuneena hänen tarinoitaan kohtaamisista majavien kanssa. Joten kun tuli mahdollisuus pistäytyä heidän mökillään, niin oli täysin selvä, että lauta lähtee mukaan ja majavan näkemistä tavoitellaan.
Oli hieno kahden päivän retki. Järvi mitä kaunein, ja täynnä erikoisia kiviä ja kalliota. Teimme kaksi suppia: ensimmäisenä iltana kiersimme koko järven huolella, ja seuravana aamuna peilityynessä järvessä pienen aamusupin lähisaaren ympäri. Lisäksi kävimme läheisellä luonnonsuojelualueella kiipeämässä Neitvuorelle, oli komeat näkymät.
Majavan pesä löytyi helposti, en ole ennen nähnyt, on se hieno! Majavia ei tällä kertaa näkynyt. Sorsat sitä vastoin olivat kovin tuttavallisia, ne myös ihastuivat SUP-lautaan kovin, siinä oli hyvä koko pesueen ottaa nokkaunet. Tykkäsivät myös mustikoista, joten lopputuloksena oli laudanpesua ajateltua enemmän.
Oli kyllä erityisen mukava mökkireissu, lomaa parhaimmillaan.
Järven ympäri
Sorsan elämää
Tyyni aamu
Neitvuori
SUP-seuraa muu Suomi -ryhmässä Minna etsi seuraa Lempäälä ympäri -reitille. Ja tuonhan minä olen jo pari vuotta halunnut tehdä, joten heti ilmoittauduin innokkaana mukaan. Piritalla nousi käsi pystyyn myös, joten me kolme sovimme heti päivän ja kelloajan. Sää suosi tuota päivää, niin eipä aikaakaan, kun jo tapasimme Halkolan vieressä olevassa venesatamassa. Siihen oli hyvä jättää autot ja lähteä matkaan.
Tämä retki oli uskomattoman hieno. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä kaikkea oli edessä, kauniiden maisemien lisäksi, reitillä oli pato, jonka ohi laudat kannettiin, kaksi kuohuvaa koskea, jotka laskettiin (polvillaan), kunnon virtapaikka sekä kanava, jonne oli varsin jännää mennä, ja poiskin sieltä pääsi :D.
Riemuitsen kaikista virtaavista paikoista, ja nämä koskipaikat olivat ihan unelma. Ensimmäisen kuohuäänet olivat niin kovat, että ellei Minna, jolle reitti ja kosket olivat tutut, olisi reippaana laskenut edellä, olisi voinut vaikka jäädä laskematta, mutta hienosti se meni, ainakin nyt oli niin paljon vettä että mitään kivivaaraa ei ollut.
Molemmissa koskipaikoissa piti tietty yrittää myös takaisin ylävirtaan, mutta hävisin 2-0 koskelle. Mutta yrittäminen oli superhauskaa sekin!
Kiitos Minna Murkka retken järjestämisestä! Tälle retkelle kannattaa ottaa mukaan joku, joka on mennyt keikan aikaisemmin, ja vesitilanne syytä tsekata, että koskista meneminen turvaisaa. Ja kiitos Pirita Aarnio seurasta sekä etusivun kanavakuvasta, josta kyllä näkee miten onnellinen olen tästä retkestä. Huippuretki! Suosittelen!
Alkumatka ja pato
Herralanvuolle ja tauko
Kosket ja virtapaikka
Kirkkojärvi ja Lempäälän kanava
Kaunis, mutta tuulinen perjantai. Katsomme Ninan ja Saran kanssa etelään Porvoon Hamarin venesatamassa ja tulemme siihen tulokseen, että siihen suuntaan on kova vastatuuli ja vaahtopäät, joten ajateltu reitti menee uusiksi. Onneksi Hommanäsiin pääsee myös kiertämällä Kråkö pohjoispuolelta ja sen jälkeen pääsee saaren suojassa etenemään. Eli suuntammekin ensin pohjoiseen mennäksemme etelään. Matkaan tulee näin enemmän kilometrejä, mutta meno on huomattavasti mukavampaa, ja takaisin tulimme sitten Kråkön toiselta puolelta, jossa olikin mainiot maisemat ja loppumatkan sitten kiva myötätuuli takaisin satamaan.
Kråkön päässä meloimme Fladanin (ruopattu kanaali) toiseen päähän, jossa sijaitsee Hommanäsin merikartano ja kahvila. Söimme siellä ihanat kylmäsavulohisalaatit ja nautimme myös kahvit herkuilla. Salaatti oli sekä upeannäköinen että maukas, nam.
Retkelle kertyi kilometrejä 21, ja se on reippaasti itselle tämän kesän ennätyslukema. Ja sen kyllä huomasi loppumatkan verkkaisesta etenemisestä, mutta mikäs oli rauhallisesti edetessä ja nauttiessa todella kauniista maisemista.
Kråkön ympäristö
Fladan
Merikahvila, Hommanäs
Takaisin Kråköön eteläpuolta
Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.
Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.
Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)
Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)
Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.
Jalo-lautta
Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.
Iloinen seurue
Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!
P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.
Vähintään kerran kesässä pitää käydä ihanalla Töölönlahdella melomassa. Upea urbaani suppauspaikka, jossa mukavia ja jänniäkin yksityiskohtia: rautatien alitus, hyvässä lykyssä juna ajaa päältä, paljon lintuja, eilen joutsenemolla seisemän poikasta, eilen myös erityisen turvallinen olo tuli sekä poliisivene että rajavartiosto vastaan.
