Etätöiden jälkeen suppikamat autoon ja tunnin ajomatka Lohjalle. Aika väsy ja naatti viikon työpäivien jälkeen vaikka vasta keskiviikko. Tuntuu, että ollut jo ainakin kaksi tiistaita ja sama määrä keskiviikojakin tällä viikolla. Nämä korona-ajan päivät tuntuvat kaikki samalle ja soljuvat eteenpäin tasaisena mössömassana. Vaikka väsy niin iloisella mielellä suppaamaan ystäväni Päivin kanssa, mukava nähdä pitkästä aikaa, ja ylipäänsä mukava liikkua pidemmälle kotipiiristä.
Lohjanjärvi on iso, joten sieltä löytyy paljon vettä melottavaksi. Päivi oli tehnyt reittisuunnitelman, ja se olikin mukavan kiemurtelevä. Tuulta oli paikoin varsin runsaasti, mutta reitti oli valittu fiksusti: mennessä vastatuulta ja takaisin leppoisasti myötäisessä. Pääsi oikein nauttimaan istuen ja maatenkin ‘melomisesta’ (tuulihan sitä venhoa kuljetti).
Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen pääsin vielä puusaunaan ja heitin talviturkinkin (jo oli aikakin!). Olipa ihana retki ja lepohetki, ja tuli niin tarpeeseen!
Kiitokset Päiville muutamien valokuvien ottamisesta ja jakoon antamisesta: monenlaista hyvää hetkeä minulla laudan päällä. (neljä ekaa kakkossetissä ja pääkuva).