Tällä kertaa vuokrauspisteenä oli SUP Finland. Heillä on tänä kesänä tullut erittäin mielyttävä lisä palveluun: pukukoppi, jossa lukolliset kaapit, arvostan. Lisäksi vuokraushintakin on edullinen 15€/1.5h/lauta. Ja happy hour aikaan vieläpä kaksi yhden hinnalla!
Henkinen kotisatamani TwentyKnots on muuttanut Kalastajatorpalta Kirkkonummelle. Pääsin tänään tutustumaan TwentyKnots Katveeseen, ja samalla kuulemaan Aulin, Petrin ja koko perheen kuulumiset.
Katve on kaunis luontoretriitti, jossa voi käydä SUP- tai purjelautailukurssin, vuokrata saunallisen majatalohuoneen tai tilan vaikkapa tiimin suunnittelu- tai virkistyspäivään. Tänään, jotenkin yllättäen, pitkä aurinkoinen sääjakso päättyi, ja näin illalla satoi ja jopa vähän ukkostikin, niin emme lähteneetkään kiertämään järveä laudoilla. Mutta enköhän palaa pian suppaamaan tälle ihastuttavalle järvelle.
Tänään melottiin 43. Kanotklubben Wågenin järjestämä Gullö runt -tapahtuma. Tarkoitus oli osallistua SUP 8 km retkisarjaan, mutta ilmoittautuneita oli vain kolme henkilöä niin sitä ei virallisesti järjestetty. Mutta mehän mentiin silti! Kiitokset seurasta Eeva ja Kiira! Aaltoja, tuulta ja aurinkoa riitti, oli hauskaa, kannatti mennä. Ja maisemat olivat upeita.
Kiitokset Eeva Haartio kuvista 3 ja 4 ja Mari Pylväläinen iloisesta ryhmäkuvasta.
Vesillä
Tammisaaressa
Keskiviikkoaamuna sää niin tyyni ja aurinkoinen, että onhan se lähdettävä laudalle ennen työpäivää. Kello soimaan kuudelta ja menoksi. Nyt sää on suotuisa jopa Miessaarenseljän ylitykseen, joten lähden Matinkylän rannasta itään ja kohti Käärmesaarta. Ajattelin meloa tunnin verran ja katsoa minne asti ehdin. Tällä seljällä usein tuulee ikävästi sivusta ja veneitäkin liikkuu paljon niin menen mieluummin länteen tai etelään, mutta nyt jos koskaan itään.
Matka etenee mukavasti ja tunnissa pääsenkin ihan Käärmesaareen saakka. Melon eteläkärkeen, ainakin länsi- ja eteläreuna ovat komean kallioisia ja kivisiä, räpsin kuvia, mutten mene tällä kertaa maihin. Tästä avautuu jo hyvät näkymät aavalle etelän suuntaan. Käännyn takaisin ja paluumatkalla pysähdyn hetkeksi mehulle ja banaanille Varsasaaren uimarannalle, siellä on penkkejä ja pöytiä niin voi ihan istahtaakin hetkeksi. Sitten aika palata arjen ja etätöiden pariin.
Lähdössä
Käärmesaari
Varsasaaren uimarannan kautta kotiin
Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).
Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)
Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.
2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)
Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.
Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.
Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.
Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.
3.päivä: Sunnuntai
Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.
Koskea päin!
Ehkä sivuun kuitenkin 🙂
Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!
Ollut jo pari vuotta ajatuksena tehdä yön yli retki supaten: laudalle mukaan teltta, makuupussi, makuualusta ja muut retki- & yöpymistarvikkeet. Nyt on aika viedä asiaa eteenpäin.
Tavarat kasaan
Teltta, makuupussi, makuualusta ja muutama kuivapussi esiin varastosta. Tunge teltta, makuupussi ja makuualusta kuivapusseihin. Teltalle ja makuupussille oli pussukat, makuualusta jäi ilman.
Teltan koekasaus
‘Hyvin’ mahtui teltta olohuoneeseen. Kiitos Retkipaikan videon kasaus onnistui helposti. Varsinkin kohta ‘Kasausohje on kätevästi kiinni pääpussin sisällä’ oli kovin hyödyllinen. Ehdin jo hetken pyöriä ympyrää ja soimata itseäni, että olen hukannut ohjeen.
Hae kaupasta lisää kuivapusseja (ja muutama karabiinihaka)
Makuualustalle siis tarvitaan yksi uusi kuivapussi. Kohti Partioaittaa ja osta kolme uutta: yksi iso (59 l) ja pari ultrakevyttä pienempää, ainahan niitä tarvitaan lisää. Kuin myös karabiinihakoja.
Laita kaikki kolme yhteen kuivapussiin
Isoon kuivapussiin mahtuu kivasti teltta, makuupussi ja makuualusta, siistiä.
Tee koelastaus
Lauta eteiseen pötkälleen, köysiviritys edestä taakse ja siihen kaikki karibiinihakojen avulla kiinni. Laudassani siis ei takana mitään verkkoja, ja näin saa ison pussinkin paremmin kiinni eli viritys paikallaan. Kaikki menee nätisti laudalle, hienoa!
Huolestu painosta
Hyvin siis mahtuu, mutta miten kantavuus? Tälle laudalle melojan maksimi paino 95 kg, iso säkki sisältöineen painaa 15 kg, kaikki muut tavarat ja varsinkin vesi. Pitäisikö olla huolissaan? TwentyKnotsilta sain huojentavan tiedon, että hyvin kantaa, varmaan tuplastikin. Nyt siis valmiina vesille!
Muuta viikonlopun suunnitelmat
Juhannusviikonlopun suunnitelmat menivätkin uusiksi, eli ensimmäinen yön yli retki saa vielä odottaa, nyt edessä jotain muuta.
